Eilen aloitin keskustelun mieheni kanssa siitä että haluaisin hiukan omaa aikaa. Meillä on 6kk ikäinen ihana ja helppo lapsi jota minä hoidan pääsääntöisesti kokonaan. Mieheni käy suht säännöllisissä päivätöissä joten mieheni kylvettää kerran viikossa lasta sekä olemme sopineet että viikonloppuna hän laittaa kerran lapsen nukkumaan (tätä ei ole tosin tapahtunut kuin sillä viikolla kun sovimme asian). Lisäksi hän ehkä päivittäin katsoo lapsen perään hetken kun minä laitan ruokaa tms.
Mutta kuitenkin asiaan kerroin haluavani saavani joskus hiukan omaa aikaa ja ehdotin jos sunnuntaisin kun olen laittanut lapsen nukkumaan päikkäreitä lähtisin harrastamaan esim. liikuntaa ja mieheni katsoisi lasta päikkäri ajan (n.1,5h) ja sen jälkeen syöttäisi ja kuivattaisi ja tulisivat hakemaan minua kaupungilta. Joo tämä oli ihan oikei hänelle mutta vastavedoksi hän halusi sitten koknaisen lauantain hänen harrastuksilleen kun muuten hänellä ei ole ollenkaan vapaata. Johon yritin kysymysmerkkinä kysyä että eikö sinulla ole kuitenkin 5 arkipäivänä "vapaa-ilta" töiden jälkeen ja lisäksi melkein kokonaan viikonloppu vapaata jos minä nyt olen muutaman tunnin poissa! Ymmärrän kyllä että hänellä on raskas työ ja sillä en viitsi häntä viikolla "rasittaa" lapsen hoidolla, mutta milloin minulla on oikeus vapaaseeni jos minä kuitenkin hoidan päivät, illat, yöt sekä viikonloput? Hän vain tokaisi siihen että mikä vapaa ilta minulla nyttenkään on ollut että olenhan käyttänyt teitä kaupassa ja tehnyt ruuan!
Tähän loppui meidän keskustelu asiasta kun jos toinen on tuota mieltä niin mitä siihen enään pystyy mitään sanomaan!
Mutta kuitenkin asiaan kerroin haluavani saavani joskus hiukan omaa aikaa ja ehdotin jos sunnuntaisin kun olen laittanut lapsen nukkumaan päikkäreitä lähtisin harrastamaan esim. liikuntaa ja mieheni katsoisi lasta päikkäri ajan (n.1,5h) ja sen jälkeen syöttäisi ja kuivattaisi ja tulisivat hakemaan minua kaupungilta. Joo tämä oli ihan oikei hänelle mutta vastavedoksi hän halusi sitten koknaisen lauantain hänen harrastuksilleen kun muuten hänellä ei ole ollenkaan vapaata. Johon yritin kysymysmerkkinä kysyä että eikö sinulla ole kuitenkin 5 arkipäivänä "vapaa-ilta" töiden jälkeen ja lisäksi melkein kokonaan viikonloppu vapaata jos minä nyt olen muutaman tunnin poissa! Ymmärrän kyllä että hänellä on raskas työ ja sillä en viitsi häntä viikolla "rasittaa" lapsen hoidolla, mutta milloin minulla on oikeus vapaaseeni jos minä kuitenkin hoidan päivät, illat, yöt sekä viikonloput? Hän vain tokaisi siihen että mikä vapaa ilta minulla nyttenkään on ollut että olenhan käyttänyt teitä kaupassa ja tehnyt ruuan!
Tähän loppui meidän keskustelu asiasta kun jos toinen on tuota mieltä niin mitä siihen enään pystyy mitään sanomaan!
