Tulemme anopin kanssa kyllä ihan hyvin toimeen, vaikkakin hän välillä puhuu muista selän takana ei aina niin kovin myönteiseen sävyyn, minusta, miehestään, tyttärestään ja pojastaan (miehestäni) ja vaikka minua ahdistaakin se kun hän puhuu heistä "pahaa" minulle, olen yrittänyt vaan hyväksyä sen. Anoppi on sen luonteinen, ei ole minun asiani häntä muuttaa... Joka tapauksessa juttelin anopin kanssa puhelimessa toivottaakseni hänelle onnea leikkaukseen. Puhe siirtyi lapsiini ja sitten hän ihan yllättäen sanoi pitävänsä tavastani kasvattaa ja toimia lasteni kanssa! Tätä "tunnustusta" on kyllä sitten jo odotettukin, vaikka kieltämättä en ole edes odottanut tuota lausahdusta anopin suusta kuulevani! Mutta tuli siitä hyvä mieli ja pieni toivon kipinä, että en ehkä niin kamala ihminen anoppini silmissä olekaan... :P :)
Kylläpä tulikin hyvä mieli!
Tätä onkin kauan odotettu!
0249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.