Hei! Ajattelin laittaa tällaisen vähän tyhmemmän kysymyksen palstalle, vaikka meille se on tärkeä. Odotan siis ihan alkutekijöissä lasta, ja meillä on ennestään 8-vuotias kissa. Miten olette te perheelliset ja eläimelliset ihmiset kokeneet lapsen ja eläimen yhteensovittamisen, eli miten eläin on suhtautunut lapseen sen synnyttyä?? Minä en haluaisi hävittää kissaamme ainakaan ennen kuin näen että miten se suhtautuu uuteen tulokkaaseen, mutta mietin vaan sitä että onko suhtautumisia yhtä paljon kuin on eläimiäkin, vai tajuavatko eläimet jotenkin että tässä on nyt pieni ihminen, joka on avuton ja pysyvät jopa loitolla lapsesta? Kiitos asiallisista vastauksista!
Eläimiä huushollissa?
Odottava76
452093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Me teimme juuri sen virheen että jäimme seuraamaan tilannetta ja eräänä päivänä kissa sitten raapaisi vauvaa kasvoista, ei varmaan tarkoituksella, mutta sitten sai kyllä katti lentää mäkeen. Kaksi tuttavapariskuntaa myös luopunut kissoistaan.
ei kyllä pitäis antaa eläimiä saatikka sitte suoda lapsia."sai kyllä katti lentää mäkeen" voi jessus!
Siis heillehän juuri pitäisi lapsia antaa. Oikeinhan se on, kun toimitaan jos joku lapsen terveyttä uhkaa.
Kissat vittuun jos eivät paikkaansa tajua.
hahahaaaa
.. Mutta oli siis kyllä "alku testi" ja katsottiin miten suhtautuu ja .hienostihan koira suhtautui. Osaa olla hyvin varovainen kun vauva on lähellä. Koira on siis iso uros sakemanni joka täytti vuoden samoihin aikoihin kun lapsi syntyi. Monen kanssa juteltiin myös kokemuksista ennen kuin vauva syntyi ja todettiin että kun koira on niin nuori ja aina ollut koiran asemassa niin tottui helposti uuteen perheen jäseneen. Kissoista taas olen kuullut tosiaan aika paljon huonoja kokemuksia.. Kissa on hypännyt vaunuihin ja raapinut naamasta ym juttuja.. Mutta kyllä luulen että se on pidemmän päälle omistajan ja eläimen suhteesta kiinni. Eli niin monta tapausta kuin on omistajia ja eläimiä.
Meillä kissa leikkii lapsen kanssa ja lapsi heittelee leluja ym niin kissa juoksee perässä, leikkii narulla ym tulevat hyvin toimeen keskenään. Vauvaa en jättäisi yksin kuitenkaan kissan kanssa ja kannattaa varmuuden vuoksi leikata terävin kärki kynnestä pois. Tuollaisset "heitä kissa mäkeen" kommentit ovat typeriä, sellaisten ihmisten ei pitäisi koskaan hankkia yhtäkään eläintä kun eivät eläimiä ymmärrä, vastuusta puhumattakaan.
Sinusta toimimme siis väärin kun annoimme kissamme pois mieheni vanhemmille? Mitä meidän olisi pitänyt tehdä? Katsoa raapiiko kissa toisen tai kolmannenkin kerran lastamme? Vai olisiko meidän pitänyt antaa lapsi pois vanhemmillemme, jotta olisimme voineet pitää kissan itsellämme? Vai olisiko meidän pitänyt käydä joku sirkustemppukurssi kissan kanssa? Itse henkilökohtaisesti kadun sitä, että jäimme katsomaan tilannetta, ikään kuin odottamaan sitä ensimmäistä raapaisua. Jos nyt voisin tehdä toisin niin olisin antanut kissan heti lapsen synnyttyä pois.
