On hienoa, miten terveyden/sairaanhoitohenkilökunta on hienotunteista aborttiasioissa ja kertoo psykologisesta tuesta yms. Kuitenkin se ratkaisu johon olen päätynyt, on minulle ainoa oikea. Tiedän, että esimerkiksi tällä palstalla ei mitkään syyt riittäisi perustelemaan sitä, miksi en halunnut raskauden etenevän pidemmälle. Jokainen ihminen kuitenkin tuntee itsensä kaikkein parhaiten, eikä siihen ole toisilla sanomista.
On jännä, kun vähintään joka toinen keskustelija,(netissä tai sairaalassa) joka suhtautuu myönteisesti naisen päätökseen tehdä abortti, sanoo siihen tyyliin, että "älä suotta tunne syyllisyyttä" tms. (Tietysti se on hienoa, että sillä tavalla halutaan antaa henkistä tukea.) Mutta enhän minä syyllisyyttä tunnekaan! Tuntisin syyllisyyttä siinä tapauksessa, jos olisin puskenut isättömän lapsen köyhään ja sekä henkisesti että taloudellis-sosiaalisesti epävakaaseen maailmaani.
On jännä, kun vähintään joka toinen keskustelija,(netissä tai sairaalassa) joka suhtautuu myönteisesti naisen päätökseen tehdä abortti, sanoo siihen tyyliin, että "älä suotta tunne syyllisyyttä" tms. (Tietysti se on hienoa, että sillä tavalla halutaan antaa henkistä tukea.) Mutta enhän minä syyllisyyttä tunnekaan! Tuntisin syyllisyyttä siinä tapauksessa, jos olisin puskenut isättömän lapsen köyhään ja sekä henkisesti että taloudellis-sosiaalisesti epävakaaseen maailmaani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta älä tule kehuskelemaan fiksuudellasi tänne
"palvelua" abortissani. Koko henkilökunta oli tosi ystävällistä ja avuliasta. Hoitajan tehtävänä on kertoa myös henkisestä puolesta asiakkaalle, mikäli tulisi tilanne että haluaa keskustella ammattiauttajan kanssa. Itsekään en kokenut huonommuutta tai mitään muutakaan negatiivisuutta (mitä täällä palstalla kovasti ihmetellään) vaan olin tosi helpottunut abortin jälkeen.
noin fiksun ihmisen laittaa noin fiksua viestiä, taisi fiksuus iskeä?
Miksei aborttipalstalla saisi kertoa tuntemuksistaan abortin jälkeen?
ettei henkistä apua tarjottu tai kerrottu mistä sitä mahdollisesti saa. Ei sillä, etteikö sitä itsekkin löytäisi tarpeen vaatiessa, mielestäni olisi vain ammattimaista, että potilaalle kerrotaan tuollaisista asioista. Ainut asia, mitä kätilö kysyi abortin jälkeen oli "Miten sä nyt voit?". Sain kyllä häneltä ja lääkäriltä asiallista ja asiantuntevaa hoitoa, en olisi mitään paapomista kaivannut saati tahtonut.
Varoittelevat syyllisyydestä varmaan koska se on suurin mahdollinen psyykkinen ongelma joka saattaa tulla jos jotain ongelmia jälkikäteen on tullakseen.
Kehoitus: älä tunne syyllisyyttä, on siis varsin hyvä. Syyllisyys on kuitenkin oma valinta, sitä joko alkaa pitämään itseään syyllisenä tai ei, kyse on vain omasta asenteesta. Varoittelevat, että ei kannata alkaa potemaan sitä. Sama kuin jollekin alkoholismiin taipuvaiselle ihmiselle (niin, nainen on itsensä syyllistämiseen taipuvainen abortin jälkeen) sanotaan: älä ala juomaan...
ne (väitän että enin osa vaikkei myönnä) joilla syyllisyys on, on ihan itse valinneet sen? No onhan se tavallaan valittukin, sen oman teon kautta.. mutta mikseivät hankkiudu eroon siitä jos se kerran noin helppoo on? Sanoisin että on ihan terveen merkki tuntea syyllisyyttä tuollaisesta teosta!
Mikäs hinku se terveistä elämäntavoista olis eroon?
niitä terveen merkkejä täällä koitetaankin herätellä jollei omien väitteiden mukaan ole..ei siitä pidäkään pyrkiä/päästä eroon.
sen päätöksen pitääkin tuntua..:)
alkio on alkio vain ja parempi harkiten kuin velvollisuudesta tai muusta huonosta syystä lapsia tekemään..ja kyllä meitä täällä on jo riittäviin ettei tarvi ees vanhasen politiikkaa toteuttaa ;)
sinulla on uuniperunoita vastaan ;)