Olen ruma, yksinäinen ja alkoholiongelmainen, en ole ikinä seurustellut ja muutenkin ihmisten kanssa on aina ollut vaikea tulla toimeen, kaikissa virastoissa sun muissa paikoissa on aina ollut vaikea asioida. En myöskään ole ikinä seurusteelut. En koe onnistuneeni missään asiassa elämäni aikana, elämäni on ollut vain sarja epäonnistumisia, ilkeitä katseita toisilta ihmisiltä, ikäviä sanoja, naureskelua... En ymmärrä miten onnea voi olla näin epätasa puolisesti jaettu, olen koittanut rukoillakkin apua mutta missä se jumala oikein on mistä täällä palstallakin moni toitottaa. En todellakaan haluaisi uskoa että täällä oltaisiin täysin omillaan. Mutta missä se apu oikein on? Olen aina koittanut olla ystävällinen, rehellinen ja muutenkin mukava toisia kohtaan mutta täällä maailmassa tuntuu vain pahoilla ihmisillä menevän hyvin. Tappaisin itseni jos vaan pystyisin ei vaasn kerta kaikkiaan riitä uskallus, mutta jos jumala vaan on olemassa eikä kuitenkaan pysty järjestämään mulle onnellista elämää niin toivoisin kuitenkin että en heräisi enään aamulla saisi rauhallisesti vain nukkua pois täältä maailmasta jossa minä en ainakaan pärjää.
Elämässä ei ole mitään
ret7897
6803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aivan minun elämältä.
Sitten on vielä yksinäisiä ihmisiä jotka ovat yrittäneet itsemurhaa, epäonnistuneet ja nyt makaavat neliraajahalvaantuneina sairaalassa joka päivä, ihan yksin odottaen sitä kuolemaa vuosikymmeniä. Kuten huomaat sillä ei ole mitää rajaa mitä kärsimystä elämä voi olla, jos Jumala on, niin ei se ainakaan mikään symppis tyyppi ole. Joten ei kannata siihen kaikkea toivoa pistää.
Olen vähän turhan negatiivinen... mutta niin se vaan menee.
niin siihen pitää oikeasti sitten antautua, eli olla tosissaan. Antaa sitten kaikki herralle, jos teillä ei muka muutenkaan ole mitään menetettävää. Miksi ette sitten uskaltaisi tarttua siihen josta monet väittävät OIKIEASTI saavan apua.
Kyllähän ihmiset Jumalan ja uskovaiset tuomitsevat aivopesijöiksi, suvaitsemattomiksi ym, mutta itse eivät suvaitse sitten heitä, ja jos haluatte kuunnella niitä ateisteja, niin jääkää sitten siihen samaan paskaan missä olettekin, ette voi sanoa ettette olisi kaikkeanne koittaneet, eli Jumalaa. Itse sitten olette tavallaan syyllisiä kohtaloonne kun ette anna lupaa auttaa, eli Jumalan astua kunnolla elämäänne jotta voisi järkätä sen uudelleen.
Niin ja miettikää sitten mitä tää ateistimaailma on teille tarjonnut. Hyvän elämän? Pysykää siellä jos koette että saatte siitä jotain.
Kannattaa kokeilla Jumalaa kunnolla, rukoilla Jeesusta, antautua Hänelle ja pyytää Häntä auttamaan elämässäsi, anna lupa siihen. Sitten ottaa se tosissaan.
Takaan, että seurakunnasta saisitte välittäviä ihmisiä elämäänne joista tulee myös ystäviä.
Teillä kaikilla voisi olla uusi elämä, josta voisitte nauttia eläen täysillä totuudessa.
Raamattu kouraan, evankeliumista on hyvä aloittaa, ja psalmeista, ja oikeastaan ihan kaikkialta, se on VIIIITUN mielenkiintoinen kirja kun ei yhdistä sitä inhottaviin mielikuviin pyhäkoulun jäykkis-tädeistä ja synkästä urunsoitosta kivisessä kirkossa. Tai mihin tahansa millainen on ehkä negatiivinen ennakkokuva uskonnollisuudesta.
Mene seurakuntaan, etsi vaikka netistä henkilöitä jotka ovat valmiita auttamaan.. Kyllä johdatutte oikeaan paikkaan kun pyydätte Jumalalta.
Kokeilette tai ette, oma on valintanne, mutta turha moittia jos ette edes vaivaudu ottamaan selvää KUNNOLLA! Voisitte olla jälkeenpäin jopa onnellisia.
Sillä mulle "usko on luja luja luottamus siihen, mikä ei toivotaan. Ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" hebr.11:1
En kyllä usko seurakunnan kautta ystäviä löytyvän, niin "omissa porukoissa" pysytteleviä, jotta uusien ihmisten vaikea päästä mukaan mihinkään toimintaan.
Kun tällainen ujo, arka ja epävarma niin oma-aloitteisuutta ei löydy. Muut sitten kait ajattelee, että toi tyyppi haluaa olla omissa oloissa. Ei näy Hengen hedelmiä tai Jumalan antamaa sisäistä käskyä lähestyä minunlaisiani ihmisiä.
porukoissaan.
Olisi ehkä hyvä ottaa vaikka netin kautta yhteyttä johonkuhun uskovaan, joka voisi johdattaa hyvään paikkaan, jos ei uskalla livenä mennä puhumaan jollekulle. Vaikka pastoriin ensiksi. Varmasti auttavat ja neuvovat eteenpäin yhteyteen.
ole mitää vikaa (antaa ihmisille toivoa, joka ei tosin ole todellista), mutta ei siitä yksinäisyyteen juuri apua ole. Uskonto "piirit" voi tietenkin tarjota joillekkin apua, jotka jumalaan uskoo ja siten löytää saman henkistä porukkaa, mutta muuten huuhaata koko homma. Uskonto on vain pakoa todellisuudesta, ja ehkä helpottaa siten yksinäisyyttä, mutta jos on tarpeeksi älykäs sen tajutakseen niin ei siitä hyötyä ole. Itse tulen erittäin uskonnollisesta perheestä...
Viestin aloittajalle: Monet meistä täällä on saanut kyllä elämään vähän huonot kortit, ja tehnyt vielä paljon vääriä valintoja, mutta tsemppiä kuitenkin. Hyvin kaikki vielä kääntyy, tai sitten ei, mutta kannattaa yrittää!