Tää löytyi tuolta alempaa, vastattu jollekin... Lukekaa varsinki te, jotka ohjaatte ja valmennatte nuoria...
"Juu tottahan se on, että junioreiden suksiin ja suksenpohjiin palaa rahaa. Sitä ollaan kauhean tosissaan aika nuoresta.
En nyt vaan ymmärrä kommenttiasi tuosta, että Suomen systeemi takaa runsaan harrastajamäärän junioritasolla mutta harvalukuisen määrän maailman huipulla. Jos nimittäin aiotaan saada huippuja myös maailmalle, pitää juniorit pitää lajissa mukana mahdollisimman runsaslukuisena. Vai olenko outo kun näin ajattelen?
Ja olet oikeassa siinä, että Suomessa pitäisi lahjakkaisiin nuoriin satsata. Mutta mistä erotat oikeasti lahjakkaan nuoren joka kantaa ne omat varusteet ja yrittää parhaansa vaikkei suksi aina niin toimisikaan sellaisesta, jota on 6-vuotiaasta hiihdätetty satoja kilometrejä, opetettu tekniikat viimeisen päälle, panostettu suksiin ja voiteisiin... siis sellaisesta hiihtäjästä, joka voi olla kansallisten kisojen ykkönen 10-16 sarjoissa, mutta ihan oikeasti niitä lahjoja ei ihan huipulle asti ole?
Nimittäin monta lahjakasta nuorta jää vanhempien tietämättömyyden jalkoihin kun sellaiset mahdollisesti lahjattomammat nuoret jyräävät ohi, joilla on käytettävissä tietotaitoa. vanhempi, joka ei ole itse ollut kilpahiihtäjä ei tajua harjoitusohjelmien perään, ei varusteiden päälle, ei voitelusta. Kyllä uskomattoman monta kisaa saa pilalle väärällä voitelulla, vaikka voiteiden merkitys mukamas olisi vain 5 %. Jos kaveri hiihtää lipsuvalla suksella 5 km ja toisen suksi pelaa, uskallan väittää, että se lipsuvan suksen kaveri voi jäädä minuuttikaupalla ja silti olla mahdollisesti lahjakkaampi.
Oikeasti lahjakkaan hiihtäjän erottaa yhdellä hyvällä keinolla; Useimmiten tämä on myös lahjakas muussakin urheilussa. Jos hiihtäjä pärjää vain ja ainoastaan hiihdossa (ehkä on kesäisin lisäksi kelvollinen suunnistaja), ei hän mitä luultavimmin ole mikään lahjakkuus, vaan opetettu apina, joka pärjää hienon tekniikan,kovan kunnon ja välineiden avulla. Kun toiset saavat samat asiat kuntoon, he painavat ohi. Totuus on, että yhdessä lajissa hyvä, on myös hyvä aika monessa muussakin"
Siis tuo vika kappale varsinkin. Onko asia noin? Että voit nuorena päästä tietylle tasolle hiihdossa kovalla harjoittelulla? Mutta siihen jää. Ja että ne, jotka ovat oikeasti lahjakkaita hiihdossa, ovat lahjakkaita yleensä muussakin.
Mitä mieltä seuraavasta?
15
1381
Vastaukset
- ilahtuneena
Luin kiinnostuneena ja ilahtuneena pohdiskeluasi. On totta, että monilajisuus on hyvä pohja onnistuneelle hiihtäjän urallle. Myös asiantuntevat taustajoukot tuovat monelle niitä tärkeitä minuutteja ja sekunteja etua juniorihiihtäjälle. Niiden merkitys voi olla suuri motivaation kannalta. Keskeinen lahjakkuustekijä kestävyysurheilussa on lajirakkaus ja pitkäjännitteisyys, halu harjoitella, kyky ponnistella ja sietää sekä hetkellistä pahaa oloa että epäonnistumisten tuomaa frustraatiota. Joiltakin puhkeaminen kukkaan kestää pitempään ja siinä tarvitaan malttia sekä hiihtäjältä että tukijoukoilta. Tuohon kun lisää vielä sellaisen draaman tajun ja emotionaalisuuden, on kasassa hyvät ainekset huippu-urheilijaksi. Draaman tajulla tarkoitan esim. kykyä nähdä itsensä muiden silmin, himoa sukeltaa metsästä maalialueelle ja kuulla korvissaan: "Ja menee kärkeen!"