Mutta sinä kun Anni osaat katsoa tilannetta kuin tilannetta objektiivisesti, niin kerro että mikä olisi ollut meidän tilanteessamme se oikea ratkaisu jonka sinä olisit hyväksynyt?
sen kissan alunperin hankkimatta. eläin on hankinta joka otetaan elämän loppuun asti.
pahat allergiat on eri asia. sinulle ei pitäisi lapsiakaan suoda kun kait lemppaat ne sitten jonnekkin jos eivät enään sovikkaan elämääsi.
kissaakin voi vahtia ja laittaa vaikka toiseen huoneeseen jos tilanne vaatii. mutta sinusta pellolle vaan kun et viitsi nähdä vaivaa.
ällöttävä ihminen olet!!!!
Kerro minulle mistä ostit sen kristallipallon jolla näit kuusi vuotta sitten, että minulle suodaankin lapsia? Oletko niin naiivi, ettet käsitä ettei ihmisen elämä aina mene suunnitellusti?
Miksi muuten (pahat) allergiat ovat eri asia kuin fyysisen harmin aiheuttaminen? Eikö eläin olekaan hankinta joka otetaan elämän loppuun asti? Voihan sen kissan laittaa vaikka toiseen huoneeseen jos tilanne vaatii, ja ruokkia kaasunaamari naamalla jne. Kissan näkökulmasta minä en näe eroa, ja kuitenkin sinä katsot asiaa vain eläimen kannalta.
Edelleen kysyn että mitä minun olisi pitänyt tehdä sen sijaan että kissa annettiin miehen vanhemmille? Olisiko meidän pitänyt muuttaa asumaan isompaan asuntoon että kissalle olisi saatu se oma huone? Mikä on se vaiva mikä minun olisi pitänyt nähdä?
Sitä paitsi on ala-arvoista verrata lasta ja eläintä toisiinsa, ikään kuin ne korvaisivat toinen toisensa. Tosin, en usko että sinulla on lapsia ollenkaan, todennäköisesti olet pelkkä kissafarmari.
jäkäjäkäjäkä.jäkätä vielä vähän!
Kun en kerran saa kysymykseeni minkäänlaista vastausta, täytynee vain todeta että olet lapseton kissafani joka tulee tyrkyttämään muille mustavalkoisia näkemyksiään.
Muuten mitä tarkoitit tuolla "kissa pois-kommentilla"? En ole ottanut kantaa mitä aloittajan tulisi tehdä, olen kertonut vain omasta ja läheisteni kokemuksista.
kun sinun laiskuutesi katsoa eläimen perään. kissan laittaminen toiseen huoneeseen ei silloin auta jos paha allergia puhkeaa.
kissalta olisit voinut leikata kynnet niin ei olisi satuttanut vauvaa.
katson asiaa sekä eläimen ja vauvan kannalta.
sinä olit siis hankkinut kissan kun uskoit ettet lasta saa? ja sittenkun sait niin kissa pois.
minulla on lapsia ja on myös ollut kissoja ja koiria. kuitenkaan en niistä ole luopunut koska eläimet ei koskaan ole ollut lapsenkorvikkeita.
En tajua, miksi eläimistä pitäisi luopua, kunlapsi tulee taloon. Monelle nuorelle parille kissa on usein pelkkä välivaihe, kun ei ole vielä lasta. Ja kun se lapsi sitten tulee, kissa heitetään pois, niinkuin joku kertakäyttövehje. Kissa on elävä olento! Jos on tunne, ettei sitä voi pitää sen koko elinikää, on paljon fiksumpaa jättää ottamatta.
Kissat raapii joskus. Lapsetkin saattavat lyödä kissaa.
En tajua, miksi annoitte kissan tuollaisen syyn takia pois. ehkä se ei ollutkaan se oikea syy?
se ei ole iso vaiva.
Tietenkin jotkut kissat tarvii aikaa että ne sopeutuu. silloi niille pitää antaa erityisen paljon hellyyttä, hoivaa ja huomiota.
Ja harvoin kissakaan raapaisee, jos sitä ei olla ärsytetty.
