Vauva on nyt siinä iässä, että nousee koko ajan polvilleen jotain vasten, ja tietysti myös muksahtelee jatkuvasti lattialle. En ole ollut siitä huolissani, kun on paksut villamatot lattialla, eikä vauva tuollaisesta muksahtelusta ole itse ollut moksiskaan.
Pääsi käymään niin, että sohvaa vasten noustessaan horjahti ja kumautti päänsä sohvapöytään.
Itki hetken, mutta lopetti myös pian, ja vauva vaikuttaa ihan normaalilta.
Tulee itselle aivan kauhea olo tuollaisesta, kun en ehtinyt napata kiinni. Olin jotenkin niin sokaistunut siitä, että nousi ensimmäistä kertaa kokonaan jaloilleen.
Koko kämppää ei millään pysty tyhjentämään tai pehmustamaan, ja joskus vaan sattuu niin, ettei ehdi väliin tarpeeksi nopeasti.
Mietin, olenko huono äiti, kun pääsi sattumaan näin. Leikki-iässä niitä kolhuja varmaan tulee koko ajan, mutta ei se sitä huonoa omaatuntoa poista.
Miten muilla on tämä aika sujunut?
Kaatuminen
13
5215
Vastaukset
- ei nyt mikään
terävä reuna/kulma ollut! Kannattaa tietysti aina tarkkailla, jos isompi kolhu päähän kohdistuu. Ja nukkumaan ei saa heti laittaa...täytyy katella onko unelias eli onko aivotärähdysvaaraa. Noh, ei ollut siis tarkoitus pelästyttää! Yleensähän nuo kolhut eivät ole pahoja ja lapsen pää "joustaa".
Minä olen ottanut sellaisen kannan alusta alkaen, että annan lapsen muksahdella. Toki vieressä olen ja haluan nähdä miten hän tulee alas, ettei mitään pahempaa satu. Mutta näin lapsi oppii itse parhaiten! Eli kun saa kokeilla ja ns. erehtyä. Kaatuilu kuuluu tuossa vaiheessa asiaan. Ei kannata ylivarovaiseksi ruveta!! Olen nähnyt niitäkin äitejä ja lapsia...lasten taidot ovat sitten mitä ovat...ovat liikunnallisesti suht kömpelöitä ja arkoja kokeilemaan mitään uusia juttuja.
Kannattaa vain laittaa huone suht turvalliseksi! Vetää se sohvapöytäkin vaikkapa seinää vasten. Ei haittaa, vaikkei oliskaan niin tyylikäs sisustus, kunhan lapsella on siellä hyvä ja turvallinen olla, mennä ja tutkia!! Ja vielä tämänkin jälkeen lapsi tulee kaatumaan ja tipahtamaan monta kertaa. =) Eihän se hyvältä tunnu, mutta meillä ainakin tyttö oppi tosi nopsaan hallitsemaan itsensä/kehonsa.
Jos tuntuu, että lapsi kaatuu aina suoraan selälleen ja lyö takaraivoaan (tälläisiäkin olen nähnyt) eikä hän siltikään tunnu oppivan syytä ja seurausta eli kaatuu joka päivä monta kertaa, niin niitähän on olemassa sellasia pehmustettuja "kypäriä" sisäkäyttöön tai juuri tätä varten!! Sellaisen hankkisin siinä tapauksessa, että tosiaan hallitemattomasti kaatuilisi päivittäin ja löisi päätään. Yksittäiset pienet muksahdukset eivät tee mitään!!
Mukavia hetkiä sinne teille!! Eikös ole ihanaa seurata tätä vaihetta, kun lapsi oppii koko ajan jotain uutta ja kaikki on niin ihmeellistä?! =)- raskain vaihe
oli tuo kun oppi seisomaan ja sai vahtia koko ajan.Mä en osannu koskaan ajatella että antaapa kaatua kyllä se siitä oppii.Meillä vielä pian seisomisen jälken opittiin kiipeämään sohvalle että olisi ollut aika hurjaa jos olisin antanut muksahdella alas.Vahdin siis lastani.Ehkä olen jonkun mielestä ylivarovainen mutta ei meillä kyllä kumpikaan lapsesta kömpelö ollut tai arka.
