Minun tyttöni alkoi yhtäkkiä (tai se tuntui yhtäkkiseltä, kun sattui samaan aikaan vaippojen
jättämisen kanssa) 2v 10kk ikäisenä ns. tuhria;
eli suoli ei tyhjentynyt koskaan kerralla,
vaan tyttö kakkasi housuihin yksi kova papana
kerrallaan.
Papanoita saattoi tulla 5 kertaa päivässä
kolme päivää, jonka jälkeen kävi joskus niin,
että koko suoli tyhjeni kakasta sotkien
vaatteet kaamealla tavalla (Murphyn lain
mukaan tietysti aina julkisella paikalla).
Tällöin löysää kakkaa olivat housut täynnä ja oli kova peseminen, ja harmissamme moitimme
tyttöä tästä välillä kovin raa´asti.
Lapsi söi normaalisti joka päivä, ja vietimme ulkona 2- 8 tuntia päivässä, tytöllä on
myös urheiluharrastus.
Luulin tytöllä olevan ripulin, en tiennyt
miksi hän ei pysty ulostamaan.
Kun tarha alkoi, hänellä pääsi siellä kerran
papana housuihin.
Lastentarhanopettajapa teki tästä lastensuojeluilmoituksen! Hän oli soittanut sosiaalliin ja väittänyt, että lapsi on muka
kokenut varmasti väkivaltaa tms., koska hän TUHRII.
En tiennyt, että tuollaista ummetuksenoloista lastenvaivaa kutsutaan sillä nimellä, luulin
tuhrimisen olevan jotain brutaalia, sotkemista
ym.
Tottakai pahoitin mieleni lastentarhanopettajan epärealistisesta reagoimisesta, ja mieheni ja äitini suorastaan
raivostuivat.
Otimme lapsen pois tarhasta takaisin kotiin,
josta vein hänet puistotätien hoitoon pariksi tunniksi päivässä.
Sosiaaliviranomaisetkin kummeksuivat
ilmoitusta, eikä siitä sen enempää, kuin että
jos asutte Turussa, älkää viekö lasta
Niitunniskantien lastentarhaan...
Sitten saimme neuvoja "tuhrimisongelman"
hoitamiseksi: lastenpsykiatrille.
Pääsimme jonoon pian vuosi sitten, kun
tuhrimisongelman alkamisesta on nyt 1,5 vuotta.
Koska kunnallisella on sietämätön jono,
kävimme jo yksityisellä, joka ei tiennyt tuhrimisen syytä.
Veimme lapsen lastenpolille, jossa
tutkittiin mahdollinen elimellinen syy;
ei löytynyt.
Kehotettiin tyhjentämään lapsen suoli
Microlax-peräpuikolla. Se oli niin kauheaa,
että raskin tehdä sen kahdesti, ja kyselin
yksityisiltä ihmisiltä neuvoa lapsen
ummetukseen, eli "tuhrimiseen".
Lopulta eräs äiti antoi pätevän neuvon:
Levolac- liuosta päivittäin pieni määrä,
ja ummetus on historiaa!!!
Levolac on vielä luonnonmukainen lääkeaine ja
turvallinen käyttää.
Kummallista, etteivät lääkärit osanneet
suositella sitä!
Haluaisin tietää, onko lapsen ummetuksella -
eli "tuhrimisella" ja nivustyrällä jotain
yhteyttä?
Tytöllämme on nimittäin pieni tyrä, joka
välillä häviää, ja joka leikataan keväällä.
jättämisen kanssa) 2v 10kk ikäisenä ns. tuhria;
eli suoli ei tyhjentynyt koskaan kerralla,
vaan tyttö kakkasi housuihin yksi kova papana
kerrallaan.
Papanoita saattoi tulla 5 kertaa päivässä
kolme päivää, jonka jälkeen kävi joskus niin,
että koko suoli tyhjeni kakasta sotkien
vaatteet kaamealla tavalla (Murphyn lain
mukaan tietysti aina julkisella paikalla).
