"Sosiologit havaitsivat, että ensirakkauden aikaansaama euforinen tunne voi muodostua epärealistiseksi vertailukohdaksi tuleville ihmissuhteille. Tutkimuksen mukaan paras keino varmistaa pitkäkestoinen onni parisuhteessa on se, ettei jää märehtimään alkuhuuman tunnetta".
http://www.uusisuomi.fi/viihde/47264-”pitkan-parisuhteen-salaisuus-unohda-ensirakkautesi”
Minulla kyllä on vähän ikävä ensimmäistä sussuani !
http://www.uusisuomi.fi/viihde/47264-”pitkan-parisuhteen-salaisuus-unohda-ensirakkautesi”
Minulla kyllä on vähän ikävä ensimmäistä sussuani !
Vastaukset 102
Vanhimmat
nyt kun aloin miettimään niin aika jännä juttu. en muista miltä eka näytti mutta muistan millaiset tissit sillä oli :D
Kyllä se ensirakkaus oli paras pakkaus. Täydelliset pitkät vaaleat hiukset, vartalo täydellinen, ihanat rinnat, ääni, iho, hampaat...täydellinen kaikin tavoin. Luonteessa olisi ollut vähän parannettavaa. Mutta kyllä se on vähän kun on kerran ollut huipulla j sitten pitääkin rämpiä maan tasolla niin ei se helppoa ole :/ Väkisinkin tulee verrattua uutta edelliseen.
Nykyiseen verrattuna hän oli solakka ja kiinteä, rypytön tyttö !
nyt?
Pitää aina muistaa missä kunnossa itse on ennen kuin alkaa vaatimaan mitään toiselta.
"Mutta kyllä se on vähän kun on kerran ollut huipulla j sitten pitääkin rämpiä maan tasolla niin ei se helppoa ole"
Ihanaa, mulla on siis vielä parhaat ajat edessä, kun en ole sitä huippua vielä(kään) saavuttanut. *niitä odotellessa*
http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,1411.0.html
Jos oikeesti rakastat jotain, kyllä muistat sen myöhemminki. Tais vaa biologiset kellot soida.
Olen jo pitkään ikään ehtinyt ja voin sanoa, että elämässä on monta huippua,,ja jokainen uusi huippu on se ihana,,toivon, että joskus tulevaisuudessa olisi sellaista tasaista huippua ;)
Olen kokenut huikean ensirakkauden, johtuisikohan siitä, että tunne on myöhemminkin voimakasta..alun linkissä kun asiaa niin kuvattiin..
Mun ekalla oli . kaikkea.en unohda häntä ikinä. Joku ,, jotkut sanovat sitä kohtaloksi,, haki VAIMONI kuoleman tuollepuolelle jo parin aviovuoden jälkeen. Siitä on nyt 25 vuotta. en ole avioitunut uudestaan. Keskityin Tyttäremme kasvattamiseen ja kouluttamiseen ..
Niissä taisin onnistua..Ai nin aihe oli ensirakkaus.. En unohda.
Ei voi muuta kuin hattua nostaa!!! Olet varmasti upea mies ja tyttäresi arvostaa sinua! =) Toivottavasti kuitenkin nautit vielä elämästä jonkun uudenkin rakkauden kera...
Kiitos vastauksesta.
Varmaan ,,olet oikeassa aikoinaan tei päätökseni ja nyt voi olla aika uudelle suhteelle. Nyt tyttäreni on jo aikuinen ja omillaan.
Uskon, että löydät vielä onnen... Ainakin moni nainen arvostaa kaltaistasi miestä! Mutta varo valeprinsessoja, niitä tuntuu olevan niinkuin valeprinssejäkin... ;)
hä?
Niin, kyllä se ensirakkaus pysyy mielessä aina, vaikka kuluisi kymmenen vuotta......... 20 tai 100. Exäsi on kuitenkin varmasti naimisissa, hänellä on lapsia ja kaikin puolin varattu, kuten sinä itsekin, joten ehkäpä ei kannata miettiä häntä enää tai ainakaan verrata nykyiseen, joka varmasti kärsii salaisista ajatuksistasi. Kaunis muisto sydämessä on joskus parempi kuin koko pakan sekoittaminen.
siinäpä se tulikin.. tuntuu että joka paikassa höpistään ettei ensirakkaus koskaan voi tulla kestämään loppuun asti.. kysympähän vaan että miten niin..
