Kuin märkiä vaahteranehtiä iholtani irroitan.
Kasvaneet jo kiinni, ennenkö koskaan tapasimmekaan.
Sinun pelkosi elämän pelkoa kai.
(Älä tee oletuksia. Ohje numero yksi).
Mistäpä tietäisin, mitä on horisonttien takana.
Tähän kanoottin on paikka kahdelle melojalle.
Tadotko sinä kulkea vain mannerta pitkin omia polkuasi,
kohti suuria järviä.
Tulisitko vastaan, puolitiehen?
Elämä on vain lyhyt uni. Olet tervetullut siihen.
Rakkaus ja pelko kuin eripariset kengät.
Nauhat toisiisa sidotut.Kaikki elämässä on valintaa.
Myös valisematta jättäminen on valintaa
Jos olisit lintu, mikä olisit?
Sulka suojelee sinua myös pelolta.
Kasvaneet jo kiinni, ennenkö koskaan tapasimmekaan.
Sinun pelkosi elämän pelkoa kai.
(Älä tee oletuksia. Ohje numero yksi).
Mistäpä tietäisin, mitä on horisonttien takana.
Tähän kanoottin on paikka kahdelle melojalle.
Tadotko sinä kulkea vain mannerta pitkin omia polkuasi,
kohti suuria järviä.
Tulisitko vastaan, puolitiehen?
Elämä on vain lyhyt uni. Olet tervetullut siihen.
Rakkaus ja pelko kuin eripariset kengät.
Nauhat toisiisa sidotut.Kaikki elämässä on valintaa.
Myös valisematta jättäminen on valintaa
Jos olisit lintu, mikä olisit?
Sulka suojelee sinua myös pelolta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kanootti kulkemassa?
Siis mihin päin miehelle tuo meni?
Oli kaunis runo.
kirjoitit.
Suunta kyllä on selvillä.
minne päin oli menossa...
Ehkä joku tunnistais sinut tuosta jos antaisit vihjeen.
http://www.youtube.com/watch?v=B6Gd8zR-3xI
Runoksi en tätä ajatellut.
Se ei sellaisena kanna.
Mukava kuitenkin että suunta on jollekkin selvä:)
Kolmannelle(?) kirjoittajalle: kiitos kuvista.
Suuntana on päivänvalo ja elämä.
Ei voi katsella taaksepäin kun on kuitenkin
elettävä elämää eteenpäin.
Vaikka määränpää olisikin kirkkaasti selvillä, ei aina voi täysin kääntää selkäänsä kaikelle taakse jääneelle, jos siellä on vielä selvittämättömiä asioita itselleen ja ehkäpä jollekkin toisellekkin. Eli yhteen tiettyyn kanoottiin kyllä hyppäisin mielelläni toiseksi matkustajaksi, jos sitä paikkaa eräs erityinen ihminen menneisyydestä minulle vielä tarjoaisi. Voi nyt olla kyllä hyvinkin mahdollista, että siipeeni saan pahasti siinä selvitysyrityksessä. Aikaa on kulunut paljon, eikä voi tietää toisen tuntoja, varaustilanteesta nyt puhumattakaan. Voimpahan ainakin sen jälkeen liitää elämässä taas eteenpäin, mikäli hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat muuttuneet vuosien saatossa. Elämä vain pitää oppia hyväksymään sellaisena kuin se meille itse kullekkin annetaan, eikä sitä oikotietä onneen ole olemassa.
.. mulla näköjään kateissa. Ja jo mielikuvitus ylikierroksilla tuolla yhdellä vastaajalla ;) .
Ikävä vaan ei ole jättänyt koskaan.
Tiedän olevani tuuleen huutava haikailija tässä.
Tunteet ovat yhdensuuntaiset. Miksi se on niin vaikea hyväksyä.
Vaikka maailmassa olisi muitakin ihmisiä, joihin tutustua.
Sisin ei vaan halua tyytyä korvaaviin suhteisiin.
Tietysti voi välittää toisesta ilman vastakaikua
eteenpäinkin, ilman tunteensa purkamista ulkopuolelle.
Se, jota olen ajatellut,ei ole kokenut tarvetta yhteydenottoon.
Ymmärrän häntä.
Ehkä kaipuu onkin ollut vain unelma jostain, joka
olisi voinut olla olemassa.
Suuntaan pääni siis pohjoiseen päin.Se suunta hoitaa ja lohduttaa ihmistä,
joka joutuu luopuman jostain.
-Vaikka se luopuminen olisikin ehkä ollut vain oma,sisäinen unelmani.
Tänään täällä sataa uutta, puhdasta lunta.
Annan sen peittää hoitavaan verhoonsa myös tämän
kaipuuni sinisen tähden.Se on kuitenkin minulle arvokas lahja,
mahdollisuuksien tähti.
Lumen alta nousee aina keväällä kaunis vihreä.
Siitä muistan sinut.
annan kanootin lipua,
tänään en vielä olekkaan tuntenut kipua.
Virta pyörteilee melalla ohjaan,
kanoottia elämän kunnes ottaa pohjaan.
Eksynyt olin mutt nyt tulin rantaan,
veneestä nousen painan jalkani santaan.
Jäljet hiekassa kulkee yksinäiset,
toivoo ne tietenkin ett viereen tulis toiset.
Katselen talvea odotan kevättä,
hanget sulavat kohta pelkkää vettä.
Lumen alta paljastuu roudaton maa,
pian se kasvattaa taas uutta elämää.
Kevään ensi kukkaset nousee omin voimin,
keltaista ja punaista pian sulle ...
on ja miten te tunnette jos hän ei ole yhteyttä sinuun ottanut?
kyllä ymmärtänyt että kuka kysyi ja mitä/keneltä?
Tuo "keskelle elämän virtaa ..." oli miehen kirjoittama vastaus alkuperäiseen viestiin joka on ilmeisesti naisen kirjoittama.
Häneltä jo vastauksen tässä näköjään sainkin.
Siitä kiitän häntä.
Totuus on pohjimmiltaan aina vapauttavaa.
Oli se sitten millainen tahansa.