Olen 35v kivannäköinen mies. Ongelmani on se, että olen jumalattoman ujo! Elän avioliitossa, meillä on yksi lapsi. Ihmettelen vieläkin, miten se on saatu alulle koska olen niin ujo.
Mulla kyllä seisoo jne ihan ok mutta en uskalla/kehtaa edes ehdotella vaimolleni seksiä -hän kun ei siitä muutenkaan perusta.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Miten pääsisi tästä yli? Pitäisikö tavata joku "seksipsykologi"? Onko sellaisia? Irtosuhteita? Olen niin ujo, että olisin siinä sitten tatti pystyssä tekemättä mitään...
Mulla kyllä seisoo jne ihan ok mutta en uskalla/kehtaa edes ehdotella vaimolleni seksiä -hän kun ei siitä muutenkaan perusta.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Miten pääsisi tästä yli? Pitäisikö tavata joku "seksipsykologi"? Onko sellaisia? Irtosuhteita? Olen niin ujo, että olisin siinä sitten tatti pystyssä tekemättä mitään...
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen nainen ja vähän samanlaista ongelmaa on. Minulla on avomies, ja aina kun tämän kerron, niin silloin kaikki (jopa terapeuttinikin) olettaa, että en voi olla hirmu ujo, koska olen onnistunut parisuhteen luomaan!
Mutta totuus on, että olen älyttömän ujo, ja avomieheni on ainoa, joka on koskaan päässyt muurini läpi. Hän on itsekin vähän rikkinäinen ihminen, ja häntä ei yksinkertaisesti haitannut vaikken alkuaikoina puhunut juuri mitään. Saati hänen sukulaisilleen sitten. Eli ainoastaan hänen ansiostaan päädyimme yhteen.
Mutta sama juttu on minulla, että haluja kyllä olisi seksiin (ja olemme sitä kyllä miehen kanssa harrastaneetkin paljon aikoinaan:-) vaikka en itse olekaan aloitteita osannut tehdä) mutta suhde on nykyään väljähtynyt, ja jotenkin tuntuu että ujous sillä sarallakin on vain pahentunut iän myötä! mitenhän sekin on mahdollista??
no jokatapauksessa olen ajatellut, että jos meille ero tulisi, niin en varmasti koskaan enää tulisi harrastamaan seksiä, saati luomaan uutta parisuhdetta. Koska kukaan ei jaksaisi olla niin kärsivällinen, että jaksaisi odottaa että vapautuisin estoistani.
Itseasiassa kerran hairahduin vieraan miehen luokse sänkyyn, mutta sain vain huomata, että haluja olisi kyllä ollut, mutta en uskaltanut mitään tehdä. Muuta kuin nukkua. (ja hyvä niin tässä tapauksessa, ei tullut petettyä!)
Mutta kumma juttu mielestäni, miten tuo ujous tuntuu jollain tapaa pahenevan iän myötä?!
Kiitos vastauksesta. Lohduttavaa huomata, että vastaavaa ongelmaa ilmenee. Tulee mieleen, että pitäisi perustaa joku vertaistukiryhmä.
Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja.IHmiset ovat erilaisia. Rohkeutta oppii kun lukee samantyyppisten ihmisten tarinoita. Liisan kirjoista voisin suositella mm. Suomalainen itsetunto, Sopii teille molemmille.