Aikani kuluksi pohdiskelin seuraavaa:
Herra X on valmistunut maisteriksi vaikkapa Helsingin yliopistosta pääaineenaan matematiikka. X kaipailee kuitenkin opiskelijaetuuksia (alennukset joukkoliikenteessä, opiskelija-asunto jne.) ja saa neronleimauksen: hän hakee uudestaan matematiikan tutkinto-opiskelijaksi, mutta tällä kertaa Tampereen yliopistoon. X tuumailee, että toki siinä voisi vuoden parin verran käydä jotain random-kursseja, ettei heti potkita ulos.
Onko tämä mahdollista? Estääkö joku yliopistolaki tällaisen valtion kuppaamisen? Jos hakee ylioppilastodistuksella opiskelemaan, pystytäänkö yliopistossa näkemään, kuinka monta tutkintoa X:llä jo on ja mikä on ollut hänen pääaineensa? Pystyykö joku pysäyttämään ahneen X:n?
Herra X on valmistunut maisteriksi vaikkapa Helsingin yliopistosta pääaineenaan matematiikka. X kaipailee kuitenkin opiskelijaetuuksia (alennukset joukkoliikenteessä, opiskelija-asunto jne.) ja saa neronleimauksen: hän hakee uudestaan matematiikan tutkinto-opiskelijaksi, mutta tällä kertaa Tampereen yliopistoon. X tuumailee, että toki siinä voisi vuoden parin verran käydä jotain random-kursseja, ettei heti potkita ulos.
Onko tämä mahdollista? Estääkö joku yliopistolaki tällaisen valtion kuppaamisen? Jos hakee ylioppilastodistuksella opiskelemaan, pystytäänkö yliopistossa näkemään, kuinka monta tutkintoa X:llä jo on ja mikä on ollut hänen pääaineensa? Pystyykö joku pysäyttämään ahneen X:n?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tällä hetkellä kukaan ei pysty estämään kyseisenlaista toimintaa, eli ihan mahdollista se on. Ilmeisesti periaatteessa herra X voisi hakea uudestaan matematiikkaa lukemaan, mutta uskottavampaa ehkä olisi mennä opiskelemaan vaikkapa fysiikkaa.
Aikaisemmin tilanne oli sellainen, että opintojen ei tarvinnut edistyä, mutta opiskelupaikka säilyi. Nykyisin herra X:n tulisi saada noin 30 op kasaan jokaisena opiskeluvuotena jottei joutuisi selittelemään asioita. Toisaalta herra X voisi kyllä hakea joka vuosi uuden opiskelupaikan eri linjalta, jolloin pisteitäkään ei tarvitsisi saada kasaan. Kyseinen järjestely voisi olla hyvinkin mahdollinen, sillä yliopistoissa on melko runsaasti aloja joille sisäänpääsy ei ole kovin vaikeaa. Fysiikkaa lukeneelle matematiikka ei tuota ongelmia, eivätkä ne teknilliset alat joille sisäänpääsy on helppoa. Itse asiassa fysiikkaa osaava ja matemaattisesti lahjakas herra X pääsisi hyvinkin helposti varmasti riittävän moneen koulutusohjelmaan sisälle.
Käsittääkseni mikään laki tai säädös ei estä tällaista toimintaa. Vaikka joku huomaisi tilanteen, ei siihen oikeastaan kenelläkään ole valtuuksia puuttua. Laissa taidetaan sanoa, että musiikkialalla sekä lennonjohdon/lentäjän koulutusohjelmissa opiskelija voidaan potkia ulos, jos katsotaan ettei hänellä ole riittävästi edellytyksiä kyseiselle alalle.
Kyseisellä kikkailulla saatavat edut ovat käytännössä opiskelija-asunto, yleiset opiskelija-alennukset (joukkoliikenne ym.) sekä tuetut ateriat.
Periaatteessa ihan toteuttamiskelpoinen idea, ja monethan tuota hyödyntävät ainakin johonkin pisteeseen asti. Pienipalkkainen akateeminen työntekijä voi tämänkaltaisen järjestelyn avulla saavuttaa merkittäviäkin säästöjä. Lisäksi kyseisellä järjestelyllä saadaan vähennettyä turhaa maistereiden liikakoulutusta, jota esiintyy monilla aloilla. Samalla pääsykoeseula tiukentuu ja siten tulevaisuudessa saattaisi olla vähemmän työttömiä maistereita. Tosin jos herra X sattuisi joutumaan työttömäksi, niin silloin hänen ei kannata olla opiskelija. Työttömyystuet ovat selvästi suuremmat kuin opintotuet, eikä ns. päätoiminen opiskelija voi niitä saada.
käännöstieteen pääaineopiskelijana mennä myös filologian pääaineopiskelijaksi samaan yliopistoon ihan vain siksi, että pelastaisin yhden sielun yliopistohelvetiltä. Olin silloin 20 v. ja varsinainen filantrooppi.
