se poreilee vielä naurussa
pirskahtelee kuin vasta lasiin kaadettu vichy
kiirii iholla
pysähtyy odottaville luomille
vaikka aika nakertaa
vie mennessään sen suurimman hehkun
silti läheisyys asuu meissä
ja rakkauden kuohut
muuttuvat hiljaisiksi, seesteisiksi virtauksiksi
yhä useammin
sormenpäät suutelevat toisiaan
harvemmin kuin huulia huulet
mutta muisti muistaa
käsi hakeutuu
unohtuu sykkiville uumille
tyynyllä lepäävään hiuspehkoon
eikä tarvita sanaakaan
kaikki on tänään toisin kuin eilen
eikä sittenkään
pirskahtelee kuin vasta lasiin kaadettu vichy
kiirii iholla
pysähtyy odottaville luomille
vaikka aika nakertaa
vie mennessään sen suurimman hehkun
silti läheisyys asuu meissä
ja rakkauden kuohut
muuttuvat hiljaisiksi, seesteisiksi virtauksiksi
yhä useammin
sormenpäät suutelevat toisiaan
harvemmin kuin huulia huulet
mutta muisti muistaa
käsi hakeutuu
unohtuu sykkiville uumille
tyynyllä lepäävään hiuspehkoon
eikä tarvita sanaakaan
kaikki on tänään toisin kuin eilen
eikä sittenkään
Vastaukset 19
Vanhimmat
...mieleen hienosta runotasi
lähestyvän demetian uhat hihii.
todella hieno kuvaus rakkauden pysyvyydestä
vaikka se pikkuisen haalistuu vuosien
saatoissa
mutta perusta on luja niin se kestää.
seesteisyys paistaa tässä mutta pitää vain
nauttia siitä rakkaudesta,
antamalla ja saamalla
ja onko väliä tapahtuiko se eilen vai tänään
hihii.
kaunista,kaunista ja todellinen lukuelämys
siis silmien ilo,sielun ravinto.
hyvä upea linda!!!
jaa miten niin lähestyvä, kun se taitaa olla jo
olemassa minussa - dementia.
Kaipa se niin on, että rakkaus asuu meissä aina
jollain tapaa sisikunnassa, vaikka se ei hehkui-
sikaan ja intohimosta vyöryisi nuoruuden lailla.
Aika tekee siinäkin tehtävänsä, kuten kaikessa
muussakin tässä elämässämme.
Todellisuudessa seesteisyys on hiton kaukana,
vaikka se runoon halusi tullakin. Jotain on
jäänyt eilisistä, huomisista ei tiedä kukaan ja
ehkä ihan hyvä niin.
Jos runoni oli mielestäsi lukuelämys, se on
minulle jo puoli voittoa varsinkin noilla viimei-
sillä sanoillasi - nautinto lukea.
Sylillinen kiitoksia.
..taas pidin tästä. kuvaat kauniisti rakkauden kulkua. Tuo viimeinen säe luo hienon tunnelman.
kiitos lukuhetkestä : )
että kiireidesi keskellä ehdit piipahtamaan ru-
nossani - vuoroin vieraissa, kun minäkin aina
silloin tällöin Sinun helmiäsi muistan
kommentoida.
Niinhän se on, nuoruudessa kaikki on niin ruusun-
punaista ja lupaavaa. Ja tuntuu, ettei tämä voi
haihtua koskaan. Mutta tahtomattamme tunteet ei-
vät voi pysyä samanlaisina hamaan loppuun asti,
vaan vuodet koulii. Vuosikymmenten jälkeen toi-
saalta kaikki on kuin ennen, eikä sittenkään.
Luulen että tästä aiheesta ei kirjoiteta
kovinkaan paljon runoja, tai ei ainakaan tällä
palstalla. Mutta minä tein sen nyt jonkinlaisella
skaalalla.
Kiitos Sinulle Padme ja leppoisaa illan jatkoa.
Sinun kanssasi olen huomannut,
että rakkaudessa voi nauttia pienistä
asioista ja niistä rakentuukin suuri
kokonaisuus mielen rajoille.
Aamutee kanssasi, käsikkäin ja
hiljaa lausuttuja sanoja. Tunnelma
herää ja tunteet. Pienistä hetkistävaloa
herkän sielun ikkunaan.
Eksynyt löytää toisen ja syyn,
miksi tuntuu niin hyvältä. Motiivin
jatkaa juuri niin. Laittaa käden toisen
käteen. Tuntea tunteiden virta.
Tuntea sormissaan poski lämpimänä.
Hiusten kosketus kämmenpohjassa.
Pienestä läheisyydestä, kasvaa tuoksuva
nauha tuntemuksia.
Nauha kulkemassa kehossa kohti
kokemusmaailmaa ja tallentuen. Ja
Virikkeelliset tunteet heräävät. Rakkaus
herää horroksesta.
Eikä se olekkaan aamutee ja sanat
pieni. Se on tarve toimia Rakkaudessa.
Herättää itsellään toinen ja punehtua
yhdessä Rakkauden ahjoon.
Ja antaa suuren takoja takoa
kuumat yhteen.
http://www.youtube.com/watch?v=LpDyN9E5BJk&feature=related
Kiitos runostas.
Tuntuisi varmaan oudolta,
ristiriitaiselta, jos
Rakkauden kuva ei iän
myötä muuttuisi.
Ihminen kehittyy, kypsyy,
syvemnälle elämiseen iän
ja kokemusten, kasvamisen,
myötä,
Rakkaus kulkee mukana ja
muuttuu rionnalla.
Ei kuohua enää kuin
nuoruuden vappusima,
mutta poreilee kuin hieno
shamppanja, kevättä
juhlistaen.