- *edellinen*
raskain vaihe kirjoitti:
oli tuo kun oppi seisomaan ja sai vahtia koko ajan.Mä en osannu koskaan ajatella että antaapa kaatua kyllä se siitä oppii.Meillä vielä pian seisomisen jälken opittiin kiipeämään sohvalle että olisi ollut aika hurjaa jos olisin antanut muksahdella alas.Vahdin siis lastani.Ehkä olen jonkun mielestä ylivarovainen mutta ei meillä kyllä kumpikaan lapsesta kömpelö ollut tai arka.
ehkäpä minäkään en tarkoittanut, että sohvalta pitäisi antaa tulla itse alas! Voi voi voi, kun tahallaan ymmärretään täällä aina väärin. =( Tais tosiaan osua arkaan paikkaan sitten toi mun kommentti, että jos vahtaa hullunlailla lapsen jokaista alastuloa (seisomasta lattialle!) ja tulavaisuudessa kaikkea uuden asian opettelua, niin tulee liikunnallisesti arka lapsi.
En voi tietenkään yleistää, mutta niinhän se on, että jos vanhemmat ovat ylivarovaisia, niin ei se lapsikaan uskalla mitään tehdä ja kokeilla! Ei nyt ole tarkoitus tuomita ja loukata. Että älkää nyt heti vetäkö herneitä nenään.
Minä en ottais lasta joka kerta vastaan, kun hän muksahtaa. Olen toki vieressä enkä anna naamalleen tai muuten pahasti satuttaa. Huh huh, mitä säkin oikein luulet. Että jätän lapseni heitteille, kun en ole ylivarovainen?! Tietty katson, ettei toinen putoa pää edellä tai jotenkin muuten sohvalta alas!!! On täällä kyllä hullua porukkaa!
P.s. Lapseni on utelias ja rohkea ikiliikkuja!! Ikäisiään edellä...että ehkäpä se kannattaa antaa lapsen itse tutkia, kokeilla, erehtyä ja oppia!! Vanhemman valvovan silmän alla TIETENKIN!! - tarkoittanut loukata
*edellinen* kirjoitti:
ehkäpä minäkään en tarkoittanut, että sohvalta pitäisi antaa tulla itse alas! Voi voi voi, kun tahallaan ymmärretään täällä aina väärin. =( Tais tosiaan osua arkaan paikkaan sitten toi mun kommentti, että jos vahtaa hullunlailla lapsen jokaista alastuloa (seisomasta lattialle!) ja tulavaisuudessa kaikkea uuden asian opettelua, niin tulee liikunnallisesti arka lapsi.
En voi tietenkään yleistää, mutta niinhän se on, että jos vanhemmat ovat ylivarovaisia, niin ei se lapsikaan uskalla mitään tehdä ja kokeilla! Ei nyt ole tarkoitus tuomita ja loukata. Että älkää nyt heti vetäkö herneitä nenään.
Minä en ottais lasta joka kerta vastaan, kun hän muksahtaa. Olen toki vieressä enkä anna naamalleen tai muuten pahasti satuttaa. Huh huh, mitä säkin oikein luulet. Että jätän lapseni heitteille, kun en ole ylivarovainen?! Tietty katson, ettei toinen putoa pää edellä tai jotenkin muuten sohvalta alas!!! On täällä kyllä hullua porukkaa!
