Hei vaan sinulle kyselen tätä kautta miten jaksat,sinulle tapahtui aika suuri järkytys.
Ystäväsi elämä muuttui täysin ja viattoman ihmisen elämä loppui.
En tunne sinua mutta olen kirjoituksiasi lukenut,ja olet fiksusti kirjoittanut taistelustasi alkoholia vastaa.
Sinulla on hyvä asia että pääset siellä nopeasti klikalle,täällä se hoitoon meno ei noin helppoa ole.
Minäkin jatkan sitä ikuista taistelua,nyt taas kerran hävinneenä,mutta ainahan sitä voi aloittaa alusta.
Voimia sinulle ja kirjoita miten siellä menee.
Ystäväsi elämä muuttui täysin ja viattoman ihmisen elämä loppui.
En tunne sinua mutta olen kirjoituksiasi lukenut,ja olet fiksusti kirjoittanut taistelustasi alkoholia vastaa.
Sinulla on hyvä asia että pääset siellä nopeasti klikalle,täällä se hoitoon meno ei noin helppoa ole.
Minäkin jatkan sitä ikuista taistelua,nyt taas kerran hävinneenä,mutta ainahan sitä voi aloittaa alusta.
Voimia sinulle ja kirjoita miten siellä menee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sattumalta avasin juuri palstan ja näin viestisi. Kiitos kysymästä, meneehän tuo - jotenkin.
Tuosta tapahtumasta sen verran, että ystäväni oli ajanut takana tulevaa autoa ja ko. uhri oli jäänyt jo ensimmäisen auton alle. Ja vetäytynyt sitten sellaiset sata metriä ystäväni auton mukana :-(( Nyt tosin saatiin tieto, että uhri on ruumiinavauksen perusteella kuollut jo siinä eka törmäyksessä. Kyseessä on ollut terminaalivaiheessa oleva syöpäpotilas, joka oli liikkeellä itsemurhatarkoituksessa :-(. Eli siis todella surullinen homma kaikkiaan. Tietenkin tämä helpottaa ystäväni tilannetta huomattavasti, syyksi luetaan todennäköisesti sitten "vain" rattijuopumus.
Mutta vaikeaa on minullakin, en ole mennyt ainakaan vielä takaisin vieroitukseen. Yritän tässä kärvistellä ihan itse. Jo parisen viikkoa olen juonut enemmän tai vähemmän päivittäin, tosin vain kaljaa. Mutta olo ei ole hääppöinen tietenkään. Koitan kuitenkin nyt tsempata. Toivottavasti sinäkin pärjäilet.
On todella järkyttävä ja surullinen tapaus,ei siihen oikein voi muuta sanoa.
Ei ole helppoa ystävällesi,voimia hänellekin ja tietysti sinulle.
Itsehän sinä tiedät hakeudutko sinne hoitoon jossain vaiheessa.
En olisi minäkään vielä viime syksynä tiennyt mihin tämän kupittelun kanssa joudun,ei tässä paljon ole aihetta iloon.
Mutta ei sitä oikeastaan itsesääliin voi jäädä,jos itse juomisellaan elämän tähän tilanteeseen ajaa.
Yritettävä vaan mennä eteenpäin ja oltava selvänä,itse olen jo niin täynnä itseäni ettet uskokkaan.
Mites kun kirjoitit joku päivä sitten että sinä lopetit juomisen,oletko kuitenkin ottanut.
En kunnolla äsken viestiäsi lukenut,siksi kysyin jaksamista sinulle tuntematon ystävä.
vaikka retostelinkin jo, että nyt loppuu tähän pisteeseen. Jokainen juoppo tai juopon läheinen varmaan tietää, miten helposti nuo lupaukset petetään.
Yritän nyt kuitenkin palata normaaliin päiväjärjestykseen ja katsoa sitten, josko hakeutuisin alkoterapiaan tai tukiryhmään. Tuo klinikka on vähän hankalan matkan päässä (minulla ei ole autoa), joten pitää hommata jotain muuta tilalle tästä lähempää.
Ei tässä tosiaan varmaan itsesääli auta mutta kaikki apu, tuli se sitten mistä tahansa, on tervetullutta jokaiselle alkoholistille. Mikähän siinä avun hakemisessa on niin vaikeaa? Kuten Calmato sanoi: ei niitä omia hampaitakaan kukaan paikkaa itse..hyvin sanottu mielestäni.
Paljon jaksamista sinullekin, kuten myös muille ongelman parissa kamppaileville.
minulla oli se, että luulin pärjääväni vaikka tiesin olevani alkoholisti. Arvioin omat ja alkoholin voimat väärin. Ylpeys teetti semmoisen asenteen. Sitten jouduin pohjalle, ts. koin sydämen murtumisen. Myönsin kauhistuttavan tosiasian, että en pärjääkään ihan itse vaan alkoholi on viemässä minut varmaan tuhoon. Silloin nöyrryin pyytämään apua toisilta alkoholisteilta ja sain sitä.
Kyllä sinäkin halutessasi saat apua, kun otat sen ensimmäisen konkreettisen askeleen. Se on hyvä ottaa joko ihan itse tai paikalliset ryhmät tuntevan alkoholistin kanssa. Kynnys on matalampi kuin luulet.