Henkiparantaja menetti päänsä

Professori Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus Wähhabeista

Rauha Teille,

Vaikka en ole samaa mieltä kaikkien Hämeen-Anttilan teoksien kanssa, alla oleva asiallinen teksti esittää lyhyesti perusasiat wahhabi-ryhmästä. Tästä ei voi muuta kuin kiittää häntä. Teoksessa on annettu mm. seuraavia hyviä näkökohtia:
a) Hämeen-Anttila on esitellyt tiiviisti Islamin koulukunnat, mikä on erittäin vaikea tehtävä. Wahhabien kohdalla hän on onnistunut tässä erinomaisesti.
b) Hämeen-Anttila on onnistunut tuomaan wahhabien tärkeimmät pääperiaatteet esille
c) Wahhabismia voi tuskin kutsua edes ideologiaksi, mutta Hämeen-Anttila on onnistunut käsittelemään sitä teologian kannalta, mutta myös näyttämään, mitä se tarkoittaa käytännön toiminnassa.

Allaolevassa kommentoidaan Hämeen-Anttilan teoksen kohtia. (Lihavoitu teksti on suoraa lainausta teoksesta.)


Professori Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus Wähhabeista
Teoksen nimi ISLAMIN KÄSIKIRJA (Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2004)

Sivu : 19
Profeetan siirtyminen Mekasta Medinaan tapahtui ilmeisesti rauhanomaisesti, vaikka perimätieto kertookin, että mekkalaiset yrittivät estää tämän ja mahdollisesti jopa surmata profeetan. Profeetan ja hänen toveriensa hijra muodostaa tärkeän esikuvan muslimeille; profeetta jätti pakanallisen kaupungin ja siirtyi yhteisöön, jossa hän saattoi noudattaa puhtaasti islamilaisia tapoja ja elää uskontonsa vaatimusten mukaisesti. Tähän esikuvaan on tukeuduttu usein myöhemminkin. Esimerkiksi Saudi-Arabian wahhabiitit vetäytyivät 1900-luvun alussa omiin yhteisöihinsä turmeltuneiksi mieltämiensä ei-wahhabiittisten muslimien keskuudesta ja muodostivat hijra-yhteisöjä.

Muslimit luonnollisestikin rakastavat Muslimien Profeettaa (SAAS). Jos heille sanotaan ”Profeetta sanoi näin”, he hyväksyvät sen ja tottelevat mielihyvin. Tämä koskee kaikkia muslimeja, paitsi wahhabeja. Wahhabit puhuvat ihmisille Profeetasta (SAAS). Käytännössä heidän toimintansa tuhoaa Profeetan (SAAS) nimen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että he sanovat Profeetan (SAAS) haudalla käymisen olevan bed’ät. Alla Hämeen-Anttila on kirjoittanut tästä. Edelläolevasta tekstistä voimme lukea, että Profeetta (SAAS) muutti toiseen kaupunkiin ja jätti pakanat. Wahhabit käyttävät tätä siirtymistä verukkeena sille, että yrittävät nykyaikana siirtää painopisteen Medinasta Riadiin. Näin he pitävät ihmiset pois Profeetan (SAAS) hautausmaalta.

Jos joku väittää, että Riadiin siirtyminen tapahtui, kun Medina oli heille epäsopiva paikka. Jos tämä pitäisi paikkansa, he olisivat voineet siirtyä takaisin Medinaan saatuaan sittemmin vallan haltuunsa.