En enää muista kuka oli ensirakkaus? Niitä oli niin monia. Eikä yhdestäkään tullut puolisoa. Sitten oli yhden yön rakkauksia. Monia niitäkin. Nyt jäljellä on onneksi itserakkaus. Paras kaikista.
mitä tekisi.. exä yöt ja päivät mielessä pyörii...
rahikaisella. Kauonko sulla on erosta.
Mitä niitä vanhoja muistelemaan? Lukuisia poikaystäviä ja myöhään venyneitä öitä? Hyvä ettei kenestäkään tullut puolisoa.Minullakin jäljellä se paras rakkaus.
tunnen oloni erittäinkin onnekkaaksi, olen kynsin hampain taistellut ensirakkaudestani ja palkinnoksi olen saanut viettää elämäni hänen kanssaan. kihloissa ollaan, kohta kai naimisiin ja perheenlisäystäkin jo suunnitellaan :) tämän ihmisen kanssa haluan olla lopun alämääni
kuvansa. kuvan takana lukee rakasta sinua ikuisesti ! Tyttö oli muistaakseni viisi ja minä juuri seitsemän. Tosin en kyllä hänestä unia näe, mutta kuva herättää lämpimiä tunteita, kun sattuu välillä käteen.
Miksi pitäisi unohtaa - en kuitenkaan märehdi suhdetta enään, mutta hyvin usein on mielessä. Ensirakkauteni tapasin matkoilla ja täytin silloin 18 vuotta - tapahtumahetkellä ajoimme pahan kolarin. Ei voi unohtaa ikinä, kun katsoo peiliin itseään. Jäljet ovat syvät kasvoissani ja suru joskus hyvinkin kova. Nyt tuosta hetkestä tuolee ensi kesänä 31 vuotta ja muitot on tallella, niin kuvat kuin kirjeet. Ei sitä voi unohtaa, enhkä pahoin mielin muistele, mitä sattui. Haluisin vaan vielä kerran matkata kohteeseen ja tavata ensirakkauteni ja hänen uuden perheensä.
Otin ne talteen ns eron tasinkona eikä hänellä ollut mitään vastaan jatkaa sinkkuutaan posliinina. Annoin vastineeksi tupon omiani. Ei ole kuulemma enää tallessa. Seuraava poikaystävä oli polttanut ne tuhkakupissa ja kiroillut.
Varsinkin kuin tietää miltä hän nykyisin näyttää, niin ei yhtään kaduta, että pistin joskus aikoinaan poikki.
ensirakkaudellani on nykyisin liuta kakaroita ja kaikki eri miehen kanssa, osa mulatteja kaiken lisäksi! Ei kyllä ole paljon mielessä pyörinyt.
...olen samaa miestä rakastanut,enkä vieläkään saa hänen kanssaan elää...on ollut jos jonkinlaista pyrkyriä Hänen paikalleen mutta ei... niinpä siis odotan edelleen...
...siitä kun rakastuin häneen! Olin 13-vuotias ja tämä nuori mies 15v. Tapasimme silloin tällöin- naapurin poika kun oli. Sitten tuli kumppanit molemmille ja monia muita elämän käänteitä...
Nyt olen 40 ja 42. Itse erosin syksyllä ja kuuli juuri, että hänkin on eronnut syksyllä! Miten voikaan se tietoa pyöräyttää masun pohjasta saakka!!
Emme ole olleet yhteydessä juurikaan näiden 20 vuoden aikana, joskus nähty sattumalta samassa kaupungissa.
Voisihan olla, ettemme tulisi toimeen saatikka tuntisi sitä vanhaa tunnetta....mutta silti se tieto "uudesta mahdollisuudesta" sykäytti :)
ei sitä ensirakkautta koskaan unohda
munkin ensi rakkaus on näköjään säilynyt erittäin hyvin vaik siitä on jo yli 30 vuotta ni joskus aina törmätään jossakin yhteen
entäs jos ensirakkaus kestää pitkään?ensitapaamisesta jo 8vuotta ja edelleen yhdessä :)
Monta vuotta minäkin olen jo ollut ensirakkauteni kanssa, enkä usko että mistään parempaa koskaan löytäisin, enkä kyllä haluakkaan :)
Kyllä se oli niin ihana se ensirakkaus, vaikka olikin aikamoinen raikulipoika.
