Tuulee - ovista
avatuista ikkunoista
lennähtäneet nuotion kipinät
tuivertaa myrskyten
taittaen puiden
latvat
sammuttaen hiilloksenkin
pöllyttäen lumellaan kinokseen
tähdettömyys kasvonsa näyttää
piiskaten autiomaat
metsät sivaltaa puhurien syliin
huutaa luonto voimallaan
eläimet suojaansa etsimään
ei kuu jollota taivaalla
taakse myrskyn piiloutuu
korkealle-jonne ei silmä
nää- ja tyyneys siellä
vallitsee
ja susi täällä ulvoo
kuin karhu untaan nukkuen
Ja omantien kulkija samoaa
tehden taivaaltaan
- luonnon syliin
päänsä painaa-
ja niin luonto raivoten
pesäänsä tekee taivaltajaan.
Yö on kylmä kun pakkasviiman
syli puhkoo myrskyn
sydämen
- sisällä
lämmin.
avatuista ikkunoista
lennähtäneet nuotion kipinät
tuivertaa myrskyten
taittaen puiden
latvat
sammuttaen hiilloksenkin
pöllyttäen lumellaan kinokseen
tähdettömyys kasvonsa näyttää
piiskaten autiomaat
metsät sivaltaa puhurien syliin
huutaa luonto voimallaan
eläimet suojaansa etsimään
ei kuu jollota taivaalla
taakse myrskyn piiloutuu
korkealle-jonne ei silmä
nää- ja tyyneys siellä
vallitsee
ja susi täällä ulvoo
kuin karhu untaan nukkuen
Ja omantien kulkija samoaa
tehden taivaaltaan
- luonnon syliin
päänsä painaa-
ja niin luonto raivoten
pesäänsä tekee taivaltajaan.
Yö on kylmä kun pakkasviiman
syli puhkoo myrskyn
sydämen
- sisällä
lämmin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että nyt jotenkin fakkiuduin aiempaan, mutta näen saman tyyppisen polariteetin leikkauspisteineen tässäkin runossa. Persoonattomasta luonnosta personoiduksi; susi, karhu, omantien kulkija, jotka sitten yhdistyvät yhdeksi luonnonsylissä ja siinä on hyvä. Linkkinä kuu korkealla, missä tyyneys vallitsee.
Tätä tuli tästä mieleen, meni sitte ojaan tai allikkoon. Pidin kyllä, virkistävää tutkailla vähän näitä muitakin runoja.
Huomenia - ja ihan mukiin menevän
luonnoksen olet runostani luonut.
Jos hivenen voisin tietää
Sinun taustaasi mahdollisen
koulutuksesi rintamalta,liittyen
tähän "luonnos rintamaan"...jos
vaikka tuonne toiseen osoitteeseeni.
Tämä on vain pikku toive,eikä
mikään nk.pakote tmv.
Mielenkiinnolla Sinua lukien.
Kiitos Sinulle - et missään ojassa
etkä allikossa ole.
kuulla, ettei mennyt ihan allikkoon :-). Siis minne , mitä mun koulutuksesta?
Ei olla me ainakaan allikossa.
Niin tuonne omaan yksityiseen
säh post.galleriassa on
osoitteeni.
Hyvää yötä kuin
aamua toivotan.
Hei Dolan!
Tuulee - ovista
avatuista ikkunoista
lennähtäneet nuotion kipinät
Tämän verran sain runoasi luetuksi kun sanat sytyttivät inspiraation ja annoin itselleni luvan mennä kirjoittamaan.
vain avatusta ovesta
lentävät sisään
roskat
mutta pidä ovesi suljettuna
kaksin käsin
ja pälyile ikkunasta
jokaista mahdollista rosvoa pelästyen
ja joskus voi olla niin
että täytyy sittenkin uskaltaa
lähes alastomana ja avosylin
avoimella ovelle
että tuuli tarttuisi hiuksiin
ja kuljettaisi roskat sisältä ulos
rakkaani,
voi olla niin
että vain avatusta ovesta
puhaltaa elämän tuuli sisälle pettymykset
ja painaa sieluun syvät haavat
niin että vankilasi kyllä varjeli sinut pettymyksiltä
ja samalla elämältä
mutta ainoastaan elämä
uusi uskallus
jättäytyä
ottaa vastaan ja
tuntea
että on turvallisissa käsissä
hyvissä käsissä
itseään suuremmissa käsissä
sittenkin
ja kun se ei ole vain utopiaa
vaan todellisuutta
parantaa vammamme
- - -
Vähän hioin runoa ja tuli siihen lisää pituuttakin.
Mutta palasin nyt mielenkiinnolla lukemaan koko runon mistä inspiraatio oli liikkeelle lähtenyt.
:)
Mielenkiintoisesti sanottu: "ja niin luonto raivoten
pesäänsä tekee taivaltajaan"
Hyvää yötä!
Sisällä lämmin.
Hei aitiparta - en vain tiedä missä
persoonassa ja millä nimim.kuljet,
kun lukemani perusteella "kuljet
mikä missäkin hahmossa"
- tervetullut kuitenkin.
Tämä runo kuului eräänlaisiin
pakotteisiini tänne palstalle
kirjoittaa,jonne harvemmin
kirjoitan...tätäkin runoa annoin
vain ajatuksieni viedä sen
kummemmin ilman mitään päämäärää.