Vastaukset 21
Vanhimmat
ajatella kuin itseään. Jos hän tarvitsee enemmän vapaa aikaa kuin sinä, vaikka itse teet koko ajan hommia niin silloin hän ei arvosta sinua. Lapsen hoitaminen on arvokasta työtä. Jos hän ei laske vapaa ajakseen kaupassa käyntiä ja kotona oloa yleensä niin hän ei varmaan ole vielä valmis perheelämään. Sillä perhe elämään kuuluu kotona olo ja asioiden yhdessä hoitaminen. Sinulla on suoraan sanottuna aika kurja mies jos asiat ovat noin kuin kerroit :(
Nämä on taas niitä asioita, jotka parien kannattaisi keskustella siinä vaiheessa, kun vauvan yrittäminen alkaa olla ajankohtaista.
Tehdä mustaa valkoisella, ei tulisi ylläreitä.
Ja säästyisi moni ihminen monilta riidoilta.
Jos asiat ovat noin, niin olet aivan liian kiltti. Siis miehesi suostuu katsomaan lastaa, kun teet ruokaa! Eikö se ole ihan itsestäänselvyys. Samoin nuo harrastukset, et ole liikaa pyytänyt. Hän suotuu laittamaan lapsen kerran viikossa nukkumaan. Sovitaanko tuollaisia sääntöjä muka jossain. Se laittaa, kuka sattuu parhaiten ehtimään ainakin meillä. Ja se toinen, joka ei satu ehtimään, tekee yleensä sitten kotitöitä.
No, ota hyvä ihminen itsellesi se harrastusmahdollisuus, ja jos ei mies suostu lasta katsomaan, niin älä jätä harrastuksiasi. Vauvan kanssa on suhteellisen helppoa vielä liikkua ja mennä. Äläkä anna periksi. Ei kai teillä oikeasti jaeta vaipanvaihtoja ja muita? Ehkä miehesi ei vielä osaa tai ymmärrä sinun taakkaasi, mutta kyllä hän oppii, kun "pakotat" hänet siihen. Älä kysele, vaan ole päättäväisempi.
voin sanoa, että tuo miestyyppi on sitä lajia, että jos ilmoitat lähteväsi nyt lenkille ja todella lähdet, voi olla, että kun tulet kotiin ei ukkoa näy ja lapsi huutaa sängyssä. Mieshän kun ei kotiin jää lasta hoitamaan ja akkojen hommia tekemään.
Ainoa keino, jolla tuollaisen ukon ja lapsestaan välittämään, on ottaa ero. Sen jälkeen mies on kyllä jatkuvasti parkumassa sitä, että ei saa lapsensa kanssa olla - että niin väärin häntä kohdellaan!
...nyt millä tahansa tekosyyllä järjestää miehelle laatuaikaa lapsen kanssa. Ota koko vkl vapaata, tai ainakin toinen päivä aamupuurosta siihen asti että vauva on jo nukkumassa (keksi joku meno tai shoppailupäivä ystävien kanssa tms.) Etkä laita miehelle ruokaa jääkaappiin odottamaan, vaan tehköön itse.
Mies ei ymmärrä lapsenhoidon rankkuutta ja sitovuutta ennenkuin joutuu kokeilemaan itse. Ja parituntia silloin tällöin ei kerro totuutta, päinvastoin, mies luulee että kokopäivä on lastenleikkiä.
Sitten seuraavana päivänä voitte keskustella uudelleen, josko sun ois syytä saada viikottainen harrastusmahdollisuus ennekuin pimahdat.
Miehelle voi myös yrittää kertoa, että on ihan eri asia käydä välillä töissä ja tulla kotiin ja hoitaa/leikittää/kylvettää sitä lasta siinä samalla, kuin olla sen lapsen kanssa kokoajan aamusta iltaan ja taas aamuun. Ei fyysisesti, mutta henkisesti.
Te molemmat tarvitsette vapaa-aikaa. Jos miehesi on kotona töiden jälkeen, voi hän tosiaan nähdä sen samalla tavoin kuin sinä oman kotona olemisesi; jotain on koko ajan tehtävänä. Ei ole täyttä vapaa-aikaa vaikka istuisi sohvalla televisiota katsomassa, kun tietää että jos joain tulee, lapsi kiljaisee, herää unilta tms. pitää hypätä. Kyllä sinä sen tiedät :D vapaa-aika on _vapaata_, poissa kotoa ehkä.
