Koetan kohdistaa sanani erityisesti niille, joiden elämää kieroutunut kristinusko varjostaa sekä niille, jotka ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle siksi, että se tapa elää uskoa todeksi, johon he ovat törmänneet, on ollut sairas.
Oletko törmännyt ihmisiin, joiden seurassa tulee sellainen olo, ettei oikein pysty kunnolla hengittämään tai ihmisiin, joiden kanssa ei pysty keskustelemaan, kun vastassa on kovien mielipiteiden seinä?
Oletko ollut hengellisessä tilaisuudessa, josta tekisi mieli juosta äkkiä ulos? Oletko kuullut puheita, lukenut kirjoja tai lukenut lehtiartikkeleita, jotka puristavat elintilan sietämättömän ahtaaksi?
Onko joku antanut sinulle joukon tiukkoja ja tarkkoja ohjeita, mitä saa tehdä ja mitä ei?
Jos olet kokenut jotain mainitsemistani asioista, olet kohdannut niin sanottua lakihenkistä kristillisyyttä.
Lakihenkisyys turmelee Raamatun sanoman, se tekee ”ilo-uskonnosta” ”älä-uskonnon”.
Toki Raamatussa on paljonkin kieltoja. Niiden tarkoitus on kuitenkin suojella elämää, ei tukahduttaa sitä. Raamatun käskyt suojaavat ihmisen hengen, omaisuuden, avioliiton ja muut ihmissuhteet. Ennen kaikkea ne varjelevat ihmisen jumalasuhteen puhtaana ja läheisenä.
Lakihenkisen kristillisyyden tunnistaa siitä, että se lisää Raamatun terveisiin kieltoihin uusia, ihmisten keksimiä kieltoja ja tekee kristityn kaidasta tiestä niin kapean, että sillä ei pysty edes kunnolla kävelemään.
Usein nuo uudet käskyt liittyvät ehdonvallan asioihin siis sellaisiin asioihin, joihin Raamattu ei anna selkeää ohjetta vaan jättää asian ihmisen ratkaistavaksi omantunnon ääntä kuunnellen. Roomalaiskirjeen 14 luvun mukaan kristityillä saa joissain asioissa olla erilainen käytäntö. Kaikkien ai tarvitse noudattaa samoja linjauksia.
Joskus nuo ihmistekoiset säännöt ovat jopa huvittavia. Eräässä amerikkalaisessa raamattukoulussa sinapin käyttö oli kiellettyä, siksi että se tekee ruuasta hyvän makuista. Erästä ystävääni ohjattiin kitaran soitossa seuraavasti: kitaran kielien näppäily on Jumalan tahdon mukaista, mutta plektralla rämpyttäminen on syntiä.
Vaikka psalmissa 150 kehotetaan ylistämään Jumalaa vaikka millä soittimilla, ovat lakihenkiset kristityt kieltäneet milloin minkäkin soittimen: milloin haitari, milloin kitara, milloin rummut ovat olleet pannassa.
Ehdonvallan asioissa on alueita, jotka eivät kuitenkaan ole näin yksioikoisia. Esimerkiksi television katselu, kirjallisuus, suhde ei-kristilliseen musiikkiin ja suhtautuminen kohtuulliseen alkoholin käyttöön ovat asioita, joissa tarvitaan harkintaa ja itsetuntemusta. Toinen osaa valikoida, mitä TV:stä katselee, toisen kohdalla taas vaikka seksuaalisesti kiihottavat kohtaukset elokuvissa ovat ovi lankeemukseen.
Toinen voi ongelmitta juoda pari lasia viiniä hyvän aterian kanssa, toiselle taas yksi lasi on liikaa ja kymmenen tuhatta liian vähän. Varsinkin Suomessa tarvitaan harkintaa siinä, miten käyttää alkoholia vai käyttääkö lainkaan.
Lakihenkinen kristillisyys kuitenkin julistaa ehdottomia määräyksiä niissäkin asioissa, joissa Raamattu antaa omantunnon vapauden. Se tekee suhteellisista asioista ehdottomia ja sitoo näin ihmisten omattunnot.
Lakihenkinen kristillisyys ahdistaa ihmistä myös toiselta suunnalta: kieltojen lisäksi se kohdistaa ihmiseen vaatimuksia.
Kovat vaatimukset voivat pukeutua hyvinkin hurskaaseen asuun: ollaksesi kunnon kristitty sinun täytyy antaa rukouksessa kymmenykset, sinun on rukoiltava kaksi ja puoli tuntia päivässä TAI todellinen kristitty lukee kymmenen lukua Raamattua päivässä TAI Jeesuksen tosiopetuslapsi todistaa joka päivä jollekin Herrastaan. Kaikki hyviä asioita sinänsä, mutta tällaisista vaatimuksista puuttuu evankeliumin vapauttava ja vapaa henki. Elämästä Jeesuksen kanssa tehdään ahdistava ja vaativa uskonto.
