matrix toimii

Matrix toimii erinomaisesti filosofisen keskustelun herättäjänä, filosofian taso keskusteluissa tosin vaihtelee rajustikin. Se ei kuitenkaan tarkoita että kyseessä olisi hyvä elokuva(trilogia). Tai riippuu tietenkin mitä kukin leffoilta haluaa.

Jos elokuvaa pitää taiteena, on Matrix jonkinlainen neronleimaus, jos elokuvaa taas pitää viihteenä on (pseudo)filosofia täysin turhaa ja välillä jopa tylsistyttävää. Kumpikaan kanta ei ole oikea tai väärä, vaikka valitettavan usein niin näkee väitettävän.

Itse pidän elokuvaa vain viihteenä (mikä ei tarkoita että olisin teatteriin-aivot-nollille-filmi-aivot-päälle -katselija, saan leffoista syviäkin tunne-elämyksiä), ja Reloadedin jupinat olivat sen verran pitkästyttäviä että Revolutions jää väliin. Matrix toimisi kirjana paremmin, kungfuilusta voisi sitten tehdä erikseen elokuvan joka keskittyisi viihteellisyyteen. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, eivätkä ne fanit jotka aiheuttivat maailmanennätystuoton ensi-iltaviikonloppuna ole väärässä (vaikka eivät oikeassakaan).

Massakulttuurin laatu on muuttunut sellaiseksi musiikkivideoaikakaudella, että keskustelua on vähintäänkin mahdotonta käydä keskustelupalstoilla ns. merkittävistä töistä. Merkittävät työt tulevat enää aniharvoin julkiseen levitykseen (koska ne usein eivät ole ’varmoja nakkeja’ taloudellisesti), eikä näin ollen suurin osa ihmisistä pääse käsiksi tähän materiaaliin. Mikä on suurempi ongelma kuin pelkä harmi. Se on suoranainen rikos.

Joten käymme täällä keskustelua sisällöistä ja näkemyksistä väkisinkin sellaisten keskivertoteosten (usein kieltämättä keskivertoa huonompien, koska huonot herättävät enemmän tunnereaktioita kuin keskiverrot) parissa kuin Matrix ja Taru Sormusten herrasta. Mikäli keskustelun ja mielipiteiden määrä kertoisi todella siitä, onko asioissa sisältöä ja samalla mittaisimme keskustelun määrästä asioiden hyvyyttä, niin meidän kaikkien tulisi uskoa Hymypoikaa ja Pahoja poikia mestariteoksiksi, Tony Halmetta moralistiksi, George W. Bushia neroksi ja – niin todellakin – Wachowskien veljeksiä filosofeiksi. Mutta valitettavasti kohun ja mielipiteiden määrä ei toimi sisällön ja tason mittarina.

Matrixissa kyllä piilee, jotain joka puhuttaa ihmisiä. En vain usko, että teoksen puhuttelevuus löytyisi elokuvan sisällöstä/sisällöttömyydestä. Ehkä se löytyy yhä vain massiivisemmaksi kasvavan aistikulttuurin tarpeen puolelta?

Kun keskivertoleffassa on ehkä 5 kohtaa joissa tapahtuu jotain selittämätöntä tai perustelematonta, niitä kutsutaan continuity-virheiksi ja ohjaajan mokiksi. Wachowskit ottivat riskin ja hypyttivät asioita mielivaltaisesti jättäen faktojen yhteydet sikseen. Riski kannatti, nyt fanit kilpailevat virheidenpaikkailutaidoillaan luullen olevansa filosofeja. Tämäkö tekee elokuvasta hyvän?