Minulla jää vuosi opintoja vielä jäljelle kun jään äitiyslomalle. Puoli vuotta tästä on lopputyön tekemistä. Olen miettinyt sitä, että kuinka nopeasti sitä voi teoriassa palata koulunpenkille. LA on 10.8. ja suunnittelin seuraavaa:
Tekisin syksyllä lopputyötä (ei ole kovin vaativa, suurin osa materiaalista on jo valmiina) ja tammikuussa 2010 palaisin kevälukukaudelle kouluun lopettelemaan opinnot.
Onko ihan mahdoton "unelma" jos ajatellaan että palaudun synnytyksestä normaalisti, ei tule mitään muita komplikaatioita, vauva voi hyvin ja kykenen irroittautumaan vauvelista jo noin äkkiä?
Toinen osa kysymyksestä koskee sitten vauvan hoitoa: jos oletetaan että pystyn palaamaan kouluun jo tammikuussa niin voiko isä jäädä isyyslomalle koko ajaksi (tammi-toukokuulle)? Tai siis tottahan toki voi jäädä, mutta miten tukien kanssa menee?
Tekisin syksyllä lopputyötä (ei ole kovin vaativa, suurin osa materiaalista on jo valmiina) ja tammikuussa 2010 palaisin kevälukukaudelle kouluun lopettelemaan opinnot.
Onko ihan mahdoton "unelma" jos ajatellaan että palaudun synnytyksestä normaalisti, ei tule mitään muita komplikaatioita, vauva voi hyvin ja kykenen irroittautumaan vauvelista jo noin äkkiä?
Toinen osa kysymyksestä koskee sitten vauvan hoitoa: jos oletetaan että pystyn palaamaan kouluun jo tammikuussa niin voiko isä jäädä isyyslomalle koko ajaksi (tammi-toukokuulle)? Tai siis tottahan toki voi jäädä, mutta miten tukien kanssa menee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
toki luulen että pienokaisesta on vaikea irrottautua jos meinaa imettää ym. On se pikkuinen mussukka niin äidissä kiinni ihan pikkuisena. Miksi et pitäisi välivuotta, keskittyisi muksuun ja jatkaisi vuoden jälkeen. Ettet vaan katuisi myöhemmin sitä että vauvakausi meni opiskellessa. Se vaan on niin ainutlaatuista aikaa ja tärkeää lapselle.
Olen vain niin kauan tehnyt tätä tutkintoa, että alkaa jo olemaan aika saada se loppuun. Tiedän ,että mieleni kyllä saattaa muuttua, mutta pelkään samalla että tutkinto jää kokonaan suorittamatta jos jään kotiin pitemmäksi aikaa.
muksu ei ole enää ihan pieni vauva, saa äitikin uutta pontta opintojen loppuun suorittamiseen koska kyllä se vauvan kanssa kotona oleminenkin tuppaa vuoden kuluessa kyllästyttää. sitten muksu on jo sen verran hoitoikäinen että äiti voi hyvillä mielin opiskella loppuun ja saada pitkästä aikaa muutakin ajateltavaa kun kakkavaipat ja ruokasotkut.. muksukin siinä oppii olemaan hoidossa.
kukin toki tyylillään.
nyt menos 2. vuosi amk:ssa ja la 23.7. Syksyllä tarkoitus käydä koulua kotoa käsin eli verkko-opiskelua. Enää jäljellä pelkät ammattiopinnot.
Keväällä 2010 pitäisi lähteä työharjoitteluun ja syksy menisi sitten opparia tehdessä ja jouluna valmistuminen. Ajattelin siirtää harjoittelun alkamaan 2011 tammikuussa, tekisin syksyllä 2010 opparin, joten jäljelle jäisi vaan harjoittelu. Valmistuisin siis puoli vuotta myöhemmin kuin muut.
Kelan nettisivuilla on hyvät laskurit, jotka kertoo äitiys- ja vanhempainvapaakauden kestot. Eli sieltä näet minne saakka se vanhempainvapaa keväällä riittää. Osaa myös laskea suunnilleen tulojen mukaan etuuksien suuruuksia, jotta tiedätte miten taloudellisesti onnistuu.
Tuo koulun penkille palaaminen on monesta seikasta kiinni:
- Millainen vauva on? Nukkuuko pitkiä yöunia vai herättääkö vähän väliä? Onko koliikkia? Rauhoittuuko muiden kuin äidin sylissä? Tämä tietysti vaikuttaa omaan jaksamiseesi.
- Kuinka tehokas itse olet? Jos vauva nukkuu tunnin päiväunet, niin saatko siinä ajassa jotain aikaiseksi vai meneekö se yleiseen haahuiluun?