Ihmisten ajatuksissa uskonnosta on ainakin yksi yhteinen ja yleinen piirre: mitä enemmän kieltäytymistä ja mitä enemmän vaatimuksia, sitä hurskaampaa uskonnollisuus on.
Raamatun sanoma on kuitenkin toinen. Se tarjoaa meille iloisen ja vapauttavan sanoman Jeesuksesta, joka on kokonaan ja kertakaikkisesti sovittanut ihmisen Jumalan kanssa. Jeesuksen sovitusuhri, kuolema ristillä, riittää Jumalalle, siinä on jokaisen ihmisen koko syntisyys annettu anteeksi. Jeesuksen ristintyöhön ei tarvitse eikä saa lisätä yhtään mitään.
Gal 3:1 – 2
Kol 3:23
Toki Raamatun käskyt ja kiellot koskevat myös evankeliumin vapauttamaa kristittyä.
”Älä tapa”,
”älä juovu viinistä”,
”älä tee aviorikosta”
ja muut eivät lakkaa olemasta oikean elämän ohjeita, kun ihminen tulee uskoon.
Lakihenkisyys menee yli Raamatun ja lisää sen ohjeisiin omia, ihmisten keksimiä käskyjä muka Jumalan sanana.
Myös Raamatun haasteet ovat aina voimassa: evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille ja vähäosaisia tulee auttaa. Lakihenkisyys kuitenkin sitoo evankeliumin eteenpäin viemisen tiettyihin muotoihin ja tekee ihmisten palvelusta lisäsuorituksen, jolla ihminen pääsee Taivaaseen.
Tervettä kristillisyyttä sävyttävät Jeesuksen ristillä sanomat sanat: ”Se on täytetty”. Rukous, palvelu, Raamatun lukeminen ja Jeesuksesta kertominen nousevat evankeliumin vapauttamasta sydämestä.
Lakihenkisyyttä taas sävyttää kieltojen ja vaatimusten raskas kuorma. Se henkii vierasta sanomaa: Jeesus ei sittenkään aivan riitä.
Siksi lakihenkisyyttä tulee vastustaa lujasti terveellä ja puhtaalla evankeliumilla.
Oletko törmännyt ihmisiin, joiden seurassa tulee sellainen olo, ettei oikein pysty kunnolla hengittämään tai ihmisiin, joiden kanssa ei pysty keskustelemaan, kun vastassa on kovien mielipiteiden seinä?
Oletko ollut hengellisessä tilaisuudessa, josta tekisi mieli juosta äkkiä ulos? Oletko kuullut puheita, lukenut kirjoja tai lukenut lehtiartikkeleita, jotka puristavat elintilan sietämättömän ahtaaksi?
Onko joku antanut sinulle joukon tiukkoja ja tarkkoja ohjeita, mitä saa tehdä ja mitä ei?
Jos olet kokenut jotain mainitsemistani asioista, olet kohdannut niin sanottua lakihenkistä kristillisyyttä.
Lakihenkisyys turmelee Raamatun sanoman, se tekee ”ilo-uskonnosta” ”älä-uskonnon”.
Toki Raamatussa on paljonkin kieltoja. Niiden tarkoitus on kuitenkin suojella elämää, ei tukahduttaa sitä. Raamatun käskyt suojaavat ihmisen hengen, omaisuuden, avioliiton ja muut ihmissuhteet. Ennen kaikkea ne varjelevat ihmisen jumalasuhteen puhtaana ja läheisenä.
Lakihenkisen kristillisyyden tunnistaa siitä, että se lisää Raamatun terveisiin kieltoihin uusia, ihmisten keksimiä kieltoja ja tekee kristityn kaidasta tiestä niin kapean, että sillä ei pysty edes kunnolla kävelemään.
Usein nuo uudet käskyt liittyvät ehdonvallan asioihin siis sellaisiin asioihin, joihin Raamattu ei anna selkeää ohjetta vaan jättää asian ihmisen ratkaistavaksi omantunnon ääntä kuunnellen. Roomalaiskirjeen 14 luvun mukaan kristityillä saa joissain asioissa olla erilainen käytäntö. Kaikkien ai tarvitse noudattaa samoja linjauksia.
Joskus nuo ihmistekoiset säännöt ovat jopa huvittavia. Eräässä amerikkalaisessa raamattukoulussa sinapin käyttö oli kiellettyä, siksi että se tekee ruuasta hyvän makuista. Erästä ystävääni ohjattiin kitaran soitossa seuraavasti: kitaran kielien näppäily on Jumalan tahdon mukaista, mutta plektralla rämpyttäminen on syntiä.
Vaikka psalmissa 150 kehotetaan ylistämään Jumalaa vaikka millä soittimilla, ovat lakihenkiset kristityt kieltäneet milloin minkäkin soittimen: milloin haitari, milloin kitara, milloin rummut ovat olleet pannassa.