P.s. Lapseni on utelias ja rohkea ikiliikkuja!! Ikäisiään edellä...että ehkäpä se kannattaa antaa lapsen itse tutkia, kokeilla, erehtyä ja oppia!! Vanhemman valvovan silmän alla TIETENKIN!!ja kuten kirjoitinkin että ehkäpä olen ylivarovainen..Mä aina ajattelin että jos annan muksahtaa lattialle niin silloin lapsesta tulee varovainen eikä uskalla tehdä mitään.Mutta siis annoin aina lapsen kokeilla kiipeilyä sun muuta,vahdin vaaan ettei kaadu tai putoa.En siis omasta mielestäni mitenkään estellyt lapsen liikkumista ja kutein sanoin ei kummastakaan lapsesta tullut arkoja,ylivarovaisia tai mitään muutakaan kuin ihan tavallisia normaaleita lapsia.
- *edellinen*
tarkoittanut loukata kirjoitti:
ja kuten kirjoitinkin että ehkäpä olen ylivarovainen..Mä aina ajattelin että jos annan muksahtaa lattialle niin silloin lapsesta tulee varovainen eikä uskalla tehdä mitään.Mutta siis annoin aina lapsen kokeilla kiipeilyä sun muuta,vahdin vaaan ettei kaadu tai putoa.En siis omasta mielestäni mitenkään estellyt lapsen liikkumista ja kutein sanoin ei kummastakaan lapsesta tullut arkoja,ylivarovaisia tai mitään muutakaan kuin ihan tavallisia normaaleita lapsia.
ehkäpä mä reagoin vain herkästi näihin vastauksiin, kun tuntuu, että aina joku tuomitsee tai kääntää asian nurinkurin. Sorppa!
Kukin tekee tyylillään. Kyllä minäkin ensin näytin pikkuiselleni jonku aikaa, et miten tullaan nätisti seisomisasennosta alas. Tiedä vaikka oltais tehty loppujen lopuksi samalla tavalla, mutta puhutaan asioista vain ehkä erilailla...tai tiedä sitä sitten. Mutta hyvin olet sinäkin varmasti lapsesi hoitanut ja kasvattanut!! Että en mä sillä... =)
- muksahdellen
Meillä lapsi nousi seisomaan tosi varhain ja tosi holtittomasti. Sitä todellakin oli valvottava ihan koko ajan enkä antanut sen tarkoituksella muksahdella ollenkaan. Pieniä muksahduksia sattui toki tuolloinkin, mutta ei mitään isoja. Vaikka vahdin joka paikkaan holtittomasti nousevaa lasta, siitä ei tosiaankaan tullut arka (ja miksi olisikaan tullut, sehän sai kiipeillä melkein missä vain, äiti vaan huolehti ettei mennyt sen enempää naamalleen kuin selälleenkään holtittomasti alas).
Hiljalleen nouseminen vakaantui ja aavistuksen järkiintyi ja sitä mukaan annoin lapsen jo vähän muksahdellakin turvallisissa paikoissa. Usein tein myös niin, että annoin lapsen muksahtaa mutta olin silti takana vähän pehmentämässä tarpeen mukaan. Kyllä lapsi on muutaman kerran muksahtanut sellaisissakin paikoissa, joissa en olisi antanut muksahtaa, jos olisin ehtinyt väliin. Itkuilta ei ole siis vältytty.
Nykyisin lapsi nousee jo melko ketterästi pystyyn ja harjoittelee tukien liikkumista. Homma on tullut paljon hallitummaksi ja lapsi harjoittelee itsekin hallittuja kaatumisia. Pahoissa paikoissa olen varjona valmiina nappaamaan, jos homma ei onnistukaan suunnitelmien mukaan, muuten annan muksahdella. Silloin tällöin tulee pieni itku, mutta ei onneksi ole ollut mitään pahempaa.
