Individualismi vl-liikkeessä?

Individualismista ei voi edes puhua samassa yhteydessä kuin lestadiolaisuudesta. Nimimerkki Nuusku on väläyttänyt taas vl-foorumilla:


---------

pomeranssi kirjoitti:
Muistan tarkkaan kun istuimme ry:llä ja veljiä oli saapunut SRK:sta ja kyllä siinä jokainen istuja seurasi tarkkaan nostavatko veljet kätensä ja siunaavat.
Alussa saattoi joku ehättää siunaamaan armoa anovan , mutta lopetti kiireellä kun huomasi että veljet eivät siunanneetkaan.


Vaikken ole noita aikoja elänyt, niin itse mielessäni hahmottelisin, että jos tänäpänä tulisi vastaava tilanne, tuntuisi luonnolliselta seurata puheenjohtajien (joita lienee useita) / vanhojen vakaiden puhujien / .. eleitä. Raamattu sanoo, että joillekin on annettu henkien erottamisen lahja: Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget eroittaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys. (1. Kor 12:10)

Jos nyt tätä arvioidessa unohdan 70-luvun ja mietin vuotta 2009, niin kuvittelisin että esim. omassa Siionissani useimmilla puhujilla on ko. kyky, mutta (tähän mennessä) muutamista on itselleni seurapuheiden kautta tullut ilmeiseksi, että heille on Jumala juuri nimenomaisen lahjan varmuudella suonut.

Itse kokisin ainakin tänäpänä ylen turvallisena tarkkailla em. veljien toimintoja. Voisin kuvitella, että monesti voisi jossain tilanteessa jo etukäteen veikata, mihin tulokseen seurakunta asiassa tulee, varsinkin jos vaikkapa joku luettelee pitkän litanian nimellistä tekosyntiä asian 'pointtia' hahmottamatta.

Jossain vanhassa puheessa sanottiin, että tosin kaikilla, mutta varsinkin niillä, joille ei ole suotu henkien erottamisen lahjaa, on joskus voinut olla vaikea tunnistaa vieraita ääniä joita esim. jossain eriseurassa on kuulunut. Kaikille on annettu paljon lahjoja, joillekuille toiset ja joillekulle toiset kalliit lahjat. Ja puheessa jatkettiin, että tällöin on ollut tapana opettaa: Kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. (1. Sam. 15:22) Että kun Jumalan seurakunnasta neuvotaan vaikkapa välttämään vieraita tulia, Jumala siinä sitä kuuliaisuutta rakastaa, vaikka aina ei kaikkea voi ymmärtää.
_________________


Eli ei muuta kuin luotetaan sokeasti johtajaan, jopa omantunnon asioissa.