kyselen: Onko se isovanhemmalta pois jos isä ja äiti haluavat jotain hankkia lapsilleen. Huom! OMILLA palkkatyössä tienatuilla rahoillaan. Toistuvasti on törmätty teemaan , jossa lapset menevät ihan piloille tai muuteen vaan vinoon jos ostamme jotain tai syödään jotain mitä ei 50-60luvulla ollut tarjolla. Nyt ei käpylehmät enää naurata vaan haluaisin hieman syvemmin pohtia vastausta. Miksi lapsenlapselle on vaikea suoda mitään? Kateus , persoonallisuuden vääristyminen , ilkeys vai mikä. Huom! Ihan omaa lompakkoa auotaan:)
Meistä leikki on lapsen työtä eikä olla huomattu luovuuden kuihtuvan tai nirppanokkaisuuden kasvavan ostolelujenkaan myötä...
Meistä leikki on lapsen työtä eikä olla huomattu luovuuden kuihtuvan tai nirppanokkaisuuden kasvavan ostolelujenkaan myötä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minusta (isoäidistä) on ihanaa seurata, kun lelut ovat uusia ja erilaisia kuin 'meidänaikana'. Vaatteet ovat myös hyvistä materiaaleista, laatu ja mallit ihanan käytännöllisiä ja erilaisia. Usein jopa itsekin ostan lapsenlapselleni jonkin uuden lelun tai vaatteen, vaikka tyttäreni sanoo heillä olevan jo riittävästi. Mutta tykkään niin käydä shoppaamassa myös lastenliikkeissä. - Eri juttu on sitten se, jos aina uusilla ja uusillta tavaroilla korvataan se lapsen kanssa leikkiminen ja yhdessäolo. - Lastenhuoneetkin ovat nykyisin niin värikkäitä ja hauskoja, kun sinne nuori äiti mielellään laittaa lapsille sopivat liinavaatteet, matot ja jopa lastenhuoneen kalusteet. - Se kaikki on elämää ja nyt on toinen aika - rakastavat vanhemmat satsaavat myös lapsiin ja sehän on vaan ihanaa. (Ei meidän aikaan edes ollut autoon kunnon lastenistuimia, samoin syöttö- ja muut vauvan lisävarusteet ovat kehittyneet ja lisääntyneet valtavasti). - En oikein usko, että kukaan voi kateellinenkaan kehityksestä olla. Onhan kaikki muukin tavara ja tarpeisto aivan toista luokkaa kuin 50-90 luvulla.
”Onko se isovanhemmalta pois jos isä ja äiti haluavat jotain hankkia lapsilleen. Huom! OMILLA palkkatyössä tienatuilla rahoillaan.”
Kyllä se on yli 70 % todennäköisyydellä isovanhemmalta pois,
jos nuoret tuhlailevat rahojaan, etenkin lapsen oluessa alta 3-v.,
oli raha mistä vaan peräisin.
Se on pois ilona, jota odotamme emmekä siten saakaan kun alkaa menemään huonosti lapsilla ja kodilla, kun oikeasti lapsi tarvitsisi rahaa paljon, kun kaveritkin saavat, kouluun mennessä ja murrosiässä.
”Huom! Ihan omaa lompakkoa auotaan:)”
mutta kerroppas, mistä sinä alta kolmekymppinen olet saanut ne lastenhoitotaidot, taloustaidot, yms, joita ei kymmentä vuotta vanhemmillakaan usealla ?
Kuinka viisas luulet olevasi 10 v kuluttua, älä luule että elämä, rahantulo toimii aina kuten nyt,
kun olet sairas ja ylipainoinen, lasten ollessa lähellä murrosikää, kaunis rakkaustarinasi kaatuu, kuten muillakin.
Niin tässä on nähnyt useita menestyviä ja joilla on ensimmäinen rakkaustarina menneillään, muta enemmän on vain niitä uusioperheitä,
voin sanoa että kyllä niissä on sekä vanhat että uudet ongelmat,
mitään ihanaa niissä ei ole.
minä en ainakaan ymmärtänyt sinun tekstiäsi tai edes ajatustasi...
yleensä haluat ymmärtää,
useimmathan eivät paljon halua ymmärtää ennen kuin se on liian myöhäistä,
niin arvelen sinunkin olevan
Taisit kirjoittaa "oluessa"...
minä, me ja koko sukukin on lähes täysraitis,
ei ole koskaan oltu alkoholin vaikutuksen alaisena kotona, kun lapset olivat kotona 0-19v ikään.
kirjoitushan oli ihan hullu. Työllä ne rahat tienataan ja jokainen käyttäköön ne OMAT rahansa ihan miten huvittaa!
Mua nyt ei ainakaan pätkääkään kiinosta prosenttilukujen lasku mistä ehkä selviää paljonko poikani tarvitsee rahaa n. 10 vuoden kuluttua!
Ja se että poikani koulukaverit saa rahaa joka päivä tietyn summan, meillä ei ole niin, meillä on säännöt ja rajat joista pidetään kiinni.
T: Äiti
”Ja se että poikani koulukaverit saa rahaa joka päivä tietyn summan, meillä ei ole niin, meillä on säännöt ja rajat joista pidetään kiinni.
T: Äiti ”
Useimmissa meissä elää sisällämme
"pieni ahne ihminen", mutta
toivotan onnea suunnitelmiisi, sillä sitä onnea tarvitaan,
kun katselet kuinka on käynyt useiden muiden suunnitelmien,
ennekuin kuusikymmentäkään on mittarissa.