Sivu : 77 - 82
ARABISOSIALISMIN RAUNIOILTA ISLAMILAISEEN TASAVALTAAN

Arabisosialismin kyvyttömyys nostaa islamilainen maailma jaloilleen vei siltä lopulta kannatuksen. Pisimpään ovat sinnitelleet arabisosialismin pohjalta nousseet hallitukset, jotka ovat luopuneet ideologiansa toteuttamisesta ja rakentuneet yhden vahvan miehen ja hänen lähimpien sukulaistensa ja tukijoidensa ympärille. Irakissa tällainen jälkijättöinen, näennäinen arabisosialismi pysyi vallassa Saddam Husseinin hahmossa aina kevääseen 2003, Syyriassa Ha´fiz al-Asadin (k.2000) poika Bashir pitää edelleen valtaa isänsä seuraajana. Kumpikaan maa ei kuitenkaan ole enää pitkiin aikoihin ajanut aktiivisesti esimerkiksi arabinationalistisia arvoja.
Niin nämä valtiot kuin aikaisemmatkin arabisosialistiset hallitukset muissa maissa ovat kokeneet islamistisen aktivismin suureksi uhaksi ja koettaneet pitää sitä kurissa tiukan turvallisuuskoneiston avulla. Syyriassa sisäinen uskontotilanne on tuonut lisää jännitettä, koska hallitseva perhe, al-Asadit, kuuluu maan alaviittiseen vähemmistöön. Alaviitit ovat Syyriassa ja Turkissa esiintyvä shiialainen erityisryhmä, jonka juuret menevät keskiajalle, eivätkä he ole sunnalaisille islamisteille puhtaan islamin edustajia. Näin jyrkimpien sunnalaisten suuntausten kurissa pitäminen on alaviittiselle hallitukselle elinehto. Myönteiseltä kannalta tämä tosin on tehnyt Syyriasta yhden uskonnollisesti suvaitsevaisemmista valtioista koko Lähi-idässä ja Syyrian laaja kristillinen vähemmistö on pääsääntöisesti ollut paremmassa asemassa kuin vaikkapa Turkin tai Irakin kristityt.
Pohjimmiltaan tilanne Lähi-idässä on yhä edelleen sama kuin siirtomaavallan loppupuolella: arabimaailma tuntee jääneensä kehityksessä jälkeen ja pyrkii löytämään ideologisen tien, jota seuraamalla taloudellinen ja sotilaallinen kuilu lännen ja Lähi-idän välillä saataisiin kurotuksi umpeen. Viime vuosikymmeninä ratkaisua on haettu islamilaisesta fundamentalismista.
Fundamentalismilla on pitkät juuret islamilaisessa maailmassa. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että islamilaisessa maailmassa on säännöllisin väliajoin pyritty palaamaan uskon lähteille, suorittamaan uskonpuhdistuksia tavoilla, jotka muistuttavat nykyistä fundamentalistista ajatusmaailmaa. Tärkein tällainen yritys henkilöityy Ibn Taimiyyassa (k.1328), joka on monien nykyfundamentalistien keskeinen ideologinen vaikuttaja ja jonka teoksista otetaan jatkuvasti uusia painoksia.

Olemme kirjoittaneet Ibn Taimiyyasta tarpeeksi. Olemme tuoneet todisteet, kuinka sunnioppineet ovat todenneet hänen olevan Islamin ulkopuolella. Silloin tällöin nimi tulee kuitenkin esiin. Muslimien varoja (Beit al-Mal) käytetään tekemään kuuluisaksi henkilöä, joka oli tuomittu kaaferiksi. Onko Muslimien Profeetta (SAAS) tyytyväinen että Islamille annettua rahaa käytetään kaaferin oppien julistamiseen?

Islam perustuu kahteen lähteeseen: Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan. Kolmatta lähdettä ei ole. Sunnien ja shian keskuudessa vallitsee yksimielisyys joistain asioista. Wahhabit peruuttavat nimenomaan näitä Islamin perusasiat ja omasta mielestään he tekevät uskonpuhdistusta. Näitä asioita ovat mm. Profeetan (SAAS) syntymäpäivän viettäminen sunnien ja shian keskuudessa ja jota wahhabit taas vastustivat. Heillä on ongelma Muslimien Profeetan (SAAS) kanssa ja toinen ongelma on siinä, että haluavat puhdistaa muiden uskon ja kutsuvat heitä vääräuskoisiksi. He eivät huomaa että heitä itseään kutsutaan Islamin ulkopuolella oleviksi yksimielisesti.

Yleisesti voidaan sanoa, että fundamentalismin uutta nousua vauhditti siirtomaavalta, joskin on paikallaan muistaa, että esimerkiksi wahhabilaisuuden juuret yltävät 1700-luvun loppuun, aikaan juuri ennen Napoleonin Egyptin-retkeä. On suhteellisen ilmeistä, että ilman länsimaiden väliintuloa fundamentalismista ei olisi kehittynyt sitä poliittista voimaa, joka se nykyään on. Ibn Taimiyyan fundamentalismi oli ideologiana perimmiltään vailla suurtakaan poliittista taustavoimaa.

Ihmishistorian aikana emme ole nähneet, että Jumala olisi lähettänyt ”uskonnollisen” ja ”poliittisen” lähettilään erikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uskonto ja politiikka eivät ole kaksi eri asiaa. Kaikki Jumalan Lähettiläät (SAAS ja RA) olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka tällä perusteella pystyivät ratkaisemaan myös poliittiset ongelmat. Ibn Taimiyyah, joka on wahhabien korkein auktoriteetti ei pärjännyt politiikassa, koska ei tuntenut itse uskontoa. .” Ibn Taimiyyan fundamentalismi oli ideologiana perimmiltään vailla suurtakaan poliittista taustavoimaa”. Suoremmin ei voisi asiaa kuvailla. Jos joku tuo esille, että Suomen Shiiamuslimit organisaationa ei ota kantaa poliittisiin asioihin, se ei tarkoita että meillä ei ole sellaista. Emme vain puutu poliittisiin asioihin. Ibn Taimiyyalla ei edes ollut kykyä politiikkaan.