Ehdonvallan asioissa on alueita, jotka eivät kuitenkaan ole näin yksioikoisia. Esimerkiksi television katselu, kirjallisuus, suhde ei-kristilliseen musiikkiin ja suhtautuminen kohtuulliseen alkoholin käyttöön ovat asioita, joissa tarvitaan harkintaa ja itsetuntemusta. Toinen osaa valikoida, mitä TV:stä katselee, toisen kohdalla taas vaikka seksuaalisesti kiihottavat kohtaukset elokuvissa ovat ovi lankeemukseen.
Toinen voi ongelmitta juoda pari lasia viiniä hyvän aterian kanssa, toiselle taas yksi lasi on liikaa ja kymmenen tuhatta liian vähän. Varsinkin Suomessa tarvitaan harkintaa siinä, miten käyttää alkoholia vai käyttääkö lainkaan.
Lakihenkinen kristillisyys kuitenkin julistaa ehdottomia määräyksiä niissäkin asioissa, joissa Raamattu antaa omantunnon vapauden. Se tekee suhteellisista asioista ehdottomia ja sitoo näin ihmisten omattunnot.
Lakihenkinen kristillisyys ahdistaa ihmistä myös toiselta suunnalta: kieltojen lisäksi se kohdistaa ihmiseen vaatimuksia.
Kovat vaatimukset voivat pukeutua hyvinkin hurskaaseen asuun: ollaksesi kunnon kristitty sinun täytyy antaa rukouksessa kymmenykset, sinun on rukoiltava kaksi ja puoli tuntia päivässä TAI todellinen kristitty lukee kymmenen lukua Raamattua päivässä TAI Jeesuksen tosiopetuslapsi todistaa joka päivä jollekin Herrastaan. Kaikki hyviä asioita sinänsä, mutta tällaisista vaatimuksista puuttuu evankeliumin vapauttava ja vapaa henki. Elämästä Jeesuksen kanssa tehdään ahdistava ja vaativa uskonto.
Ihmisten ajatuksissa uskonnosta on ainakin yksi yhteinen ja yleinen piirre: mitä enemmän kieltäytymistä ja mitä enemmän vaatimuksia, sitä hurskaampaa uskonnollisuus on.
Raamatun sanoma on kuitenkin toinen. Se tarjoaa meille iloisen ja vapauttavan sanoman Jeesuksesta, joka on kokonaan ja kertakaikkisesti sovittanut ihmisen Jumalan kanssa. Jeesuksen sovitusuhri, kuolema ristillä, riittää Jumalalle, siinä on jokaisen ihmisen koko syntisyys annettu anteeksi. Jeesuksen ristintyöhön ei tarvitse eikä saa lisätä yhtään mitään.
Gal 3:1 – 2
Kol 3:23
Toki Raamatun käskyt ja kiellot koskevat myös evankeliumin vapauttamaa kristittyä.
”Älä tapa”,
”älä juovu viinistä”,
”älä tee aviorikosta”
ja muut eivät lakkaa olemasta oikean elämän ohjeita, kun ihminen tulee uskoon.
Lakihenkisyys menee yli Raamatun ja lisää sen ohjeisiin omia, ihmisten keksimiä käskyjä muka Jumalan sanana.
Myös Raamatun haasteet ovat aina voimassa: evankeliumi tulee viedä kaikille kansoille ja vähäosaisia tulee auttaa. Lakihenkisyys kuitenkin sitoo evankeliumin eteenpäin viemisen tiettyihin muotoihin ja tekee ihmisten palvelusta lisäsuorituksen, jolla ihminen pääsee Taivaaseen.
Tervettä kristillisyyttä sävyttävät Jeesuksen ristillä sanomat sanat: ”Se on täytetty”. Rukous, palvelu, Raamatun lukeminen ja Jeesuksesta kertominen nousevat evankeliumin vapauttamasta sydämestä.
Lakihenkisyyttä taas sävyttää kieltojen ja vaatimusten raskas kuorma. Se henkii vierasta sanomaa: Jeesus ei sittenkään aivan riitä.
Siksi lakihenkisyyttä tulee vastustaa lujasti terveellä ja puhtaalla evankeliumilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hyvä kirjoitus.
"Kun olette kerran päässeet vapaiksi, niin miksi yhä annatte sitoa itsenne. Älä tartu, älä koske, älä maista, sellaiset käskyt vain ruokkii teidän ylpeyttänne."
Lakihenkisyys ruokkii vain ylpeyden syntiä.
Kiusaukset ovat moninaisia. Artikkelissa tuotiin esiin myös se tärkeä seikka että minkä Jumala on sanonut elämänohjeissaan meille, se on edellen voimassa.
Lakihenkisyydessä on vielä sellainenkin varjopuoli ettei siitä saa, näennäisestä sääntöjen runsaudesta ja tiukkuudesta huolimatta voimaa kilvoitteluun.
Rauha ja ilo puuttuvat, pelastusvarmuus puuttuu, Jumalan kiitos puuttuu, ylistys puuttuu, hyljätyksi tulemisen pelko ja häpeä hallitsevat yhteisössä. Henkilö joka ei alistu johdon laatimiin tiukkihin raameihin, ei ole enää rakastamisen arvoinen, vaan hänet hyltään hyvällä omallatunnolla petojen ruuaksi.