Viime keväänä aloin voida huonosti. Olin valtavan väsynyt, alkoi olla ilottomuutta, aloitekyvynpuutetta, en mistään innostunut, mieli oli tyhjä ja masentunut, itkeskelin, en ollut oma itseni.
Koska olen yksityisyrittäjä, ajattelin että burn-out on minulle tullut (kieltämättä oli varmaan liikarasitustakin). Mutta olenhan minä ennenkin ollut piipussa ja rasittunut, eikä kertaakaan tuollainen olo tullut. En selvästikään ollut oma itseni ollenkaan.
Kevään mittaan kaikki paheni. Väsymys syveni ja menetin mielenkiinnon rakastamaani työtä kohtaan, mikä oli tosi outoa. Iltaisin itkeskelin, joskus myös aamuisin heti herättyä.
Jatkoin koko kevään, kuin sumussa. Sitten tuli stoppi. Aloin kokea kauheita ahdistus ja paniikkikohtauksia, aamut olivat pahimpia. Oli todella väsynyt ja epätodellinen olo ja ahdistus/paniikki piti vallassa. Lisäksi minulla oli kovaa hiustenlähtöä, palelua, ruokahaluttomuutta, kylmänhikisyyttä, ripulia, laihtumista jne.
Olo oli hirveä. Menin lääkäriin, jossa tutkimatta vaan sain diagnoosin "henkinen stressi, masennus, paniikkihäiriö". Määrättiin mieliala ja rauhoittavia lääkkeitä. Varmaan siksi, koska hirveän olon vuoksi purskahdin itkuun vastaanotolla ja valitin "huonoa oloa".
En tuntenut olevani enää työkykyinen. Aamuisin sain paniikkikohtauksia, töissä olin väsynyt ja huonovointinen, sekä epätodellinen ja ahdistunut olo vaivasi, tuntui etten voi olla töissä, enkä kohdata ihmisiä, minulle tuli siitä sosiaalisia pelkoja.
Olin varma, että olen sekoamassa johonkin mielisairauteen. Ruokahalu katosi täysin, en pystynyt syömään. Olin täysin ahdistunut olotilastani ja jouduin jäämään sairaslomalle. Mielialalääkkeitä en alkanut missään vaiheessa syömään vaikka tuntuikin että sekoan.
Jouduin olemaan töistä poissa koko kesän ja alkusyksyn, ja se sai mielialani romahtamaan täysin. Luulin koko ajan, että olen saanut työstressin aiheuttaman burn-outin tai sairastunut masennukseen tai johonkin mielisairauteen, ajattelin selviänkö ikinä.
Hätä oli suuri kun en tiennyt mikä minulla on ja luulin vain seonneeni jotenkin. Elämänhallinnan menetys tuntui pahalta, oli syvää huonommuudentunnetta tilanteestani ja pelkoa selviytymisestä ja siitä että mikä minulla yleensäkin on?
No, tässä oli vielä vaikka mitä vaiheita, kunnes sain tietää, että kilpirauhaseni toiminta oli suoraan sanottuna täysin sekaisin ja oireeni saivat oikean diagnoosin. Olin välillä liika ja välillä vajaatoiminnalla ja rajusti.
Helpotus oli saada diagnoosi ja oikea lääkitys, en ollutkaan mielisairas tai seonnut. Turhaa aikaa oli vain kulunut kun ei heti tutkittu ja hoidettu. Elämä alkoi normalisoitua hyvin pian, nyt on jo olo oikein hyvä, olen oma itseni ja töissä kiinni taas.
Tarinani pointti oli se, että vaatikaa heti mm.kilpirauhastutkimuksia outojen oireiden tullessa kehiin, itse en olisi ikinä voinut uskoa sellaisen elimellisen häiriön aiheuttavan sellaista helvetillistä olotilaa kellekään.
koko elämä saattaa sen takia mennä sekaisin jos ei saa oikeaa diagnoosia ja hoitoa vaan lääkitään masennus ja rauhoittavilla pillereillä ja oikea sairaus jää hoitamatta.
Koska olen yksityisyrittäjä, ajattelin että burn-out on minulle tullut (kieltämättä oli varmaan liikarasitustakin). Mutta olenhan minä ennenkin ollut piipussa ja rasittunut, eikä kertaakaan tuollainen olo tullut. En selvästikään ollut oma itseni ollenkaan.
Kevään mittaan kaikki paheni. Väsymys syveni ja menetin mielenkiinnon rakastamaani työtä kohtaan, mikä oli tosi outoa. Iltaisin itkeskelin, joskus myös aamuisin heti herättyä.