Fundamentalismin nousulla oli kaksi taustatekijää, Saudi-Arabian wahhabilaisuus ja Egyptissä kehittynyt Muslimiveljeskunta. Saudi-Arabiassa wahhabiittinen ideologia syntyi varsinaisesti 1700-luvun lopussa, kun radikaaliin islamin reformiin pyrkinyt uudistaja Muhammad ibn Abdalwahha´b (k.1791) liittoutui paikallisen mahtiperheen, Al-Sa´udin kanssa.

Yksimielisesti Muslimien Profeetta (SAAS) on sanonut, että paras menetelmä on keskitie. Sananlaskutkin sanovat, että keitto liian suolan kanssa tai ilman suolaa ei ole maukasta. Hämeen-Anttila luokittelee wahhabismin aivan oikein radikaalisiipeen. Koraanissa eikä sunnassa ei missään kohdassa neuvota ihmisiä toimimaan radikaalisesti. On tärkeää huomata, että jos minkä tahansa ryhmän ideologia – sunnin, shiian tai muun – perustuu radikalismiin, se kulkee keskitien ulkopuolella.

Ibn Abdalwahha´b haki ajatuksilleen taustaa Ibn Taimiyyan radikaalista islamista ja vaati paluuta alkuaikojen yhteiskuntamalliin.

Maailmasta ei löydy uskontoa tai teologista näkemystä, joka olisi korostanut tieteiden asemaa enemmän kuin Islam. Wahhabit taas ovat toisessa äärilaidassa ja haluavat palauttaa ihmiset Profeetan (SAAS) ajalle. Profeetta (SAAS) matkusti – jopa aasilla ratsastaen. Profeetan (SAAS) sunnan seuraaminen nykyaikana ei todellakaan tarkoita aasin ostamista ja sillä matkustamista. Wahhabien kuulee väittävät todella ihmeellisiä asioita Profeetan (SAAS) sunnaksi. Heidän tarkoituksenaan on poistaa ihmiset sen tiedon äärestä, jota Koraanin useat kymmenet jakeet käskevät opiskelemaan. Saudi-Arabiassa nainen ei esimerkiksi nykypäivänä saa ajaa autoa!

Osana tätä vaatimusta oli muiden muslimien tuomitseminen uskottomiksi (kafir), joita vastaan wahhabiittien velvollisuus oli nousta.

Olemme käsitelleet aiemmin että muut ryhmät ovat ilmoittaneet yksimielisesti, että wahhabien oppi ei kuulu Islamiin. Tästä vallitsee sunnien ja shian välillä yksimielisyys. Tätä ei nyt tässä käsitellä enempää. Mutta se mikä heissä on ihmeellisintä:

Tämä johtikin ryöstö- ja hävitysretkiin,

Hämeen-Anttilan teksti on todellinen ja oikeellinen. Wahhabit ovat murhaajia ja ryöstäjiä. Mielestäni tässä on paras kohta vastaukselle, jos joku kysyy miten voidaan yksinkertaisesti kuvat wahhabeja. Eniten he vastuvat Profeetan (SAAS) Talon Väkeä (RA), josta Profeetta (SAAS) yksimielisesti – sekä sunnien että shian keskuudessa – on sanonut, että jos joku rakastaa heitä (RA), hän rakastaa Profeettaa (SAAS). Toisaalta yksimielisiä ollaan myös siitä, että avioliiton ulkopuolella syntyneet (äpärät) eivät rakasta Alia (RA). Tämä on koe, jonka kuka tahansa voi tehdä tavatessaan wahhabin ja voi kysyä: ”Rakastatko Alia (RA)?”

kun wahhabiittien joukot pyrkivät puhdistamaan islamia kaikesta epäislamilaisuudesta muun muassa hävittämällä shiialaisten kunnioittamia moskeijoita Kerbalassa ja tuhoamalla Mekan ja Medinan islamilaisia monumentteja, jotka periytyivät profeettaa myöhemmältä ajalta.

Kun wahhabit wahhabit parisataa vuotta sitten hyökkäsivät Kerbalaan, he tappoivat yhdessä päivässä 15 000 ihmistä, joiden joukossa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Tämä on asia jota kukaan ei voi koskaan unohtaa. Se näyttää kuinka nämä ihmiset tappavat ja varastavat. Fasistitkin tappavat ihmisiä – mutta ei Jumalan nimessä. Wahhabit tappavat siviilejä Jumalan nimeen, mikä pahinta mikä maailmassa voi olla. Näin he ovat tehneet shiaa kohtaan, mutta tämäkään ei riittänyt heille. Samalla tavalla he tekivät Medinan ja Mekan asukkaille. Tätä he kutsuvat ”puhdistamiseksi”. Nykyaikana Saudi-Arabian kuningas perhe tekee muutoksia Mekan alueella - Jumalan kotiin. Jos maailman muslimit eivät jokapuolelta tekisi valituksia, että näin ei voi tehdä, he laittaisivat Profeetan (SAAS) haudankin maan tasalle. Erään näkökulman mukaan pahin vihollinen Islamille ovat wahhabit, jotka saavat uskonnon näyttämään hyvin rumalta.

