Tiedättekö onko oulussa olleenkaan syömishäiriöklinikkaa, tai mitään missä voi saada hoitoa? Olen päättänyt haluta parantua, muten tahdo minnekkää kauas kotoa pois.Olen satuttanut läheisiäni tällä asialla, ja koulukin menee niin huonosti etten enää vaan jaksa tätä paskaa.En luultavasti pääse edes luokalta. Voisiko joku myös auttaa miten kerron asian vanhemmilleni, kun yritän aukaista suutani niin en vaan pysty siihen.Mulla on jo niin paha olo tän asian takia että en vaan enää jaksa.En oo voinut kertoa tästä kenellekkään, ja tätä oon jo monta vuotta salannut.Miten teidän vanhemmat suhtautui kun kerroitte?
KIITOS!
KIITOS!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja tosiaan siis anoreksiaa ja bulimiaa mulla on.
Jos vaikka keroisit vanhemmilles tosta niin ne varmaan kyllä osasi auttaa sua sitten eteenpäin:) ite en oulusta ole niin en tiedä oulun syömishäiriöklinikoista yms, mutta voin kertoa, että avun hakeminen tosiaan kannattaa. Oma anoreksiani alkoi kun olin 13, ja apua siihen sain vasta 17 vuotiaana. Silloin tosin tilanne oli jo melko paha ja nyt olen vuoden apua saanut (olen siis 18) ja tilanne on jo parempaan päin vaikka en vielä täysin terve olekaan. Olin osastolla 9kk, ja vaikka siellä olo tuntui välillä ihan helvetiltä niin apua siitä oli kyllä paljon. Mun lukiokin venyy neljään vuoteen, mutta mieluummin kirjoitan itseni ylioppilaaksi tevreenä ja neljässä vuodessa kuin kolmessa vuodessa luurankona.
Itse en omille vanhemmilleni varsinaisesti kertonu. Mun kaverit alkoi huolestua mun painosta ja kun se laski aika nopeasti kokoajaan. Mun vanhemmat huomasi saman, ja kysyi onko mulla jotain anorkesiaa yms ja keilsin tottakai kaiken. No kun laihduin siitä vielä lisää äiti vei mut melkein väkisin lääkriin ja anoreksiahan mula todettiin vaikka itse sitä en myöntämään suostunutkaan. Pääsin melkein heti hoitoon koska tilanne oli aika paha ja nyt kavereiden ja perheen tuella olo on 3572035% parempi. HYVÄ että olet päättänyt haluta apua!
Hyvä päätös!
Onko sinulla mahdollisuutta hakeutua kouluterveydenhoitajan juttusille? Voisit hänen kanssaan keskustella asiasta ja ehkäpä sitten yhdessä kertoa vanhemmillesi asiasta. Hän varmasti myös tietää missä on asunpaikkaasi lähin syömishäiriöklinikka. Itse luulen tietäväni, että se on OYK:n nuorisopsykiatrian osastolla 80 (?)
Vanhempien reaktiot varmasti vaihtelevat epäuskosta itsesyytöksiin, mutta älä sinä siitä huolehdi. Olet nyt päättänyt hakea apua ja olen varma, että jälkeenpäin tulette (sinä sekä vanhempasi) olemaan kiitollisia siitä, että sinä otit sen ensimmäisen askeleen kohti parempaa, tasapainoisempaa ja mukavampaa elämää, kertomalla sairaudestasi vanhemmillesi.
Toivon sinulle paljon voimia tuon sairautesi kanssa, tulet sitä tarvitsemaan. Vahvalla tahdolla ja ammatti-ihmisten tuella voit kuitenkin varmasti voittaa tuon salakavalan sairauden.