Pitäisikö hallituksen kuunnella verotusasioissa asiantuntijoita eikä ajaa omien intressiryhmiensä etuja.
Hallituksen verokohtelu on ollut jyrkästi rikkaita suosiva. Varallisuusveron poiston jälkeen hallitus aloitti perintö- ja lahjaveron poistamisen omilta intressiryhmiltään. Osinkotulojen verotus on myös vaatimatonta.
Sen sijaan eläketulot sekä sosiaalietuudet ovat Suomessa voimakkaasti verotettuja.
Eriarvoisuus on kasvanut paitsi rikkaita suosivan verotuksen myötä myös pienituloisten määrän suuresti lisääntyessä.
----------
Herkkuja hallituksen kavereille (Talouselämä)
Matti Vanhasen hallitukset jäävät historiaan veroeduista, joita jaettiin pienille mutta vaikutusvaltaisille erityisryhmille.
”Meillä on taitavia lobbareita, jotka ajavat joidenkin ryhmien erityisetuja”, professori Heikki Niskakangas sanoo. ”Näillä lobbareilla on ministereiden luottamus ja kun ministereillä ei ole osaamista, he nojaavat näihin erittäin asiantunteviin lobbareihin.”
Professori Niskakankaan mielestä hallituksen veropolitiikka kuljettaa Suomea hallitsemattomaan muutokseen. Hänen mukaansa yritysvarallisuuden ja metsäomaisuuden suosiminen perintöverotuksessa johtaa laajaan verosuunnitteluun, joka vääristää kansalaisten valintoja, nakertaa veropohjaa ja aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta.
”Tällainen perintöverotus ei voi kestää. Keskiluokkaa alkaa nyppiä se, että pienet ja suuret omaisuudet on vapautettu verosta.”
”Mikään talousteoria ei tue sitä, että omistajia pitäisi suosia. Kansainvälinen verokilpailu ei kohdistu omistajiin vaan yrityksiin ja osaajiin, avainhenkilöihin. He tekevät yrityksen tuloksen eivätkä omistajat. Nyt kuitenkin omistajillle annetaan etuja riippumatta siitä, tekevätkö he pätkääkään töitä tai onko heistä mitään muuta hyötyä kuin että he omistavat.”
Heikki Niskakangas seuraa huolestuneena juristien, konsulttien ja yksityislääkäreiden pakoa edullisen pääomaverotuksen suojiin. Oikeudenmukaisuuden kannalta kiusallisin tilanne on terveyskeskuksissa, joissa työskentelee sekä itsensä yhtiöittäneitä nuoria lääkäreitä että kokeneita palkansaajalääkäreitä, joita verotetaan raskaasti.
------------
Onko hallitus huolissaan Suomen 708.000 pienituloisen olemattomasta ostovoimasta?
Näiden pienituloisten, lapsiperheiden, eläkeläisten, työttömien ostovoimaa tulisi lisätä, jotta kysyntä kasvaisi, työttömyys vähenisi ja suomalaiset pystyisivät ostamaan suomalaisten tekemiä suomalaisia tuotteita.
Hallituksen eriarvoistava ja suurituloisia suosiva linja lisää työttömyyttä, lamaa ja ahdinkoa...
----------------
Pienituloisia 708 000 vuonna 2007
Tilastokeskuksen mukaan pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2007 noin 708 000 henkilöä, mikä oli 55 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Pienituloisten osuus koko väestöstä oli 13,6 prosenttia vuonna 2007. Edellisenä vuonna osuus oli 12,3 prosenttia. Vuonna 1995 osuus oli 7,2 prosenttia.
Pienituloisiksi määritellään henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohden olivat pienemmät kuin 60 prosenttia koko väestön vastaavasta mediaanitulosta. Tällä tavoin suhteellisesti määriteltyä pienituloisuusastetta kutsutaan myös köyhyysriskiksi ja pienituloisia henkilöitä köyhyysuhan alaisina oleviksi. Pienituloisuusraja oli noin 13 000 euroa yhden henkilön kotitaloudessa vuonna 2007.
