Itselleni on hämärää miksi laitan tämän tänne tai lähtökohtaisesti edes kirjoitan tämän. Tiedän että joskus Hän on täällä Suomi24:ssä kirjoittanut; se on oikeastaan ainoa asia josta olen varma. En sano että kirjoitan siinä toivossa että Hän (Sinä?) tämän lukisi, ja vaikka lukisikin, itsensä tunnistaisi. Mahdollisesti tämä antaa jotain jollekulle, joka jostain tämänkaltaisesta kärsii; itse olen todennäköisesti toivoton tapaus.
R., et voi väittää ettet tietäisi että olen ihastunut Sinuun; olen ollut liiankin selkeä. Silmiisi olen syksystä lähtien katsonut päivittäin. Silmiäsi olen miettinyt aina kun olen päässyt vierellesi juttelemaan, tänäänkin unohduin niitä katselemaan. Ja aina mieleni tyhjenee kaikesta sanottavasta; haluaisin vain ottaa sinut syliin ja halata. Joka olemattomien jumalien kiroamana päivänä, ja etenkin tänään. Ikuisuuteen asti pitää kiinni ja olla. Vain kuunnella puhettasi tai pelkkää olemassaoloasi, kun itse en mitään sanottavaa keksi.
Pakkohan minun oli kysyä ja pyytää pientä mahdollisuutta päästä juttelemaan jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Muutamalla tekosyyllä väistit ne pari kysymystä jotka tein. Miksi? Miksi nimenomaan selkeillä tekosyillä? Olisit suoraan sanonut jos et ole kiinnostunut tai jos on olemassa joku toinen. Vai onko epätodennäköinen sittenkin mahdollista: oletko kaikesta huolimatta kiinnostunut ja ujo? Nyt olen vain epätietoisempi & tuskallisemmin ihastunut. En enää tiedä kannattaako vielä taistella, uskaltaako vielä toivoa? Koko päivän olen vain miettinyt sitä mitä oikeastaan ajattelet ja etenkin mitä sie jätit sanomatta.
R., et voi väittää ettet tietäisi että olen ihastunut Sinuun; olen ollut liiankin selkeä. Silmiisi olen syksystä lähtien katsonut päivittäin. Silmiäsi olen miettinyt aina kun olen päässyt vierellesi juttelemaan, tänäänkin unohduin niitä katselemaan. Ja aina mieleni tyhjenee kaikesta sanottavasta; haluaisin vain ottaa sinut syliin ja halata. Joka olemattomien jumalien kiroamana päivänä, ja etenkin tänään. Ikuisuuteen asti pitää kiinni ja olla. Vain kuunnella puhettasi tai pelkkää olemassaoloasi, kun itse en mitään sanottavaa keksi.
Pakkohan minun oli kysyä ja pyytää pientä mahdollisuutta päästä juttelemaan jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Muutamalla tekosyyllä väistit ne pari kysymystä jotka tein. Miksi? Miksi nimenomaan selkeillä tekosyillä? Olisit suoraan sanonut jos et ole kiinnostunut tai jos on olemassa joku toinen. Vai onko epätodennäköinen sittenkin mahdollista: oletko kaikesta huolimatta kiinnostunut ja ujo? Nyt olen vain epätietoisempi & tuskallisemmin ihastunut. En enää tiedä kannattaako vielä taistella, uskaltaako vielä toivoa? Koko päivän olen vain miettinyt sitä mitä oikeastaan ajattelet ja etenkin mitä sie jätit sanomatta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.