Samanlainen ikonoklastinen ajattelu on nykymaailmassa näyttäytynyt Afganistanissa, kun talibanit tuhosivat Afganistanin esi- tai epäislamilaisia monumentteja, kuten Bamiya´nin buddha-patsaat.

Tämä kohta näyttää Hämeen-Anttilan teoksen tärkeimmän arvon: miten hän on yhdistänyt uskonnollisen teologian ja antanut sen toteutuksesta käytännön esimerkin. Nykyaikana ei kukaan suomalainen ole jäänyt kuulematta talban-liikkeestä ja sen taustoista. Sitä mitä he tekivät afganistanilaisille ja minkälaista kuvaa he näyttävät Islamista maailmalle, ei tarvitse tässä alkaa selittämään, koska kaikki tietävät sen. Wahhabien periaate poistaa ihmiset Islamin läheltä käyttämällä perusteena joko Koraania tai sunnaa. Luojan kiitos maailmassa löytyy sellaisia Islamin ulkopuolisiakin tutkijoita, jotka osoittavat selvästi että nämä aatteet ja teot eivät kuulu Islamiin.

Wahhabiittinen ideologia tarjosi Sa´udin perheelle mahdollisuuden alistaa niemimaan heimot valtansa alle ja koettaa luoda alueelle vahva valtio. Saudijoukot onnistuivatkin valloittamaan islamin pyhät kaupungit Mekan ja Medinan vuonna 1803, millä oli suuri ideologinen merkitys. 1800-luvulla saudi-valtio sortui Egyptin hallitsijan Muhammad Alin vastatoimiin (sotaretket 1812 ka 1818), ja wahhabiittinen ideologia jäi odottamaan uutta tilaisuutta yhdistää niemimaa puhdasoppiseksi valtioksi. Tänä aikana Abdalwahha´bin jälkeläiset pitivät Saúdin perheen sheikkien kanssa yhtä, mikä heijastuu vielä nykyäänkin Saudi-Arabiassa: kuningashuonetta ja oppineistoa yhdistävät niin ideologia kuin sukulaissuhteetkin.

Islamin historiasta ei löydy tietoa, jossa Muslimien Profeetta (SAAS) olisi perustanut ”kuningashuoneen”. Onko tämä yhteys Koraanin käsky vai Profeetan (SAAS) sunna?

Laajempaa poliittista merkitystä wahhabilainen ajattelu sai vasta kun Abdal´aziz Ibn Sa´ud(k.1953) ensin julistautui Najdin sulttaaniksi(1932) ja julisti wahhabilaisuuden maan viralliseksi uskontomuodoksi.

Olemme aiemmin kirjoittaneet artikkelin ”Wahhabit eivät ole sunneja”. Sunneja ovat hanafit, maalekit, shafeiit ja hanbalit. Wahhabit eivät kuulu mihinkään edellä mainituista. Mielenkiintoista Hämeen-Anttilan tuomassa tekstissä on se, että kuningas on ilmoittanut kansalle virallisen uskonnon. Se että kuningas julistaa oikean uskonnon, on sama kuin jos aivokirurgia tarvitseva potilas vietäisiin automekaanikon hoidettavaksi!

Näin maahan vakiintui outo beduiiniperinteen ja fundamentalistisen islamin liitto, jota vastaa ulkopoliittisesti yhtä outo tasapainottelu Yhdysvaltojen läheisenä liittolaisena ja samanaikaisesti fundamentalistisen islamin tärkeimpänä taloudellisena ja poliittisena tukijana.

Toivon, että lukija huomaa sanan ”outo” ja miettii mikä asiassa on kummallista. Toisin sanoen kun murhaajasta ja varkaasta tulee uskonnon asiantuntija, periaatteena ei voi olla muuta kuin yllä luetellut.

Saudi-Arabian moskeijoissa on yleisesti jo puoli vuosisataa hallituksen tuella ja rahoituksella julistettu oppeja, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa hallituksen oman ulkopolitiikan kanssa.

Islamin sisällä ei ole ristiriitaisuuksia missään suhteessa. Tämä johtuu siitä että uskonto on Jumalta. Profeetan (SAAS) sunnan ja Koraanin välillä ei löydy ristiriitaisuuksia. Jos ristiriitaisuuksia syntyy kyse on tietämättömyydestä - wahhabismin kohdalla Ibn Taimiyyen oppimattomuudesta.

Wahhabiitit ovat alusta alkaen ajaneet puhdasoppista islamilaista valtiota, jota voisi nimittää jihad-valtioksi, sillä se on katsonut olevansa jatkuvassa taistelussa ulkopuolisia vastaan.