Vielä 38 avioliittovuoden jälkeen on minulla ensirakkauden kuva lompakossa aviomiehen kuvan sijaan.
Ehkä elämä olisi ollut vaikeaa sen huithapelin kanssa, mutta 14v ikäisenä se oli niin ihanaa. Ensisuudelma ja kaikki. Aaah!
Ensirakkauteni ei unohdu koskaan enkä sitä haluakaan. Vaikka olenkin naimisissa tulee joskus ensirakkauteni mieleen. Olemme tavanneetkin muutaman kerran, mutta mitään suhdetta ei meillä ole eikä tule koskaan olemaankaan. Hän ei ole mennyt naimisiin.
ole henkilö unohtunut, mutten ole myöskään jäänyt kaipaamaan. Elämä on kulkenut eteenpäin, eikä ole tarvinnut vanhoja suhteita jäädä haikailemaan. On hauska vanhoihin heiloihin törmätä, mutta tunteet eivät siitä enää uudelleen syty.
Ensirakkaus tulee varmaan pysymään jossain mielen perimmäisissä onkaloissa varmaan aina... Ja niin sen tulee ollakin...
että ensimmäisen kerran olen todella rakastunut vasta 25v,ennen ollut vaan yksi pidempi suhde ja se ei ollut todellista,pelkkää ihastusta.
Tuntuu, että joskus aikoinaan oli Rakastunut poikamme isään, mutta nyt huomaan, kun olen tavannut sen herra oikean, ei mikään saa minua kunnioittamaan nykyistäni niin paljon, ETTÄ, saati rakastamaan, kaikki hellyys ym. näin aikuisena. Kaikki muu tuntuu olleen vain "ihastumista". Näin 43-vuotiaana naisenakin voi käydä näin.
se teinivuosien ensimmäinen poikakaveri. Ensirakkaus ja todellinen rakkaus oli viime syksynä. Todellinen ja ainoa rakkauteni.
Se on juuri sitä kun hän on lähelläni.
>> Olin naimisissa 28v lapseni isän kanssa ja
meille tuli ero, pysyimme ystävinä ja olemme
vieläkin ystäviä Mutta tapasin miehen 8v
yksinelämisen jälkeen jolloin olin jo vannonut
että en rakastu enään. Ensirakkauteni oli ja
on edelleen sydämessäni, mutta tämä toinen on
viellä vahvemi kun ensimmäinen vaikka tiemme
ersivat 7 ihanan vuden jälkeen ja siitä on jo
2v kaipaan häntä niin että sydäntä kirvelee.
Tätä kolmatta en osaa enään rakastaa, hän
on ihana ja kiva mutta luuranko on kaapissa
ja ei anna tunteelle valtaa.
Ei tarvi vanha suola janottaa kun nai ensirakkautensa =). Takana on 25 vuotta yhteistä taivalta ja onnellisia edelleen ollaan. Ensihuumaa ei kaipaa, koska rakkaus vaan syvenee ajan myötä ja se on antoisampaa kuin tunnekuohut. Toki niitä huuman tunteita riittää tällekin päivälle, mutta ei sitä pelkää jos ei välillä niitä tunnekaan. Tottakai välillä arki tökkii niinkuin aina elämään kuuluu. Ongelmia tuleekin siitä jos ei kestä niitä arjen tuomia tympeitä päiviä. Ne kuuluu elämään ja ihmisenä kasvamiseen. Aina on katsottava kokonaisuutta ja siksi voinkin todeta olevani onnellisempi kuin koskaan ja rakastan puolisoani enemmän kuin koskaan. Onnenhetkiä ja antoisia pitkiä suhteita kaikille toivottaen: Onnellinen suurperheen äiti
Mahtavaa! Ei voi muuta kuin onnitella. Mulla tuli avioero sen ensimmäisen kunnon ensirakkauden kanssa, mutta saimme kaksi ihanaa lasta, ja olemme ystäviä. Ikävintä tilanteessa oli se, että eräs tuntemani henkilö iski mieheni, minulle hyvin läheinen.
