Hyvä palkka vs. mielekäs työ/opiskelu?

Itse aijon ainakin opiskella juuri sitä alaa mikä kiinnostaa eli eläintenhoitoa. Aivan sama onko siinä paska palkka vai ei. Ärsyttää välillä tietyt ihmisten reaktio kun kerron mihin aijon mennä opiskelemaan ysin jälkeen :"Miks sä sinne meet?","Saaks siin ees mittää töitäkää ja jos saa ni palkka on huono." yms... Ne ei vaan voi tajuta et mä en sellasta työtä vakituiseen tekis, oli kuin hyvä palkka tahansa.

Oletetaan, että pääset opiskeluiden jälkeen suoraan työelämään ja teet työtä melkolailla jaksottomasti eläkeikään asti. Haluatko tehdä 40 vuotta töitä työssä, jota HALUAT tehdä ja josta PIDÄT vai työtä, josta saa enemmän rahaa kuin jostain toisesta työstä? Mitä tulee lto:n palkkaan esimerkiksi, niin ei silläkään kukaan nälkään kuole. Kyllä sillä elää oikein hyvin. Sosionomin nimikkeellä taas voi työllistyä aika moneen paikkaan, eivätkä kaikki suinkaan niitä huonoimpia palkkauksen kannalta.

Minä tein hyvin palkattua työtä 15-vuotta, koska en lähtenyt "unelma-ammattiini" lukemaan. Kypsyin todella työhöni ja ajatus siitä eläkeikään saakka oli mahdoton.

Valmistuin 43-vuotiaana yliopistosta sitten lopulta "kutsumustyöhöni"=luokanopettajaksi. Raha, jonka menetin aikuisena opiskellessani oli suuri, ja kaikenlisäksi sain ammatin, jossa tienaan vähemmän. Kun ottaa huomioon, että minulla on vielä kolme lasta, voi ymmärtää, että ammatin vaihto näin aikuisena ei ole ihan helppo juttu.

Nyt olen kuitenkin TODELLA tyytyväinen ja ajatus siitä, että en olisi uskaltanut lähteä opiskelemaan on kammottava. Minun on helppo sanoa sinulle, että opiskele sitä, mitä haluat.

melko epäkypsä ajatus tuo puhe unelma-ammatista. Montako päivää olet sitä toistaiseski tehnyt ja mihin käsityksesi ammatin ihanuudesta perustuu?
Televisoon, lehtiin? Pidät varmaan eläimistä tms. Kaikki työt on rutiinia pidemmän päälle ja ihmisten pitää myös elättää perheensä. Siksi myöhemmin voi alkaa hmraittamaan jos on valinnut jonkun mielikuvituksellisen mukavan ammatin johon ei ole yhtään työpaikkoja. Ole sitten toiveammatissa ja unelmoi edellenkin töits ja toimeentulosta. Lapsesi kiljuu nälkäisinä ruokaa jaloissasi...

sosionomeja ei ole alan hommissa paljoa kun ala on mitäänsanomaton eikä anna esim pätevyytta sos työntekijäksi suomessa. selvitä työttömyys aloittain ennen valintaasi. Mitä laveamman pätevyyden ala antaa, sitä heikompi on pätevyyden taso, ja sellaiset ei oikein kelpaa kenellekään.

Kannattaa opiskella sitä mikä kiinnostaa. Jos opiskelee jotain mikä ei kiinnosta niin miten sitä jaksaa opiskella? Tai ainakin se on tosi tympeää ja vituttaa joka aamu. Sama homma pätee työhönkin, jos ei ole lapsia hoidettavana.. Mitä iloa on tehdä vittumaista työtä, jotta saa rahaa ostaakseen jonkin isomman telkkarin tai uudemman auton tai moottoripyörän, kun joka aamu vituttaa töihin lähtö? Sellaista itsensä kusettamista. Sitten eletään työelämä vitutuksessa ja yks ja kaks verisuoni katkeaa päässä ja ollaankin jo -> six feet under. Kannattaa valita elon päiviksi itselle mukavin työ. :)

Jos palkka riittää tarpeelliseen elantoon ja työ on mielekästä, niin ehdottomasti siihen vaan!

Siihen että "muut" jauhavat jotain muuta on vissi syynsä: paskat työt tarvitsevat myös tekijänsä ja niihin houkutellaan kovemmilla palkoilla samalla kun perustellaan, että liksan suuruus on ainoa asia mikä työssä merkitsee. Kovapalkkaisissa duuneissa henkilökemiat ovat yleensä perseestä, kyynärpäätekniikalla edetään ja selkäänpuukotus on jatkuvaa. Kuka sellaista elämältään haluaa?

Mielenkiintoista on se, että niitä jotka saavat työstään hyvää palkkaa, niitä kadehditaan, mutta ne jotka tekevät mielekästä työtä ja ovat onnellisia, niitä kadehditaan kaikkein eniten!

Itse mietin mikä kiinnostaa ja valitsin niistä sitten sen vaihtoehdon jossa olisi paras työllisyys ja palkka. Ihmisläheiseen ammattiin pääsee muutenkin kuin sosionomin koulutuksella, esimerkiksi myyjinä, kouluttajina tai konsultteina.

Eihän mikään estä lukemasta useampaakin ammattia - mikäli sellainen kiinnostaa ;) Ja tosiaan, kokeilematta ei aina välttämättä tiedä mitä joku työ on, mutta kyllä siihen myös työpaikka ja työkaverit vaikuttavat miltä jokin työ tuntuu...
Jos on mahdollisuus kokeilla kuukausi pari jotain alaa mikä kiinnostaa, niin kehoitan tekemään sen - siinä ajassa kyllä saa "suuntaviivoja" siihen onko se ala / ammatti sittenkkään oma! On omaa kokemusta asiasta - ja olin tyytyväinen kun kokeiltuani erästä alaa huomasin ettei se ollutkaan "oma juttu" - pitkäaikaisesta haaveesta huolimatta, ja olin tyytyväinen sitten uuteen alaan - tosin olen vaihtanut jo sitäkin, syystä jos toisesta ;)