Joku narsistinen itseviisas yritti opettaa että omavanhurskas tarkoittaa itselleen kelpaamista.
Väännetään tämä hänelle nyt oikein rautalangasta vielä ketaalleen, mitä sana "omavanhurskaus" tarkoittaa hengellisessä maailmassa.
Sen verran hänen hengellinen silmänsä oli raollaan että ymmärsi sanan vanhurskas merkitsevän Jumalalle kelpaavaa. Mutta siinäkin oli valetta jo puolet, sillä vanhurskas takoittaa ITSE JUMALAA, ei Jumalle kelpaavaa.
Jumalalle kelpaava on - vanhurskautettu -!
Vanhurskautettu on ei ITSE vanhurskas, mutta vahhurskasvanhurskaaksi tehty, toisen lahjoittamalla vanhurskaudella puettu.
JUMALA on siis vanhurskas, ei ole toista vanhurskasta maailmankaikkeudessa.
Omavanhurskaus on puolestaan saatanalle kuuluva ominaisuus, - se on VALHE. Saatana on valheen isä. Hän on diabolos, - sekoittaja. Saatana sekoittaa totuutta ja valhetta keskenään.
Kun ainoa vanhurskas on Jumala, PISTE!
Niin tästä seuraa, että jos sanotaan ketä hyvänsä muuta vanhurskaaksi, niin se on VALHE.
Pyrkimys itse itsensä vanhurskauttamiseen, (siis Jumalalle kelvoliseksi tekemään) on saatanasta.
Kamalinta tässä on se, että tämä toimnta näyttää ihmisten silmissä todella hyvältä ja kauniilta kaikin puolin.
Harras ihminen, pyrkimässä täyttämään Jumalansa tahtoa kaikin käytettävissä olevin inhimillisin keinoin ja kaikin voimin, kuinka sellainen voisi olla saatanasta lähtöisin??!! Tämä paradoksi käy yli inhimillisen ymmärryksen.
Vasta sillin tämä kirkastuu, kun Kristus ilmestyy ihmisen elämään, ihmisen tultua sitä ennen kokonaan tyhjäksi kaikesta omastaan, kaikista omista mahdollisuuksista tulla vanhurskaaksi.
Kun ihminen konttaamalla raahaustuu Jeesuksen eteen, täysin mahdottomana olla vanhurskas, tai tulla vanhurskaaksi, hän huokaa "Jumala ole minulle syntiselle armollinen".
Silloin avautuu yht'äkkiä taivas syntisen eteen, silloin ilmestyy Kristus kunniassaan ja kirkkaudessaan, sillon täydellisyys kohtaa puuttuvaisen, ja Jumalan täydellinen ja puuttumaton vanhurskaus virtaa kuin puro syntiseen sydämeen. Suusta purkautuu valtava ylistyshuuto Jumalalle.
Ihminen voi silloin hypätä metrinkin korkeuteen ilmaan ja ylistys purkautuu valtoimenaan hänen suustaan, Herra Jeesus ole kiitetty.
Mutta kukaan ihminen joka etsii VÄHÄNKÄÄN autuutta itsestään, ei tule tätä ikinä kokemaan, - se on varma asia.
Joka on kodannut Jumalan kunniassaan, saanut lähelleen Kristuksen, tietää mistä on kysymys, kun voimat taivaasta alkavat puhumaan. Siinä on kaikki valta ja kunnia silloin läsnä. Ei puutu kiitosta eikä ylistystä.
Minä joka en mitään ansainnut, vain kuoleman rangaistuksen synneistäni, sain kaiken, sain kokonaisen valtakunnan, - LAHJAKSI.
Hallelujaa kiitos Jeesus!!!
Väännetään tämä hänelle nyt oikein rautalangasta vielä ketaalleen, mitä sana "omavanhurskaus" tarkoittaa hengellisessä maailmassa.
Sen verran hänen hengellinen silmänsä oli raollaan että ymmärsi sanan vanhurskas merkitsevän Jumalalle kelpaavaa. Mutta siinäkin oli valetta jo puolet, sillä vanhurskas takoittaa ITSE JUMALAA, ei Jumalle kelpaavaa.
Jumalalle kelpaava on - vanhurskautettu -!
Vanhurskautettu on ei ITSE vanhurskas, mutta vahhurskasvanhurskaaksi tehty, toisen lahjoittamalla vanhurskaudella puettu.
JUMALA on siis vanhurskas, ei ole toista vanhurskasta maailmankaikkeudessa.
Omavanhurskaus on puolestaan saatanalle kuuluva ominaisuus, - se on VALHE. Saatana on valheen isä. Hän on diabolos, - sekoittaja. Saatana sekoittaa totuutta ja valhetta keskenään.