Yksinkertaisesti jihad on Islamilainen puolustusjärjestelmä. Kun muslimimaahan hyökätään, muslimien tulee puolustautua hyökkääjää vastaan. Koska wahhabit eivät ole ymmärtäneet Islamia oikein missään suhteessa, tätä Jumalallista ja puhdasta asiaa, Jihadia, on käytetty väärin. Tällä tavalla on lisäksi annettu muulle maailmalle täysin väärä kuva Islamista. Tärkeintä yllämainitussa tekstissä on se, että jos murhaaja ja varas haluaa puolustella omia tekojaan, hän selittää ne niin, että ne voitaisiin perustella moraalisesti. Mutta nämä psyykkisesti sairaat ihmiset tappavat toisia Jumalan nimeen. Yksimielisesti shian ja sunnien keskuudessa muslimiksi kutsutaan henkilöä, joka tunnustaa että Jumala on Yksi ja että Mohammad on hänen Lähettiläänsä (SAAS). Tämä periaate ei sovi heille. He ovat peruuttaneet tämän periaatteen lisäksi paljon muitakin perusasioita. Miksi? Siksi että he haluavat saavuttaa taloudellista voittoa tappamalla ja kutsuvat tekojaan vielä jihadiksi!

Wahhabiittien jyrkkyyttä kuvaa hyvin se, että varhaiset wahhabiitit pitivät muita muslimeita epäuskovina (kafir) ja ulottivat taistelunsa heitäkin vastaan – mikä sopi mainiosta beduiinieetokseen: uskottomien vihollisten omaisuus oli beduiinijoukoille laillista saalista. Wahhabilaisuuden varhaisvaiheissa wahhabiitit ja heidän sotilaallinen veljeskuntansa (ikhwa´n) pyrkivät puhdistamaan islamin uskontoa väkivaltaisesti, kävivät taistelua ei-wahhabiittejä vastaan ja muun muassa tuhosivat islamilaisia hautamuistomerkkejä, joita he pitivät puhdasoppisen islamin vastaisina.

On ikävää, että Suomestakin löytyy tällaisen aatteen leviämistä. Hautausmaalle hautakiveen ei saa kirjoittaa mitään – edes vainajan nimeä. Nainen ei saa osallistua hautajaisiin lainkaan. Kukat ja kynttilät ovat hautausmaalla kielletty. Voidaan kysyä, missä ja miten Profeetta (SAAS) kielsi nämä! Hautaaminen ja hautajaiset sekä hautausmailla käynti on ihmisille luonteenomainen, ihmisälyyn perustuva tapa ja tarve. Jumala on sallinut sen ihmisille. Voidaan ihmetellä, miksi tämänkaltaisia kieltoja on säädetty. Vastaus on se, että näiden oppien tarkoitus ja päämäärä on vain pitää ihmiset pois Profeetan (SAAS) hautausmaalta. Heillä on siis ongelma itse Profeetan (SAAS) kanssa).


Vaikka Saudi-Arabian ulkopolitiikka on myöhemmin menettänyt aktiivisen aggressiivisuutensa, sen periaatteellinen eristyneisyys ja ylevymmyydentunto on säilynyt. Aktivismi on vain muuttanut muotoaan ja esittäytyy nykyään propaganda- ja opetustoimintana, joka toisissa olosuhteissa on näyttäytynyt kumouksellisena, kuten Afganistanin talibanien tukemisena.

Olemme käsitelleet jo tässä artikkelissa sitä kuinka tässä teoksessa teologiset opit on tuotu esille käytännön esimerkein. Kuten totesimme, kaikki tietävät mitä talebanien oppien toteutus käytännössä tarkoittaa.

Puhtaammin islamilainen fundamentalismi on kehittynyt Egyptistä lähtöisin. Egyptissä ajatus islamin alkuaikojen yhteiskuntamallista kaikkien nykyajan ongelmien ratkaisijana liittyy Muslimiveljeskunnan kehittymiseen. Tämän veljeskunnan pääideologit olivat sen perustaja Hasan al-Banna´(k.1949) ja sen radikalisoija Sayyid Qutb(k.1966). Egyptin ulkopuolella johtavia fundamentalistiajattelijoita ovat olleet pakistanilainen Maula´na´Abu´l-A´la´al-Maudu´di´(k.1979) ja sudanilainen Hasan al-Turabi, joka saattoi toteuttaa Syyriassa ajatuksiaan, kunnes hänen hallituksensa syöstiin vallasta 1999. Huomionarvoista on, ettei yksikään näistä ideologeista ole kuulunut islamilaiseen oppineistoon, vaan kaikki ovat saaneet modernin koulutuksen, vaikkakin uskonnolla on ollut tärkeä sija heidän elämässään.

