Kärsin lievästä masennuksesta noin puolitoista vuotta sitten. Eihän mulla diagnoosia ollut, omat tuntemukset vaan jotka kävi yhteen aiheesta kirjoitettujen lukuisin artikkeleiden kanssa. Jaksoin kyllä käydä töissä (tai siis työharjoittelussa, olin silloin koulussa), mutta mikään ei tuntunut miltään, toimin kuin robotti. Sain palautetta, hyvää ja huonoa, mutta kumpikaan ei herättänyt mitään tunteita, en välittänyt. Kotona itkin paljon. Rukoilin Taivaanisää, että hän ottaisi minut luokseen.
No, aloin sitten kuitenkin pikku hiljaa parantua. Lopetin koulunkin ja menin töihin. En ollut enää surullinen tai ahdistunut, mutta masennukset mukanaan tuomat fyysiset oireet paranivat hyvin hitaasti. Olin mm. muuttunut mieleltäni jotenkin hitaaksi. Järki juoksi tahmeasti, jouduin miettimään pitkään ennen kuin osasin vastata minulle esitettyihin kysymyksiin. Tunsin itseni tyhmäksi. Muistikaan ei oikein pelannut ja keskittyiminen oli vaikeaa. Kesti pitkään, ehkä jopa puoli vuotta ennen kuin henkiset kyvyt olivat palautuneet entiselleen. Ehkä tämä kaikki olisi käynyt nopeammin jos sairautta olisi aikanaan hoidettu.
Yksi asia ei kuitenkaan ole palautunut entiselleen. Ennen sairastumista minulla ja miehelläni oli "normaali" seksielämä. Sairastumisen jälkeen en kuitenkaan ole enää kertaakaan tuntenut esim. himoa tai halukkuutta. Sen takia seksiäkin on tietysti vähemmän ja siitä vähästäkään en saa yhtään mitään. Se ei oikeastaan tunnu miltään. Tilanne tuntuu kamalalta, koska olemme kuitenkin nuoria ihmisiä, enkä olisi ihan vielä valmis luopumaan seksistä.
Olen oikeastaan aina ollut hiukan melankolinen ja surumielinen. Lapsena itkin usein yksin huoneessani, öisin en tahtonut saada unta. Nykyään olen usein ahdistunut ja toisinaan minulla on parin viikon alakuloisuusjaksoja, mutta mitään suurempaa ei tuon yhden kerran jälkeen ole ollut.
Mahtaako tuo intohimon tunne enää koskaan tulla takaisin, vain onko se iäksi mennyttä?
No, aloin sitten kuitenkin pikku hiljaa parantua. Lopetin koulunkin ja menin töihin. En ollut enää surullinen tai ahdistunut, mutta masennukset mukanaan tuomat fyysiset oireet paranivat hyvin hitaasti. Olin mm. muuttunut mieleltäni jotenkin hitaaksi. Järki juoksi tahmeasti, jouduin miettimään pitkään ennen kuin osasin vastata minulle esitettyihin kysymyksiin. Tunsin itseni tyhmäksi. Muistikaan ei oikein pelannut ja keskittyiminen oli vaikeaa. Kesti pitkään, ehkä jopa puoli vuotta ennen kuin henkiset kyvyt olivat palautuneet entiselleen. Ehkä tämä kaikki olisi käynyt nopeammin jos sairautta olisi aikanaan hoidettu.
Yksi asia ei kuitenkaan ole palautunut entiselleen. Ennen sairastumista minulla ja miehelläni oli "normaali" seksielämä. Sairastumisen jälkeen en kuitenkaan ole enää kertaakaan tuntenut esim. himoa tai halukkuutta. Sen takia seksiäkin on tietysti vähemmän ja siitä vähästäkään en saa yhtään mitään. Se ei oikeastaan tunnu miltään. Tilanne tuntuu kamalalta, koska olemme kuitenkin nuoria ihmisiä, enkä olisi ihan vielä valmis luopumaan seksistä.
Olen oikeastaan aina ollut hiukan melankolinen ja surumielinen. Lapsena itkin usein yksin huoneessani, öisin en tahtonut saada unta. Nykyään olen usein ahdistunut ja toisinaan minulla on parin viikon alakuloisuusjaksoja, mutta mitään suurempaa ei tuon yhden kerran jälkeen ole ollut.
Mahtaako tuo intohimon tunne enää koskaan tulla takaisin, vain onko se iäksi mennyttä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi olla, ettei masennuksesi ollut aivan lievä eikä se ehkä ole vieläkään mennyt kunnolla ohitse, on vain lievittynyt jonkin verran. Psykiatrini sanoi, että ihmisellä kuuluu olla elämänhalu, myös sukupuolinen halu. Minultakin ne puuttuvat, vaikka olen psykoterapiassa ja syön masennuslääkettä. Syyt haluttomuuteen voivat olla syvällä, myös niin, ettei niitä edes muista. Syynä voi olla hyväksikäyttö tai jokin muu, joka on traumatisoinut ja jonka mieli on unohtanut, vaikka keho muistaakin. Keho ei unohda, vaikka mieli unohtaa. Ei ole häpeä hakeutua hoitoon. Meitä masentuneita on paljon. Jotta voisi parantua masennuksesta, pitää sen syyt hoitaa. Minullakin toipuminen on pitkä tie, vuosien taival. Olen vasta alussa, vaikka hoito on kestänyt jo pari vuotta. Minulla suurin syy haluttomuuteen on juuri hyväksikäyttö, eikä sitä paranneta nopeasti.
siltä, että masennuksesi oli paljon vakavampaa laatua kuin lievää masennusta. Siitä kertoo tunteiden latistuminen ja kuoleman ajatukset. Saitko siis koskaan lääkitystä masennukseesi? Lääkkeethän voivat vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen. Voi myös olla, että paranemisesi on vielä kesken. Tuntuuko sinusta siltä, että tunne-elämäsi on palautunut entiselleen ja olet mieleltäsi muuten vireä? Toivottavasti löydät kadonneet halusi. Ilmeisesti miehesi kuitenkin ymmärtää sinua, anna myös itsellesi aikaa toipua!