Tuntuu, että sinä halusit vain mennä siitä, mistä aita on matalin, eli annoit kissaparan pois.
En tajua kaltaisiasi ihmisiä.
Olisiko tuon asian voinut jo alunperin ilmaista hieman toisella tavalla? Miksi kirjoitit "sitten sai kyllä katti lentää mäkeen"?
Kyllä se minustakin kuulosti todella pahalta ja sydämettömältä; kyse on kuitenkin ajattelevasta ja tuntevasta olennosta jolle teidän kotinne oli ainoa koti jonka se tunsi, ja joka varmaankin omalla tavallaan rakasti teitä (kissastahan sitä ei välttämättä niin selvästi tiedä onko se kiintynyt paikkaan jossa asuu, vai omistajiinsa). Ja sitten se, ilman että se itse on syypää olosuhteiden muutokseen, laitettiin pois vailla huolen häivää, joko kylmästi pihalle tai sitten hylättiin jonnekin kodittomien kissojen kotiin. Tuo on se mitä alkuperäisessä viestissäsi sanoit.
Olisiko ollut aivan mahdotonta kirjoittaa vaikka "sitten pitikin kyllä kissalle etsiä uusi hyvä koti; annoimme sen mieheni vanhemmille"?
kissa lasta raapaisi?
Lapsen nukkuessa. Oli tosi lähellä ettei mennyt vasen silmä samalla. :(
Ja aivan turha tulla sössöttämään että "kissa ei raapaise ilman syytä" tai että "olisit vahtinut kissaa paremmin". Mitä sitä enää kääntämään veistä haavassa, tapahtunut mikä tapahtunut eikä tapausta voi muuksi muuttaa, ja se kissa ei meille enää takaisin tule. Silloin koimme mieheni kanssa tekevämme oikean ratkaisun, vaikka se alunperin olikin nimenomaan miehen kissa.
Älä pahoita mieltäsi vaikka täällä nämä lapsettomat kissafanaatikot sitä yrittävätkin.
jos ei aikuinen ihminen ota kissaa ihan vakavissaan niin ihan varmasti sama ongelma tulee lasten kanssa joskus sitten.
laitetaan lapset naapuriin kun ei itse viitsitä niitten perään katsoa. taikka tv:-n ääreen.
jos sittenkään eivät osaa käyttäytyä niin sitten jonnekkin sijaiskotiin.
kissan kohtalo paljon merkinnyt. ap:tä heti kehoitit antamaan kissan pois. mielummin kuin olisit antanut neuvoja kuinka voisi estää sen ettei mitään onnettomuksia tapahdu.
hyvä ettei kissa teille takaisin tule. sääliksi kävis kissaa.
Se nyt oli VAIN kissa. Ei edes verrattavissa ihmisiin.
Eikö se osoita juuri epäitsekkyyttä, kun pystyy luopumaan lemmikistään pitääkseen lapsestaan huolta?
"ap:tä heti kehoitit antamaan kissan pois."
Lainaa ihan suoraan tähän se kohta jossa kehotin aloittajaa antamaan kissan pois? Minä kun en muista sellaista kirjoittaneeni...
3 koiraa ja 6 kissaa. Vauva nyt 7 kuinen, kummatkaan eivät välitä lapsesta, varsinkaan kissat. Makuuhuoneessa nukkuminen kiellettiin jo monta kuukautta ennen syntymää ja poissa ovat pysyneet. On tutkittu juttu, että eläinperheessä on vähemmän astmaatikkoja ja allergisia ihmisiä. Kissahan kuuluu teidän perheeseen, eihän lapsiakaan anneta pois kun uusi on tulossa :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000040768968
Meillä oli kaksi kissaa kun vauva syntyi, alkuun olin lähes hermoraunio kuunneltuani tarpeeksi paljon kauhutarinoita vaunuihin hyppäävistä, vauvaa raapivista tai sänkyyn pissaavista kissoista. Hommasin kissanverkon pinnasänkyyn ja vaunuihin, ja mietin kissoille uuden kodin valmiiksi, jollei elämä järjesty niiden kanssa.