Rakkaudessa on syvää
nautintoa ja aikaa maistella
sitä.
Ja taitoa.
Tämä runo osui väkisin
silmään ja tarttui mieleen.
Kuohuavaa ja elävää runoa
ja nautinto lukea.
Säkeet ja tunnelma kohdallaan.
Runnossasi viihtyi ja siitä
nautti.
Tekstissäsi ei mitään
tarkoitushakuisuutta,
lukijoita kosiskelevaa.
Aitoa ja poreilevaa.
Hieno oli runosi.
Voimia sinulle päivääsi.
siinä on niin hitonmoisen riipovat sanat, jotka
osuu viimosen päälle tämän runoni maisemiin ja
tunnelmiin, muuttuneeseen rakkauteen. En varmaan
koskaan kyllästy siihen, miten oivalsitkin ottaa
sen oman runosi linkiksi.
Runosi on kuin täyteläinen vuosikertaviini,
paloja suhteesta, paloja muuttuneesta
rakkaudesta.
Rakkaushan ei loppujen lopuksi tarvitse ollaa ko-
vinkaan suuria tekoja ollakseen rakkautta. Pieni
suukko poskelle ohimennen, käden puristus tai
lause ' rakastan Sinua ' Ja oikeastaan runosi
jälkeinen tulkinta omastani kiteyttää melko pal-
jon näitä nyt kirjoittamiani ajatuksia.
Kiitos tuntuu aina yhtä vähäiseltä
palautteestasi, mutta tiedät sen tulevan
sydämestä.
Kiitos !
Hellyydellä runosi luin. Kovasti pidän tavastasi ilmaista.
Aivan upeasti sen kirjoitit
miten rakastuminen
seestyy rakastamiseksi
läheisyydessä
hyvä olo lepää
omana itsenään.
t. Tuulis
pidän Sinun tavastasi antaa palautetta Tuulis.
Hempeä - kuin siipi runolleni sanasi nytkin.
Oikeasti
' läheisyydessä hyvä olo lepää omana itsenään '
Voiko tuota enää kauniimmin sanoa, ehkä ei.
Tuhansin kiitoksin !
"Viiniki vanhetessa paranee"
kaunista katsella heitä,
joilla on toisensa.
Aina jään katsomaan ja
hiljaa ihailen heitä,
heillä toisissaan ,
on taivas.
"Rakkauden monet kasvot"
on joka säässä, ei väisty,
sanoo viimeisen sanan.
lindalindal1
kasvot niissä tänääki elää,
eilisen muistot,
kiitos sain kulkea ajatustes tietä..Liisa
kuinka viinikin paranee vanhetessaan, ja soisi
saman ilmiön rakkaudellekin. Toisaalta se varmaan
pitääkin paikkaansa, syveneehän se. Mutta on sil-
lä omat varjopuolensakin, ei tietenkään
välttämättä kaikissa parisuhteissa. Olen ollut
aika avoin omalta osaltani tässäkin asiassa, ja
rivien välistä voi kukin lukea mitä haluaa.
Ymmärrän varsin hyvin sanomaasi
' aina jään katsomaan ja hiljaa ihailen heitä
heillä toisissaan on taivas '
äärettömän kauniisti todettu.
Totta, että rakkauden monet kasvot on joka sääs-
sä - ei väisty.
Niin kertakaikkisen kaunista on palautteesi tä-
hänkin runooni Liisa.
Lämmin, nöyrä kiitokseni rinnalla kulkemisesta ja
sanoistasi.
Hyvä se on tämäkin runo
Rupesin tähän vastaamaan kun tuo
serkku Eero 93:n sormi on paketissa
Rakkauselämän kategoriat olet
laittanut kondikseen mukavasti
vai sillä lailla on Eerolle päässyt käymään.
Taidat olla kuitenkin apuna hänelle, kirjoitat
kenties hänen puolestaankin. Vai mahtaisiko olla
niin, että kommentti olisikin teidän molempien.
Noooh - mahdottoman mukavaa joka tapauksessa,
että runostani löytyy noinkin korkean iän saavut-
taneiden puumerkki. Ja itse palaute, sehän on
kerrassaan hienosti kirjoitettu.
Kiittää hiukka nuorempi linda
Sain taas lukea,
Kiitos
käyntisi lämmittää, kuten aina.
Ilo on minun puolellani.
Tollasta just, sitä se on, ihan varmasti.
Rakkautta parhaimmillaan.
En mie osaa taas muuta sanoa. Huokailemaan laittoi tämä runo. Sillai haikeesti.
...hienosti kuvaat tapahtumia kahden ihmisen välillä...
Tuntemuksia, tunnelmaa ja vähän menneisyyttäkin. Kauniisti olet sanasi valinnut, hienoja yksityiskohtia, vaatii useamman lukukerran. Kyllä, minä pidin tästä.
Mantalle ja Tompalle.
Molempien palautteissa oli kauniita sanoja,
joista olen mielissäni. Anteeksi että olen nyt
niin kiireinen, ettei ole aikaa kiittää kumpaakin
erikseen.
Kiitos ja kiitos !
Aika hieman haalistaa
tai arkistaa tunteet,
mutta todellinen aito
kestävä rakkaushan
ei katoa koskaan,
vaikka ei joka päivä
niin seesteinen olisikaan,
eikö?
Hienon runon saita jälleen aikaiseksi
rakkauden monista kasvoista!
onko sellaista ns kestävää rakkautta
olemassakaan, vai lieneekö se vain pelkkää unel-
maa. Mutta selvähän se on, että vuodet haalistaa
sitä joka tapauksessa, eli rakkaus muuttaa muoto-
aan.
Kiitos Diinuskainen kun poikkesit,
mukavaa että olet huomioinut runoni.