Tätä tekstiä ei tarvitsee selittää. Kun Hämeen-Anttila kirjoittaa että wahhabien idelogit eivät kuulu islamilaiseen oppineistoon, lopputulos voi olla vain se mikä se on. Esimerkiksi tapetaan siviilejä jihadin nimissä. Ryöstetään ihmisiä jihadin nimissä…


Muslimiveljeskunnan ideologiana on ollut islamilaisen tietoisuuden kehittäminen yhteiskunnallisella työllä, julkaisutoiminnalla ja kunkin uskovan tarjoamalla henkilökohtaisella esikuvalla. Tämän lisäksi Muslimiveljeskunta on tarpeen tullen ollut valmis aseelliseen toimintaan, mutta tämä ei koskaan ole ollut veljeskunnan keskeistä toimintaa.
Fundamentalistit ovat suhtautuneet myönteisesti lännen ”neutraaleihin” keksintöihin, jotka eivät ole ristiriidassa islamin kanssa vaan joita päinvastoin voidaan käyttää islamin eduksi. Esimerkiksi Muslimiveljeskunta on saanut jäsenistöönsä paljon sivistyneistöä, insinöörejä ja muita jokapäiväisesti ”länsimaisen” teknologian kanssa työskenteleviä ja se käyttää nykyään aktiivisesti tietotekniikan suomia mahdollisuuksia levittääkseen ajatuksiaan.
Fundamentalistinen islam on tavallaan reformistista sikäli, että se pyrkii hankkiutumaan irti painolastista, jota ”puhdas” islam on keskiajalla saanut. Näin fundamentalismi ja modernismi ovat osittain yhteen sovitettavia ajatussuuntia, vaikka toisissa kohdissa tietyt nykyajan käsitykset törmäävätkin yhteen islamistien käsitysten kanssa. Monet fundamentalistiajattelijat ovat koettaneet puhdistaa islamista ongelmallisia piirteitä vetoamalla varhaisen islamilaisen yhteiskunnan tilanteeseen.

Näistä ihmisistä löytyy myös niitä, jotka haluavat elää täysin Profeetan (SAAS) aikaisissa oloissa. On totta että Profeetta (SAAS) matkusti. Mutta hän käytti oman aikansa kulkuvälineitä. Ja on totta että Profeetta (SAAS) lähetti viestejä. Mutta sekin tapahtui sen ajan viestintäkeinoja hyväksi käyttäen. Pitäisikö nykyaikana unohtaa erikoislääkärit, kännykät, internet, lentokoneet. Joskus ihminen voi ymmärtää uskonnon virheellisesti. Mutta toisaalta voidaan kysyä minkälainen heidän käsityksensä Jumalasta on? Pitäisikö nykyaikana matkustaa vielä aasialla.

Naisen asema on hyvä esimerkki fundamentalismin monimuotoisuudesta. Samalla kun toiset fundamentalistit ovat pyrkineet rajoittamaan naisen yhteiskunnallisen vapauden minimiin (esim. Afganistanin talibanit), toiset ovat vedonneet varhaiskauden suhteellisen suureen vapauteen ja jopa tapauksiin, joissa varhaiset naiset vaikuttivat näkyvästi yhteiskunnassa, ja ovat vaatineet naisen asemaan selkeitä parannuksia. Esimerkiksi Irakissa vaikutusvaltainen shiialainen johtaja, ajatollah Muhammad Ba´qir al-Sadr (teloitettiin vuonna 1980), pyrki parantamaan naisten koulutusmahdollisuuksia ja hänen sisarensa Bint al-Huda´ toimi naispuolisena uskonoppineena ja poliittisena aktivistina.

Shiia halua antaa naisille oikeuksia. Shiia haluaa tehdä naistenkin kohdalla sen mitä Jumala käskee. Tämä sisältää naisten Jumalalta saamat oikeudet. Toisaalta se mitä wahhabit tekevät. He eivät halua ottaa pois, mitä Jumala on esim. naisille määrännyt. He haluavat itse määritellä kaikki lait, myös naisia koskevat.


Sivu : 134 - 135
Hajj on yksimuslimien perusvelvollisuuksista, mutta sen lisäksi on olemassa toisenlaisia pyhiinvaelluksia, jotka eivät kuitenkaan vapauta varsinaisen pyhiinvaelluksen velvollisuudesta, eivätkä itsessään ole velvollisuus kenellekään. Umra on pienimuotoisempi Mekkaan tehtävä pyhiinvaellus, jolla silläkin on omat vakiintuneet tapansa ja joka voidaan suorittaa milloin tahansa.
Umra on kaikkien muslimien hyväksymä tapa, mutta pyhiinvaellukset (ziya´ra) muihin kohteisiin jakavat muslimien kantoja. Fundamentalistit, esimerkiksi Saudi-Arabian wahhabiitit, ovat aina paheksuneet pyhimysten ja islamin varhaishistorian kunnioitettujen miesten ja naisten haudoille suoritettavia pyhiinvaelluksia, mutta molemmat tavat ovat juurtuneet hyvin syvälle kansanuskoon, islamin mystiikkaan (suufilaisuuteen) ja shiialaisuuteen.