Tämän hetkinen suhde on paljon huonompi, ja mies käytökseltään narsistinen. Minua auttaa kuitenkin eteen päin se, että tiedän kaiken olevan Jumalan käsissä, joka on minua tukenut, ja tukee. Silti salaa toivon, että vielä joskus olisimme yhdessä entisen mieheni kanssa. Meillä oli niin paljon yhteistä. Keskusteluja taivaan ja maan väliltä, vilpitöntä rakkautta ja kunnioitusta yms. Mieheni ei koskaan nälvinyt minua, ollut ilkeä yms. Mutta sitten tuli kasa ongelmia, myös psyykkisiä ja taloudellisia, ja kaikki alkoi kaatumaan seinään. Eromme oli kyyneleitä ja tuskaa, koska kuitenkin rakastimme jollain tavalla toisiamme. Se jokin vain sammui, loppui, ja toinen nainen oli jo lämmittämässä miestäni. Mutta koska olen vielä alle kolmekymppinen, jaksan uskoa kuitenkin elämään, vaikka joskus tuntuu juuri tältä " Kaikki kaunis on ohi."
Elämä joskus heittää asiat pyllylleen. Ei sitä aina ymmärrä miksi. Aika sullakin varmaan näyttää kuinka pysyvää tila on. Jos suhteenne kaatui siihen että ei ollut enää mitään, niin kaiken kivun jälkeen olet kasvanut ihmisenä ja sitä valmiimpi seuraavaan suhteeseen. Mutta jos se kaatui kolmanteen osapuoleen niin tosiaan aika näyttää onko se miehellä ja kolmannella osapuolella ihastusta, joka hiipuu jossain vaiheessa vai onko se sitten pysyvää. Ei auta kuin antaa ajan kulua ja haavojen arpeutua. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Jumala on läsnä elämässäsi ja kulkee rinnalla. Itse kuitenkin päätökset teemme ja on hienoa, kun kirjoituksestasi saa vaikutelman ettet "hengellistytä" ihmissuhteita eli että ymmärrät että siihen tarvitaan muutakin kuin uskoa. Yksin silti emme onneksi kuitenkaan ole. =) Voimia ja iloa elämääsi toivoen suurperheen äiti
Unohdin tuon nykyisen suhteesi.. Narsistinen ihminen vie sinut maanpäälliseen helvettiin. Se ei ole hyväksi sinulle eikä lapsille. Varjele itseäsi ja lapsiasi narsistilta! Olet enemmän arvoinen. Se ei ole rakkautta vaan läheisriippuvuutta. Hae tukea tilanteeseen! Rukoile ja tiedät mitä tulee tehdä: rakasta itseäsi. Halauksin suurperheen äiti
Kun on löytänyt oikean rakkaussuhteen, ensihuuma ei ole oleellista suhteen kehittyessä. Minä elin elämäni 3,5 onnellisinta vuotta tällaisessa parisuhteessa. Sinä aikana ehdimme kokea monenlaista yhdessä. nainen peti minua ja se vain rikkoi mut ja suhteemme. Kyllä sellainen miestäkin satuttaa. Siitä on nyt hieman yli 25 vuotta, neljännensvuosisata, mutten edelleenkään ole päässyt kokonaan asian yli.
Sama pätee minusta ystävyyssuhteisiin. Uskon, että huonot kaverit vaikuttavat negatiivisesti alitajuntaan ja hyvät taas positiivisesti.
oltiin vuosi 1966 tiiviisti yhdessä
Mulla on hirvee ikävä ensimmäistä tussua.
Vieläkin muistan sen tiukkuuden.
OLI SE TIUKKA OIKEIN SOI
TIUKKAAKIN TIUKEMPAA OLI JA NEITSYKÄINEN
eikä tarvitsekkaan.. pidän edelleen yhteyttä ensi rakkauteeni, vaikka aikaa on jo vierähtänyt 20v.mutta en myöskään vertaile nykyiseeni, kummatkin ovat aivan eri ihmisiä, rakkaudella muistelen kumpaakin,
muistoja on niin hyviä kuin huonojakin, jotkut haluaisi unohtaa mutta ei voi,se on tätä elämää...
Joka olisi sairastunut henkisesti tultuaan jätetyksi? Minulle 16-vuotiaana kokemani rakastuminen aiheutti valtavan masennuksen, kun henkilö lopulta vain leikkikin kanssani, mutta itse olin jo ruusunpunaisissa unelmissa ja toivoin yhteistä tulevaisuutta. Olimme samalla luokalla kolme vuotta, enkä vieläkään unohda häntä. Muistan sen yhteisen illan vieläkin. Oli se aika tapaus, kun aiheutti minulle elinikäisen vaurion:)
koskaan oli ihanaaaaa ihahaaa
ei varmasti tunnu enää mikään miltään kun semmosella aisanvarrella höllätty paikkoja..
eriasioit
Hui,kuinka voisinkaan unohtaa hänet.Olemme olleet yhdessä 28vuotta,josta 25v naimisissa.Rakkaus on vain muuttanut muotoaan alkuhuuman jälkeen.En halua unohtaa sitä ihanaa tunnetta,joka rakastumisesta seurasi....