Kirjoitit runoani laajemmin,kuin
itse pidättäydyin vain kapeahkoon
"tunnekuoppaan,ilman rakkauden
sisäistä pohdintaa",jätin tuon
aivan tarkoituksella sivuun...
ja kuten sanoit hioit sen
tälläiseen tulkintaan - ihan hyvä
josta pidän - kun itse raakileeksi
jätin.
Hienoa - että löysit tuon lauseen,
jonka löysin runooni,jonka myös
Sinä sieltä noukit.
Kuten sanoin,aivan Tarkoituksellani
jätin raakileeksi ja kapeahkolla
mutta riipivän syvältä juuri ja
ainoastaan tuosta yhdestä hetkestä.
Kiitos - hienosta kommentistasi ja aina
tämän tyyppiset kommentit antaa
kirjoittajallekin lisä valaistusta.
Vaikka rekisteröityjä nimimerkkejäni on useampia persoona niiden takana on sama. Niin että kyllä minä kuljen aina tässä yhdessä ja samassa persoonassa. :)
Jos taas kyse on runoistani, niissäkin olen sama. Ei kuitenkaan niin että runossa esiintyvä "minä" olisin minä. Hyvin useat romaanikirjailjat kirjoittavat fiktiiviset kertomuksensa minä-muodossa eikä kukaan silti väitä että Agatha Christie olisi Hercule Poirot. Se on tyylikeino.
Runoissani olen henkilö joka erilaisia hahmoja, faktan ja fiktion sekoituksia käyttäen tarkastelee kieltä, sen ominaisuuksia, omia tunteitani tai tunteiden todellisuutta yleensä, sanojen mahdollisuutta kuvata ja ilmaista tunteita, rakentaa mielikuvia ja rooleja, ja ennen kaikkea -
Millä tavalla ja missä määrin kykenemme erottamaan ettei todellisuudesta muodostamani kuva ole todellisuus vaan henkilökohtainen todellisuudentulkintani, ja että millaisena ihmisen koen ei ole tuo ihminen, vaan on minun kokemukseni hänestä, sillä: ihminen on aina mittaamattoman paljon enemmän kuin tulkintani ja kokemukseni hänestä.
Osittain äitiparta ehkä edustaa persoonani jonkinlaista marginaalia, reuna-aluetta, haluani silloin tällöin heittäytyä tarkastelijaksi, tunnustella kieltä ja sen maailmaa. Runoissani on erilaisia lähtökohtia mutta kyllä niissä useimmiten tuollainen tarkastelu on läsnä.
Ehkä voisi sanoa niin, että kommenteissani ja kirjoituksissani olen näkyvillä mutta runoissa olen se näkymättömissä oleva persoona, runon todellinen kirjoittaja, joka pyrkii asettamaan nähtäville runon, välineen, niin kuin rakentaja joka nostaa esille vasaran ja ryhtyy sitä tarkastelemaan.
Yleensä emme pohdi tarkasteluprosessia ja siihen sisältyviä mielteitä, arkielämässä, oletamme vain että tyhmältä tuntuva ihminen on tyhmä jne. Mutta jos ja kun tarkastelemme omaa tarkastelua, pysähdymme tutkimaan sisäisiä reaktioitamme, huomaamme, että kyse ei olekaan toisesta vaan minun kokemuksestani, joka perustuu omaan henkilöhistoriaan.
Olen korostanut että jokaisen runon todellinen tapahtuma on ainoastaan se mikä on nähtävissä, runo itsessään: väline.
Kiitoksia tästä omasta kuvauksestasi,joka
laajuudessaan on kuin poliittinen
vastaus aivan jopa lyhyeen ja yksinkertaiseen
kysymykseen tai kysyjän toteamukseen
kapeahkosta alueesta.
Vastuu lopputuloksesta jää aina
kuulijalle tai lukijalle ja
lähettäjä lipoo partaansa omassa
pikku linnassaan.
Iloisena näin minä kuin
"tyhmänä"vastaan - nyt
tällä tavalla.
Hyvää jatkoa eteenpäin !
on minulle niin palljon tuttua, että olen kuin
kotonani tätä lukiessa. Kaikki nuo luonnon ele-
mentit, tuuli, myrsky, tähdettömyys, puhuri ja
kaikki muu. Ne herättää kummallisia tuntemuksia
sisälläni, jonkinlaista yksinäisyyttä kaiken kes-
kellä.
Mutta kuten runosi päätät ' sisällä lämmin '
Joskus tuntuu, että kun saisikin nukkua yli tal-
ven karhun unta ja herätä kevään aurinkoon. Mut-
ta Luoja on määrännyt kaiken kulkemaan toisin ja
meidän on siihen tyytyminen.
Tämä taas kuin pakolla tehty,jota
kuljetin ilman mitään päämäärää,
vain jotenkin yritin koossa pitää
suppealla katsanto/tunne kannaltani.
Tälläisen aikaan sain,kun ajattelin
toiselle puolelle jotain puurtaa.
Jotenkin tuntuu nyt tämä kirjoittaminen
puurtamiselta - vai onko se vain
pelkkä tunteentilani.
Tuon laitoin loppuu - sisällä lämmin-jotta
ei ihan helvetin tulille vielä mennä.
Hyvä että jotain sait irti,josta
Sinulle - Kiitos.