Karjalainen: Uusi ulkomaalaislaki ja Ruotsin kokemukset ristiriidassa
Karjalaisen politiikan- ja taloustoimituksen esimies Heikki Arppi kirjoittaa mielipidepalstalla uuden ulkomaalaislakiesityksen ja maahanmuuttopolitiikan kokemuksien ristiriidasta.
Karjalainen:
Uusi ulkomaalaislaki ja Ruotsin kokemukset ristiriidassa
21.1.2009
Talouden madonluvut ja niitä seuranneet joukkolomautukset ja -irtisanomiset ovat pilanneet monelta suomalaisperheeltä talven nautinnot. Mikään ankeus ei kuitenkaan kestä ikuisesti, ja – uskokaa tai älkää – muutaman vuoden kuluttua useilla toimialoilla on Suomessa suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä työvoimapula.
Kun oma työvoima ei enää riitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen, liputan vahvasti työperäisen maahanmuuton puolesta. Paitsi kulttuurimme rikastuttajina, ulkomaalaisista saadaan tuolloin tarvittavia käsipareja ja veronmaksajia.
Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin täysin eri asia kuin väärä humanitaarinen suvaitsevaisuus, ja ministeri Astrid Thorsin (r.) eduskuntaan tuoman ja sisällöltään hyvinkin löysän ulkomaalaislain hyväksyminen.
Ei ihme, että joulun alla Ilta-Sanomien lukijat ja poliittinen toimitus arvostivat Thorsin kaikkein huonoimmaksi ministeriksi. Euroopan vapaamielisimmän ulkomaalaislain hyväksyminen merkitsisi rajojemme avaamista myös rikolliselle tai työtä vieroksuvalle ainekselle.
Hallintovaliokunnan jäsenet ovat kriittisiä etenkin karkottamista odottavan turvapaikanhakijan perheen yhdistämisestä.
Rikoksen tehnyt voisi uuden lain mukaan tuoda myös perheensä Suomeen, kunnes hänet karkotetaan.
Jos vastaanottovaltio ei suostukaan hänen paluuseensa, onkin kyseessä tekninen este, joka voi kumota Suomessa karkotuspäätöksen.
Lain mukaan Suomi ottaisi vastaan myös epämääräisillä papereilla liikkuvia, niin sanottuja ankkurilapsia, joita seuraa pian muu perhe. Kyseessä on usein järjestelmällinen liiketoiminta.
Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä nousee tänä vuonna suuremmaksi kuin koskaan aiemmin.
Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan Ruotsin kiristynyt maahanmuuttopolitiikka lisää meillä hakijamäärää. Jokaista luvan saanutta somalialaista tai irakilaista kohti Suomeen tulee parin vuoden aikana jopa neljä perheenjäsentä.
Lisääntyvän monikulttuurisuuden ohella lisääntyvät kotouttamisongelmat.
Harva poliitikko on niin rohkea kuin Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.), joka nosti kissan suoraan pöydälle. Pajusen mielestä turvapaikanhakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimia.
”Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteekseen kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi. Nykymenolla on tapahtumassa päinvastoin", Pajunen sanoo.
Pajunen ei halua Helsingistä Malmöä, mikä on ymmärrettävää. Malmön väestöstä jo kolmannes on maahanmuuttajia ja neljännes muslimeja. Kaupungin vastasyntyneiden joukossa ruotsalaiset ovat olleet vähemmistönä jo yhdeksän vuoden ajan.
Tilanne Malmössä ei ole kuitenkaan niin kansainvälinen kuin Tukholman kokeilukaupunginosassa Rinkebyssä, jossa ulkomaalaisten osuus on jo 89 (!) prosenttia väestöstä.
Maahanmuuttajien aiheuttamat mellakat Rinkebyssä ja Malmön Rosengårdissa ovat tavanomaisia. Rosengårdenin läpi kulkevat linja-autot kärsivät kiviä heittävästä "nuorisosta", eikä palokunta suostu menemään alueelle ilman poliisiturvaa. Malmön raiskaus- ja ryöstöluvut ovat Ruotsin suurimmat asukasmäärään nähden.
Pajunen ei ole yksin. Maanantaihin mennessä 27 000 suomalaista on allekirjoittanut netissä vetoomuksen uuden ulkomaalaislain hylkäämiseksi. Onneksi myös moni kokoomuksen ja keskustan kansanedustajista on havahtumassa RKP:n ja vihreiden ajaman lain järjettömyyteen.
Ei meidän ole pakko apinoida isoveli-Ruotsia myös sen virheratkaisuissa. Vielä on aikaa uudistaa maahanmuuttopolitiikkamme painotukset työperäisyyttä suosivaksi.