Parisuhde on riippumaton eka rakkautensa muistamisesta!!
Minen unohda, ei kukaan voi unohtaa!!
Paitti sit ko se dementia iskee...
vaikeata unohtaa se eka rakkaus,monen vuosien takaa.jotakin siina on kun ei irti paase ja haluaa tavata ja ajattelee niin etta kipeaa tekee. eka rakkaus on vuosienkin paasta ihanaa ja on kuin huume ei eroon paase.jotakin tapahtuu kun kohtaa ja alkaa ankyttaa. kertokaa miten voi olla mahdollista,tutkijat vaittavat sita olo tilaa samaan kuin ottaisi kokainia?
muista,kuka oli ensi rakkauteni? Naisia on jo ollut niin paljon,etten enään muista,joten minun kohdalla ei tule alkuhuuman muistot mieleen.
ensirakkautta jos sen unohtaa niin se on ollut vaan ihastus eikä mikään todellinen rakkaus
ikävä ensimmäistä tussuani ;))
Eipä ole samanlaista tunnemyrskyä ollut muiden kanssa, mikä varmasti on aiheuttanut osaltaan parinkin alkavan suhteen kariutumisen. Mutta näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin eihän se ensirakkaus muuta ollutkaan kuin haihattelua ja pilvilinnojen rakentelua. Ei siitä pidemmällä tähtäimellä mitään realistista ihmissuhdetta olisi voinut tullakaan. Lämmöllä muistelen vertailematta muihin.
Onkohan tuotakin tutkittu kuinka paljon :) Minun on kyllä sanottava, että ensirakkaus oli silloin sitä. Olin nuori ja pikkuisen hölmö, kuvittelin kaikenlaista ihanaa. No joo, nyt 20 vuotta myöhemmin voihan sitä muistella haikeudella, mutta kyllä se rakastuminen ja rakastaminen tässä iässä on ihan jotain muuta. Naiseksi kasvaminen jo yksistään vie 30 vuotta, mielestäni :) Nuoremmat kauhistelee tuota, mutta iloksenne voin kertoa, että paras on vielä edessänne :)
Niin minulla on pitkä suhde takanani. Enkä suosittele väljehtyneet suhteen tekohengistystä kovin pitkään.. Ei se siitä parane, jos muutamassa vuodessa ei saada uutta pilkettä elämään. Enkä tarkoita pilkkeellä mitään rakastumisen tunteeseen verrattavaa, vaan ylipäänsä kumpaakin tyydyttävää tavallista elämää, jossa kunnioitetaan toista ja toisen tarpeita.
Ai jaa.No en taatusti unohda!!Ensirakkauden kans on oltu 10v yhessä,menty naimisiin ja saatu 3 ihanaa lasta.Ja meidän onni on pitkäkestoista sorttia.
Siitäpä repikööt sosiologit!
Mun ensirakkaus ei unohdu eikä toinenkaan eikä kolmaskaan...Kaikki joita olen rakastanut ovat sydämessäni ikuisesti...Kiitos heille siitä ja anteeksi, jos tuotin teille surua. Olin nuori ja tyhmä tyttönen. Nyt aikuinen nainen ja vasta ymmärrän.
ja olis mielenkiintoista tavata tuo ensirakkaus vielä joskus. Katsoa että millaisia tunteita heräisi vai heräisikö mitään.
Minulle ensin olivat ensi ihastuksia, koska ne vähinerin sammui. Sitten tuli se ensirakkaus joka johti avioliittoon, jota on kestänyt tähänpäivään mennessä 52 vuotta, eikä vieläkään ole toiseen naiseen kiinnostuminen ohittanut rakasta vaimoani!!!
Uskon että sydämmestä nouseva rakkaus on se aito ja oikea. Koska sitä ei ohita mikään!
