Kyllä minä ymmärrän sen, että Suomi ja Helsinki kuulostavat aika vastenmielisiltä paikoilta etelän maihin verrattuna. Ilmasto on kylmä ja kolea, samaten suomalaisten mielenlaatukin. Suvaitsemattomuus on jotain uskomatonta. Se on jopa lisääntynyt nykypäivänä. Ehkä eri ihonvärejä suvaitaan paremmin, mutta eri luonteenlaatuja ja erilaisia mielipiteitä vähemmän. Onhan nyt yhdytty tähän amerikkalaiseen ajatukseen, että ujouskin on luonnevika, mitähän seuraavaksi. Valtaapitävien toimia ei saa arvostella, sillä ihmiset uskovat aina kulloinkin vallassa olevien puheiden olevan totuuksia ja eri mieltä jos on kuin valtaosa muista, niin leimautuu omituiseksi. Omien aivojen käyttö on täällä maassamme kielletty!
Samaten tuntuu usein, että kohtelias käytös ja kiinnostuksen osoittaminen muita kohtaan, sekä myös toisten ajatteleminen itsensä lisäksi on nuoremmilla sukupolvilla asetettu syrjään. Itse olen nuorena huomannut selvästi eron, että vanhemmat ihmiset käyttäytyvät paremmin, mahtaako se sitten olla elämän tuomaa viisautta vai hyvää kasvatusta, tiedä sitten. Ehkä tämä yleinen menestymisen paine on johtanut siihen, että kyynärpäätaktiikasta on tullut hyväksyttyä. Koskaan ennen ihmiskunnassa ei ole ollut yksilöllisyys näin pitkällä, vaan aina on voitu tukeutua lauman turvaan. Luulen, että tästä yksilöllisyyden ja oman menestymisen korostamisesta johtuvat nämä pahat mielenterveysongelmat, joita on alkanut tulla yhä enemmän esille. Meidän tulisi palata askel taaksepäin ja todeta, että menestyminen on yhteinen asia ja kaikki pidetään mukana porukassa, eikä kilpailla yksilöllisesti toisia vastaan ja heittää huonosti pärjääviä joukon ulkopuolelle. Ehkä he pärjäävät huonosti siksi, että menestymisen mittarit ovat vinoutuneita ja yksipuolisia.
Maatamme kutsutaan hyvinvointivaltioksi ja että on lottovoitto syntyä Suomeen, joka on kai suurten ikäluokkien päälle jäänyt levy jostain 1970-luvulta. Hyvinvointipalveluja onkin aiemmin ollut tarjolla ihmisille ja samalla on opittu, että muita ihmisiä ei tarvitse auttaa, koska yhteiskunta hoitaa sen tehtävän, kuten on aiemmin hoitanutkin. Nyt kun yhteiskunta ei enää paljoakaan auta ihmisiä ongelmissaan ja kaikkia tukipalveluja on karsittu ideologisista syistä, niin onkin meillä ongelma. Ihmiset nimittäin kuvittelevat edelleen, että yhteiskunnan turvaverkot ovat kunnossa, koska eivät ole niitä itse käyttäneet aikoihin, jos edes ikinä, ja muistelevat menneitä. Näinpä he pitävät köyhien ja sairaiden auttamista turhana ja syrjäytetyt ihmiset jäävät aivan yksin, kun heitä eivät auta kanssaihmiset eikä valtio.
Erikoisinta muuten on, että pahiten palveluja on karsittu kun SDP on ollut hallituksessa! Opit tähän on Paavo Lipponen varmasti saanut Yhdysvaltojen ihmemaasta, jossa on hurahdettu "jokainen on oman onnensa seppä" -tarinaan. Vaikea päätös ketä äänestäisi, kun myöskään Kokoomus ei kannata hyvinvointivaltiota. Keskustaako tässä pitää sitten äänestää. Vai lähteä näiden pienten, kuten Vihreät, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset, leiriin.
Niin, siellä Yhdysvalloissakin on jo tajuttu, että markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sielläkin lähdetään rakentamaan pohjalta lähtien hyvinvointivaltiota ja pohjoismaiden mallin mukaista sekataloutta, joka ei ole mitään ääripäätä. Sitten Matti Vanhanen keksii "omana ajatuksenaan", että onpa hyvä idea tuo sekatalous, tehdään Suomessakin niin. Sääli vain, että meillä Suomessakin tämä optimitilanne, eli puolivälistä kapitalismia ja sosialismia, oli olemassa, mutta poliitikkomme ja virkamiehemme sen hölmöyksissään purkivat tässä välissä.
Samaten tuntuu usein, että kohtelias käytös ja kiinnostuksen osoittaminen muita kohtaan, sekä myös toisten ajatteleminen itsensä lisäksi on nuoremmilla sukupolvilla asetettu syrjään. Itse olen nuorena huomannut selvästi eron, että vanhemmat ihmiset käyttäytyvät paremmin, mahtaako se sitten olla elämän tuomaa viisautta vai hyvää kasvatusta, tiedä sitten. Ehkä tämä yleinen menestymisen paine on johtanut siihen, että kyynärpäätaktiikasta on tullut hyväksyttyä. Koskaan ennen ihmiskunnassa ei ole ollut yksilöllisyys näin pitkällä, vaan aina on voitu tukeutua lauman turvaan. Luulen, että tästä yksilöllisyyden ja oman menestymisen korostamisesta johtuvat nämä pahat mielenterveysongelmat, joita on alkanut tulla yhä enemmän esille. Meidän tulisi palata askel taaksepäin ja todeta, että menestyminen on yhteinen asia ja kaikki pidetään mukana porukassa, eikä kilpailla yksilöllisesti toisia vastaan ja heittää huonosti pärjääviä joukon ulkopuolelle. Ehkä he pärjäävät huonosti siksi, että menestymisen mittarit ovat vinoutuneita ja yksipuolisia.
Maatamme kutsutaan hyvinvointivaltioksi ja että on lottovoitto syntyä Suomeen, joka on kai suurten ikäluokkien päälle jäänyt levy jostain 1970-luvulta. Hyvinvointipalveluja onkin aiemmin ollut tarjolla ihmisille ja samalla on opittu, että muita ihmisiä ei tarvitse auttaa, koska yhteiskunta hoitaa sen tehtävän, kuten on aiemmin hoitanutkin. Nyt kun yhteiskunta ei enää paljoakaan auta ihmisiä ongelmissaan ja kaikkia tukipalveluja on karsittu ideologisista syistä, niin onkin meillä ongelma. Ihmiset nimittäin kuvittelevat edelleen, että yhteiskunnan turvaverkot ovat kunnossa, koska eivät ole niitä itse käyttäneet aikoihin, jos edes ikinä, ja muistelevat menneitä. Näinpä he pitävät köyhien ja sairaiden auttamista turhana ja syrjäytetyt ihmiset jäävät aivan yksin, kun heitä eivät auta kanssaihmiset eikä valtio.
Erikoisinta muuten on, että pahiten palveluja on karsittu kun SDP on ollut hallituksessa! Opit tähän on Paavo Lipponen varmasti saanut Yhdysvaltojen ihmemaasta, jossa on hurahdettu "jokainen on oman onnensa seppä" -tarinaan. Vaikea päätös ketä äänestäisi, kun myöskään Kokoomus ei kannata hyvinvointivaltiota. Keskustaako tässä pitää sitten äänestää. Vai lähteä näiden pienten, kuten Vihreät, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset, leiriin.
Niin, siellä Yhdysvalloissakin on jo tajuttu, että markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sielläkin lähdetään rakentamaan pohjalta lähtien hyvinvointivaltiota ja pohjoismaiden mallin mukaista sekataloutta, joka ei ole mitään ääripäätä. Sitten Matti Vanhanen keksii "omana ajatuksenaan", että onpa hyvä idea tuo sekatalous, tehdään Suomessakin niin. Sääli vain, että meillä Suomessakin tämä optimitilanne, eli puolivälistä kapitalismia ja sosialismia, oli olemassa, mutta poliitikkomme ja virkamiehemme sen hölmöyksissään purkivat tässä välissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
käymään. Kun kilpailu ja yksilökeskeisyys on lisääntynyt, on myös narsismi lisääntynyt. Se on sairaus. En tiedä voiko tällä ajalla (ajan hengellä) olla yhteys sen ja luonnehäiriöden lisääntymiseen.