- kyllä...
Ei tarvi, kun nuoren laittaa 60 metriä juoksemaan. Kyllä siitä heti näkee, onko tulevaisuutta huippu-urheilussa lajissa kuin lajissa, missä tarvitaan jalkoja..
- Suksi...
Näinhän se meni koulun liikuntatunneillakin,kyllä ne urheilulliset tyypit oli hyviä joka lajissa.
- sellainen ,
Suksi... kirjoitti:
Näinhän se meni koulun liikuntatunneillakin,kyllä ne urheilulliset tyypit oli hyviä joka lajissa.
juttu, että kun mäkin tunnen aika monia ihan kelvollisia piirin- ja kansallisen tason hiihtäjänalkuja. osa tuntuu huiskivan lajissa kuin lajissa hyvin, ja nuorella ikää niitä lajeja tietysti löytyykin osalta.
mutta sitten on näitä kestävyyspainotteisia muksuja, joiden isät, äidit ja isoisät on hiihtäneet joten muksukin hiihtää. osan menoa ei voi kuin ihailla; on hallussa wassut, mogrenit, on välineet viimosen päälle. mutta jokin puuttuu... aina löytyy pystymetsästä joku tapaus joka suihkaiseee ohitse puutteellisella tekniikalla ja huonommilla välineillä.
osa tuntuu panostavan huikeita summia ja harjoitusmääriä kovin kovin pikkuisiin hiihtäjiin ja minkä takia? saadakseen kultaa ja kunniaa alle 14-vuotiaana ja sit ei enää vauhti riitäkään siihen kultaan ja kunniaan.... - suksi....
sellainen , kirjoitti:
juttu, että kun mäkin tunnen aika monia ihan kelvollisia piirin- ja kansallisen tason hiihtäjänalkuja. osa tuntuu huiskivan lajissa kuin lajissa hyvin, ja nuorella ikää niitä lajeja tietysti löytyykin osalta.
mutta sitten on näitä kestävyyspainotteisia muksuja, joiden isät, äidit ja isoisät on hiihtäneet joten muksukin hiihtää. osan menoa ei voi kuin ihailla; on hallussa wassut, mogrenit, on välineet viimosen päälle. mutta jokin puuttuu... aina löytyy pystymetsästä joku tapaus joka suihkaiseee ohitse puutteellisella tekniikalla ja huonommilla välineillä.
osa tuntuu panostavan huikeita summia ja harjoitusmääriä kovin kovin pikkuisiin hiihtäjiin ja minkä takia? saadakseen kultaa ja kunniaa alle 14-vuotiaana ja sit ei enää vauhti riitäkään siihen kultaan ja kunniaan.......aina löytyy kovempia kavereita,jos ei piiristä niin sitten Hopeasommassa joku jättää minuuttitolkulla.
Tosi totista tuo nuorten välineurheilu on hiihdossa ,15 vee tytöille laitetaan pikku kisaan kolmet pulverilla käsitellyt sukset... - Vetskie
suksi.... kirjoitti:
...aina löytyy kovempia kavereita,jos ei piiristä niin sitten Hopeasommassa joku jättää minuuttitolkulla.
Tosi totista tuo nuorten välineurheilu on hiihdossa ,15 vee tytöille laitetaan pikku kisaan kolmet pulverilla käsitellyt sukset...Minäkin olen nyt vuosien tauon jälkeen innostunut seuratoiminnasta uudelleen. Järkättihin tässä kisat ja olin toimitsijana. Ja en meinannu itteäni uskoa, kun kattelin niiden pikkupikkuhiihtäjien touhuja ja vanhempia.
Joka penskalla, sarjat alkaaen 10 v. oli kilpapuvut, lämmittelypuvut, hienot monot. Usealla oli tosiaan useampi pari suksia, joita testailtiin. Osa veti aggrekaatin käyntiin ja alkoi työstää niitä suksiparejaan. Osa hinkkasi fluoripaloja vimmalla suksiin.
Sekuntikellot kädessä huudettiin väliaikaa. Lapset karjui naama punaisena latua toisiltaan, Joku ei antanut, sitä manattiin isoon ääneen. Voitto oli mennyt sivu suun sen takia.