MULLA ON OLLU MONIA TYTTÖJÄ JOHON IHASTUIN AIKOINAAN
JA YKS OLI AIKANAAN SELLAINEN
Rakkauttako se on?
Että ihminen leimautuu ensimmäiseen kokemukseensa koko loppuelämäkseen. Tällä yritetään sitten selittää ihmisen poikkeavia(?) seksuaalisia mieltymyksiä.
muistan sen kyllä, ja HÄNET!
Muistaako hän mua?
Sinä KL!
ja sitten tapasimme taas.Olimme teineinä 16 ja 18-vuotiaat. Rakkautemme kesti 18 vuoden eron ja kun tapasimme uudelleen kävivät tunteet salamana yhtä kovina kuin silloin aiemminkin.
Oleimme todellakin onnekkaita että saimme toisemme takaisin,vielä jopa 5 vuodeksi!!!
Saimme elää yhdessä vielä 5 vuotta.Sen jälkeen menetin hänet taas.Lopullisesti sillä kertaa,sillä hän nukkui pois.
Olen suuresta surustani huolimatta hyvin onnellinen siitä ajasta,jonka saimme yhdessä vielä olla.Toista samanlaista ei enää löydy.Enkä kaipaakkaan.
Ensirakkaus on minun ainut mieskokemus ja viimeinen?Katsotaan kuinka pitkään elonpäiviä riittää tuon koettelemuksen kanssa;)
Ensi rakkaus..ahaah...
ihana mies, missä lieneekään.
toivottavasti voi hyvin.
Tuo ensirakkauden unohtaminen ei mielestäni tarkoita sitä, etteikö ensirakkautta saisi muistaa ja olla onnellinen siitä, että hänet on tavannut. Se tarkoittaa sitä, että nykyisiä/uusia ihmissuhteita ei vertaa entiseen, siihen ensimmäiseen, joka oli tunteen paloa, perhosia vatsassa, kyyneleitä.. Jos vertaa nykyistä entiseen ja haikailee entisen perään niin silloin varmasti saa tuhottua suhteen!
En ikinä unohda ketään jota olen rakastanut. Kaikki he ovat jättäneet polttomerkin sydämeeni. Se sattuu, mutta pitää vain päästää irti ja olla onnellinen tässä hetkessä. Ei tietenkään enää uskalla rakastua niin päättömästi kuin silloin ennen, sitä varjelee itseään ja sydäntään enemmän.. Mutta voiko särjettyä enää korjata?
Onnea kaikille rakastuneille!
En tule koskaan unohtamaan ensimmäistäni...Hän oli kaikkee mitä voi vaan haluta...Nyt hänellä vaimo ja tytär viime vuodelta..toivottavasti onnellinen, koska niin kauhean nopeasti kaikki hänellä tapahtunu...
Tutkimuksessa tuotiin esille myös, että pidemmän ja kestävän parisuhteen kannalta tärkeää on myös ymmärtää ettei alkuhuumaa kannata jäädä odottamaan jatkuvaksi. Mielestäni juuri tämä asia kaataa nykyään monella (etenkin) nuorella ihmisellä parisuhteen, kun tunteet ajan myötä muuttuvat, ja muuttuvat todella niin paljon, ettei sitä pysty hyväksymään osaksi elämän ja parisuhteen realiteettia, vaan yritetään juosta tuon tunteen perässä. Vaihdetaan suhteesta toiseen yhä uudelleen, jotta tuo tunne vain saataisiin säilymään.
Moni ajattelee, että rakkaus on nyt kaikonnut, kun tunteet n.6kk-1v jälkeen ovatkin "laimeammat", kuvaten, että nyt heistä on tullut "vain ystäviä". Kyllähän moni onnellinen vanhempi pariskunta sanoo, että heidän paras ystävänsä on se kumppani siinä vierellä, joka on heidän kanssaan elämän polkua tallannut yhdessä pidemmän matkaa. Tutkimuksessa kuvataan käytännön läheistä suhtautumistapaa, itse sanoisin realistista.
Alkuhuuma menee, mutta rakkaus jää jos sen vain ymmärtää ottaa vastaan.
No miksi tarvitsee väkisin jatkaa suhdetta, jos tuntuu että ollaan vain ystäviä. Eikö sitten voida olla reilusti ystäviä ja lakata yrittämästä olla jotain enemmän. On ystävyydelläkin oma arvonsa.
oisko sitä tosi rakasta ny tilalle?