Nyt lapsella on ikää reilu 1v 3kk, ja mykyään mulla hymyilyttää oma etukäteen hätäilemiseni. Kissoilla kun ei voinut vähempää kiinnostaa! Eivät yrittäneetkään pinnasänkyyn, nyt tosin voivat olla siellä ihan vapaasti, pikku herra kun nukkuu meidän välissämme, eivät pissanneet kertaakaan mihinkään muualle kuin hiekkalaatikkoon, eikä yksikään ole millään tavoin osoittanut aggressiota lasta kohtaan, ei edes uusin tulokas, joka adoptoitiin vauvan ollessa 7kk.
Molemmat vauvan syntyessä kodissamme asuneet kissat reagoivat vauvaan pelokkaalla hämmennyksellä, kiersivät mahdollisimman kaukaa ja katosivat omiin koloihinsa itkun alkaessa. Samoin kuin olen nähnyt muiden kissojen reagoivan samassa talossa asuvien, toisten kissojen pentuihin. Itselläni meinasi mennä hermot välillä kissojen aloitettua hurjan riehumiskohtauksen samaan aikaan, kun yritin nukuttaa vauvaa, en silti missään vaiheessa ajatellut sen takia kissoista luopumista.
Kunhan muistat huomioida myös kissaa vauvan synnyttyä, pidät huolen että kissalla on oma soppi, jossa se saa olla rauhassa eikä sitä kukaan häiritse, selviätte todennäköisesti ilman suurempia ongelmia. Myös feromoni-suihke auttaa kissaa sopeutumaan uuteen, stressaavaan tilanteeseen. Me käytimme myös sitä vauvan tultua, ja uuteen taloon muutettaessa.
Lemmikkieläimistä vauvan kodissa on myös hyötyä, allergiariski pienenee, vähän isompaa lasta eläimet kiehtovat, ja meidänkin poikamme jaksaa seurata pitkään kissojen, tai kaverin koirien touhuja, ja lapsi oppii kuin itsestään oikean tavan kohdella ja lähestyä eläimiä. Meidän poikamme ei esimerkiksi yritäkään kiskoa eläimen turkista tai repiä häntää, ei lähesty koiraa ilman omistajan lupaa ja osaa myös silittää oikeaan suuntaan.
Suurin osa ongelmista eläinten ja vauvan samaan kotiin sopeutumisesta johtuu vanhempien/ omistajan asenteesta tai puutteellisista tiedoista eläinten käyttäytymisestä. Se on surullista, sillä eläimetkään eivät ole kertakäyttötavaraa.
Onnea vauvasta!!
Kun lapseni syntyi oli meillä koira sekä kissa. Enkä luopunut kummastakaan. Koira oli vanha eikä koskaan erikoisemmin välittänyt lapsesta, väisteli tavatessaan ja kun lapsi kasvoi pidin huolen ettei mennyt vanhaa koiraa kiusaamaan. Kissa taas oli heti kaveria jo vauvan kanssa. Ja kun lapsi istui sitterissä, kissa ulkoatultuaan meni heti pyyhkimään vaavin jalkoja. Ikinä ei käynyt kiinni, oli iältään 5v kun lapsi syntyi. Minä en koskaan hysterisoinut eläinten ja vaavin kanssa siksi varmaan luonnollisesti siihen suhtautivat.Meillä on koko ajan koira jo kolmas lapseni aikana, tosin hän ei sitä koiraa muista joka oli silloin kun hän syntyi.Sain parivuotta sitten käydä läpi lapsen surun, kun edellinen koira kuoli, lapseni on jo murkkuikäinen.Kissaa emme ole enää ottaneet.