Joku valitti, 10 sekunnin tappion jälkeen, miten oli kaatunut, ja heti kaksi kertaa. Joku toinen tappion kärsineen vanhempi valitti väärää voitelua, juuri kukaan ei ollut hiihtänyt yhtään ennen kisaa, kaikki muut harjoittelee enemmän, joku hiihti puolkuntoisena flunssan jälkeen.
Voi mamma meidän. Lapsista tehdään huippu-urheilijoita 10 vee alkaen ainakin välineiden suhteen. Ja selittelyn mestareiksikin näköjään opetetaan heti pienestä.
Tähänkö on lasten kilpahiihto mennyt? - tuohon on
Vetskie kirjoitti:
Minäkin olen nyt vuosien tauon jälkeen innostunut seuratoiminnasta uudelleen. Järkättihin tässä kisat ja olin toimitsijana. Ja en meinannu itteäni uskoa, kun kattelin niiden pikkupikkuhiihtäjien touhuja ja vanhempia.
Joka penskalla, sarjat alkaaen 10 v. oli kilpapuvut, lämmittelypuvut, hienot monot. Usealla oli tosiaan useampi pari suksia, joita testailtiin. Osa veti aggrekaatin käyntiin ja alkoi työstää niitä suksiparejaan. Osa hinkkasi fluoripaloja vimmalla suksiin.
Sekuntikellot kädessä huudettiin väliaikaa. Lapset karjui naama punaisena latua toisiltaan, Joku ei antanut, sitä manattiin isoon ääneen. Voitto oli mennyt sivu suun sen takia.
Joku valitti, 10 sekunnin tappion jälkeen, miten oli kaatunut, ja heti kaksi kertaa. Joku toinen tappion kärsineen vanhempi valitti väärää voitelua, juuri kukaan ei ollut hiihtänyt yhtään ennen kisaa, kaikki muut harjoittelee enemmän, joku hiihti puolkuntoisena flunssan jälkeen.
Voi mamma meidän. Lapsista tehdään huippu-urheilijoita 10 vee alkaen ainakin välineiden suhteen. Ja selittelyn mestareiksikin näköjään opetetaan heti pienestä.
Tähänkö on lasten kilpahiihto mennyt?mennyt ja ollut niin jo pitkään.
- rakas_laji_hiihto
Vetskie kirjoitti:
Minäkin olen nyt vuosien tauon jälkeen innostunut seuratoiminnasta uudelleen. Järkättihin tässä kisat ja olin toimitsijana. Ja en meinannu itteäni uskoa, kun kattelin niiden pikkupikkuhiihtäjien touhuja ja vanhempia.
Joka penskalla, sarjat alkaaen 10 v. oli kilpapuvut, lämmittelypuvut, hienot monot. Usealla oli tosiaan useampi pari suksia, joita testailtiin. Osa veti aggrekaatin käyntiin ja alkoi työstää niitä suksiparejaan. Osa hinkkasi fluoripaloja vimmalla suksiin.
Sekuntikellot kädessä huudettiin väliaikaa. Lapset karjui naama punaisena latua toisiltaan, Joku ei antanut, sitä manattiin isoon ääneen. Voitto oli mennyt sivu suun sen takia.
Joku valitti, 10 sekunnin tappion jälkeen, miten oli kaatunut, ja heti kaksi kertaa. Joku toinen tappion kärsineen vanhempi valitti väärää voitelua, juuri kukaan ei ollut hiihtänyt yhtään ennen kisaa, kaikki muut harjoittelee enemmän, joku hiihti puolkuntoisena flunssan jälkeen.
Voi mamma meidän. Lapsista tehdään huippu-urheilijoita 10 vee alkaen ainakin välineiden suhteen. Ja selittelyn mestareiksikin näköjään opetetaan heti pienestä.
Tähänkö on lasten kilpahiihto mennyt?Hyviä asioita tulee täällä ilmi. Haluan kertoa omasta kokemuksestani.