Pienituloisten lukumäärä vuosina 1995-2007
Suurin pienituloisten ryhmä vuonna 2007 olivat eläkeläiset. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului lähes 200 000 eläkeläistä, mikä vastaa 28 prosenttia kaikista pienituloisista henkilöistä. Kaikista eläkeläisistä 17 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2007. Yksin elävien 65 vuotta täyttäneiden suhteellinen pienituloisuus on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Vuonna 2007 heistä oli 30 prosenttia pienituloisia, vuonna 1995 13 prosenttia.
Sosioekonomisista ryhmistä korkein köyhyysriski oli työttömillä, joiden suhteellinen pienituloisuus oli 48 prosenttia vuonna 2007. Vuonna 1995 vastaava osuus oli 20 prosenttia.
Pienituloisiin kotitalouksiin kuului 150 000 lasta. Lapsiköyhyysaste oli vuonna 2007 14 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista, vuonna 1995 vastaava luku oli 5 prosenttia. Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvista noin kolmasosa, 32 prosenttia, oli pienituloisia vuonna 2007. Osuus oli kahdeksan prosenttia vuonna 1995.
Keskimäärin 83 prosenttia köyhyysrajan alapuolella olevan väestön käytettävissä olevista tuloista oli saatuja tulonsiirtoja. Muulla väestöllä niiden osuus oli 32 prosenttia vuonna 2007. Viime vuosina keskimääräisten tulonsiirtojen reaalikasvu on ollut vähäinen.
Pienituloisuuden kasvun yhtenä taustatekijänä on tulonsiirtojen ja ansiotulojen erilainen kasvuvauhti. Pitkän nousukauden hyvä keskimääräinen ansiokehitys on kasvattanut väestön keskituloja. Koska suhteellinen köyhyysraja määritellään väestön mediaanitulojen perusteella, on köyhyysraja noussut nopeammin kuin pienituloisen väestön tulot.
Hallituksen verokohtelu on ollut jyrkästi rikkaita suosiva. Varallisuusveron poiston jälkeen hallitus aloitti perintö- ja lahjaveron poistamisen omilta intressiryhmiltään. Osinkotulojen verotus on myös vaatimatonta.
Sen sijaan eläketulot sekä sosiaalietuudet ovat Suomessa voimakkaasti verotettuja.
Eriarvoisuus on kasvanut paitsi rikkaita suosivan verotuksen myötä myös pienituloisten määrän suuresti lisääntyessä.
----------
Herkkuja hallituksen kavereille (Talouselämä)
Matti Vanhasen hallitukset jäävät historiaan veroeduista, joita jaettiin pienille mutta vaikutusvaltaisille erityisryhmille.
”Meillä on taitavia lobbareita, jotka ajavat joidenkin ryhmien erityisetuja”, professori Heikki Niskakangas sanoo. ”Näillä lobbareilla on ministereiden luottamus ja kun ministereillä ei ole osaamista, he nojaavat näihin erittäin asiantunteviin lobbareihin.”
Professori Niskakankaan mielestä hallituksen veropolitiikka kuljettaa Suomea hallitsemattomaan muutokseen. Hänen mukaansa yritysvarallisuuden ja metsäomaisuuden suosiminen perintöverotuksessa johtaa laajaan verosuunnitteluun, joka vääristää kansalaisten valintoja, nakertaa veropohjaa ja aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta.
”Tällainen perintöverotus ei voi kestää. Keskiluokkaa alkaa nyppiä se, että pienet ja suuret omaisuudet on vapautettu verosta.”
”Mikään talousteoria ei tue sitä, että omistajia pitäisi suosia. Kansainvälinen verokilpailu ei kohdistu omistajiin vaan yrityksiin ja osaajiin, avainhenkilöihin. He tekevät yrityksen tuloksen eivätkä omistajat. Nyt kuitenkin omistajillle annetaan etuja riippumatta siitä, tekevätkö he pätkääkään töitä tai onko heistä mitään muuta hyötyä kuin että he omistavat.”