Jatkoin koko kevään, kuin sumussa. Sitten tuli stoppi. Aloin kokea kauheita ahdistus ja paniikkikohtauksia, aamut olivat pahimpia. Oli todella väsynyt ja epätodellinen olo ja ahdistus/paniikki piti vallassa. Lisäksi minulla oli kovaa hiustenlähtöä, palelua, ruokahaluttomuutta, kylmänhikisyyttä, ripulia, laihtumista jne.
Olo oli hirveä. Menin lääkäriin, jossa tutkimatta vaan sain diagnoosin "henkinen stressi, masennus, paniikkihäiriö". Määrättiin mieliala ja rauhoittavia lääkkeitä. Varmaan siksi, koska hirveän olon vuoksi purskahdin itkuun vastaanotolla ja valitin "huonoa oloa".
En tuntenut olevani enää työkykyinen. Aamuisin sain paniikkikohtauksia, töissä olin väsynyt ja huonovointinen, sekä epätodellinen ja ahdistunut olo vaivasi, tuntui etten voi olla töissä, enkä kohdata ihmisiä, minulle tuli siitä sosiaalisia pelkoja.
Olin varma, että olen sekoamassa johonkin mielisairauteen. Ruokahalu katosi täysin, en pystynyt syömään. Olin täysin ahdistunut olotilastani ja jouduin jäämään sairaslomalle. Mielialalääkkeitä en alkanut missään vaiheessa syömään vaikka tuntuikin että sekoan.
Jouduin olemaan töistä poissa koko kesän ja alkusyksyn, ja se sai mielialani romahtamaan täysin. Luulin koko ajan, että olen saanut työstressin aiheuttaman burn-outin tai sairastunut masennukseen tai johonkin mielisairauteen, ajattelin selviänkö ikinä.
Hätä oli suuri kun en tiennyt mikä minulla on ja luulin vain seonneeni jotenkin. Elämänhallinnan menetys tuntui pahalta, oli syvää huonommuudentunnetta tilanteestani ja pelkoa selviytymisestä ja siitä että mikä minulla yleensäkin on?
No, tässä oli vielä vaikka mitä vaiheita, kunnes sain tietää, että kilpirauhaseni toiminta oli suoraan sanottuna täysin sekaisin ja oireeni saivat oikean diagnoosin. Olin välillä liika ja välillä vajaatoiminnalla ja rajusti.
Helpotus oli saada diagnoosi ja oikea lääkitys, en ollutkaan mielisairas tai seonnut. Turhaa aikaa oli vain kulunut kun ei heti tutkittu ja hoidettu. Elämä alkoi normalisoitua hyvin pian, nyt on jo olo oikein hyvä, olen oma itseni ja töissä kiinni taas.
Tarinani pointti oli se, että vaatikaa heti mm.kilpirauhastutkimuksia outojen oireiden tullessa kehiin, itse en olisi ikinä voinut uskoa sellaisen elimellisen häiriön aiheuttavan sellaista helvetillistä olotilaa kellekään.
koko elämä saattaa sen takia mennä sekaisin jos ei saa oikeaa diagnoosia ja hoitoa vaan lääkitään masennus ja rauhoittavilla pillereillä ja oikea sairaus jää hoitamatta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voiko toiminta muuttua niin että välillä arvot normaalit? Kun niissä ei siis todettu mitään.
Oon kuitenki syönyt nyt cipralexia jonkun aikaa 10mg/päivä ja olo on todella terve.
Jos vika olisi kilpirauhasessa, niin SSRI ei varmaankaan korjaisi oloa, vai?
Kyllä voi arvot vaihdella hyvinkin livakasti ja toisilla on arvot normaalit tai viiterajoissa, vaikka olisikin tämä häiriö ja sen oireet.
Ja masennuslääkkeet ei auta jos vika on kilpirauhasessa. Kilpirauhasen häiriö aiheuttaa masennusta ja masennuksen kaltaisia oireita sekä paniikkihäiriö-oireita, ja niihin ei masislääkkeet yleensä auta.
Käykää lukemassa kilpirauhasfoorumilla, siellä on paljon keskustelua oireista ja hyvää tietoa.
www.kilpirauhas.info
Moi!
Soorry mun tekstin vaaria merkkeja mutta ubuntu sotkee mun sahkopostia.
Sunkin oireet vastaa todellisuutta josta on niin vaikee loytaa sita mika on mielikuvaa ja mika totta. Ma oon nyt harjoitellut tata massenusta vasta 3 viikkoa laakkeilla ja todellisesti oon ollu tassa kunnossa jo vuosia. Se, mista sa oot vastauksen saanut toivon sita kaikille meille!
Vanha juttu mutta miten sulla oli toi epätodellinen olo mulla myös
Minullakin, palelu, hiustenlähtö, alakulo, väsymys ja itkuisuus selvä kilpparinvajis. Kun nämä asiat saatiin kuntoon niin elo taas mukavaa.