Tällöin löysää kakkaa olivat housut täynnä ja oli kova peseminen, ja harmissamme moitimme
tyttöä tästä välillä kovin raa´asti.
Lapsi söi normaalisti joka päivä, ja vietimme ulkona 2- 8 tuntia päivässä, tytöllä on
myös urheiluharrastus.
Luulin tytöllä olevan ripulin, en tiennyt
miksi hän ei pysty ulostamaan.
Kun tarha alkoi, hänellä pääsi siellä kerran
papana housuihin.
Lastentarhanopettajapa teki tästä lastensuojeluilmoituksen! Hän oli soittanut sosiaalliin ja väittänyt, että lapsi on muka
kokenut varmasti väkivaltaa tms., koska hän TUHRII.
En tiennyt, että tuollaista ummetuksenoloista lastenvaivaa kutsutaan sillä nimellä, luulin
tuhrimisen olevan jotain brutaalia, sotkemista
ym.
Tottakai pahoitin mieleni lastentarhanopettajan epärealistisesta reagoimisesta, ja mieheni ja äitini suorastaan
raivostuivat.
Otimme lapsen pois tarhasta takaisin kotiin,
josta vein hänet puistotätien hoitoon pariksi tunniksi päivässä.
Sosiaaliviranomaisetkin kummeksuivat
ilmoitusta, eikä siitä sen enempää, kuin että
jos asutte Turussa, älkää viekö lasta
Niitunniskantien lastentarhaan...
Sitten saimme neuvoja "tuhrimisongelman"
hoitamiseksi: lastenpsykiatrille.
Pääsimme jonoon pian vuosi sitten, kun
tuhrimisongelman alkamisesta on nyt 1,5 vuotta.
Koska kunnallisella on sietämätön jono,
kävimme jo yksityisellä, joka ei tiennyt tuhrimisen syytä.
Veimme lapsen lastenpolille, jossa
tutkittiin mahdollinen elimellinen syy;
ei löytynyt.
Kehotettiin tyhjentämään lapsen suoli
Microlax-peräpuikolla. Se oli niin kauheaa,
että raskin tehdä sen kahdesti, ja kyselin
yksityisiltä ihmisiltä neuvoa lapsen
ummetukseen, eli "tuhrimiseen".
Lopulta eräs äiti antoi pätevän neuvon:
Levolac- liuosta päivittäin pieni määrä,
ja ummetus on historiaa!!!
Levolac on vielä luonnonmukainen lääkeaine ja
turvallinen käyttää.
Kummallista, etteivät lääkärit osanneet
suositella sitä!
Haluaisin tietää, onko lapsen ummetuksella -
eli "tuhrimisella" ja nivustyrällä jotain
yhteyttä?
Tytöllämme on nimittäin pieni tyrä, joka
välillä häviää, ja joka leikataan keväällä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos lapsella on ummetusta ja hän siksi tuhrii on aina vikaaa ruokavaliossa. Korkaa lapsen ravinto kuntoon jotta vaiva loppuu.
Stressin ja moittiminen samoin kuin pahoinpitelyt ym. pahentavat ongelmaa ja siksi lapsestanne on tehty ilmoitus. Ulostusongelmat voivat olla pahoinpitelyjen oire!
Ummetus on siis tavalla tai toisella vanhempien vika. Joko elämä on niin "kamalaa" ettei ruoansulatus toimi kunnolla tai sitten ruoka on juuri tälle lapselle sopimatonta. Useat "perinteiset" lasten ruoat aiheuttavat ummetusta.
Levolakin jatkuva käyttö ei ole järkevää. Hoida mielummin ummetuksen syy pois.
Enemmän vettä ja enemmän kuitua. Antakaa myös kalanmaksaöljyä tai esim. auringonkukkaöljyä. Itse aloitin islannin kalanmaksaöljy kapselin syönnin. Eli ruokavalioon enemmän kasviksia, ruis-leipää. Vaalea leipä pois ja ei suklaata.