Heikki Niskakangas seuraa huolestuneena juristien, konsulttien ja yksityislääkäreiden pakoa edullisen pääomaverotuksen suojiin. Oikeudenmukaisuuden kannalta kiusallisin tilanne on terveyskeskuksissa, joissa työskentelee sekä itsensä yhtiöittäneitä nuoria lääkäreitä että kokeneita palkansaajalääkäreitä, joita verotetaan raskaasti.
------------
Onko hallitus huolissaan Suomen 708.000 pienituloisen olemattomasta ostovoimasta?
Näiden pienituloisten, lapsiperheiden, eläkeläisten, työttömien ostovoimaa tulisi lisätä, jotta kysyntä kasvaisi, työttömyys vähenisi ja suomalaiset pystyisivät ostamaan suomalaisten tekemiä suomalaisia tuotteita.
Hallituksen eriarvoistava ja suurituloisia suosiva linja lisää työttömyyttä, lamaa ja ahdinkoa...
----------------
Pienituloisia 708 000 vuonna 2007
Tilastokeskuksen mukaan pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2007 noin 708 000 henkilöä, mikä oli 55 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Pienituloisten osuus koko väestöstä oli 13,6 prosenttia vuonna 2007. Edellisenä vuonna osuus oli 12,3 prosenttia. Vuonna 1995 osuus oli 7,2 prosenttia.
Pienituloisiksi määritellään henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä olevat vuositulot kulutusyksikköä kohden olivat pienemmät kuin 60 prosenttia koko väestön vastaavasta mediaanitulosta. Tällä tavoin suhteellisesti määriteltyä pienituloisuusastetta kutsutaan myös köyhyysriskiksi ja pienituloisia henkilöitä köyhyysuhan alaisina oleviksi. Pienituloisuusraja oli noin 13 000 euroa yhden henkilön kotitaloudessa vuonna 2007.
Pienituloisten lukumäärä vuosina 1995-2007
Suurin pienituloisten ryhmä vuonna 2007 olivat eläkeläiset. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului lähes 200 000 eläkeläistä, mikä vastaa 28 prosenttia kaikista pienituloisista henkilöistä. Kaikista eläkeläisistä 17 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2007. Yksin elävien 65 vuotta täyttäneiden suhteellinen pienituloisuus on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Vuonna 2007 heistä oli 30 prosenttia pienituloisia, vuonna 1995 13 prosenttia.
Sosioekonomisista ryhmistä korkein köyhyysriski oli työttömillä, joiden suhteellinen pienituloisuus oli 48 prosenttia vuonna 2007. Vuonna 1995 vastaava osuus oli 20 prosenttia.
Pienituloisiin kotitalouksiin kuului 150 000 lasta. Lapsiköyhyysaste oli vuonna 2007 14 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista, vuonna 1995 vastaava luku oli 5 prosenttia. Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvista noin kolmasosa, 32 prosenttia, oli pienituloisia vuonna 2007. Osuus oli kahdeksan prosenttia vuonna 1995.
Keskimäärin 83 prosenttia köyhyysrajan alapuolella olevan väestön käytettävissä olevista tuloista oli saatuja tulonsiirtoja. Muulla väestöllä niiden osuus oli 32 prosenttia vuonna 2007. Viime vuosina keskimääräisten tulonsiirtojen reaalikasvu on ollut vähäinen.
Pienituloisuuden kasvun yhtenä taustatekijänä on tulonsiirtojen ja ansiotulojen erilainen kasvuvauhti. Pitkän nousukauden hyvä keskimääräinen ansiokehitys on kasvattanut väestön keskituloja. Koska suhteellinen köyhyysraja määritellään väestön mediaanitulojen perusteella, on köyhyysraja noussut nopeammin kuin pienituloisen väestön tulot.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.