Karjalaisen politiikan- ja taloustoimituksen esimies Heikki Arppi kirjoittaa mielipidepalstalla uuden ulkomaalaislakiesityksen ja maahanmuuttopolitiikan kokemuksien ristiriidasta.
Karjalainen:
Uusi ulkomaalaislaki ja Ruotsin kokemukset ristiriidassa
21.1.2009
Talouden madonluvut ja niitä seuranneet joukkolomautukset ja -irtisanomiset ovat pilanneet monelta suomalaisperheeltä talven nautinnot. Mikään ankeus ei kuitenkaan kestä ikuisesti, ja – uskokaa tai älkää – muutaman vuoden kuluttua useilla toimialoilla on Suomessa suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä työvoimapula.
Kun oma työvoima ei enää riitä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen, liputan vahvasti työperäisen maahanmuuton puolesta. Paitsi kulttuurimme rikastuttajina, ulkomaalaisista saadaan tuolloin tarvittavia käsipareja ja veronmaksajia.
Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin täysin eri asia kuin väärä humanitaarinen suvaitsevaisuus, ja ministeri Astrid Thorsin (r.) eduskuntaan tuoman ja sisällöltään hyvinkin löysän ulkomaalaislain hyväksyminen.
Ei ihme, että joulun alla Ilta-Sanomien lukijat ja poliittinen toimitus arvostivat Thorsin kaikkein huonoimmaksi ministeriksi. Euroopan vapaamielisimmän ulkomaalaislain hyväksyminen merkitsisi rajojemme avaamista myös rikolliselle tai työtä vieroksuvalle ainekselle.
Hallintovaliokunnan jäsenet ovat kriittisiä etenkin karkottamista odottavan turvapaikanhakijan perheen yhdistämisestä.
Rikoksen tehnyt voisi uuden lain mukaan tuoda myös perheensä Suomeen, kunnes hänet karkotetaan.
Jos vastaanottovaltio ei suostukaan hänen paluuseensa, onkin kyseessä tekninen este, joka voi kumota Suomessa karkotuspäätöksen.
Lain mukaan Suomi ottaisi vastaan myös epämääräisillä papereilla liikkuvia, niin sanottuja ankkurilapsia, joita seuraa pian muu perhe. Kyseessä on usein järjestelmällinen liiketoiminta.
Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä nousee tänä vuonna suuremmaksi kuin koskaan aiemmin.
Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan Ruotsin kiristynyt maahanmuuttopolitiikka lisää meillä hakijamäärää. Jokaista luvan saanutta somalialaista tai irakilaista kohti Suomeen tulee parin vuoden aikana jopa neljä perheenjäsentä.
Lisääntyvän monikulttuurisuuden ohella lisääntyvät kotouttamisongelmat.
Harva poliitikko on niin rohkea kuin Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.), joka nosti kissan suoraan pöydälle. Pajusen mielestä turvapaikanhakijoiden määrän kasvu vaatii pikaisia toimia.
”Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteekseen kääntää maahanmuutto voimavaraksi ja elinvoiman lähteeksi. Nykymenolla on tapahtumassa päinvastoin", Pajunen sanoo.
Pajunen ei halua Helsingistä Malmöä, mikä on ymmärrettävää. Malmön väestöstä jo kolmannes on maahanmuuttajia ja neljännes muslimeja. Kaupungin vastasyntyneiden joukossa ruotsalaiset ovat olleet vähemmistönä jo yhdeksän vuoden ajan.
Tilanne Malmössä ei ole kuitenkaan niin kansainvälinen kuin Tukholman kokeilukaupunginosassa Rinkebyssä, jossa ulkomaalaisten osuus on jo 89 (!) prosenttia väestöstä.
Maahanmuuttajien aiheuttamat mellakat Rinkebyssä ja Malmön Rosengårdissa ovat tavanomaisia. Rosengårdenin läpi kulkevat linja-autot kärsivät kiviä heittävästä "nuorisosta", eikä palokunta suostu menemään alueelle ilman poliisiturvaa. Malmön raiskaus- ja ryöstöluvut ovat Ruotsin suurimmat asukasmäärään nähden.
Pajunen ei ole yksin. Maanantaihin mennessä 27 000 suomalaista on allekirjoittanut netissä vetoomuksen uuden ulkomaalaislain hylkäämiseksi. Onneksi myös moni kokoomuksen ja keskustan kansanedustajista on havahtumassa RKP:n ja vihreiden ajaman lain järjettömyyteen.
Ei meidän ole pakko apinoida isoveli-Ruotsia myös sen virheratkaisuissa. Vielä on aikaa uudistaa maahanmuuttopolitiikkamme painotukset työperäisyyttä suosivaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.