Koko ajanhan sitä koittaa varoa ja vahtia ja antaa mennä sopivasti itsekseen, mutta ei kukaan täysin kolhuitta kasva. Vaaranpaikat minimiin, vahtimista kokoajan ja puuttumiseen on vain löydettävä sellainen sopiva keskitaso. Näillä eväillä meillä mennään.- vauva heti
laskeutumaan turvallisesti kontilleen kun rupesi nousemaan polviseisontaan. Laskin hänet siis turvallisesti alas, niin että oppi kuinka pitää mennä. Nyt kun on ruvennut nousemaan ihan kunnolla jaloilleen osaa jo myös laskeutua takaisin kontilleen itse, turvallisesti.
Toki noita kaatumisia sattuu jos lapsi on väsynyt tai innostuu liikaa jostakin. Vähillä itkuilla on selvitty.. :) Ilman itkuja ei varmasti missään perheessä päästä.
Minun mielestäni lasta ei kannata LIIKAA varjella (esim. konttauskypärä on sitä). - Joillekin
vauva heti kirjoitti:
laskeutumaan turvallisesti kontilleen kun rupesi nousemaan polviseisontaan. Laskin hänet siis turvallisesti alas, niin että oppi kuinka pitää mennä. Nyt kun on ruvennut nousemaan ihan kunnolla jaloilleen osaa jo myös laskeutua takaisin kontilleen itse, turvallisesti.
Toki noita kaatumisia sattuu jos lapsi on väsynyt tai innostuu liikaa jostakin. Vähillä itkuilla on selvitty.. :) Ilman itkuja ei varmasti missään perheessä päästä.
Minun mielestäni lasta ei kannata LIIKAA varjella (esim. konttauskypärä on sitä).kuitenkin suosittelisin sitä kypärääkin, vaikka minä olen sitä mieltä, että ei kannata liikaa suojella! Jos lapsi kaatuu aivan holtittomasti seisoaltaan suoraan (siis aivan tikkusuorana) selälleen ja lyö päänsä lattiaan, niin kypärä on hyvä olla alkuun päässä! Siinähän voi sattua jo pahastikin. Ja jos tällä ihmisellä on vielä muitakin lapsia, jolloin silmät on väkisinkin välillä muualla kuin tässä kaatuilevassa lapsessa!
Eli riippuu hirmusti siitä, millainen lapsi on kyseessä. Miten hän nousee ja kaatuilee ja miten hän oppii, kun hänelle näyttää. Toiset oppivat paremmin ja nopeammin, toiset huonommin ja hitaammin. Kaikki yleensä kuitenkin oppii ellei ole jotain fyysistä vikaa ettei opi. Mutta siis joillekin kypärä on tärkeä!! - miten muilla?
Joillekin kirjoitti:
kuitenkin suosittelisin sitä kypärääkin, vaikka minä olen sitä mieltä, että ei kannata liikaa suojella! Jos lapsi kaatuu aivan holtittomasti seisoaltaan suoraan (siis aivan tikkusuorana) selälleen ja lyö päänsä lattiaan, niin kypärä on hyvä olla alkuun päässä! Siinähän voi sattua jo pahastikin. Ja jos tällä ihmisellä on vielä muitakin lapsia, jolloin silmät on väkisinkin välillä muualla kuin tässä kaatuilevassa lapsessa!
Eli riippuu hirmusti siitä, millainen lapsi on kyseessä. Miten hän nousee ja kaatuilee ja miten hän oppii, kun hänelle näyttää. Toiset oppivat paremmin ja nopeammin, toiset huonommin ja hitaammin. Kaikki yleensä kuitenkin oppii ellei ole jotain fyysistä vikaa ettei opi. Mutta siis joillekin kypärä on tärkeä!!Kiitos kaikille vastauksista.
Meidänkin vauva on niin nuori (7 kk), ettei hänellä kyllä ole mitään luontaista itsesuojeluvaistoa, eikä todellakaan osaa laskeutua kontilleen, vaikka kuinka yrittäisin opettaa.
Sekin varmasti joillakin toimii, en sitä sano.
