Alkoholismi. Mitä se on? Se on tätä ihmisen taistelua alkoholia vastaan. Toiset sen tekevät ja toiset ei. Itse taistelen ja huomaan olevani heikompi. Olen jo ennenkin kirjoittanut että nyt varmasti alan olemaan sisältä rikki. Tämä tarkoittaa
ihan normiasioita eli maksaa ym. Se mistä ei yleensä puhuta on pää. Se on sieltä henkiseltä puolelta hajotettu. Ainoa mitä apua nyt haluan pyytää on joku missä voi keskustella anonyymisti jonkun kanssa. Tiedän AA-auttavan puhelin mutta tarkoitan keskustelua mailitse. Puheet siitä että olen sairastunut alkoholismiin on mielestäni täyttä p....kaa. Itse aiheutettua se on eikä sairaus. Riippuvuus kyllä kuten tupakka toisille.
Kiitos teille jotka tämän jaksoitte lukea! (ja jopa vastata)
ihan normiasioita eli maksaa ym. Se mistä ei yleensä puhuta on pää. Se on sieltä henkiseltä puolelta hajotettu. Ainoa mitä apua nyt haluan pyytää on joku missä voi keskustella anonyymisti jonkun kanssa. Tiedän AA-auttavan puhelin mutta tarkoitan keskustelua mailitse. Puheet siitä että olen sairastunut alkoholismiin on mielestäni täyttä p....kaa. Itse aiheutettua se on eikä sairaus. Riippuvuus kyllä kuten tupakka toisille.
Kiitos teille jotka tämän jaksoitte lukea! (ja jopa vastata)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai ajattelitko enemmän jotakin mese- tai chat-tyyppistä keskustelua? Sellaista paikkaa minä en tiedä. Itse käytin/käytän tätä palstaa omana tuuletuskanavanani ja hyvin on toiminut ainakin tähän asti. Minua auttoi osaltaan täällä saamani tuki. Osa kirjoittajista kylläkin odottelli ihan selvästi "kieli vyön alla" repsahtamistani ja joku sitä jo viime kesän kuluessa ehti pariin otteeseen toivotellakin. Siinähän odottelee vieläkin :). Kaikki kirjoittelu ei ole eikä voikaan olla oman mielen mukaista, paitsi se minkä itse kirjoittaa.
Tämän parempaa ideaa minulla ei ole. Ehkä joku toinen osaa neuvoa paremmin/enemmän.
Tässä taas istun koneella ka mitäs sitä taas ääntä kohden vedetään. Yö meni juoden melkein klo 4 asti ja jo taas on korkki auki. Tämä ei voi olla hyvä asia omaa terveyttä ja perhettäni kohtaan. Ainoa millä enää voin yrittää "puolustella" on se että vaikka olen kännissä niin tehdään kaikki normaalit asiat mitä perheet yleensäkkin enkä koskaan ole ilkeä. Erona on se että olen kännissä taas seuraavat 15h. Krapulaa en koskaan kärsi vaikka juon hirveitä määriä. Tänään ei taas riitä "salkku" vaan menee varmaan lähes 30 tölkkiä. Mielestäni olen muuten pystynyt tekemään mitä olen halunnut eli on vielä laman aikanakin menestyvä yritys ym. En vaan ymmärrä miten tämä on minua vahvempi! Tupakan selätin jo lähes 10vuotta sitten mutta tälle en ole itään voinut...
..että jokainen alkoholiriippuvuuden eri vaiheissa yrittää hammasta purren veren maku suussa suorittaa ihmisen velvoitteensa, työt, perhesuhteet, kaikki tehtävänsä, mutta aikanaan tulee eteen tilanne, että ei jaksa enää viinan voimallakaan, ja selvänä vielä vähemmän, kun vieroitusoireiden ohessa painaa päälle henkisen ja fyysisen väsymyksen. Se on umpikuja.
Kun jo tiedostat, missä menet, olisi korkea aika aloittaa ainakin vähentäminen.
Meikäläisen mielestä kaikkein vaarallisinta juomarin uralla on henkisen kantin rapautuminen kun persoonallisuus muuttuu, kärsivällisyys ja keskittymiskyky heikkenevät, paineet kasautuvat ja ollaan lähellä tilannetta, että on valmis lyömään hanskat tiskiin joka suhteessa, ja silloin voi alkaa tosi juominen.
olet sairastunut alkoholismiin.
Hermot on loppu jos ei saa juotua. Aina on uusi känni mielessä.... On toki nekin hetket että toivoisin että riippuvuuden pois. Nämä kaksi asiaa pyörii päässä peräkkäin ja aina se juoma vaan on voittaja. Mielestäni on kuitenkin toiveita kun tiedän ongelman vaikka en sille juuri mitään voi. Toivon että se päivä vielä tulee kun olen todellakin henkisesti valmis kohtaamaan raittiin elämän!