En varmasti halua unohtaa häntä...niitä sinisiä suuria silmiä jotka tuijottivat minua siinä kuunvalossa sillalla ja saatika niitä kuumia huulia jotka suutelivat minua, entäs sitten niitä vaaleita hiuksia jotka säihkyivät siinä kuunvalossa eräänä pakkasyönä huhtikuussa 2000-luvun alkupuolella, taustalla autostereoista tunnelmaa säesti yön tiia maria...Miksi haluaisin tuon unohtaa.
Vaikka suhteemme oli tulta ja tappuraa kipeään eroon asti muistelen häntä aina lämmöllä...Ja varsinkin sitä tunnetta jonka sain kokea tuolloin...Hän oli ensirakkauteni, ei ensi ihastukseni...
Hei,ei ensirakkautta varmaan voi niin helpolla unohtaa ,ja mikä estää muistelmasta ensirakkauttaan,mutta ei silti liikaa kannata ajatella ,jos on suhteessa ,eikö kannata ajatella sillon jo tulevaa ,,mutta vanhoja muistoja saa vapaati muistella ,,tätä mieltä olen itse
Niin omasta ensirakkauden päättymisestä on jo yli 20 vuotta, vieläkin hän tulee ajatuksiin ja uniin
se niin, että jos suhteessaan aikoo pysyä, ei kannata mennyttä elämää siihen pahoin sekoittaa... Muistot on kuitenkin muistoja. Joskus ne eivät pysy sellaisina, vaan muuttuvat todeksi.
Rakastuin 9 vuotta sitten ihanaan mieheen. Hän oli ensirakkauteni enkä voi unohtaa häntä edelleenkään... Hän oli jo silloin perheellinen ja olimmekin vain tuttavia toisillemme. Minä rakastuin, hänestä en tiennyt piiiitkään aikaan, kunnes parin vuoden kuluttua hänkin kertoi tunteita olevan. Näimme harvoin sattumalta ja vain ystävinä - olosuhteiden pakosta. Päätin unohtaa hänet ja siirtyä elämässä eteenpäin. Olen ollut nyt noin neljä vuotta erittäin vaikeassa suhteessa, jossa on silti rakkauttakin melkoisesti. Reilu kuukausi sitten näin taas ensirakkauteni ja voi sentään, kuinka ihminen voi mennä sekaisin!!! ;p Tapasimme sattumalta jälleen... ravintolassa(kin). Tunteet molemmin puolin vahvistuivat ja selventyivät. Tai no... jälkikäteen ei ole oikein tiennyt kuinka päin olisi. Järki ja tunteet ovat kliseisesti eri mieltä. Tässä nyt vain odottelen, mihin elämä kuljettaa...
Mulla ei ole sillä tavalla ikävä ensi rakkauttani..
Se päättyi sangen ikävästi ja siitä kesti aikaa toipua!
Nyt vuosien jälkeen, ollaan kavereita :)
ensirakkautensa kanssa, kohta kolmekymmentä vuotta ja aina vaan paraneee ja syvenee.
Ensirakkaus hämärän peitossa mut vanhemmalla iällä rakaus on vienyt niin järjen kuin sydänmen. Olo on kuin teinillä. Selviääköhän tästä järjissään kun rakastantan häntä niin =)
Rakastuin ensi kertaa joskus ihan teininä... Meni joku vuosi, etten häntä nähnyt, mutta lopulta päädyimme samaan pikkukaupunkiin asumaan ja ystävyys vuosien takaa löytyi jälleen.
Edelleen ollaan hyviä ystäviä ja tälle miehelle olen elämän velkaa... Hän pelasti minut tilanteessa, jossa hengenlähtö oli lähellä... Ikuisesti on tämä ihminen mielessäni ja toivottavasti myös elämässäni.
Hänellä on oma perhe, josta olen todella onnellinen, itse olen lapsen kanssa kaksin. Yhteistä tulevaisuutta ei koskaan enää tule, mutta luja ystävyys pysyy.
Ihan ensimmäinen rakkaus oli kundi, teininä.. Enkä loppujen lopuksi häntä saanut! Pari vuotta meni romuna. Toinen ensirakkaus oli tyttö, parikymppisenä. Enkä häntäkään saanut:( Sama romutusmeininki melkein pari vuotta..
eli kaikki ne, joita oikeasti haluan eivät haluu mua, ja kaikki muut kyllä kimpussa pyörii.. Onko mut tuomittu tuplasti epäonnella? Saanko ikinä hyvää parisuhdetta?
kumpaa rakkautta haluat?!
