Katoamis kavereita?

Olen jo pitkään miettinyt katoamista. Myisin kaiken omaisuuden ja tuhoaisin kaikki asiapaperit ja vain katoaisin jonnekin. En halua tulla löydetyksi enkä tunnistetuksi. Jätän jälkeeni vain tyhjän kämpän.

Onko kukaan täällä ikinä harkinnut katoamista? Itse olisin kiinnostunut katoamaan mutta en "uskalla" tehdä sitä yksin. Olisi todella mielenkiintoista suunnitella jonkun kanssa yhteistä katoamista ja kulkea yhdessä, tuntemattomina.
9510
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

et ole ainuut itselläni samoija tunteita...omt talo on ja työ kaikki on mut..silti jotain on pahasti tai tuntuu siltä.et haluun tuhota kaiken ja lähteä mut en yksin..

Äänestä
  • Toivottavasti kumpikaan teistä ei ole mun tuttu, koska välitän niin paljon tutuistani... Olisin kauheassa hädässä jos en tietäisi missä rakas on.

    Äänestä

  • oi voi kirjoitti:

    Toivottavasti kumpikaan teistä ei ole mun tuttu, koska välitän niin paljon tutuistani... Olisin kauheassa hädässä jos en tietäisi missä rakas on.

    oma hyvä ystäväni yritti tuota, löydettiin sitten kevään tultua hukuttautuneena. Millaista helvettiä ne viisi kuuukautta läheisille olivat! Siitä on yli 15 vuotta, yhä tippa tulee linssiin, kun asiaa ajattelee. Ihmiset eivät tajua, miten paljon he toisilleen merkitsevät, kun viimeinen kello on soinut.

    Äänestä

Tuollainen on ajatuksen tasolla ihan kiehtovaa, mutta itse en aio tuollaista temppua tehdä. Täydellinen katoaminen ei ole helppoa. Vaikka lähtisi viidakkoon johonkin kehitysmaahan, niin aina jää jälki ja nimi johonkin tiedostoon tai asiakirjaan.

Jos omaiset, velkojat tai viranomaiset haluavat saada yhteyden kadonneeseen, niin esimerkiksi Pelastusarmeija jäljittää kadonneita 90 vuoden kokemuksellaan.

Äänestä
  • Itselläni oli syksyllä ja oikeastaan sitä aikaisemminkin koko viime vuoden alusta alkaen halu kadota pois. Kesäloman jälkeen kun ajelin töihin ajattelin vakavasti jos tekisin katoamis tempun. Lähtisin enkä ilmoittaisi kenellekään. Päätin kuitenkin ajaa samana päivänä työterveyshuoltoon ja siellä purin sitten tuntoja ja syvä masennus todettiin. Kuukauden olin sairaslomalla ja sitten palasin töihin . 3 kuukautta meni ennenkuin aloin pääsemään ylös masennuksesta ja edelleenkin syön masennuslääkkeitä. Toipuminen vie aikaa mutta nyt ei tee mieli kadota vaan elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Suosittelen menemistä rohkeasti vaikka terveyskeskukseen ja kertomaan mikä mättää. Ei se ole mies eikä mikään joka katoaa ja aiheuttaa läheisilleen surua. Rohkeasti juttelemaan ammattilaisten kanssa.

    Äänestä

Samanlaisia ajatuksia minullakin. Joko tuo sinun ehdotuksesi tai sitten kuoleminen.

Äänestä

miten kauheen tyhjä ja paha olo voi tulla sitten siellä "perillä", mihin oletkin päässyt ? Vaikka siellä jossakin tai eri maiden välillä vaihtaisikin paikkaa, niin eikö se olisi tuskallista. Missä asua, mistä rahaa, miten syödä, mitä tehdä vaikka työkseen. Siinähän tekisit itsellesi tahallasi tosi ison muutoskriisin. Menisit vain jonnekin ilman että olisit missään kiinni? Mä käsittäisin, että se olisi ahdistavaa - uutuudenviehätyksen mentyä ohi. Tarttishan siis tietää jokin kiinnekohta siellä jossakin, miten voit luottaa, että 'kaikki järjestyy', että sopeudut uuteen elinympäristöön ja elät normaalisti sitten siellä. Millä mittaat, että olisit siten tyytyväisempi ja parempioloinen. Mä en usko.

Äänestä
  • Mua ei kiinnosta mitä sinä uskot, typerys.

    Äänestä

  • Hyvästi kirjoitti:

    Mua ei kiinnosta mitä sinä uskot, typerys.

    "miten kauheen tyhjä ja paha olo voi tulla sitten siellä "perillä", mihin oletkin päässyt ? Vaikka siellä jossakin tai eri maiden välillä vaihtaisikin paikkaa, niin eikö se olisi tuskallista. Missä asua, mistä rahaa, miten syödä, mitä tehdä vaikka työkseen. Siinähän tekisit itsellesi tahallasi tosi ison muutoskriisin. Menisit vain jonnekin ilman että olisit missään kiinni? Mä käsittäisin, että se olisi ahdistavaa - uutuudenviehätyksen mentyä ohi. Tarttishan siis tietää jokin kiinnekohta siellä jossakin, miten voit luottaa, että 'kaikki järjestyy', että sopeudut uuteen elinympäristöön ja elät normaalisti sitten siellä. Millä mittaat, että olisit siten tyytyväisempi ja parempioloinen. Mä en usko." Ei tarvitse uskoa. Mutta parempi se on jotain tehdä kuin vain tappaa itsensä.

    Mä olen kanssa miettinyt. Mutta juuri jostain toisesta olisi hyvä saada tukea. Mut mä jättäisin kyl viestin et oon kunnossa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hyvästi kirjoitti:

Olen jo pitkään miettinyt katoamista. Myisin kaiken omaisuuden ja tuhoaisin kaikki asiapaperit ja vain katoaisin jonnekin. En halua tulla löydetyksi enkä tunnistetuksi. Jätän jälkeeni vain tyhjän kämpän.

Onko kukaan täällä ikinä harkinnut katoamista? Itse olisin kiinnostunut katoamaan mutta en "uskalla" tehdä sitä yksin. Olisi todella mielenkiintoista suunnitella jonkun kanssa yhteistä katoamista ja kulkea yhdessä, tuntemattomina.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu