Osakas asuu pesän talossa

perinnönjako käyntii ja asunto myyntiin. ei siihen silloin jää asumaan kuin omistaja.

Hmm. Yksikin pesän osakas voi nostaa kanteen pesän puolesta. En ole varma, mutta näin ollen häätämisen pitäisi onnistua, ellei luvatta asuva voi osoittaa perustetta asumiselle (suullinen lupaus vähän paha näyttää).

Vuokrasopimusta ei saa aikaan ilman yksimielisyyttä, joten se ei onnistu. Vahingonkorvauskanne kuitenkin onnistuu jälkeenpäin, tai järkevämpää varmaan vaatia asumisen arvon vähentämistä luvatta asuneen perintöosuudesta perinnönjaossa.

Ja jos häätö ei onnistuisi, sittenhän muut osakkaat voi heittää luvattoman asukin pihalle sieltä. Oikeutta hänellä ei kuitenkaan ole oleskelulleen. Tai muuttaa sinne itsekin (!).

En kyllä ymmärrä, mikä häätämisen voisi estää.

Asuja on useimmiten leski, jolla on oikeus käyttää yhteistä kotia edelleen asuntonaan, ellei hänellä itsellään ole sopivaa asuntoa.

Joku muu osakas saattaa asua lesken kanssa ja suostumuksella kuolinpesään kuluvassa asunnossa. Tällöin leskellä on hallintaoikeus asuntoon, eikä jonkun muun osakkaan asumiseen liene mahdollisuutta pesän taholta puuttua, ellei asumisesta aiheudu pesälle haittaa.

Mikäli asunnossa asuu yksin muu osakas (ei lesken siivellä), tämä useimmiten perustuu osakkaiden nimenomaiseen tai hiljaiseen sopimukseen. Kuolleen elinaikanaan antamalla suostumuksella ei ole merkitystä, mikäli ei ole vuokra- tai muuta sopimusta. Kuollut on tietenkin voinut testamentata käyttöoikeuden jollekin, jolloin joudutaan tulkitsemaan testamenttia.

Mikäli osakas asuu ilman mitään oikeusperustetta pesän asunnossa, eikä suostu maksamaan vuokraa tai korvausta, voivat muut pesän osakkaat kanteella vaatia korvauksen maksamista tai hallinnan luovutusta (häätö) tai sitten yksikin osakas voi hakea pesän jakoa.

On vaikea käsittää, miksi kahden välinen suullinen sopimus noteerataan miksikään tai että niillä vieläpä spekuloidaan, kun sellaisen todistaminen puoleen tai toiseen on useimmissa tapauksissa täysin mahdotonta.

Mikäli asunnossa kuolinpesän kustannuksella lymyilevä osakas (ei leski) vetoaa suulliseen sopimukseen, voit(te) aivan hyvin kiistää ko. sopimuksen olemassaolon tai esittää sopimuksesta oman näkemyksesi (esim. osakas sai asua kiinteistössä vainajan luvalla vastineeksi avusta päivittäisissä askareissa). Silloin tilanne on "sana-sanaa vastaan" -pattitilanne, eikä kukaan pysty kiistattomasti osoittamaan kummankaan olevan oikeassa tai väärässä.

Mikäli kysymys on useampilapsisesta perheessä, on melko epätodennäköistä että vainaja olisi halunnut ehdoin tahdoin suosia yhtä lapsista antamalla hänelle oikeuden asua kuolemansa jälkeen kuolinpesän kiinteistössä. Vainajakin varmasti on tiennyt kuinka vaikeaa suullisen sopimuksen toteennäyttäminen on, joten miksi hän ei tehnyt kirjallista sopimusta, mikäli hän todella halusi turvata ilmaisen asunnon suosikilleen.

Asunnossa majailevan osakkaan kampeaminen pihalle voi olla melko vaikeaa, ainakin muiden osakkaiden toimesta. Sama pätee vuokran vaatimiseen. Oikeuden määräämä pesänjakaja toki voi tehdä molemmat oman harkintansa mukaan.

Se kuitenkin on päivänselvää, että asuessaan kuolinpesän kiinteistössä, osakas nauttii merkittävää asumishyötyä kuolinpesän (yhteisen omaisuuden) varoilla ja kustannuksella saaden siitä itselleen merkittävää hyötyä, jota muut osakkaat eivät saa. Tämä hyöty on yleensä helposti osoitettavissa ja voidaan vaatia otettavaksi huomioon perinnönjaossa koko kuoleman jälkeiseltä ajalta.

Vainajan elinaikaiseen asumiseen onkin jo sitten hieman vaikeampi puuttua. Toki aina voi yrittää kiistää suulliset sopimukset ja vaatia vainajan kanssa asuneen osakkaan asumisetua otettavaksi huomioon ennakkoperintönä. Mitään takeita tämän onnistumisesta ei tietenkään ole, mutta tällä ainakin saa mehevän riidan aikaiseksi ja kylmän hien asunnossa lymyilevän osakkaan otsalle kun hänelle esitetään laskelmat nauttimansa hyödyn rahallisesta arvosta :)

Paras tilanne tietenkin olisi se, että kuolinpesä saataisiin jaettua mahdollisimman nopeasti tai muuten sovittua asumisjärjestelyistä sekä niihin liittyvistä korvauksista.

Jos jollakin osakkaalla on sellainen käsitys että kuolinpesä pitäisi ehdottomasti jakaa , että hän saisi siitä osinkonsa , niin voi myös tehdä tällä tavalla : Laskekaa yhteen koko kuolinpesän omaisuus perunkirjoituksen perusteella , jakakaa se ensin osakkaiden määrällä niin saatte tällä lailla kunkin oman osakkaan arvon selville. Kotitilaa ei tarvitse tuolloin myydä vaan pystytte itse ostamaan sen osakkaan "ulos" , joka niin tahtoo. Tämä puolestaan tekee paperit että hän luopuu omasta osuudestaan perinnöstä ja eikä ole tämän jälkeen osuudellinen perintöön. Tähän ei tarvitse sotkea lakimiestä vaan on ihan perinnönosaisten välinen asia. Se riittää jos tekee yhden kirjeen jonka kaikki pesän omistajat allekijoittavat ja jokainen saa siitä kopion. Jos taas myytte talon , niin teidän kaikkien täytyy siitä maksaa perintöveroa.--Useinkaan ei sitä muisteta , että jos talossa joku asuu , se säilyy paljon paremmassa kunnossa , kuin jos se olisi tyhjänä. Talvella esim. täytyy pitää lämmintä ainakin 10 astetta että talo pysyisi jotenkuten kuivana ja johdot ehjinä. Kuka on tähän asti maksanut tällaiset kulut? Sähköt , vesilaskut , vakuutukset? Kaikki sellaiset kulut tulee teidän muiden harteille jos sieltä lähtee se nykyinen asukas. Aina siellä täytyy jonku käydä päivittäin katsomassa että kaikki on kohdallaan.Minkä verran on tämä taas väärtiä rahallisesti?