Miksi te ette hyvin voisi molemmat sitä saada? Mies harrastaa lauantaina, sinä sunnuntaina. Minusta se kuulostaa oikein hyvältä.
***
Oliko lapsen teko molempien tasavertainen päätös, vai suostuiko miehesi siittäjäksi koska halusit lapsen? Miten sovitte hoitavanne arjen ja vapaa-ajan?
Kysyitkö mieheltäsi, että eikö sillä ole tarvetta olla viikonloppuisin lapsen kanssa, kun hän on viikot töissä. En voisi kuvitellakaan, että mun mies pyytäisi pitkän työviikon jälkeen aikaa, jolloin hän saa olla vain itsekseen, perheestä erossa.
kyllä mies haluaa ja onkin lapsen kanssa mutta ehkä kyse on enemmänkin siitä kun minä olen päivät kotona enkä töissä niin mihin minä tarvitsen vapaa-aikaa. ja mielelläni minä hoidan lasta ja kotia kun kerran kotona olen, mutta kaikkea ei kerkeä tekemään ja jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa.
ehkä miehelleni pitäisi "näyttää" etten minä lomaile vaikka kotona olenkin päivät niin varmaan ymmärtäisi paremmin.
Onneksi ei olla vielä siinä pisteessä että asiasta pitäisi riidellä ja itse olisin loppuun palanut, mutta joku kompromissi täytyy tosiaan tehdä jotta perhe sopu säilyy jatkossakin.
Sanot että jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa. Jos miehesi käy töissä ja tulee sitten kotiin, niin milloinko hänellä on sitä omaa aikaa? Eihän vanhemmuutta voi kytkeä päältä, ts.kun on kotona, niin on automaattisesti mukana perheen arjessa.
Kyllä minä luulen että miehesi tietää ihan hyvin, ettei kotiäitiys ole mitään lomailua... tuossa suhtautumisessa sinun oman ajan pyyntöösi on varmaan takana se, ettei hän vain koe omaavansa itse mitään omaa aikaa ja siksi kyselee että miksi vain sinulla pitäisi olla omaa aikaa perheen kuvioiden ulkopuolella.
miks ootte edes hommanneet penskan jos mies ei halua tai ihan luontaisesti hoida häntä?
on kai ihan selvää, että päävastuu kodista ja vauvasta on sillä joka on siellä kaikki päivät kun toinen on töissä? Mutta kun kumpikin on kotona niin eikö vanhemmalla ole vastuu lapsestaan ihan automaattisesti sopimatta siitä erikseen mitään?
Kun kela maksa aäidille äippärahaa niin kuvitteleeko miehet tosiaan että se on palkkaa vauvanhoidosta? Ehei! Se on korvaus siitä, että ei saa palkkaa kun on vaivalla vääntänyt maailmaan jälkeläisen miehelleen ja siinä samalla itselleen! Se korvaa naisen tulojen menetyksen eikä tosiaan ole korvaus piikomisesta ja passaamisesta!
Miten miehelle on työtä se, että hoitaa lastaan? tai että käy kaupassa ja saa sitten ruokaa suuhunsa? Pitäisikö olla kiitollinen kun mies tekee keraan viikossa ruuan? Ja jos pitää niin kuinka hiton kiitollinen sen miehen pitäisi olla kun se vaimo tekee sen joka helkatin päivä? Kuinka mies osoittaa kiitollisuutensa siitä, että saa nukkua yönsä ja mennä töihin levänneenä kun toinen valvoo yökausia vauvan kanssa ja on aamun valjetessa ihan poikki?
Mitäs jos listaatte kaikki työt joita kumpikin tekee teidän PERHEEN eteen ja sitten katsotte kuka jää saamapuolelle? Perhe kun on kahden aikuisen yhteinen asia eikä vain toisen.. Joskus lista avartaa maailmaa kummasti kun siinä voi olla asioita joita ei tajua toisen edes tekevän mm kun ne vaatteet ei sinne kaappiin itsestään puhtaana mene..