Minulle urheilu on ollut pienestä asti "leikkiä". Aamusta lähdin pihalle pelaamaan palloa ja mitä milloinkin, tulin välissä syömään ja taas mentiin. n. 7 vanhana menin piirin mestaruuskisoihin yleis-urheilussa ja oli hauskaa! Tuntui siltä että se oli oma juttuni. Kävin kisoissa, en harjoitellut laji tekniikoita niinkään, leikin ulkona. Myöhemmällä iällä halusin koittaa hiihtoa ja kävin seuran harjoituksissa kerran viikossa. Siellä oli lämmin tunnelma ja odotin aina innolla päivää jolloin harjotus olisi. Menin ensimmäisiin kisoihin (tietysti olin aiemmin käynyt lasten kisoissa) mutta tämä oli "oikea" kisa..n. 9-vuotiaana. Oli mukavaa hiihtää kovaa, mutta minulla oli ongelmana se, ettei suksi pelannut lainkaan, jäin juuri minuutti tolkulla kuin aiemmin täällä palstalla puhuttiin. Mutta, päätin etten luovuta joten aloin harjoittelemaan lajia. Kävimme silloin tällöin vanhempien kanssa hiihtelemässä ja harjoituksissa jotka olivat joka viikko. Päätin vaihtaa seuraa, koska toisessa seurassa oli hyvät kaverit. Hävisin heille reilusti ja harmitti se välillä kun tiesin heillä olevan parempi suksi. En kuitenkaan luovuttanut, vaan harjoittelin. :)
Sitten, eräänä talvena alkoi näkyä tuloksia. N. 3 min erot olivat vaihtuneet 30 sek. ja oli kivempi hiihtää kun oli tiukempaa. Nyt olen heidän kanssa samalla linjalla, minulle on ostettu kilpasuksia, voiteita, asian mukaiset kilpa-, lämmittelypuvut.
Olen hiukan erimieltä mitä täällä luki. Että nuorilla "ei" niin sanotusti tarvitsisi olla sukset ja tavarat kunnossa. Omasta kokemuksestani tiedän että tekniikkani on ollut piloilla kauan kun ei ole ollut toimivat sukset, ei ihmekään kun ei niitä voideltu. En haluaisi olla kuitenkaan sellainen jolla olisi kaikki valmista, ei mitään parannettavaa, ei mitään tavoitetta kun kaikki on jo saavutettu. Mutta on tärkeää että suksi toimii jotta tekniikkaa voi harjoitella kun se on todella tärkeää osata. Myöhemmin voi pukuja ym. hankkia jos siltä tuntuu.
Nykyään hiihdän nuorten SM kisoissa, eli kiinnostukseni ei ole lopahtannut. Lajeja olen joutunut karsimaan, kaikkea ei ehdi tehdä samaan aikaan, mutta vieläkin harjoittelen monipuolisesti erilaisia harjotuksia.
Vielä edelliseen kirjoitukseen kommenttia kun "Lapset karjui naama punaisena latua toisiltaan". Kerran yksi ei antanut latua minulle ja oli vaikea keli isä sanoi "älä mene ladulta pois, pidot tarttuu lumeen kii" edellä olija ei päästänt joten jouduin kiertää sivusta ja sitten, lumi alkoi tarttua suksiin, ainakin 20 cm oli pitojen kohdalla ja kävelin suksilla kirjaimellisesti, aivan kuin olisi ollut korkokengät jalassa. Kisa meni sitten siihen. Kaikki sanoivat "Keskeytä vaan!" En halunnut, joten kävelin suksilla maaliin, välillä ihmisen hakkasivat lumet suksen pohjista. Että ihan kiva kisa. Olin viimeinen, mikä ei ollut ihmekään! :D
Siinä hiihtokokemuksia :D - Kilpailijoiden äiti
rakas_laji_hiihto kirjoitti:
Hyviä asioita tulee täällä ilmi. Haluan kertoa omasta kokemuksestani.