Toinen asia on markkinatalous. Ensin pitäisi tehdä käsitteet selviksi. Meille tolkutetaan, että me elämme markkinataloudessa. Se on valetta. Me elämme kapitalismissa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kuin yö ja päivä. En käy tässä selostamaan eroja. Adam Smith kääntyisi haudassaan, kun kuulisi, millaista on "markkinatalous" nykyään.
Matti Vanhanen on hyvin oivaltanut ajan hengen ja miten se tulee muuttumaan. Syykin on selvillä. Se on Yhdysvaltain uusi presidentti. Niinkuin Ronald Reagan ( Margaret Tatcher) panivat alulle uusliberalismin aallon, niin nyt se aikakkausi päättyy. Se oli maailma, jossa rahalla tehtiin rahaa ja tämä kuplaraha vaihdettiin sitten varallisuudeksi sijoittamalla se reaaliomaisuuteen. Oikea työ ei ole ollut arvostettua koko tänä aikana. Raha on liikkunut pelkästään finanssiteollisuudessa ei reaalitaloudessa. Vain harvat pääsivät tästä osallisiksi. Samaan aikaan myös purettiin hyvinvointivaltio, siis kansalaisten hyvinvointivaltio. Se ei sopinut ajan henkeen eikä ideologiaan, kun jokaisen piti olla oman onnensa seppä. Kanssaihmisesi oli kilpailijasi.
On käyty aallon pohjalla ( jonkun mukaan harjalla)
ja suunta on ylöspäin. Kun vielä selvitään tästä tämän talousopin aikaansaamasta lamasta, niin tavallisetkin ihmiset voivat taas alkaa elää oikeata elämää ja rakentaa inhimillisempää yhteiskuntaa.
tulee muuttumaan. Nythän ovat olleet vallalla kaikenlaiset ihmisiä pilkkaavat ohjelmat televisiossa (heikoin lenkki) ym., tätä aikaa ihannoivat ihmisten mollausohjelmat.
Ne on luotu tarkoituksella ja niiden tarkoitus on manipukloida tyhmää kansaa. Niissä ohjelmissa yleensä hävinnyt on alistunut raukka, joka miettii, mikä meni pieleen. Hän ei mieti, mitä järkeä tällaisissa kilpailuissa on ja miksi alistuu pilkattavaksi. Masokismi on mennyt pitkälle.
Tosi hyvä kirjoitus, olen lukenut sen jo kolme kertaa. Kiitos siitä.
Kirjoita joskus lisää.
Meidän on uskottava siihen että hallituksemme hoitaa tämän taantuman niin ihmisten kuin aineellisen hyvinvoinnin tasolla.
Meitä on hoidettava työllä.
Kaikkien on lopetettava narina ja käärittävä hihat sätkän sijaan.
Alkoholia emme tarvitse sillä olemmehan aina liikkeessä ja toiminnassa, silloin tarvitsemme 101% suoritusta.
Meidän mielemme on jähmettynyt sisätiloissa olemisesta ja ruumiimme kaipaa tervettä liikkumista, siis kaikki liikkumaan ja lenkille.
Mitä useampaa lajia liikut sitä monipuolisemmin lihaksesi vahvistuvat, verenkiertosi elpyy ja voit ajatella työssäsi järkevämmin.
Ulkomuoto on osa työtä ja silloin kun olet huoliteltu arvostat työkavereitasi ja ympäristöäsi.
Itsearvostuksesi lähtee ulkomuodostasi ja siitä mitä puet päällesi ja peseydytkö.
Älä koskaan lankea moittimaan taantumaa tai syyttämään hallintoa se on niiden tehtävä jotka hallitsevat, sillä itsekritiikki on tärkein voimamme.
Hallitus on istunut pitkään ja istuu viellä vuosia.
Pollitiikka näyttääkö se suunnan vai antaa vain ohjeita.
Kaikki lähtee itsestä ihmisestä ja itseohjautuvuudesta politiikassa.
Meidän tulee hyväksyä kohdallemme sattuva ja ottaa siitä opiksi.
Kuluttajina meillä on vastuu kuten äänestäjinä, työntekijöinä, kansalaisina, autoilijoina ja perheemme elättäjinä.
Meillä tulee olla aikuisuutta ja ymmärrystä puolesta sanasta, vihjeestä.
Suomi on yhtenäiskulttuurin maa ja länsieurooppalainen demokratia sekä kristillinen valtio.
Eikä vain valtio vaan kansa ja kansalaiset.