"Mitäs jos listaatte kaikki työt joita kumpikin tekee teidän PERHEEN eteen ja sitten katsotte kuka jää saamapuolelle?"
Ihan hyvä idea, kunhan muistetaan merkata se miehen päivittäinen 8h työpäiväkin perheen eteen tehdyksi työksi... perheen käyttöönhän ne rahatkin tulee.
"Miten miehelle on työtä se, että hoitaa lastaan?"
Ihan samalla lailla kuin naisellekin se että hoitaa lastaan kotona. Täällähän niin toitotetaan että lapsen hoitaminen on arvokasta ja raskasta työtä.
"Pitäisikö olla kiitollinen kun mies tekee keraan viikossa ruuan? "
Minusta pitäisi... tai paremminkin arvostaa että mies työpäivän lisäksi jaksaa tehdä ruoankin välillä.
"Ja jos pitää niin kuinka hiton kiitollinen sen miehen pitäisi olla kun se vaimo tekee sen joka helkatin päivä? "
No jos se nainen on kotona, niin tottakai hän silloin tekee pääsääntöisesti ruoat ja tottakai sitä täytyy miehen arvostaa, mutta ei ruoanlaitto nyt niin ihmeellisen suurta ja työlästä ole... ja fiksu tekee isompia satseja kerralla.
Täällä vallitsee ihmeellinen omaan napaan tuijottamisen kulttuuri, sellainen minä-minä-muttakunminä -ilmiö. Perhe on tiimi; yhteinen yritys; ja siinä ponnistellaan yhdessä perheen hyväksi. Jos päätetään että isä jatkaa päivätöissä ja äiti vastaa sillä välin kodista, niin miksi ihmeessä kummallekaan pitäisi sovitella marttyyrinviittaa harteille?
vaikka nipotitkin joistakin lauseista niin lopulta pääsit juuri siihen missä koko kirjoituksessani oli kyse! Perhe on tiimityötä!! Ja jos on opiskellut tiimiytymistä niin tietää, että sen jokainen jäsen tekee sen eteen töitä ja sillä on omat säännöt ja sopimukset jotka luodaan YHDESSÄ..
Ei ole miehen osuus hoidettu sillä, että tekee 8h töitä palkan eteen! Sen saman ajan tekee toivottavsti puoliso kotona töitä lapsen ja kodin eteen. Silti kummallakin on oikeus vapaa-aikaansa. Miksi naisen pitää passata miestä vain siksi että tämä hilautuu kotoa töihin? Itse olisin vaihtanut kaikilla neljällä äippälomallani osia ihan milloin vain!
Kotiäitiys ei ole raskaampa akuin olla äiti ja käydä töissä. On ihan oikeasti koomista tykittää ja väittää niin sillä työssä käyvä äiti hoitaa edelleen kodin ja työn ja toinen vain kodin. Äippälomalla oleva on silti asia erikseen. Vauvat kun tuppaavat työllistämään ihan toisella tapaa (ainakin meillä) ja siitä johtuva väsymys vie kyllä mehut sissistäkin.
Taisin nimenomana kirjoittaa juuri kuten kopioit kuitenkana ymmärtämättä asiaa; kirjataan kaikki yhteen listaan. Miltä se näyttää kun toisella lukee
- vauvan hoito 24/7
- kodinhoito 24/7
- miehen passaaminen 24/7
ja toisella lukee
- töitä 8h/vrk 5pv/vko
laskuni mukaan sakdo on saman tien se, että nainen päihittää miehen jo päivässä tai kahdessa. Ehkä silloin on oikeus olla joskus jumpalla ja olla tekemättä sitä ruokaa?
Ammut itseäsi nilkkaan toteamalla, että lapsen hoitaminen on samaa työtä kummallaekin vanhemmalle. Silti oikeutat sen, että toinen tekee sitä sen 24/7 ja toinen kerran viikossa tunnin! Jäikö ymmärtämättä idea tuossa lauseessa? Vanhempi hoitaa lastaan koska on vanhempi ei siksi että se on työtä!