Minulle urheilu on ollut pienestä asti "leikkiä". Aamusta lähdin pihalle pelaamaan palloa ja mitä milloinkin, tulin välissä syömään ja taas mentiin. n. 7 vanhana menin piirin mestaruuskisoihin yleis-urheilussa ja oli hauskaa! Tuntui siltä että se oli oma juttuni. Kävin kisoissa, en harjoitellut laji tekniikoita niinkään, leikin ulkona. Myöhemmällä iällä halusin koittaa hiihtoa ja kävin seuran harjoituksissa kerran viikossa. Siellä oli lämmin tunnelma ja odotin aina innolla päivää jolloin harjotus olisi. Menin ensimmäisiin kisoihin (tietysti olin aiemmin käynyt lasten kisoissa) mutta tämä oli "oikea" kisa..n. 9-vuotiaana. Oli mukavaa hiihtää kovaa, mutta minulla oli ongelmana se, ettei suksi pelannut lainkaan, jäin juuri minuutti tolkulla kuin aiemmin täällä palstalla puhuttiin. Mutta, päätin etten luovuta joten aloin harjoittelemaan lajia. Kävimme silloin tällöin vanhempien kanssa hiihtelemässä ja harjoituksissa jotka olivat joka viikko. Päätin vaihtaa seuraa, koska toisessa seurassa oli hyvät kaverit. Hävisin heille reilusti ja harmitti se välillä kun tiesin heillä olevan parempi suksi. En kuitenkaan luovuttanut, vaan harjoittelin. :)
Sitten, eräänä talvena alkoi näkyä tuloksia. N. 3 min erot olivat vaihtuneet 30 sek. ja oli kivempi hiihtää kun oli tiukempaa. Nyt olen heidän kanssa samalla linjalla, minulle on ostettu kilpasuksia, voiteita, asian mukaiset kilpa-, lämmittelypuvut.
Olen hiukan erimieltä mitä täällä luki. Että nuorilla "ei" niin sanotusti tarvitsisi olla sukset ja tavarat kunnossa. Omasta kokemuksestani tiedän että tekniikkani on ollut piloilla kauan kun ei ole ollut toimivat sukset, ei ihmekään kun ei niitä voideltu. En haluaisi olla kuitenkaan sellainen jolla olisi kaikki valmista, ei mitään parannettavaa, ei mitään tavoitetta kun kaikki on jo saavutettu. Mutta on tärkeää että suksi toimii jotta tekniikkaa voi harjoitella kun se on todella tärkeää osata. Myöhemmin voi pukuja ym. hankkia jos siltä tuntuu.
Nykyään hiihdän nuorten SM kisoissa, eli kiinnostukseni ei ole lopahtannut. Lajeja olen joutunut karsimaan, kaikkea ei ehdi tehdä samaan aikaan, mutta vieläkin harjoittelen monipuolisesti erilaisia harjotuksia.
Vielä edelliseen kirjoitukseen kommenttia kun "Lapset karjui naama punaisena latua toisiltaan". Kerran yksi ei antanut latua minulle ja oli vaikea keli isä sanoi "älä mene ladulta pois, pidot tarttuu lumeen kii" edellä olija ei päästänt joten jouduin kiertää sivusta ja sitten, lumi alkoi tarttua suksiin, ainakin 20 cm oli pitojen kohdalla ja kävelin suksilla kirjaimellisesti, aivan kuin olisi ollut korkokengät jalassa. Kisa meni sitten siihen. Kaikki sanoivat "Keskeytä vaan!" En halunnut, joten kävelin suksilla maaliin, välillä ihmisen hakkasivat lumet suksen pohjista. Että ihan kiva kisa. Olin viimeinen, mikä ei ollut ihmekään! :D
Siinä hiihtokokemuksia :DOlisivatpa omatkin lapseni mukana kilpahiihdossa vielä sinun ikäisenäsi. Mutta mitä ihmettä teet puolen yön jälkeen netissä???
Olet oikeassa, että välineiden tulee pelata ja ne pitää olla kelvolliset. Kyllä meilläkin on lapsille aika pienestä hankittu kunnon sukset ja voiteet ja lapsi itse tykkää kun on seuran kilpa-asu ja lämmittelypusakka päällä.
Mutta kyllä osalla vanhemmista on totuus hämärtynyt näissä asioissa. Ollaan liian vakavissaan. Tunnen monia, jotka ihan oikeasti laittavat 10-sarjalaisten suksenpohjiin kalliita fluoripinnoitteita 1-2 km:n matkalle. Oma asiansa tietysti mihin rahansa laittavat, mutta hullulta tuntuu.
