Eli elän jatkuvasti kovassa stressissä, pienet lapset,2 vuorotyö ja kovat paineet töissä...pitää olla hyvä töissä jatkuvasti. Mies jolla pitkä työmatka ja kovat paineet myös töissä. Ajoittaista rahapulaa,josta selvitty aina vanhempien turvin. Rakennusprojekti jota itse teemme viikonloppuisin.
Kun tulen kotiin, niin lapset roikkuu käytännössä kiinni minussa ja poika koko ajan kyselee että milloin isä tulee ja ei ole mitään tekemistä. Tällä hetkellä asumme minun vanhempieni luona, mistä apua lastenhoitoon,mutta kun itse tulen kotiin niin ei lapset huoli enää mummoa tai pappaa. Myös miehen ja minun välinen parisuhe kärsinyt...ei pysty olemaan täysin oma itsensä kun on toisten nurkissa. Mies jättänyt itsensä täysin hunningolle stressin takia,mistä huomauttelen ja sitten tulee riitaa. Itse yritän olla täydellinen kaikissa osa alueissa ja noidankehä on valmis.Olin masennuksen takia sairaslomalla jo syksyllä 1kk ajan ja sain lääkityksen. Nyt käyn myös terapiassa mutta en tieä saanko sieltä mitään apua.
Minua on koulukiusattu lukioikäisenä....lähinnä yksi poika joka yllytti muita mukaan. Se oli lähinnä nälvimistä tunneilla ym. Jos mahani kurisi niin siitä kuiskuteltiin ja vatsavaivojani kummasteltiin ääneen. Olin ujo ja arka ja en uskaltanut sanoa vastaan. Myös mieheni on käyttänyt henkistä väkivaltaa ja alistamista usein. Lähinnä huutanut että olen täysin paska ja kusipää ym.
Nyt olen töissä asiakaspalvelussa ja huomaan ongelmani juuri miesgollekoiden kanssa ja sellaisissa tilanteissa kuten esim. ruokatunneilla jossa istutaan samassa pöydässä tai kokouksissa. En pysty puhumaan heille tai katsomaan silmiin. Tämä aiheuttanut kuiskuttelua ja ääneen provosointia. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Myös työterveys psykiatrini on mies ja jotenkin en vain pysty luottamaan häneen vaan olen koko ajan varautunut.Saan puistatuksia miehistä joskus myös.
Kun tulen kotiin, niin lapset roikkuu käytännössä kiinni minussa ja poika koko ajan kyselee että milloin isä tulee ja ei ole mitään tekemistä. Tällä hetkellä asumme minun vanhempieni luona, mistä apua lastenhoitoon,mutta kun itse tulen kotiin niin ei lapset huoli enää mummoa tai pappaa. Myös miehen ja minun välinen parisuhe kärsinyt...ei pysty olemaan täysin oma itsensä kun on toisten nurkissa. Mies jättänyt itsensä täysin hunningolle stressin takia,mistä huomauttelen ja sitten tulee riitaa. Itse yritän olla täydellinen kaikissa osa alueissa ja noidankehä on valmis.Olin masennuksen takia sairaslomalla jo syksyllä 1kk ajan ja sain lääkityksen. Nyt käyn myös terapiassa mutta en tieä saanko sieltä mitään apua.
Minua on koulukiusattu lukioikäisenä....lähinnä yksi poika joka yllytti muita mukaan. Se oli lähinnä nälvimistä tunneilla ym. Jos mahani kurisi niin siitä kuiskuteltiin ja vatsavaivojani kummasteltiin ääneen. Olin ujo ja arka ja en uskaltanut sanoa vastaan. Myös mieheni on käyttänyt henkistä väkivaltaa ja alistamista usein. Lähinnä huutanut että olen täysin paska ja kusipää ym.
Nyt olen töissä asiakaspalvelussa ja huomaan ongelmani juuri miesgollekoiden kanssa ja sellaisissa tilanteissa kuten esim. ruokatunneilla jossa istutaan samassa pöydässä tai kokouksissa. En pysty puhumaan heille tai katsomaan silmiin. Tämä aiheuttanut kuiskuttelua ja ääneen provosointia. Mitä tehdä tässä tilanteessa? Myös työterveys psykiatrini on mies ja jotenkin en vain pysty luottamaan häneen vaan olen koko ajan varautunut.Saan puistatuksia miehistä joskus myös.
Vastaukset 2
Vanhimmat
auttavat sosiaalisten tilanteiden pelkoon, tai beetasalpaajat. Lääkäriltä kannattaa kysyä, itse olen saanut avun lääkkeistä mutta voin lohduttaa sua sillä että iän myötä nuo oireet kyllä helpottavat. Suosittelen kuitenkin lääkkeitä koska käyt työssä ja sulle perheenäitinä tärkeää pysyä toimintakuntoisena niin kotona kuin töissäkin. Voimia sulle jaksamiseen!
Mulla sama tilanne että miesten seurassa en saa sanaa suustani. Häpeän miehiä,punastun,häkellyn. Sitä on jatkunut niin kauan kuin muistan. Johtuukohan tällainen lapsuudesta? Suhde isääni on ollut huono. Isäni ei koskaan ole ollut läheinen minulle.