Pitäikö Profeetan (SAAS) kuoltuaan herätä henkiin ja käydä omalla hautausmaallaan, ennen kuin asia olisi hyväksyttävä näille ihmisille? Mitä heidän mielestään Profeetan (SAAS) olisi pitänyt tehdä? Lukuisat shian ja sunnien hadithit kertovat kuinka Profeetta (SAAS) kävi joka torstai ihmisten haudoilla rukoilemassa. Tämä tosin todistaa vain haudalla käymisen suositeltavuuden. Tämän lisäksi sunnien ja shian haditheissa Profeetta (SAAS) itse käskee ihmisiä käymään omalla haudallaan…Näiden hadithien lisäksi asia on sunnien ja shian keskuudessa yksimielisesti erittäin suositeltavaa käydä Profeetan (SAAS) haudalla. Jotkut ovat antaneet jopa fatwan, että se on pakollista. Wahhabien ongelma on nimenomaan se, että yrittävät tälläkin tavalla poistaa Profeetan (SAAS) nimen koko Islamin historiasta.

Sivu : 172
Vaikka naisen heikko asema eräissä maissa on todellisuudessa vanhojen heimoperinteitten syytä, näissä maissa itsessään se pyritään legitimoimaan islamin nimissä. Sen enempää Afganistanin talibanit kuin Saudi-Arabian wahhabiititkaan eivät ole julistaneet toimivansa heimoperinteitten varassa vaan ovat vedonneet nimenomaan islamiin. Kyse on kuitenkin olemassa olevien heimotapojen legitimoimisesta uskonnolla, ei uskonnon rakenteista nousevista piirteistä.

Tärkeä pointti tässä asiassa on se, että Hämeen Anttila, joka on tutkinut asiaa ulkopuolisena, on sanonut, että Wähhabien usko pohjautuu heidän heimoelämäänsä, ei islamiin. Lukija huomaa, miksi niin shiia kuin sunnitkin sanovat, että Wähhabit eivät ole islaminuskoisia. Eli Wähhabeilla on oma elämäntapa, jota he väittävät islamiksi, joka ei pohjaudu mitenkään Koraaniin tai sunnaan.

Sivu : 218 , 219
1900-luvulla varsinkin sunnalaisten aktivistien keskuudessa on alkanut levitä uudenlainen tulkinta jihadista, jolla ei kuitenkaan ole oppineitten muodollista hyväksyntää. Tämä jihad on taistelua islamilaisten maiden maallisia hallituksia vastaan. Tällaisen radikaalin tulkinnan mukaan maalliset hallitukset käytännössä estävät islamin kunnollista toteuttamista ja toimivat epäislamilaisten periaatteiden varassa. Näin hallitukset ovat siis todellisuudessa luopuneet islamista ja taistelu niitä vastaan on puolustustaistelua islamin puolesta islamilaisella alueella. Esimerkiksi Anwar Sadatin (Anwar as-Sa´da´t) murha vuonna 1981 tehtiin jihadin nimissä. Tällainen jyrkkä tulkinta jihadista on leimallista islamilaisiksi julistautuvilla järjestöillä, jotka kannattavat terroria toimintavuotonaan.

Sana terrorismi, jota Hämeen Anttila on käyttänyt ei ole tuttu shiiassa eikä sunnassakaan. Oikea sana, jota tulisi käyttää tämän asian kanssa, on yksinkertaisesti murha. Sana ”terrori” on poliittinen ilmaus tämänkaltaisille teoille. Kun sanaa ”murha” verrataan Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan, löydämme useita jakeita ja hädithejä, jotka ovat käsitelleet tämän asian ja saamme suoria käskyjä, että mitä tämänkaltaisille ihmisille tulisi tehdä. Haluan korostaa, että nämä ihmiset ovat murhaajia ja ryöstäjiä, kuten Hämeen Anttilakin on sanonut heidän teoistaan.

Saudi-Arabian varhaiset wahhabiitit tarjoavat tälle jihadille esikuvan, sillä wahhabiitit julistivat muut muslimit epäuskoviksi, kaafireiksi, ja pitivät heitä vastaan taistelemista laillisena jihadina. Wahhabiitit kuitenkin vetäytyivät omiin yhteisöihinsä ja muodostivat näin tavallaan valtion, siinä missä sunnalaisten aktivistien jihad tapahtuu yhteiskunnan sisältä käsin.
Yhteistä 1900-luvun ja 2000-luvun alun jihad-käsitykselle on vahva suuntautuminen islamin alueenpuolustamiseen ulkopuolista hyökkääjää vastaan. 1900-luvun alkupuolella käytiin taistelua siirtomaavaltoja ja Venäjän leviämistä vastaan, nykyään tshetsheenit taistelevat venäläismiehitystä, irakilaiset amerikkalaismiehitystä vastaan. Kaikissa näissä tapauksissa jihad-käsitettä on käytetty retorisesti, mutta yhdessäkään tapauksessa julistetulla jihadilla ei ole ollut yksimielistä kannatusta islamilaisessa maailmassa.