Itselläni on 3 opiskelupaikkaa, ja aion hakea vastakin uutta. Enkä tunne huonoa omatuntoa. Mutta itse olen jossain vaiheessa (joskus yhtäaikaa) opiskellut tosissaan kutakin noista.
Pidän myös "maailmanpelastamisena" sitä, että liiallisia opiskelupaikkoja karsitaan näin.
Katson kuitenkin itselläni olevan varaa paheksua sitä, että tarkoituksena on ainoastaan käyttää opiskelijaetuuksia. Minulle usea opinto-oikeus merkitsee monipuolisia opiskelumahdollisuuksia (esim. eri yliopistoissa) ja uusia sosiaalisia piirejä.
Oma ratkaisuni kuppaamiseen olisi, että otettaisiin kaikkialla Suomen yliopistoissa käyttöön pienet lukukausimaksut. Sellaiset maksut, jotka eivät estä köyhien opiskelua (ei liian korkeat), mutta siinä määrin kirpaisevat, ettei opiskelupaikkaa oteta vain etujen/huvin vuoksi.
"Pidän myös "maailmanpelastamisena" sitä, että liiallisia opiskelupaikkoja karsitaan näin."
Ei hitto, kyllä minunkin olisi pitänyt käydä nappaamassa se filologian opiskeluoikeus aikanaan. Ja luopua siinä vaiheessa syksyä opiskeluoikeudesta, kun kukaan ei olisi enää ehtinyt peruutuspaikalta tilalleni.
puolen vuoden kohkaamisen jälkeen lopetin. Harmittelin huvikseen pyrkimistä sen takia että oman lyhytnäköisyyteni vuoksi sellainen, joka OIKEASTI olisi halunnut opiskella, ei päässyt sisään, kun mie lusmu pääsin, enkä tehnyt siellä sitten juuri yhtikäs mitään!
JA nuo opiskelija-alennukset...ei ne nyt niin kummosia ole että kannattaa tehä noin.
"Huvikseen" pyrkimistä ei kannata harmitella sen takia että joku toinen ei saanut opiskelupaikkaa. Jos se joku toinen olisi OIKEASTI halunnut opiskelupaikan, olisi se joku toinen lukenut pääsykokeisiin enemmän.
Jos lusmu pääseen opiskelemaan, niin silloin sisäänpääsyrajat ovat liian matalat. Moniin tutkinto-ohjelmiin otetaan huomattavasti enemmän opiskelijoita kuin valmistuneille tulee olemaan koulutusta vastaavia töitä.
Opiskelija-alennukset voivat joissakin tapauksissa olla varsin merkittäviäkin. Joukkoliikenteessä opiskelija maksaa puolet normaalihinnasta. Esimerkiksi paljon junalla matkustavalle tämä voi olla merkittävä etu. Pääkaupunkiseudulla opiskelija-asunnot ovat myös melko hyvä etu, sillä vuokrat ovat usein selvästi alemmat kuin vapailla markkinoilla. Tästä syystä opiskelija-asunnoissa asuu yllättävän paljon 30-50 vuotiaita ikiopiskelijoita. Soluasuntoja on perinteisesti käytetty pimeän ulkomaisen työvoiman edulliseen majoitukseen.
Eipä kannata. Opiskele ennemmin jotakin aivan muuta, vaikkapa puusepäksi.
Kysehän oli siitä, että jo valmistunut maisteri käy kokopäiväisissä töissä ja on samalla kirjoilla yliopitossa opintososiaalisten etujen takia. Jos töiden ohella on kirjoilla puuseppäkoulussa ovat opintososiaaliset edut heikommat ja niiden ylläpitäminen hankalampaa.
Esim. Helsingin sisäinen lippu n. 40 euroa/kk, opiskelija-alennuksella 20 euroa. Seudulla vastaava 80 euroa kuussa, alella 40 egee.
Lisää pohdiskelua edellisen jatkoksi, mutta toisesta näkökulmasta: mitäpä jos X tosiaan hakee uudelleen Helsingin yliopistoon ja jälleen matematiikkaan. Voidaanko opiskelupaikka evätä sen perusteella, että X on jo kerran valmistunut samasta yliopistosta samassa pääaineessa? Entä jos X vielä valmistuu uudelleen? Mikä hän silloin on koulutukseltaan yliopiston rekisterissä, 2xFM?
Joskus aikoinaan kun itse vielä opiskelin, oli sellainen sääntö, että opintoviikkoja piti kertyä tietty määrä / vuosi, muuten ei saanut ilmoittautua suoraan seuraavana vuonna vaan piti laatia joku opintosuunnitelma tms. MUTTA se sääntö ei koskenut, jos oli jo yksi tutkinto. Itsekin (häpeä kyllä :-( ) roikuin muka "suorittamassa toista tutkintoa" pari vuotta ennenkuin ymmärsin lopettaa. Vieläköhän tuo porsaanreikä on säännöissä?