- Millainen on tukiverkkosi? Saatko lapselle helposti hoitajaa esim. kirjastossa käynnin ajaksi?
Vastaukset näihin ovat yksilöllisiä ja osaa et voi tietää ennen kuin vauva on maailmassa. Kuuntele itseäsi: Jos opintojen eteneminen on sinulle tärkeää ja suunnitelma tuntuu realistiselta, niin älä anna muiden kommenttien lannistaa. Mutta yhtälailla: Mikään pakko valmistua ei vielä ole. Sinulla on oikeus viettää äitiyslomaa ja opiskella sitten sen jälkeen.
Hei!
Mulla sama ongelma. Laskettu aika on 23.8. ja olen suunnitellut, että menen mahdollisimman pian takaisin koulun penkille.
Opintoja jää enää syksy, eli valmistuisin tämän vuoden syksyllä, mutta ilmeisesti pakostakin menee keväälle. Toisaalta en halua menettää pikkuisen ensimmäisiä kuukausia, mutta pelkään, että opiskelut jää kesken, ellen palaa pian synnytyksen jälkeen opiskelemaan.
Täällä on melko lailla sama tilanne. Laskettu on 8.8 ja opintoja jäljellä jokunen kurssi, gradu ja harjoittelu. Minulla siinä mielessä hyvä tilanne opintojen kanssa että olen tehnyt urakalla näitä alta pois eli olen niin sanotusti etuajassa.
Meinasin kyllä vauvan syntymän jälkeen olla hyvillä mielin kotona sen ekan vuoden ja jatkaa sitten opintoja..periaatteessa valmistun melko lailla samoihin aikoihin kun muutkin ryhmäläiseni, riippuen tietty tuosta gradusta. Kyllä minuakin on kovasti pohdituttanuta se että kuinka paluu opintojen pariin sitten onnistuu. Toisaalta minulla on kova motivaatio alalle ja opintoja niin paljon takana että tiedän ettei luonne anna periksi jättää suorittamatta niitä loppuun. Olen ajatellut että kyllä opinnot taas maistuu kun vuoden kotona on, siinä vaiheessa haluaa jo muutakin ja saada vähän omaa aikaa. Minä ainakin haluan haluan kokea ensimmäisen vuoden kotona, kun vauva vaihe menee ohi niin nopeasti. Ymmärrän kyllä myös sen että haluaa nopeasti takaisin sinne opintojen pariin, jokainenhan sen päätöksen tekee yksilöllisesti.
Minä olen vääntänyt jo 4,5 vuotta tuota omaa tutkintoani ja joudun nyt hakemaan sisään uudestaan kun opiskeluaika loppui kesken. Olen jo 30 vuotta ja alla on vain ylioppilastutkinto.
Asia masentaa todella paljon ja koska raskauteni ei ollut niin kovin suunniteltu (mieleinen molemmille toki) niin tuntuu että en valmsitu ikinä ja olen ihan surkea tapaus.
Tiedän että oman lapsen saaminen on iso ja hieno asia yms. mutta en tunne itseäni kovin onnistuneeksi kun jo muutenkin takerteleva elämänpolkuni sai taas uuden käänteen... Pelkään tosissani että en saa tutkintoa valmiiksi ja kaikki pettyvät minuun...
Minäkin olen 30, alla vain ylioppilastutkinto, yliopisto-opinnot aikalailla kesken ja nyt raskaana. Samalla tavalla minuakin huolettaa miten nyt opintojen käy, vaikka toisaalta minusta itsestänihän se vain riippuu ja en kyllä ikimaailmassa haluaisi ruveta luovuttamaan. Ja joidenkin mielestä ehkä järjetöntä hankkia lapsi tähän elämäntilanteeseen, mutta en kyllä ikinä olisi voinut harkita aborttia vain sen takia että puuttuu ne vakituinen työpaikka ja omakotitalo ja auto.. Sitä todellakin tuntee olevansa ainut jonka elämänpolku tällä tavalla takertelee, joten ihana kuulla että minullakin on kohtalotovereita!:)
Ihanaa tosiaan kuulla että muitakin on. Jotenkin vaan ahdistaa tuo opiskelujen venyminen, ahdisti jo ennen raskautta ja en vain pysty siirtämään ajatuksiani siihen moodiin, että kyllä sitä kerkeää sitten kun vauva on isompi. Siis tehdä sitä uraa ja käydä koulut loppuun.
Tuntuu vaan että on vain kaksi tietä mitkä hyväksytään jos haluaa perheen:
Opiskelet vähemmän, teet lapset nuorena ja olet ns. duunari tai sitten opiskelet kauan, luot uran ja teet lapset sitten kolmekymppisenä... Sitten kun et osu kumpaankaan ryhmään niin olet jotenkin epäonnistunut...