Sitten tunnen myös monia näitä "selittelijöitä". Eräskin lapsi tuntuu olevan kaatumisen mestari, aina kun on kisassa kakkonen, hän on kaatunut vähintään kerran, useimmiten kaksi. Kumma juttu, miten ikänsä suksilla liikkunut tyttö on noin kömpelö ;) Sitten tosiaan muutamat laittavat huonommuutensa voidevalinnan syyksi ym. Harvalla tuntuu olevan kanttia sanoa yksinkertaisesti, että tällä kertaa toinen oli parempi. Eräänkin lapsen tunnen, joka on todella hyvä. Ellei tämä voita minuuttikaupalla muita, jossakin on vikaa. Eli voittokaan ei riitä tälle äidille, pitää tulla ylivoimainen voitto. - jts-1
sellainen , kirjoitti:
juttu, että kun mäkin tunnen aika monia ihan kelvollisia piirin- ja kansallisen tason hiihtäjänalkuja. osa tuntuu huiskivan lajissa kuin lajissa hyvin, ja nuorella ikää niitä lajeja tietysti löytyykin osalta.
mutta sitten on näitä kestävyyspainotteisia muksuja, joiden isät, äidit ja isoisät on hiihtäneet joten muksukin hiihtää. osan menoa ei voi kuin ihailla; on hallussa wassut, mogrenit, on välineet viimosen päälle. mutta jokin puuttuu... aina löytyy pystymetsästä joku tapaus joka suihkaiseee ohitse puutteellisella tekniikalla ja huonommilla välineillä.
osa tuntuu panostavan huikeita summia ja harjoitusmääriä kovin kovin pikkuisiin hiihtäjiin ja minkä takia? saadakseen kultaa ja kunniaa alle 14-vuotiaana ja sit ei enää vauhti riitäkään siihen kultaan ja kunniaan....on kirjotus..tunnen useita hiihtoperheitä jossa saattaa hiihtää neljäkin muksua..mutta sitten tuo välinepuoli on mennyt aivan hulluksi..se muksu ei hiihä metriäkään jos ei ole vähintäänkin huipputason vehkeet..koska muillakin on..se on joskus pelkkää välinekilpailua noitten junnujen kanssa..ei tietysti kaikki!
oon seurannu sitä tosi läheltä..ollaan sponsorin vehkeissä rinnukset täynnä firmoja..10 vuotiaalla!siinä on semmonen näyttämisen huuma että koko hiihto hämärtyy!
ja sieltä pystymetsästä todellakin tulee josku aina silloin tällöin se ilman logoja oleva hiihtohirmu ja pesee koko sakin.. tuntuu välillä että keskinäinen kateus ja näyttämisen halu on päällimäisenä..varsinkiin vanhemmilla!
pari päivää sitten hiihtelin nuoren hiihtäjän perässä(ehkä 10vee)ja hän pysähtyi aina muutaman satasen jälkeen ja otti kulauksia vyöpullosta..kohalla sitten juteltiin ja kysäsin mitä sulla tossa pullossa on..teho-energiajuomaa..kuului olevan..no miksi? kysyin..se antaa potkua tähän reeniin..oli vastaus..huhuh..sanon vaan..tähänkö on menty..kuvitelma nuoren päässä oli täysin väärä..ja uskon että löytyy muitakin!
tämä ei ole sitten yleistys kehenkään tai mihinkään! - rakas_laji_hiihto
Kilpailijoiden äiti kirjoitti:
Olisivatpa omatkin lapseni mukana kilpahiihdossa vielä sinun ikäisenäsi. Mutta mitä ihmettä teet puolen yön jälkeen netissä???
Olet oikeassa, että välineiden tulee pelata ja ne pitää olla kelvolliset. Kyllä meilläkin on lapsille aika pienestä hankittu kunnon sukset ja voiteet ja lapsi itse tykkää kun on seuran kilpa-asu ja lämmittelypusakka päällä.
Mutta kyllä osalla vanhemmista on totuus hämärtynyt näissä asioissa. Ollaan liian vakavissaan. Tunnen monia, jotka ihan oikeasti laittavat 10-sarjalaisten suksenpohjiin kalliita fluoripinnoitteita 1-2 km:n matkalle. Oma asiansa tietysti mihin rahansa laittavat, mutta hullulta tuntuu.