Selvä päätös ja HUPS, huomaat, että rakkaus on täällä.
No sanoohan sen nyt järkiki, ettei missään parisuhteessa voi jäädä haikaileen alkuhuumaa. Muuten loppuu suhde lyhyeen; oli se sitte ensirakkaus tai jo kymmenes.
Kyllähän nyt jokainen normijärkinen tajuaa, että ei muita voi muokata saman muotin mukaan kuin joku ihana ensikulta... Ja jos joku yrittää, niin on syytä kysyä häneltä, että miksi hitossa se suhde kaatui jos oli kerran niin ihanaa?
Mutta niinhän ne jotkut etsii äitinsä tai isänsä kaltaista kumppania...
33 vuotta ilman rakkautta, montako vielä edessä?
kuinka uskaltaa rakastaa kun voi kadottaa sielunsa petolliseen mieheen???????
...vai muistanko sittenkin? Muistan ainoastaan tosi kovia ihastumisia, yhden ihastuksen kanssa kuljettiin reilut kolme vuotta yhdessä, vaikka tiesin etten häntä rakastanut.. Oli vain oltava yhdessä, kun siihen tottui. Jälkeen päin mietin olinko edes ihastunut tuohon narsistiin, joka oli välivaltainenkin, vai olinko lähtenyt matkaansa uskoen parempaan, kun päällä oli vakava masennus läheisen kuoltua muutettuamme pois lapsuudenkodistani.. Tuntuu et oon vasta nyt rakastunut, lapseni isä on aina kiltti eikä ikinä hauku, rakastaa ja huomioi, ... Voiko tään onnellisempi ollakaan..?
Jopa oli taas havainto Sosiolokeilta. Niin että sitä vaan päättämällä kylmästi unohtelee eka Rakkauden ja sitte menee kylmän asiallisesti yhtymään varteenotettavan apinakumppanin kanssa ja sitte tulee lisää jääkiekkoilioita maailmaaan.
EI SITÄ ENSIRAKKAUTTA VOI IHAN NIIN VAIN UNOHTAA, KAUNIS MUISTO ON KIVA OLLAELÄMÄN LOPPUUN ASTI.
unohtelemaan. Mutta pitää suhtautua avoimin mielin uuteen sussuun ettei sortuisi vertailuun.
vois jättää taakseen ennen kuin aloittaa uuden suhteen ! Neuvo naisille.
Meen ees muista kehen noista suloisista pojuista olisin ihan ekaks oikeen rakastunnu. Tuntui että niitä oli pari/kolme aina kerrallaan, jotka oli niiiiin ihaniiii.. *naurua*
Annan arvoisille sosoiloogeille tunnustusta,mutta tämä ko.kannanotto,jos on amattilainen on jotakin jäänyt märehtimättä.... Olis kyllä mielenkiintoista keskustella parisuhde/Rakkaus.Sillä kaikki se uskoo kaikki se kärsii jne. Sen enempää korostamatta pitkäkestoista liittoamme jossa on ollut monenlaia päiviä yli 30 vuoden aikana,kuitenkin kannattaa yrittää.
Tässä toisenlaista mietittävää:
http://www.pullovesi.fi
Huh huh.
emme voi käskeä itseämme unohtamaan. Yrittämällä epätoivoisesti unohtaa, saa asian pyörimään jatkuvasti mielessään, takuuvarmasti.
Epärealistisen ensilemmen euforian perässähän tässä juostaan, arviolta 99% ihmisistä.
http://tissit.co.cc
http://suihinotot.co.cc
http://perseet.co.cc
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sen takiahan sitä aloitetaan se toinen suhde, että ensimmäisestä on jo päästy yli ja toinen rakkaus tuntuu suuremmalta. Kuka helvetti ryhtyy suhteeseen, jos ei ole vielä unohtanut edes ensirakkauttaan.
Slotus tehty 19.1.2009?!
Juu eiköhä täs jo alkuhuuma mennykin ohi? :) :D
Mut toki ehdottoman hyvä neuvo!
Ei kannata mennä pilaamaan hyvää parisuhdetta sellasilla toisarvoisilla seikoilla, kuten rakkaus!