Minua on jo kauan vaivannut kysymys, että onko se mahdollista päästä lääkikseen. Olen kuullut kuinka vaikea sinne on päästä ja yritän ensimmäistä kertaa hakea sinne keväällä. En todellakaan odota, että pääsisin ensimmäisellä kerralla sisään, mutta tuntuu, että sinne on mahdoton päästä. En ole mikään L:n oppilas vaan kirjoitin ruotsista E ja kemiasta M viime syksynä. Vielä olisi äidinkielen, englannin, pitkän matikan ja fysiikan kirjoitukset edessä. Kurssejen keski arvo on kaikissa 9, paitsi englannin 7. Kamala stressi siitä, että jos "tuhlaan" monta vuotta pääsemättä sisään... Millaisia ihmsiä (tai neroja?!?!) siellä lääkiksessä oikeen on?
Onko se mahdollista?
tyttö joka ei tiedä mitä tehdä
6975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse pääsin aikoinaan Oulun lääkikseen sisään, vaikkei lukiosta ollut kuin M:n paperit. Pääsykokeisiin luin vähän reilut 4kk ja kävin parin kuukauden mittaisen valmennuskurssin.
Onnistuu hyvin, jos vaan on perusfiksu tyyppi. 5 C:tä kirjoittaneena, nyt vuoden päivät LL
Kirjotin ite MEMME. Mitään kemiaa tai fysiikka en lukiossa edes lukenut. Sitten intin jälkeen 5kk luin pääsykokeisiin ja pääsin sisään.
Aikoinaan lääkis ja poli olivat nimenomaan karsintakurssin ja numerus clausuksen takia poikien suosiossa huonompien arvosanojen takia. Nykyisin putkimaisessa opiskelussa ainevalinnoilla on paljon suurempi merkitys kuten myös valintakursseilla. Lukion oppimäärä ei riitä enää yliopistoon, joka joutuukin käytännössä täydentämään lukion opetusta ja valmennuskurssit ovat arvossaan. Tietenkin tasokas lukio ja opettaja ovat eri asia. Joskus muinoin oman pyrkimisen aikana se vaati vahvoja istumalihaksia ja tahtoa, mikä oli jo silloin hyvin outoa useimmille. Valtaosa pyrkijöistä karsiutui tai lopetti pyrkimisen kesken jopa myöhemmin lääketieteen proffaksi päätynyt kaveri ja samoin ulkomailla valmistunut. Neroutta lääkis ei vaadi, enemmänkin se on tahdon asia. Pyrkiminen ja osittain opiskelukin olivat miesvaltaisia, vaativat munaa. Nykyisin lääkärikunta ja opettajatkin ovat pääosin naisia. Lääkärin ammatin ja epäilemättä koulutuksenkin luonne ovat muuttuneet, eivät helpommiksi vaan erilaisiksi. Ammatti ei vaadi enää samanlaisia ominaisuuksia yksin pärjäämisestä vaan enemmän yhteistyötä ja sosiaalisista kyvykkyyttä. Lääkiksen kurssi on erinomainen työyhteisönä ja itse lähtisin nyt pyrkimään lääkikseen työparina tai -porukkana. Lukion arvosanoilla ja tiedoilla on sisäänpääsyn jälkeen vähäinen merkitys kuten myös lääkiksen arvosanoilla valmistumisen jälkeen. Itse en ole sitä laitoksen aulassa saamaani paperia joutunut näyttämään missään. Lääkärin ammatin eräs vaara on, ettei ehdi oppia mitään muuta, BMJ:n kirjoitus asiasta. Sitä kannattaa varoa visusti lääkiksen opiskelussa. Pitää opiskella kaikkea muutakin ja etenkin saada ystäviä, harrastuksia ja elämää ammatin ulkopuolelta. Onnea ja tahtoa tulevalle kollegalle.
kirjoittajien kanssa. Lääkiksessä on paljon ihan tavallisia perusfiksuja ihmisiä, joilla on tahtoa opiskella.
Ei kannata ottaa stressiä. Lääkikseen pääsee bimbojakin.