Sitten tunnen myös monia näitä "selittelijöitä". Eräskin lapsi tuntuu olevan kaatumisen mestari, aina kun on kisassa kakkonen, hän on kaatunut vähintään kerran, useimmiten kaksi. Kumma juttu, miten ikänsä suksilla liikkunut tyttö on noin kömpelö ;) Sitten tosiaan muutamat laittavat huonommuutensa voidevalinnan syyksi ym. Harvalla tuntuu olevan kanttia sanoa yksinkertaisesti, että tällä kertaa toinen oli parempi. Eräänkin lapsen tunnen, joka on todella hyvä. Ellei tämä voita minuuttikaupalla muita, jossakin on vikaa. Eli voittokaan ei riitä tälle äidille, pitää tulla ylivoimainen voitto.Kiitos :)
Kyllä sitä joskus saa valvoa vähän pidempään kun koeviikko on takana päin.. ;D Hiihto on maailman parhain urheilu harrastus. Toivottavasti monet nuoret pysyvät hiihdon parissa! :D
- Toi oli hyvä
"ei hän mitä luultavimmin ole mikään lahjakkuus, vaan opetettu apina, joka pärjää hienon tekniikan,kovan kunnon ja välineiden avulla"
Opetettu apina... joo-ooo kun näitä pikkuhiihtäjiä katselee, niin näinhän voisi ajatella. Ja kun ei lahjat riitä, alkaa selittely, miten toiset treenaa lujempaa jne... Kovaa peliä pienestä. Harkitsen vakavasti ohjaanko omia lapsiani kilpahiihtoon ollenkaan, vaikka laji minulle lähellä sydäntä onkin.- "opetetut apinat"
ovat kuitenkin vähemmistö siellä kisoissa. Meillä on lapset hiihtäneet kilpaa jo monta vuotta ja laji on ihana harrastaa ja kilpailut mukavia. Aina meillä lähdetään hyvillä mielin kisaan.
Ja se selittely taitaa vaan olla meille suomalaisille ominaista. Ellei siihen itse ala ja katkaisee terän lapseltakin heti alkuunsa, niin selittelijöitä ei tule.
Meilläkin vanhempi juniori kokeili selittää häviötään seurakaverille kerran, siten, että kun tämä treenaa niin paljon enemmän. Minä sanoin, siihen, että mikäs sinua estää hiihtämästä yhtä paljon? Sama mahdollisuus siihen on sinullakin. Sen jälkeen ei juniori selitellyt. Ja tottahan tuo on. Meillä kaikilla on mahdollisuus treenata ihan niin paljon kuin huvittaa. - ja mukavaa
"opetetut apinat" kirjoitti:
ovat kuitenkin vähemmistö siellä kisoissa. Meillä on lapset hiihtäneet kilpaa jo monta vuotta ja laji on ihana harrastaa ja kilpailut mukavia. Aina meillä lähdetään hyvillä mielin kisaan.
Ja se selittely taitaa vaan olla meille suomalaisille ominaista. Ellei siihen itse ala ja katkaisee terän lapseltakin heti alkuunsa, niin selittelijöitä ei tule.
Meilläkin vanhempi juniori kokeili selittää häviötään seurakaverille kerran, siten, että kun tämä treenaa niin paljon enemmän. Minä sanoin, siihen, että mikäs sinua estää hiihtämästä yhtä paljon? Sama mahdollisuus siihen on sinullakin. Sen jälkeen ei juniori selitellyt. Ja tottahan tuo on. Meillä kaikilla on mahdollisuus treenata ihan niin paljon kuin huvittaa.Noinko yksinkertaista se onkin: treenaa enemmän=parempi kunto?
- noihan
ja mukavaa kirjoitti:
Noinko yksinkertaista se onkin: treenaa enemmän=parempi kunto?
se menee. yleensä. mutta kilpahiihdossa tulee sitten jossakin vaiheessa esille se lahjakkuus. lahjakkaampi menee lujempaa samalla treenimäärällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all231850Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔531691- 301423
- 691103
- 501022
- 53880
- 49861
- 23860
Keskisarjan puheet
Onko kansanedustajan sopivaa puhua tuollai vai pitäisikkö potkia pois eduskunnasta?175832Yksi viesti häneltä ja ottaisin takaisin
Mutta ei sitä tule. Ja ehkä parempi niin, tein jo valintani. En saanut häneltä tarpeeksi, kaikki muu meni minun edelle j21760