Kun lapsi syntyi, ei kissa osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa, mutta nyt kun tyttö 1 v, antaa tulla lähelle ja antaa silittää, mutta jos kovemmat otteet tytöllä käytössä, niin kyllä kissa karkuun juoksee. Eli hyvin ovat tulleet toimeen keskenään :)
meillä on 5v ja 8v koirat sekä tyttö pian 8kk, alussa koirat oli vähän ihmeisssään mikä tuo kumma tuhisija on vaan kuitenkin kaikki mennyt hyvin ja nykyään koirat menevät tytön seuraksi viereen makoileen ja nuorempi koiristamme haukkuu jos vieras ihminen nostaa tytön syliin.. en siis kannata ajatusta luopua kisustanne ennen lapsen syntymää vaan katsoa tilanne miten suhtautuu kun uusi perheeen jäsen tulee taloon,isähän voi tuoda jo sairaalasta vaatteita kissalle että saa jo hajun etukäteen tutustua...
koira ja kissa ja tulevat hyvin toimeen,mutta jatkuvasti ovat mun valvovan silmän alla eli eivät koskaan keskenään.Mun mielestä on hyvä jos perheessä on lemmikkejä niin lapsikin oppiin miten niitä kohdellaan
meille tuli koira kun jäin äippälomalle esikoista odottamaan. Ei ollut harkittu vaan tutun koira joka olisi allergian takia lopetettu muuten, mutta eipä juuri mietitty kun oli meille jo tuttu koira ennestään eli oli sitä hoidettu paljon aiemminkin.
Kissan kanssa on kyllä erilaista kuin koiran. Meillä oli huolena se, että koira ei koollaan aiheuta ongelmia vauvalle kaatamalla kehtoa jne. Kissan kanssa on ehkä isoimpia juttuja pitää katti pois vauvan sängystä takuuvarmasti samoin kuin vaunuista. Niiden esteiden ei tarvits eolla mitään hienoja vaan riittää kunhan ne toimii. Vaunun päällä voi olla hieno ritilä tai vaikka kanaverkko kunhan pelittää ja sama pinniksen kanssa; hyttysverkkokin estää eläintä riittämiin, mutta tukuisampi on aina varmempi.
Ja kun muistaa, että eläin ja lapsi ei kuulu kahden koskaan! Niin ja toisena sen, että se eläin ei sa avauvaa vaan kaipaa sulta huomiota ihan kuin ennenkin. Siihen kannattaa oikeasti panostaa ja miettiä miten sen hoitaa. Meillä kotiin tullessa ei mulla ole koskaan ollut vauvaa vaan olen ollut karvaturrin käytössä heti ovelta asti. Samoin yhteiset lenkit on tehty ja mies on hoitanut vauvan kotona jne. Tokihan elo on erilaista, mutta kun vähän pohtii niin kaikill aon hyvä olla ja kun sen eläimen on ottanut niin siihen pitäisi olla sitoutunut eikä sen automaattinen lopettaminen voi olla suunnitelmissa kellään!
Ja allergian puhkeamiseen se eläin ei vaikuta mitenkään tai korkeintaan niin, että sitä ei puhkea. Jostain syystä tästä aiheesta ei puhuta paljoakaan...
Meillä oli nuori, iso ja aika villi koirapoika kun lapsi syntyi.
Jännitti kyllä alkuun että miten käy. Pikkuhiljaa annettiin tutustua niin että koiran isäntä oli aina paikalla (ketä tottelee parhaiten). Huolehdittiin varsinkin alkuun että koira sai riittävästi huomiota ja lenkkeilyä, ettei vaan tulisi mustasukkaiseksi uudelle "ajanviejälle" :)
Yritettiin pitää kaikki mahdollisimman samanlaisena kuin ennen lasta.
Koira suhtautui oikein hyvin vauvaan ja riensikin aina ensimmäisenä paikalle kun vauva inahti, hyväntahtoisena, häntää heiluttaen.
