minulla oli Sinulle paljon asiaa
en minä halunnut huutaa
jälkeesi kun läksit
et Sinä olisi enää kuullut
sillä Sinulla oli taas kiire
jäin odottamaan iltaa
jospa ehtisit istahtaa viereeni
tulisin kainaloosi
ja vielä jos kietoisit kätesi ympärilleni
tiukasti rutistaisit rintaasi vasten
sanoisin
tästä minä pidän
tämä on kotini
silloin kuulisin
sydämesi sykkeen
hymyn se toisi
tähän iltaan
jos vain Sinä ehtisit
en minä halunnut huutaa
jälkeesi kun läksit
et Sinä olisi enää kuullut
sillä Sinulla oli taas kiire
jäin odottamaan iltaa
jospa ehtisit istahtaa viereeni
tulisin kainaloosi
ja vielä jos kietoisit kätesi ympärilleni
tiukasti rutistaisit rintaasi vasten
sanoisin
tästä minä pidän
tämä on kotini
silloin kuulisin
sydämesi sykkeen
hymyn se toisi
tähän iltaan
jos vain Sinä ehtisit
Vastaukset 15
Vanhimmat
.. totta on monasti kirjoittamasi runo. Oppiikohan ihminen milloinkaan tasapainottamaan elämänsä niin, että läheisilläkin on hyvä olla. Tällainen ajatus heräsi runostasi tästä. :)
niin elämän tasapaino
rauhan löytyminen
oravanpyörästä pois hyppääminen
rahan perässä juokseminen
toisille se on itsestäänselvyys
valitettavasti
moni huomaa sen joskus vastoinkäymisistä
toiset eivät ehkä milloinkaan
Kiitos!
Minulla tuli sellainen kuva että katsoin kuin näytelmää, väännelen käsiä että eikö se äijä tajua kuunnella!!.. joko joko... ;)))
*Voi huokaus* nauraa.... ja mitä se saiskaan aikaan,,, *viheltelee jotain erittäin tuttua marssia..*
Tota, kaaru, miten ois, jos minä kävisin yön pimeinä tunteina kääntämässä ne talvirenkaitten nastat sillain sisälle päin,,
niin eipä auto pitkälle pötkis ja sen ois pakko jäädä kuunteleen niin ja kyllä se vanha kunnon pönkkä sitten hoitelis loput,,
Vaan runosi oli herkkää pyyntöä kaikki tyyni, laatua tiistaihin runopuolella! :)
asioiden tärkeysjärjestys
huomataan monta kertaa
kun on jo myöhäistä
ei se pönkkä auta
ei renkaiden uudelleen nastoitus
kun totuutta ei haluta kuunnella
Sinä tiedät sen;)
Oman egon pönkittäminen
rahan asettaminen tärkeämmäksi
ja paljon syitä paeta
sitä joka rakastaa...
Thanks...
...tälläisenä kiireellisenä aikoina runosi todella pysähdyttää...
Mikä voisi olla tärkeämpää kuin hetkeksi seisahtua kuuntelemaan lähimmäisen kauniit sanat. Se tuo hymyn elämään. Hienosti olet muokannut runosi. Pidin.
...huono omatunto asiasta. Mutta välillä ei kaikille lähimmäisille riitä aika. Lupasin tässä ja nyt hoitaa viikonlopun viettämällä edes muutaman tunnin erään vanhuksen luona. Hän on odottanut minua taas käymään lähes kuukauden.
Vanhukset ovat paljolti yksinäisiä ja joskus se on itsellä myös esillä...
Kiitos sanoistasi:)
Rakkaus kotisi
ovea kolkuttaa
päästä se sisään
rutista rintaasi vasten
kiedo kätesi ympärilleen
mutta vasta huomenna
kun i-loiset ovat paenneet
paikalta
Nauraa Noita luonasi!
Milloin Sinä lähdetkään, nauraa...
Ai niin, voisitko poistaa sen kirouksesi minusta. Silloin olisi helpompi löytää se rakkaus ovea kolkuttamaan...;)
oli sinulla asiaa
kun perääni huusit
jo vaimenneina sanoina
kun äänesi kuulin
aika kutsuen minua
sinut taakseen jättäen
mutta uuteen aikaan
uusi päivä jälleen
meidät tuo
hiljaisuus kohtaa hiljaisuuden
ja ääneksemme taivaalle kohoten
kädet toisensa tavoittaa
huulet huulen saavuttaa
kotiimme toisemme
rintoihin
tunteisiin
pesää tekemään
ja kodin sisustaa
yhteisen sykkeemme
- aikamme ehti luokse
elämämme tään.
... - nyt sitten vastaruno
Sinun runostasi
minun sanoillani.
Joskus täytyy tehdä näinkin päin.
vaimeita sanoja kuulit
tajusit sanomani
ymmärtämättä heti
mitä tarkoitin
kun palasit
sydämeni jätti
lyönnin väliin
käteni tärisivät
kun kaappasit
minut syliisi
siinä sylissäsi tiesin
olimme löytäneet
jotain arvokasta
josta toiset vain uneksivat
hellästi irrottit otteestasi
katsoit silmiini sinisiin
ja minä näin silmissäsi kiihkon
rakkauden ilon
huulemme kohtasivat
johtivat meidät myrskyyn
josta ei ollut enää paluuta
emmekä sitä enää halunneet
olimme löytäneet yhteisen kodin
meidän rakkauden
Auts...toivottavasti en astunut kenenkään varpaille, näinhän sen rakkauden toivosi olevan...romantista ja kiihkeää kuin nuotiossa räiskyvä tuli...nauraa tämä romantikko ja älä juokse karkuun, tämä on vain runo;)
Minä hiljalleen ja kevyesti painan
pääni yön huomaan,jotta sieltä
näkisin yli huomisen päivän.
Nauru ja hymy kuin onni yhdessä
voimana kuin henkenä yli
pimeän ahtaan käytävän
kohden aamua.
Hyvää yötä ja mihin karkuun
sitä omasta huoneestaan
juoksisi,
kun itseään ei
karkuun pääse mihinkään
ja varjo
perässä.
Hyvää yötä.
Mite see sotkeekaa ihania hetkiä,
kiire sokasee näkeekös olleskaa,
miten tärkeää ois olla lähekkäin.
kaaru
jospas hää tänää yllättää
paas kynttilä ikkunalles palamaan.
Hymyn kera kiireestä määki tässä,
kiittelemään tuun.
Kohta tulee poika syömään tein makaroonilaatikkoa,
sitä ois syt Sinullekki asti....Liisa ku on tämmönen
tuo pahuksen kiire
Noita on hoitanut homman
virittänyt syötin terassille...nauraa
Kiitos Liisa!
Hienosti kirjoitettu runosi toive.
Tätä voi lukea monella tapaa...
Aikuisen näkökulmasta, kun kaipaa sitä rinnalla kulkijaa myös pysähtymään ja olemaan läsnä
ja lapsen näkökulmasta toive,
jos venhemmat ehtisivät tehdä muutakin kuin mennä viuhtoa edestakaisin kiireisen ja poissaolevan näköisenä, jos eivät istu tietokoneella kuuroin korvin ja näkemättömin silmin...
Pysäyttävä runo.
Taidanpa panna koneen täksi illaksi kiinni ja olla läsnäoleva ihminen täällä kotona :)
Kiitos .
Tämä kone ja televisio
vievät paljon aikaa
monelta tärkeältä
asialta
mikä oli ennen
itsestään selvää
toinen ihminen lähellä
perheen yhteiset hetket
läsnäolo läheisille
Kiitos sanoistasi