Asuin 4 vuotta kerrostalossa, jossa ei ollut minkäänlaista äänieristettä. Asia ei häirinnyt niin kauan kun olin tavallinen työssäkäyvä ihminen. Jäin työttömäksi ja vähän ajan kuluttua yläkertaan muutti nuori nainen juolla oli koira. Jopa koiran askeleet kuuluivat. Hän eli normaalia nuoren naisen elämää eli ihmiset tulivat ja menivät. Koska olin päivät/yöt kotona niin herkistyin äänille niin paljon, että alkoi ahdista. Elämäntilanne ajoi minut myös masentumaan. Keskustelin hänen kanssaa, ensin otimme tosi pahasti yhteen ja vähitellen rahoitumme molemmat. Tilanne osaltani oli kuitenkin mennyt niin pahaksi, että koko koti ahdisti, joten hain asunnonvaihtoa. Puolentoista vuoden kuluttua sen sain ja nyt joka päivä muistan olla kodistani onnellinen. talo on hiljainen, tosin huomaan, että vieläkin olen yliherkkä äänille eli vieläkin kiinnitän pieniin ääniin huomiota, mutta se ei enää häiritse.
Tovoisin kaikille sellaista elämää, että omaan kotiin on hyvä tulla
Jaksamisia kaikille
Tovoisin kaikille sellaista elämää, että omaan kotiin on hyvä tulla
Jaksamisia kaikille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.