Toisten lasten suolisto taas menee tukkoon liukenemattomasta kuidusta. Vähemmän siis leipää ym. ja tilalle enemmän kasviksia joissa on liukoista kuitua. Lapsen ruokavaliossa kannattaa välttää suolen toimintaa hidastavia elintarvikkeita ja juomia. Näitä ovat banaani, kaakao, valkoiset viljavalmisteet, sokeripitoiset juomat ja ruoat, kiisselit, juustot, runsas maidon juonti sekä mustikka, puolukka ja viinimarjat.
Lapselle sopiva ruokavalio on testattava oirepäiväkirjan kanssa.
Nimim. Lääkkeiden orja oli varsin rakentava:
Vai että ummetus on pahoinpitelyn oire ja hänen elämänsä on kamalaa, siksi vatsa ei muka toimi, HAHHAH!
Toivoin oikeita ohjeita sellaisilta vanhemmilta, joilla on KOKEMUSTA -
en tarvitse syyllistystä ihmisiltä, jotka ovat
lukeneet kirjoja lastenkasvatuksesta!
Ja ruokavaliolla jeesustelijoille:
olen ns. terveysintoilija, olen hyvin terveystietoinen ja opiskellut ravinto-oppia
mm. Marjatta Svennevigin johdolla, joten
en todellakaan tarvitse neuvoja ruokavalion
kuitupitoisuudesta...
Kovin omahyväisiä vastauksia, viimeistä lukuunottamatta, ei löytynyt kohtalotovereita.
En siis kaipaa tavuakaan dieettikirjoja
lukeneilta, enkä ihmisiltä, joilla ei ole
kotonaan tuhrivaa lasta - en siis koe
hyödylliseksi lukea tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä asiasta mitään tietämättömiltä.
Tuhrijoiden äidit ja isät: teiltä kaipaan neuvoja.
Ollessani lukiossa psykologian opettaja kertoi seuraavaa tuhrimisesta: Se saattaa olla osittain psyykkinen vaiva, jossa lapsi pelkää sotkemista tai kokee kakkaamisen sotkemisena, joten hän vain pidättää ja pidättää, joka johtaa em. tilaan.
Kävin lukion 90-luvun lopulla, joten tieto voi olla vanhentunuttakin.
Hoitokeinoksi siihen aikaan käytettiin vissiin pitkiäkin terapioita, joten esimerkkinä nopeasta ratkaisutavasta (jotka olivat oppitunnin aihe), hän kertoi seuraavaa:
Ei jäädä miettimään syitä vaan keksitään aikuisista joku pähkähullu idea, joka sopii lapsen maailmaaan. Siis:
Järjestetään kakkaamiskilpailu. Kun äiti kumauttaa kattilaa, alkaa kaikkien perheenjäsenten vessaanjuoksukilpailu. Ensimmäinen saa valloittaa pöntön. Voittaja on se, joka saa ensimmäisenä kakkapökäleen vessanpönttoon. Tästä seuraa tietenkin mieluisa palkinto, esim. karkkia tai muuta konkreettista.
Lapsen annetaan ehtiä ensimmäisenä vessaan, ja äiti yrittää ennakoida tilanteen, jolloin lapselle kenties olisi luonnollinen kakkahätä.
Jos tilanne on jatkunut pitkään, lapsi on menettänyt luonnollisen ulostustarpeen tunteen, joten voi kestää pitkäkin aika, että lapsi oppii tuntemaan luonnollisen hädän. Ulostusrefleksi nimittäin vaimenee, jos sitä ei kunnioiteta, ja lopulta kakkahädän tuntee vasta niin myöhään, että vessaan ei enää ehdi.
Joskus tietenkin joku muukin voi voittaa, jotta lapsi kadehtii voittajan palkintoa. Tätä kilpailua pidetään perhepiirissä luonnollisena asiana, ja kilpaillaan tarpeeksi usein.
Kiitos ainoasta järkevästä ja oikeasti rakentavasta ehdotuksesta!
Olet oikeassa;
lapsen ummetus on kestänyt niin kauan, että ulostusrefleksi on hävinnyt ja hänellä on
pitkittynyt ummetus, jossa kovan ulostetulpan
ohi pääsee jatkuvasti kakkaa, milloin ei irtoa yhtä papanaa housuun.
Suolen peristaltiikka on siis häiriintynyt
ja sen palautuminen kysyy aikaa.
On itsestäänselvää, että käytän lapsen ruokavaliossa hedelmiä, marjoja, pellavan- ja
auringonkukansiemeniä, porkkanamehua ja ruisleipää aamupuuron,lounaan ja päivällisen
ohessa ja välillä.
Kakkaamiskilpailuidea ei ole niin hullu
kuin aluksi näyttää:
onhan tärkeää viestittää, että kakkaaminen on
normaali, ei-hävettävä tapahtuma ihmisellä
päivittäin,
ja leikkimielinen kilpailu vie lapsen huomion pois kakkaamisvaikeuksista, kun koko jutusta ei
tehdä suurta negatiivista numeroa, vaan leikitään yhdessä.
Meidän tytön ummetus ehti jatkua niin kauan,
että pitkäaikainen Levolacin käyttö on välttämätön apukeino hänen suolentoimintansa
palauttamiseksi.
Hieman loukkaavaa oli lukea nimim. lääkkeiden
orjan ylimielistä periaatetta:
"Lääkkeiden syöminen on aina pahasta ." tms.
En voi jättää tytön lamaantunutta suolistoa oman onnensa nojaan edes periaatteen vuoksi!
Toiseksi minusta oli hiukan hävytöntä
olla julkisesti sitä mieltä, ilmoittaa minulle, että tarhanope oli muka oikeassa ja
toimi realistisesti tehdessään mitä teki,
kuten aloituksessa kuvaan.
Sentyyppinen "tuki" ei auttanut lainkaan.
minä suosittelen käyttämään levolacia tai duphalacia tms. säännöllisesti. Nämä eivät ole varsinaisesti lääkkeitä ja täysin turvallisia käyttää. Ne eivät vaikuta mekaanisesti suoliston toiminnallisuuteen, vaan pehmentävät sisältöä. Eri asia on suolen toimintaa simuloivat lääkkeet, jotka voivat aiheuttaa "riippuvuutta" eli suolisto laiskistuu.
Itse kärsin ummetuksesta (ihan lapsesta asti ollut tämä vaiva) ja siihen liittyvä kipu on toisinaan todella kovaa. Olen oppinut pitämään huolen, että suoli toimii riittävän usein ja myös suolensisältö pysyy pehmeänä. Ehkä lapsen ongelma on siinä että kakkaaminen sattuu...
Ja tiedoksi eräille nimimerkeille, että runsas veden juonti ja kuitupitoinen ruokavalio ja liikunta eivät poista kaikilla ummetus-ongelmaa. Erityisesti jos taustalla on perimä ja/tai jos ummetus on oire sairaudesta, kuten itselläni.
Tuossa "kakkamiskilpailussa" on vaarana se, että luonnollisesta asiasta tehdään show. Kakkaaminen on asia, jonka ympärille ei pitäisi rakentaa mitään kovin suurta spektaakkelia, jotta lapsi ei ehdollista kakkaamista siihen. Sen jälkeen voi kakkaaminen tavallisissa oloissa olla vaikeaa... Mielummin vaikka joku lehti lapselle käteen ja antaa rauhassa istua ja antaa tehdä tarpeensa omaan tahtiinsa - hoputtaa ei saisi.
Ja ihan vinkiksi. Microlaxia ei kannata pienelle lapselle laittaa kokonaan vaan pienempi määrä riittää. Saattaa aiheuttaa painetta ja kipuakin... eikä ole muutenkaan mikään miellyttävä kokemus, jos on ummetusta.
Ai ulostusongelmatko vanhempien syytä?? Hei millä keskiajalla nimim. Ei lääkkeiden orjaksi" oikein elää?? Tyttärellämme oli iso operaatio, jonka jälkeen ulostusrefleksi sammui kokonaan. On ollut piinaavaa ja se, että joku jaksaa käydä tällaisella palstalla syyllistämässä vanhempia lääkkeiden käytöstä on mielestäni sairasta...