Mites sitten ostellaan kun työnantaja lyö irtisanomislapun kouraan.
Kun lama vie yksityisyrittäjän asiakkaat?
eikä siihen pidä isovanhempien saati ventovieraiden puuttua.
Hienotunteisuus on kadonnut nykymaailmasta. Jokainen saa tehdä omat valintansa, koittakaapa muistaa.
ovat viisaampia kuin me vanhukset. Ei ne tuhlaa rahojaan samallalailla kuin me aikanamme. Ovat tottuneet tavaraan, eivätkä halua krääsää ympärilleen. Minä annan nuorelleparille lahjan säännöllisesti rahana. Saavat itse päättää mikä on heille tärkeintä. Joskus voi se ruokakin olla lelua tärkeämpää tai asunnon lyhennykset. Yhdessäolo ja ajan antaminen on pienille lapsille tavaraa tärkeämpää.
vaan palkkatuloillasi.Lapset kasvaa ja vaatimukset siinä mukana.Eräänä kauniina päivänä huomaat että mikään ei riitä heille.Ollaan vaatimassa aina lisää ja lisää tavaraa.Syyttää voit ainoastaan itseäsi,olet opettanut heidät tavara paljouteen.Ja onko ne sinun palkkatulosi niin varmaa,voi tulla työttömyyttä,sairautta ym.
Mielestäni lasta voi paapoa ostamalla hänelle varojen mukaan vaatteita, harrastusvälineitä ja leluja. Ja ilahduttavasti nykypäivän vanhemmat käyvät riennoissa, joissa lapset voivat olla mukana. Se on sitä lapsiystävällistä toimintaa, joka takaa tulevaisuudessakin lasten ja vanhempien hyvät välit. Ei ole syytä mollata nykyajan vanhempia, suurin osa suhtautuu jälkikasvuunsa terveellä tavalla ja ottaa myös huomioon vanhemman polven. Pieni prosentti ihmisistä ei tule kenenkään kanssa toimeen ja se on ikävää luettavaa näilläkin palstoilla.
mukaan,mutta nyt onkin kysymys siitä,että lapsi totutetaan jo pienestä pitäen saamaan kaiken,kun vähän inahtaa.Entäs sitten aikuisena, kun kaikki ei menekkään "putkeen" ,niin kutsutaan "kriisiryhmä"apuun,kun ei saada sitä uutta mersua tai kalliita lomamatkoja.Ja sitten masentaa.
Hyvä edellinen kommentoija, oletko mahdollisesti se pieni prosentti henkilöistä, joka ei ole mihinkään asiaan tai ihmiseen tyytyväinen? Eikä osaa tuottaa iloa eikä tuota iloa kenellekään ei edes itselleen?
Vanhemmat ihmiset on kasvatettu siihen että elämä on kärsimystä ja koettelumusta. Palkinnot jaetaan kuoleman jälkeen.
Kolmen lapsen isänä olen kyllä sitä mieltä että pienille lapsille tavaran paljous on pelkkää rahan haaskaamista. Uuden lelun saaminen on vain hetken riemu, jos sillä meinaa lapsen pitää iloisena, niin kaiken aikaa pitäisi olla ostamssa jotain uutta.
Toinen juttu on istten se että lelut on törkeän hintaisia. Kympillä saa tuskin minkäänlaista muovihelyä.
Muutamia kunnon leluja ja sitten yhdessä piirtämistä, pelaamista ja leikkimistä, niin se voittaa kyllä rääsän paljouden mennen tullen.
Kumpa yhä useammat vanhemmat ajattelisivat samoin kuin sinä.
Omassa lapsuudessani oli ihan tarpeeksi koettelumuksia. Luulin ihan totta, että olemme köyhiäkin köyhempiä, kun mitään ei ollut "varaa" hankkia.
En esim. ikinä saanut luistimia.
Polkupyörä oli tädiltä peritty.
Kaikista vaatteista pidettiin viikkojen neuvottelut, vaikka takki oli niin lyhyt, että polvet ja ranteet olivat pakkasesta punaiset.
Yhden talven ajan ainoista kumisaappaistani oli pohja puhki.
"Katsotaan nyt", vastattiin, kun pyysin mitä tahansa tarpeellista.
"Turhasta" en edes haaveillut.
Ihmettelin koko lapsuuteni ajan, miksi vanhempani olivat menneet aloille, joilta sai niin huonoa palkkaa, ettei parempaan elämään raha riittänyt. Kun lähdin itse ammattiin valmistumaan, torjun ehdottomasti heidän ehdotuksensa omien ammattiensa jatkamisesta, sanoin ihan kauhuissani, että en ikinä rupea orjan työhön palkatta ja köyhyyteen.
He eivät käsittäneet. Koko ikäni olen saanut ohjeita tarkan markan periaatteista, kuinka hyvä on kun tilillä on rahaa pahan päivän varalle.
Missä on se "paha päivä" ja missä ovat te isot talletukset! Inflaatio on vienyt aina kaiken, mihinkään ei raha riittänyt, velkaa ei missään tapauksessa otettu, hinnat nousivat nopeammin kuin säästöt.
Varakkaat vanhempamme eivät onnistuneet hankkimaan edes omistusasuntoa, vaan elimme kahden huoneen vuokra-asunnon ahtaudessa.
Kirkas kruunu odottaa?