Kun vauva vähän kasvoi ja pidettiin sitä lattialla köllimässä niin koira kävi usein makaamaan vauvan viereen. Koira osasi olla tosi nätisti vauvan lähellä, ei hosunut paljonkaan, vaikka yleensä tapana onkin..hyppiä ja riehua. Joskus vähän nuolas vauvan naamaa.
Nyt lapsi on 2v ja ovat hyviä ystäviä. Lapsi tykkää paljon eläimistä ja KOHTELEE NIITÄ HYVIN! :) Myös koira on rauhoittunut... :D
.. Kirjoituksesi oli ihan kuin meillä. Paitsi lapsi vasta 4kk ja isäntä lähti armeijaan niin saan olla koiran ja lapsen kanssa kolmistaan. Ja siis hienosti on mennyt.. :) vaikka hyvin villi tapaus koira onkin.. Ja seuraa ja rakkautta siltä kyllä saa..
:) No meilläkin itseasiassa isäntä lähti armeijaan puoleksi vuodeksi pojan ollessa n. 6kk-1v. Silloin tosin koira ja vauva oli aika tottuneita toisiinsa eli pystyin ihan luottavaisin mielin pitämään vauvaa lattialla, kuitenkin samassa huoneessa olin.
lapsen syntymän aikoihin oli kolme kissaa ja isohko koira. Koira otti lapsen suojeluunsa, aina oli vierellä, kun tyttö istui esim sitterissä. Kissat nuuhkivat vauvaa, mutta eivät koskaa osoittaneet mitään agressiivisia merkkejä.
Nyt, kun tyttö on 10 v meillä on neljä koiraa, kuusi kissaa ja kani
Lapsi osaa käsitellä eläimiä kauniisti. ei koskaan satuta niitä.
Mielestäni tämä on todella iso asia.
että koiralle kun antaa lapsen kakkavaipan tutkittavaksi, se hyväksyy vauvan. Miksei näin voisi tehdä myös kissan kohdalla? Kakkahan on vain vauvan läpi kulkenutta maitoa, joten kissa varmaan kiinnostuu siitä ja ymmärtää, että vauva kuuluu laumaan :)
Meillä pelkäsin eniten kuinka eräs kissoistani, joka oli ikään kuin mamin mussukka suhtautuisi vauvaan...Kävi vähän päinvastoin kun pelkäsin. Kissa adoptoi meidän vauvelin. Se tosiaan kuvitteli olevansa sen äiti. =)
Nykyään meidän neito on 1.5-vuotias ja on se saanut kissoilta raapimisjälkiä, kun on mennyt itse aloittamaan härkkimisen. Mutta ei mitään suurempaa jälkeä, kyllä kissat ja koirat tajuaa kun on pieni ihminen kyseessä.
Meillä eläimiä (2 koiraa ja 3 kissaa) ei ole laitettu pois lasten syntyessä.Eläimille on annettu aikaa vauvan nukkuessa ja muutenkin hoidettu ja hellitty kuten ennekin.Meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia...nyt lapsia 6 ja eläinlukumäärä sama.Mielestäni ihminen vaikuttaa paljon eläimen käytökseen omalla käytöksellään.Meille eläimet ovat yhtä rakkaita kuin ennen lapsiakin.Ja nyt lapsetkin antavat elukoille rakkautta!
Ihmiset ja eläimet nyt ovat jo pitkään kuuluneet samoihin talouksiin ja paljon normaalimpaa on elää eläinten keskellä kuin ilman. Aivan absurdi ajatuskin luopua omista perheenjäsenistä vauvan takia. Ne, jotka siksi luopuvat omista eläimistään, eivät varmaan alkajaisiksikaan ole lemmikeistään välittäneet kuten kuuluisi.
Eri asia on, jos puhkeaa allergioita. Terveydellään ei sentään tarvitse leikkiä. Oletusarvoisesti kuitenkin eläimet ja lapset sopivat saman katon alle mainiosti (ja harvassa ovat ne tapaukset jolloin oikeasti ei suju), joten uskomatonta, että ihmiset tällaisia edes pohtivat.