On totta, että usein tuijotetaan omaan napaan ja nähdään vain se, minkä itse tekee. Siksi on todella hyvä jos se mieskin jää vaikka pariksi kuukaudeksi sinne kotiin lapsen kanssa ja todella tekee sen kaiken minkä se äitikin sen pienemmän lapsen kanssa on tehnyt. Ihmeesti lähes pokkeuksetta tämän jälkeen miesten asenne muuttuu - ehkä syystä?
On myös huvittavaa miten kuvitellaan, että kun on kotona niin onhan siinä omaakin aikaa sivussa. Ei ole! Oma aika on sitä kun tietää että kukana ei keskeytä/huuda/kysy/kaipaa/jne eli saan olla ja tehdä juuri sitä mitä haluan! Onko se niin kohtuutonta toivoa sitä edes kerran viikossa kaksi tuntia sen sijaan että mies viettää vapaata koko viikonlopun?
Mulla on edelleen äippäloma siksi että olen vauvan kanssa kotona ja se on mun työni. Kotiaskareet tehdään sitten kun tehdään ja kumpikin. Tosin pakko tykittää palleaan sen verran, että kun et ole its enukkunut 10kuukauteen kertaakaan yhtämittaa yli 4h kerrallaan niin palataan asiaan siitä onko mikä raskasta ja mikä ei..
"Ei ole miehen osuus hoidettu sillä, että tekee 8h töitä palkan eteen! Sen saman ajan tekee toivottavsti puoliso kotona töitä lapsen ja kodin eteen. Silti kummallakin on oikeus vapaa-aikaansa. Miksi naisen pitää passata miestä vain siksi että tämä hilautuu kotoa töihin?"
Luepa tuo tekstini, niin voit todeta etten ole tuollaista edes väittänyt.
"Taisin nimenomana kirjoittaa juuri kuten kopioit kuitenkana ymmärtämättä asiaa; kirjataan kaikki yhteen listaan. Miltä se näyttää kun toisella lukee
- vauvan hoito 24/7
- kodinhoito 24/7
- miehen passaaminen 24/7
ja toisella lukee
- töitä 8h/vrk 5pv/vko
laskuni mukaan sakdo on saman tien se, että nainen päihittää miehen jo päivässä tai kahdessa. Ehkä silloin on oikeus olla joskus jumpalla ja olla tekemättä sitä ruokaa? "
Paitsi että listasi on ihan päin honkia laadittu. Ainakin jos yrität sillä peilata minun ajatuksiani... en ole missään vaiheessa väittänyt että naisen tulee hoitaa lapsi ja koti silloin kun mies on kotona... vaan ainoastaan vastustanut sitä että kotityöt tehdään edelleen tasan puoliksi toisen ollessa kotivanhempana, kun sillä kotivanhemmalla on yleisesti ottaen paremmin aikaa tehdä kotitöitä.
Lisäksi vastustan sitä että jos mies on kotona ja osallistuu kotihommiin/lapsen hoitoon, niin se luetaan miehen omaksi ajaksi (alkuperäinen kirjoittaja esittää tällaisen ajatuksen tekstissään).
"Ammut itseäsi nilkkaan toteamalla, että lapsen hoitaminen on samaa työtä kummallaekin vanhemmalle. Silti oikeutat sen, että toinen tekee sitä sen 24/7 ja toinen kerran viikossa tunnin! Jäikö ymmärtämättä idea tuossa lauseessa? Vanhempi hoitaa lastaan koska on vanhempi ei siksi että se on työtä!"
Taisit itse ampua itseäsi ohimoon kun jälleen kerran et ole ymmärtänyt lukemaasi tekstiä ja sitten hyökkäät törkeästi minun ymmärtämystäni vastaan... yritäpä saada nyt sinne paksuun kalloosi että minä en ole missään vaiheessa väittänyt etteikö lasta ja arjen pyöritystä jaettaisi kahtia silloin kun mies on kotona!!!!
