vellovien ajatusten moraalisessa välimaastossa, kysymys; koska on vastuu toisen ihmisen tunteista ja siitä miten toista kohtelee, varsinkin, jos ja kun pääasiassa toisen tunteet on vaan olettamuksia, jos ei niin pitkälle olla menty tai voi mennä että toinen niitä kertoisi, tai uskalla koskaan kertoa, mutta siis yleisen kirjoittamattomien kohteliaisuuksien ja huomaavaisuuden rajoissa, jos toista enemmän tavannut,
on jossain säännöt miten kannattaisi, olisi sopivaa käyttäytyä.
Kuitenkin omatunto puhuu aika paljon itsellä joten jotain teen väärin vaikka ei aina suoraan kerrota. Sitä pitäisi vaan kuunnella enemmän. Ja muistaa puhua ja kysellä mikä muiden mielestä on oikea ratkaisu.
Mitä on pelimiehen määritelmä... mikä on aktiivinen sinkku... mikä on asioiden kertomatta jättäminen... mitä on suora valehtelu... mitä on kauniit sanat... miten yleiset kehut eroavat rehellisistä mielipiteistä... miten vastaanottaja tulkitsee kaiken... mitä ajatuksia, moraalia ja arvoja kantaa juuri tämä tietty henkilö... mikä on maailman mielipide... mitä on karma ja kohtalo, pääosin mielikuvitusta, vai onko... miten eroaa onnesta ja sattumasta...
Onneksi kuitenkin osaan pistää vapaalle, olla miettimättä yhtään mitään ja mokailla, tehdä virheitä, vaikka niistä en opikaan.
Mutta itseäni kiehtoo nuo ajatukset siitä mikä on oikea tapa elää. Ja häiritsee yleiset syyttäjät joka puolella, yleensä ihmiset jotka eivät saaneet mitä halusivat tai tulivat suoraan huijatuiksi, koska maalaavat ympärille vain mustaa ja valkoista.
Kun on avoin, vähän lapsellinen, niin sitä oppii eri tavalla ja muuttuu ihmisenä. Jos ei muista elää, sitä polkee paikallaan.
Mutta ainaki itsellä jostain syystä, nämä vahvat ihastumiset seuraa joka paikkaan. Vähän vaikeat tapaukset. Vaikka en todellakaan tahdo ihastua, olla riippuvainen ihmisistä
Ja taas on yksi vähän vaikea paikka itsellä
Pakko nimittäin myöntää että olen vahvasti kiintynyt vähän kuin leikkitoverista, eräästä naisesta, ja nyt ikäänku joudun muuttamaan pois. Tai ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa :(
Ja sanomattakin tiedän että hän tuntee kuitenki jotain vastaavaa, mutta mitä en voi sinäänsä tietää muuta kuin että tulee ikävä
on jossain säännöt miten kannattaisi, olisi sopivaa käyttäytyä.
Kuitenkin omatunto puhuu aika paljon itsellä joten jotain teen väärin vaikka ei aina suoraan kerrota. Sitä pitäisi vaan kuunnella enemmän. Ja muistaa puhua ja kysellä mikä muiden mielestä on oikea ratkaisu.
Mitä on pelimiehen määritelmä... mikä on aktiivinen sinkku... mikä on asioiden kertomatta jättäminen... mitä on suora valehtelu... mitä on kauniit sanat... miten yleiset kehut eroavat rehellisistä mielipiteistä... miten vastaanottaja tulkitsee kaiken... mitä ajatuksia, moraalia ja arvoja kantaa juuri tämä tietty henkilö... mikä on maailman mielipide... mitä on karma ja kohtalo, pääosin mielikuvitusta, vai onko... miten eroaa onnesta ja sattumasta...
Onneksi kuitenkin osaan pistää vapaalle, olla miettimättä yhtään mitään ja mokailla, tehdä virheitä, vaikka niistä en opikaan.
Mutta itseäni kiehtoo nuo ajatukset siitä mikä on oikea tapa elää. Ja häiritsee yleiset syyttäjät joka puolella, yleensä ihmiset jotka eivät saaneet mitä halusivat tai tulivat suoraan huijatuiksi, koska maalaavat ympärille vain mustaa ja valkoista.
Kun on avoin, vähän lapsellinen, niin sitä oppii eri tavalla ja muuttuu ihmisenä. Jos ei muista elää, sitä polkee paikallaan.
Mutta ainaki itsellä jostain syystä, nämä vahvat ihastumiset seuraa joka paikkaan. Vähän vaikeat tapaukset. Vaikka en todellakaan tahdo ihastua, olla riippuvainen ihmisistä
Ja taas on yksi vähän vaikea paikka itsellä
Pakko nimittäin myöntää että olen vahvasti kiintynyt vähän kuin leikkitoverista, eräästä naisesta, ja nyt ikäänku joudun muuttamaan pois. Tai ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa :(
Ja sanomattakin tiedän että hän tuntee kuitenki jotain vastaavaa, mutta mitä en voi sinäänsä tietää muuta kuin että tulee ikävä
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta tahdoin jollain tavalla johki purkaa että pidän, ehkä , no vähän liikaa eräästä ihmisestä
tuohon en osaa paremmin ottaa miehenä kantaa kuin sen ettei kannata leikkiä toisen tunteilla, siitä kärsii lopulta jokainen. Jos rakastat, sano se. Jos haluat vain pelata, sano se. Tehkää toisillenne selväksi tilanteenne ja halunne. Valitettavan pieni vinkki, muuta en osaa sanoa.
t.m65
on varattu, kertoa tunteista. Leikkiä se oli. Joskus leikkiessä pienelläkin liekillä tosin ihan huomaamattaan keittyy elävältä. vähän liian myöhäistä sitten kun sen tajuaa