Tämä oppi nousemaan polvilleen tukea vasten viikko sitten, ja tosiaan tänään ensimmäisen kerran nousi kokonaan jaloilleen. Ei osaa vielä kontata eikä istua, ryömii kyllä. Eli tässä järjestyksessä mennään.
Nyt olen kyllä huolehtinut, että istun aina vauvan takana "koppaamassa", jos sattuu kaatumaan.
Mutta ihan mukava kuulla, että muillakin pienet kolhut ovat väistämättä normaaleja. Tulee paljon ihmismäisempi olo :). - voi tarvita
vauva heti kirjoitti:
laskeutumaan turvallisesti kontilleen kun rupesi nousemaan polviseisontaan. Laskin hänet siis turvallisesti alas, niin että oppi kuinka pitää mennä. Nyt kun on ruvennut nousemaan ihan kunnolla jaloilleen osaa jo myös laskeutua takaisin kontilleen itse, turvallisesti.
Toki noita kaatumisia sattuu jos lapsi on väsynyt tai innostuu liikaa jostakin. Vähillä itkuilla on selvitty.. :) Ilman itkuja ei varmasti missään perheessä päästä.
Minun mielestäni lasta ei kannata LIIKAA varjella (esim. konttauskypärä on sitä).Konttauskypärä ei todellakaan ole tietyn tyyppisillä lapsilla liikavarjelemista. Lapsissa on niin isoja eroja tässäkin. Jotkut lähtevät hyvinkin varovasti liikkeelle ja toiset päätä pahkaa ilman järjen hiventä. Usein tuntuu olevan, että mitä myöhemmin lapsi lähtee liikkeelle, sitä varovaisempaa/järkevämpää touhu on (ei tietenkään aina).
Pikemminkin sanoisin, että vaikka käyttäisi konttauskypärää, ei siihenkään pidä liikoja luottaa vaan muistaa käyttää ihan tavan maalaisjärkeä ja ottaa huomioon lapsen ikä, vauhti ja taidot.
Lasten eroista vielä, että meillä esim. sukulaispoika nousi ylös ja alkoi liikkua vasta lähempänä vuoden ikää ja teki sen hyvin varovasti. Oma poikamme nousi ylös reilu puolivuotiaana ja meni pää edellä mieltä vailla juuri sinne minne sattui itsensä hankkimaan. Siinä menossa ei pelastaneet mitkään konttauskypärät, vaan lasta oli todellakin vahdittava ja koppailtava kiinni ihan tauotta. - kerran:)
miten muilla? kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista.
Meidänkin vauva on niin nuori (7 kk), ettei hänellä kyllä ole mitään luontaista itsesuojeluvaistoa, eikä todellakaan osaa laskeutua kontilleen, vaikka kuinka yrittäisin opettaa.
Sekin varmasti joillakin toimii, en sitä sano.
Tämä oppi nousemaan polvilleen tukea vasten viikko sitten, ja tosiaan tänään ensimmäisen kerran nousi kokonaan jaloilleen. Ei osaa vielä kontata eikä istua, ryömii kyllä. Eli tässä järjestyksessä mennään.
Nyt olen kyllä huolehtinut, että istun aina vauvan takana "koppaamassa", jos sattuu kaatumaan.
Mutta ihan mukava kuulla, että muillakin pienet kolhut ovat väistämättä normaaleja. Tulee paljon ihmismäisempi olo :).Vielä aloittajalle, vaikka tuonne jo pari kertaa ehdinkin raapustella:)
Meillä siis oli järjestys juuri sama kuin teilläkin, eli poika alkoi heti ryömimisen jälkeen nousta seisomaan (reilut puolivuotias) ja vasta sen jälkeen oppi ensin konttaamaan, sitten istumaan.
Vauhti ja menohalut olivat tosiaan alkuun(kin) hirmuiset ja sitä ei todellakaan voinut alkuun opettaa oikein kaatumaan tai mitään muutakaan, kun ei taidot vielä riittäneet siihen. Oli tosiaan pakko olla taustalla nappailemassa koko ajan.