"On myös huvittavaa miten kuvitellaan, että kun on kotona niin onhan siinä omaakin aikaa sivussa. Ei ole! Oma aika on sitä kun tietää että kukana ei keskeytä/huuda/kysy/kaipaa/jne eli saan olla ja tehdä juuri sitä mitä haluan! Onko se niin kohtuutonta toivoa sitä edes kerran viikossa kaksi tuntia sen sijaan että mies viettää vapaata koko viikonlopun?"
Eipä ole kohtuutonta ei... mutta mielestäni on kohtuutonta että miehelle luetaan kotona vietetty aika omaksi ajaksi... vähän menee nuo ajatuksesi sukupuolien mukaan jakautuneesti.
"Tosin pakko tykittää palleaan sen verran, että kun et ole its enukkunut 10kuukauteen kertaakaan yhtämittaa yli 4h kerrallaan niin palataan asiaan siitä onko mikä raskasta ja mikä ei.. "
Tykitänpä takaisin sen verran että miehesi täytyy olla täysi idiootti, kun ei suo sinulle yksiäkään pidempiä unia noin pitkään aikaan. Toisin oli meillä.
ehkä et tahallasi tajua itsekkään, sillä niin jankkaamiseksi menee..
Mutta yöunia ei todellakaan häiritse mies vaan vauva! Meillä kun ei ole ollut kovin hyviä nukkujia kuin esikoinen joten yöllä on syöty tai podettu milloin mistäkin syystä. Ajatuksella lukien kai olisit tajunnut että oli kyse lapsenhoidosta ei miehen..
Voi hellanlettas sentään kun esität typerää. Kyllähän sen nyt tietää kaikki että se on vauva kun valvottaa... ihmettelen vaan että sinut pistetään heräämään joka saakelin yö kuukausien ajan ilman taukoja. Meillä minä osallistuin yöheräämisiin vapaillani ja äiti sai näin ollen edes silloin tällöin nukkua rauhassa pitkät unet.
Lisäksi lähdin usein päiväunien ajaksi vaunuttelemaan ulos ja äiti sai nukkua kunnon päikkärit tällä välin.
Edelleen ihmettelen ettet saa ukkoasi suomaan sinulle edes yksiä kunnon unia noin pitkään aikaan.
Koska meillä osalla on maitoa tuottavat elimet ja osalla ei niin ei voi nukkua ja imettää samaan aikaan. Jos en herää imettämään niin sitten siihen litimärkään paitaan. Molempi pahempi!
Ja taitaa olla saivartelua jos saa nukkua yhden tai kaksi yötä viikossa ja valvoo sen viisi tai kuusi? Kannattaa kokeilla että tietää..
Mutta antaa olla kun kerran tahdot olla oikeassa niin ole ihmeessä!
ymmärrä et miten yhden lapsen hoitaminen on rankkaa? Puolivuotiaan kanssa on helppoa tehdä kotihommat,eikä ton kokosessa perheessä niitä nyt kauheesti voi ollakkaan.Miettikää ny vähän ennenku valitatte!!!! Meillä kun oli vasta se eka mukula niin elämä oli ihan oikeesti sillon helppoo! Pyykkiä pesin pari kertaa viikossa ja ruualaittoki hoitu kädenkäänteessä.Vapaata oli paljon! Nyt kun on 5 lasta ja 4 jo koulussa niin taaskin koen arjen aika iisiksi. Pyykkikonekkin laulaa päivittäin. ;) Välillä oli jo vähän rankempia ajanjaksoja jolloin ei todellakaan omaa aikaa tai vapaata ollut lainkaan.Mut aikansa kutakin,niinkuin sanotaan. =)
Tulipa taas ikävä Satu50:ä ja hänen avara katseisuuttaan.
Molemmille sitä vapaata,omaa aikaa,jos sitä kerran kaipaa.Ei se nyt mitenkään vaikeaa ole!:)
Ihan vaan lähdet viikollakin kävelylle tai jonnekin jos haluat ja mies myös!
Työsi on nyt kodissa ja miehellä kodin ulkopuolella.Joustoa,joustoa!:)