Kun ainoa vanhurskas on Jumala, PISTE!
Niin tästä seuraa, että jos sanotaan ketä hyvänsä muuta vanhurskaaksi, niin se on VALHE.
Pyrkimys itse itsensä vanhurskauttamiseen, (siis Jumalalle kelvoliseksi tekemään) on saatanasta.
Kamalinta tässä on se, että tämä toimnta näyttää ihmisten silmissä todella hyvältä ja kauniilta kaikin puolin.
Harras ihminen, pyrkimässä täyttämään Jumalansa tahtoa kaikin käytettävissä olevin inhimillisin keinoin ja kaikin voimin, kuinka sellainen voisi olla saatanasta lähtöisin??!! Tämä paradoksi käy yli inhimillisen ymmärryksen.
Vasta sillin tämä kirkastuu, kun Kristus ilmestyy ihmisen elämään, ihmisen tultua sitä ennen kokonaan tyhjäksi kaikesta omastaan, kaikista omista mahdollisuuksista tulla vanhurskaaksi.
Kun ihminen konttaamalla raahaustuu Jeesuksen eteen, täysin mahdottomana olla vanhurskas, tai tulla vanhurskaaksi, hän huokaa "Jumala ole minulle syntiselle armollinen".
Silloin avautuu yht'äkkiä taivas syntisen eteen, silloin ilmestyy Kristus kunniassaan ja kirkkaudessaan, sillon täydellisyys kohtaa puuttuvaisen, ja Jumalan täydellinen ja puuttumaton vanhurskaus virtaa kuin puro syntiseen sydämeen. Suusta purkautuu valtava ylistyshuuto Jumalalle.
Ihminen voi silloin hypätä metrinkin korkeuteen ilmaan ja ylistys purkautuu valtoimenaan hänen suustaan, Herra Jeesus ole kiitetty.
Mutta kukaan ihminen joka etsii VÄHÄNKÄÄN autuutta itsestään, ei tule tätä ikinä kokemaan, - se on varma asia.
Joka on kodannut Jumalan kunniassaan, saanut lähelleen Kristuksen, tietää mistä on kysymys, kun voimat taivaasta alkavat puhumaan. Siinä on kaikki valta ja kunnia silloin läsnä. Ei puutu kiitosta eikä ylistystä.
Minä joka en mitään ansainnut, vain kuoleman rangaistuksen synneistäni, sain kaiken, sain kokonaisen valtakunnan, - LAHJAKSI.
Hallelujaa kiitos Jeesus!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen aina ihmetellyt sitä seikkaa, että TN. voi voi puhua itsevanhurskaudesta, itselleen vanhurskaudeksi , ja EN. puhuu vanhurskauttamisesta, joka on sinun sanasi mukainen .
Tälläisia kirjoituksia lisää , ja oikaisuja joskus niiden on ymmärrettävä , vaikka saatana on viekas niin kui sen voi havaita yllä olevasta kirjiotuksesta .
Myön "oma(vanhurskaus)" liittyy ihmisen ja Jumalan välisen suhteen vääristymiseen. Tämäkin jakaantuu vielä kahteen osaan, toinen kokee olevansa niin huono ettei Jumala voi minua rakastaa. Ja toinen kokee olevansa kykenevä osittain täyttämään Jumalan lakia. Tällainen ihminen ei ole tullut tuntemaan Jumalan vanhurskautta, joka sanoo että KOKO LAKI on täytettävä jos siitä aikoo elää. Eikä kukaan pysty siihen.
Sana "omavanhurskaus" ei siis liity ihmisen suhteeseen omaan itseensä millään tavalla.
Siihen miten ihmisen suhdetta omaan itseensä käsitellään, on olemassa erilaisia sanoja.
Itsetunto, omanarvontunto, itseluottamus, itsekunnioitus jne.
Omavanhurskauden leimaaminen itselleen kelpaamiseksi osoittaa sen ettei henkilö oikeasti tiedä sanan "vanhurskas" hengellistä sisältöä.
Otetaan esimerkki.
On koolla kolme meikä mannee, joista yksi on vanhuskas , 2= itsevanhurskaita, nämä 2 puhuvat tästä asiasta, molemmat tulevat tulokseen , kyllä minä haluan olla itse myös vanhurskas kuten henkilö 1 .
Nyt jää soimaan itsevanhurskaus, heille on nyt tullut asiassa vrhe jota he ei humaa, kun vain saavat pitää itse vanhurskauden ... joko se meni niinkuin halusin . Ap,
Hereetikon opetus omavanhurskaudest.
vaan, Pikku-hukka