Olemme tunteneet vuosia... olleet hyviä ystäviä ja nyt sitten vähän aikaa sitten "myönsin" itselleni olevani ?rakastunu? häneen.
Ei tässä nyt näin pitänyt käydä?
Olen itse seurustellut koko ystävyytemme ajan toisen kanssa, mutta erosin hiljattain.. olin siinä uskossa että minun ja exäni suhde kestää koko loppuelämäni, mutta toisin kävi.
Nyt sitten kun vihdoin ja viimeinen olen päässyt taas "jaloilleni"... 'huomasin' hänet hyvän ystäväni.. olemme aina pitäneet toisistamme, mutta tajusin vasta nyt että hän on oikeesti sellainen kun miehen toivon olevan!!!!
Ei tässä nyt näin pitänyt käydä?
Olen itse seurustellut koko ystävyytemme ajan toisen kanssa, mutta erosin hiljattain.. olin siinä uskossa että minun ja exäni suhde kestää koko loppuelämäni, mutta toisin kävi.
Nyt sitten kun vihdoin ja viimeinen olen päässyt taas "jaloilleni"... 'huomasin' hänet hyvän ystäväni.. olemme aina pitäneet toisistamme, mutta tajusin vasta nyt että hän on oikeesti sellainen kun miehen toivon olevan!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ystäväpiirini vaihtui lähes kokonaan n. kaksi vuotta sitten kun monivuotinen seurustelusuhteeni päättyi. Tällöin tutustuin yhteisten tuttujen kautta ikäiseeni mieheen, josta tuli välittömästi ystäväni. Meillä oli yhteisiä harrastuksia ja kävimme silloin tällöin yhdessä myös ulkona, snkkuja kun olimme. Saimme osaksemme ihmetystä, eri sukupuolta kun olimme. Ystävälläni oli tosin muitakin naisia "vain" ystävinä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana vakuuttelimme tiheään tahtiin ihmettelijöille olevamme pelkästään ystäviä. Mitenkään erityisen läheistä ystävyytemme ei ollut puoleentoista ensimmäiseen vuoteen.
Ystävyytemme alusta asti olemme kunnioittaneet ja arvostaneet toisiamme. Toisinaan olen kyllä huomannut pientä sähköä välillämme, mutta olen kuitannut sen aina sillä, että välitämme toisistamme ystävinä.
Viimeisen puolen vuoden aikana meistä on tullut entistä läheisempiä. Keskustelemme paljon ja aivan kaikesta. Olemme jopa esitelleet toisillemme poika- ja tyttöystäväehdokkaita, tuloksetta tosin. Aina silloin tällöin (enimmäkseen humalassa) olemme lähetelleet toisillemme tekstiviestejä. Sellaisia, joiden tarkoituksena on kertoa kuinka paljon toisistamme välitämme, mutta kuitenkin sellaisia ettei tule tunnustettua että tunteet voisivat olla muutakin kuin ystävyyttä.
Minun puoleltani asia on aivan selvä. Olen n. puolen vuoden ajan ollut aivan varma, että olen ihastunut, tai oikeastaan rakastunut ystävääni.
Ystävästäni en ole varma. Hän on sanonut minulle, että ei tiedä ketään reilumpaa ihmistä ja että hän arvostaa minua todella. Tiedän että hän tykkää minusta paljon, mutta onko se muuta kuin ystävyyttä, en tiedä. Välillä olen aivan varma siitä, että hän yrittää kiertoteitse ilmaista, että haluaisi muutakin kuin ystävyyttä, välillä en taas ole ollenkaan varma.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että olemme n. vuosi sitten käyneet keskustelun ,jossa totesimme yksimielisesti, että ystävyyden pohjalta aloitetuista seurustelusuhteista tulee harvoin mitään onnistunutta. Pelkään siis menettäväni hänet kokonaan jos kerron hänelle tunteistani. Toisaalta tuntuu epäreilulta olla kertomattakaan. Saatan sitäpaitsi pakahtua itsekin jos en saa keskustella hänen kanssaan.
Tiedän aivan hyvin, että minun pitäisi ottaa asia puheeksi ja otankin.. Keräilen tässä vain rohkeutta.. Kuten sinäkin sanoit, "ei tässä näin pitänyt käydä". Joten tässä on ollut sulattelemista.
Toivotan sinulle onnea, toivottavasti ystäväsikin rakastaa sinua ja saatte asiat puhuttua. Rohkeutta! Kerrothan miten kävi?
Ompas sulla samantapainen tapaus meneillään =)
Kävi ilmi että tämä ystävänikin "pitää" minusta ja sovimme että katselemme kuinka tämä etenee...
onneksi "otimme" asian puheeksi koska: viihdymme hyvin yhdessä ja vietämme paljon aikaa yhdessä niin miksi sitten emme olisi yhdessä! =)
Jos teidänkin välillä on "kipinää" niin miksi et ottaisi selvää voisiko teistä tulla paria?
Minä johdattelin kiertoteiden kautta jutun meihin... hän oli miettinyt kans kuinka kertoisi tunteistaan minulle koska luuli että tykkään hänestä vain kaverina ja ei halunnut menettää hyvää ystävää.
tsemiä ja rohkeutta!
muuten...
Mun ensimmäinen seurustelu suhde alkoi ihan samalla tavalla eli ystävyydestä ja se suhde kesti 6 vuotta!!
Syytä en /emme tiedä miksi suhteemme ajautui siihen pisteeseen että oli pakko erota... ehkä siksi että olin ihan 'lapsi' kun aloimme seurustella. silti olemme hyviä ystäviä vieläkin ja hänen kanssa on edelleen mukava jutella.