Olen samaa mieltä kanssasi! Mielestäni on järkyttävää että täällä ihmiset puhuvat lemmikeistään kuin vanhentuneesta lehdestä.Heittääkö pois vai säästääkö uuden tieltä.Muttta tätähän tää nykymeno on...ikävä kyllä.
Meillä oli nelivuotias kissa. Vauva-aika meni vielä hyvin ja kissa pelkäsi ja kartteli vauvaa, mutta sitten alko villi meno, kun lapsi alkoi kävelemään. Lapsi ei oppinut olemaan nätisti kissan kanssa ja kissa oli aggressiivinen, yhteiselosta ei todellakaan tullut mitään, kun vielä tuli pikkukakkonen taloon. Näin meillä.
tää ei nyt varsinaisesti tähän liity mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin.
luin jostain, että kissan ulosteessa voi olla joku bakteeri/virus, joka voi aiheuttaa keskenmenon. en kuollaksenikaan muista, että mikä. enkä tiedä voiko sitä olla sisäkissoilla. ole kuitenkin varovainen... : /
noh, google näköjään pelasti eli siis toksoplasmoosi
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/toxoplas.html
ei mitään havaintoa, kuinka yleinen toi on
Ei ole yleistä. Juuri oli jossain keskustelua siitä, odottavien palstalla?
Siellä todettiin että kissankakkaa pitää lähestulkoon syödä ennen kuin bakteerin saa tai ainakin laittaa pesemättömät kädet suuhun, joilla on käsitelyt kakkalaatikkoa.
Kissat voivat kaikenkukkuraksi sairastaa tautia vain kerran ja jos ei ole ihan nuori kissa niin se on varmaan jo sen bakteerin/viruksen nujertanu.
minusta sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa näiden joidenkin kommenttien takia jos päätätte luopua kissasta.vaikka kyse olisi vain kurahaalarien väristä,niin jos et mene valtavirran mukana niin on varmaa että saat koko suomi24:sen äideiltä paskaa niskaan.
kyllä eläin voi olla omistajalleen yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet,mutta jos se aiheuttaa vaaratilanteita ni on selvää että jos jompikumpi pitää valita niin vauva on tärkeämpi.se että on päättänyt luopua eläimestä ei välttämättä tarkoita että päätös olisi ollut jollain lailla helppo tai ettei eläintä olisi jäänyt kaipaamaan.mekin ollaan aikoinaan jouduttu lopettamaan koira,koska ei voitu ottaa sitä riskiä että joku päivä se sekoaa täysin ja puree meidän lapsea esim.kasvoista.vaikka koira oli hullu,niin kaipaamme edelleen häntä,ja on surullista ajatella sitä päivää kun saatoimme hänet ikuiseen uneen.
Meillä on eläimiä ja lapsia.
Hyvin ovat alusta saakka tuleet toimeen.
Meillä tosin koiria, kissoja en tunne.
Niitähän on kaikkia juttuja, että kissa menee vaunuihin lapsen naaman päälle, sillä siinä on lämmin etc.. Mutta eiköhän ne jutut hoidu kun pidätte kuitenkin vahtia.
Lisäksi lapsi ja lemmikki on opetettava olemaan yhdessä, kumpikaan ei saa hyppiä toisen silmille.
Eli ei revitä karvoista, eikä raavita, eikä purra.
Toisen ruokaan ei kosketa ja kissa pois pöydältä (hygienia syyt) etc..
Kyllä varmasti lemmikki ja lapsi pärjäävät, kunhan talossa on säännöt eikä lemmikkiä ja lasta jätetä vartioimatta kahden.
Suurin osa vahingoista johtuu siitä, ettei ymmärretä, että koiraan ja lapseen on yhtä paljon luottaminen, kuin vauvan pyllyyn. Kakkaa voi tulla koska tahansa.
Onnea vauvasta!