Tämä ehkä olisi paremmin kuulunut tuonne henkisen hyvinvoinnin osastolle mutta...
Minulla on tullut lähes hysteerinen pelko, että minulla olisi syöpä. Tarkkailen joka särkyä, kolotusta ja toimintoa itsessäni ja mittailen hysteerisesti lämpöä.
Olen raskaana ja tämä kaikki alkoi raskauden alussa kun tuli palelua ja lämmön nousua kuvioihin. Ennenkin olen ollut hysteerinen ja pelännyt kaikkea aina hiv:stä aivokasvaimeen mutta nyt tuntuu, että tämä rajoittaa jo elämää.
Onkohan tällainen pelko enää normaalia ja mitä tälle pitäisi tehdä?
Minulla on tullut lähes hysteerinen pelko, että minulla olisi syöpä. Tarkkailen joka särkyä, kolotusta ja toimintoa itsessäni ja mittailen hysteerisesti lämpöä.
Olen raskaana ja tämä kaikki alkoi raskauden alussa kun tuli palelua ja lämmön nousua kuvioihin. Ennenkin olen ollut hysteerinen ja pelännyt kaikkea aina hiv:stä aivokasvaimeen mutta nyt tuntuu, että tämä rajoittaa jo elämää.
Onkohan tällainen pelko enää normaalia ja mitä tälle pitäisi tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otappa nyt itseäsi niskasta kiinni ja raahaa itsesi peilin eteen! Näetkö siellä naisen, joka nauttii raskaudestaan, elämästään ja kenties unelmiensa täyttymisestä?? Mitä hittoa sinä rasitat itseäsi ja muita tollassella hysterialla? Saatko enemmän huomiota vai? Kasvahan aikuiseksi ennenkuin synnytät lapsesi, on korkea aika!!!
Jo edesmennyt viisas mummoni sanoi kerran näin: onnittele niitä, jotka turhista valittaa, niillä on asiat hyvin, ne ei oikeista murheista mitään tiedä!
Eli sydämelliset onnittelut Sinulle!!!!
Voiko tota enää paremmin sanoa!!!!
moisella stressaamisella saatat vahingoittaa kehittyvää lastasi! Koeta pitää pää kylmänä ajattelemalla realistisesti: vaikka sinulla syöpä olisikin, ne osataan nykyään hoitaa jo tosi hyvin. Lisääksi syö paljon c-vitamiini pitoisia hedelmiä, esim appelsiineja koska joidenkin tutkimusten mukaan c-vitamiini ehkäisee syöpää. Näin teet itsellesi "lume-vaikutuksen". Ja lopuksi..kaikkihan me joskus kuollaan..ei sen tarvitse olla niin kamala asia, joissakin kulttuureissa sitä jopa juhlitaan hienona asiana. Se on osa elämää, miksi sitä pitäisi pelätä?
...Kun toisella on oikeasti huoli.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu.
Itselläni oli kamala huoli eräästä patista, joka oli kova ja suuri mutta liikkui. Patti osoittautui kuitenkin loppujen lopuksi ns. 'koteloituneeksi' imusolmukkeeksi. Voin sanoa että oli kamalaa odotella tuloksia, pelkäsin ties mitä etäpesäkkeitä aivoissa esim. kun oli lievää päänsärkyä.
Kehotan Sinua rauhoittumaan ja ajattelemaan näin: jos pelkäät turhaan, tuhlaat sitä onnellista aikaa kun voit olla lähes varma siitä ettei syöpää ole.
Sen sijaan, kun/jos joku päivä sattuu huonosti, olet jo niin uupunut pelkojesi takia ettet pysty keskittämään voimiasi sairauden voittamiseen.
Joten rauhoitu nyt, nauti raskaudestasi ja tulevasta lapsestasi ja muista elää joka ikinen hetki täysillä ja kiittää siitä että juuri nyt, Sinä olet terve.
Murehtimisessa ei ole järkeä, ei nyt eikä silloin jos joku päivä sairastutkin. Silloin pitää olla positiivinen mieli ja uskoa parantumiseen.
Murehtiminen vain tuhlaa aikaa jonka voit käyttää itse elämiseen. ;)
Jos et kuitenkaan yksinkertaisesti pysty lopettamaan murehtimista, voisit harkita psykiatrille puhumista.
Toivon ettei tilanteesi kuitenkaan pahene sellaiseksi ettet pysty muuta ajattelemaan.
Tsemppiä!!