Tsemppiä, kyllä se siitä kuukausien myötä helpottuu:)
Jotkut aikaiset seisojathan lähtevät ilman konttausvaihetta kävelemään. Meillä kyllä tuli konttausvaihe pian seisomisen ohelle. - miten muilla?
kerran:) kirjoitti:
Vielä aloittajalle, vaikka tuonne jo pari kertaa ehdinkin raapustella:)
Meillä siis oli järjestys juuri sama kuin teilläkin, eli poika alkoi heti ryömimisen jälkeen nousta seisomaan (reilut puolivuotias) ja vasta sen jälkeen oppi ensin konttaamaan, sitten istumaan.
Vauhti ja menohalut olivat tosiaan alkuun(kin) hirmuiset ja sitä ei todellakaan voinut alkuun opettaa oikein kaatumaan tai mitään muutakaan, kun ei taidot vielä riittäneet siihen. Oli tosiaan pakko olla taustalla nappailemassa koko ajan.
Tsemppiä, kyllä se siitä kuukausien myötä helpottuu:)
Jotkut aikaiset seisojathan lähtevät ilman konttausvaihetta kävelemään. Meillä kyllä tuli konttausvaihe pian seisomisen ohelle.Juu, ei mua haittaa pojan menohalut. Eihän mulla muutakaan tekemistä ole kuin sen kanssa leikkiminen :) Vähän vaan alkoi omatunto soimata, kun en ehtinyt kopata, vaan pääsi kaatumaan siihen sohvapöytään.
Itse en ole koskaan kontannut, eikä ole äitinikään, joten on mahdollista, että vauvakin lähtee suoraan kävelemään.
Mutta kivaahan se on, katsella kun vauva kehittyy. Kun vaan pysyisi itse perässä ;) - samat vaiheet...
miten muilla? kirjoitti:
Juu, ei mua haittaa pojan menohalut. Eihän mulla muutakaan tekemistä ole kuin sen kanssa leikkiminen :) Vähän vaan alkoi omatunto soimata, kun en ehtinyt kopata, vaan pääsi kaatumaan siihen sohvapöytään.
Itse en ole koskaan kontannut, eikä ole äitinikään, joten on mahdollista, että vauvakin lähtee suoraan kävelemään.
Mutta kivaahan se on, katsella kun vauva kehittyy. Kun vaan pysyisi itse perässä ;)...eli eka noustiin polvilleen (7kk) ja sattui niitä muksahduksia kun ei aina kerennyt olla ottamassa kiinni :) sit kun oli juuri oppinut tulemaan turvallisesti itse alas polviasennosta niin nousikin sitten jaloilleen. Nyt siis 8kk ja menohalut on kovat :) vähän jo kävellään tukea vasten ja välillä tullaan alas miten sattuu. Aina ei vaan kerkee olla ottamassa kiinni ja toki paha mielihän siitä tulee, kun toinen alkaa itkemään :( Uskon kuitenkin, että lähes kaikki vauvat muksahtelevat ja se pää on niillä todellakin lujaa tekoa :) Ja kyllä sen varmaan huomaa siitäkin, jos vauva vaan jatkaa itkemistä pitkään niin on tosissaan sattunut ja silloin kannattaa kyllä tarkkailla vauvan virkeyttä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2394613Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii763055- 472463
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua451767- 281703
- 791451
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘851285PS uusimman gallupin rakettimainen nousija
https://yle.fi/a/74-20170641 Aivan ylivoimaisesti suurin kannatuksen nousu PS:lle. Nousu on alkanut ja jatkuu 2 vuoden143965- 69948
Sellainen tunne sydämessä
Että nainen olet kaivannut minua. Tai sanonko että oikeastaan koet sitä samaa nostalgiaa, kaipuuta ja mukavia muistoja,86894