Sivu : 224 , 225
Saudi-Arabian kuningashuone on pitkään tasapainoillut kahden perimmiltään yhteen sovittamattoman suuntauksen välissä. Toisaalta maa on ollut Yhdysvaltojen läheisin, pitkäaikaisin ja uskollisin liittolainen Lähi-idässä ja varsinkin shaahin kukistumisen jälkeen Yhdysvaltojen tärkein tukialue. Toisaalta maan sisäinen ideologia on jyrkkä fundamentalistinen, wahhabiittinen islam, jota pidetään Lähi-idän ahdasmielisimpänä islam-tulkintana – myös Osama on pitkälti tämän ideologian tuote, vaikka hän toki sai vaikutteita militanteilta islamistiajattelijoilta. Saudi-Arabia on vuosikymmeniä tukenut samanlaisen ideologian leviämistä muuallakin maailmassa ja rahoittanut fundamentalismia sen kaikissa eri muodoissa, myös aseellisena toimintana.
Tällainen tilanne repii Saudi-Arabiaa sisäisesti, kuten vuoden 2003 terroriteot ovat selvästi osoittaneet. Sama kävi ilmi jo syyskuun iskussa 2001, olihan valtaosa iskujen tekijöistä saudeja. Ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeinen aika osoittautui Saudi-Arabian sisäiselle tilanteelle ongelmalliseksi, kun Yhdysvallat halusi pitää kiinni Saudi-Arabiaan perustamistaan sotilastukikohdista, joiden ainakin sanottiin alkujaan olevan tarkoitettuja väliaikaisiksi.

Emme halua käsitellä Hämeen Anttilan kommentteja Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan perustuen, koska tekstistä tulisi silloin hyvin pitkä. Joissakin tapauksissa olemme käsitelleet erikseen Wähhabien taustaa ja mielipiteitä laajasti käyttäen myös Koraania ja Profeetan (SAAS) perimätietoa. Tekstissä on paljon muitakin asioita, jotka selviävät lukiessa.

http://suomenshiiamuslimit.us/wahhabit-9.php

ehkä jotain kiinnostuva kirjoitti:

Professori Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus Wähhabeista

Rauha Teille,

Vaikka en ole samaa mieltä kaikkien Hämeen-Anttilan teoksien kanssa, alla oleva asiallinen teksti esittää lyhyesti perusasiat wahhabi-ryhmästä. Tästä ei voi muuta kuin kiittää häntä. Teoksessa on annettu mm. seuraavia hyviä näkökohtia:
a) Hämeen-Anttila on esitellyt tiiviisti Islamin koulukunnat, mikä on erittäin vaikea tehtävä. Wahhabien kohdalla hän on onnistunut tässä erinomaisesti.
b) Hämeen-Anttila on onnistunut tuomaan wahhabien tärkeimmät pääperiaatteet esille
c) Wahhabismia voi tuskin kutsua edes ideologiaksi, mutta Hämeen-Anttila on onnistunut käsittelemään sitä teologian kannalta, mutta myös näyttämään, mitä se tarkoittaa käytännön toiminnassa.

Allaolevassa kommentoidaan Hämeen-Anttilan teoksen kohtia. (Lihavoitu teksti on suoraa lainausta teoksesta.)


Professori Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus Wähhabeista
Teoksen nimi ISLAMIN KÄSIKIRJA (Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2004)

Sivu : 19
Profeetan siirtyminen Mekasta Medinaan tapahtui ilmeisesti rauhanomaisesti, vaikka perimätieto kertookin, että mekkalaiset yrittivät estää tämän ja mahdollisesti jopa surmata profeetan. Profeetan ja hänen toveriensa hijra muodostaa tärkeän esikuvan muslimeille; profeetta jätti pakanallisen kaupungin ja siirtyi yhteisöön, jossa hän saattoi noudattaa puhtaasti islamilaisia tapoja ja elää uskontonsa vaatimusten mukaisesti. Tähän esikuvaan on tukeuduttu usein myöhemminkin. Esimerkiksi Saudi-Arabian wahhabiitit vetäytyivät 1900-luvun alussa omiin yhteisöihinsä turmeltuneiksi mieltämiensä ei-wahhabiittisten muslimien keskuudesta ja muodostivat hijra-yhteisöjä.

Muslimit luonnollisestikin rakastavat Muslimien Profeettaa (SAAS). Jos heille sanotaan ”Profeetta sanoi näin”, he hyväksyvät sen ja tottelevat mielihyvin. Tämä koskee kaikkia muslimeja, paitsi wahhabeja. Wahhabit puhuvat ihmisille Profeetasta (SAAS). Käytännössä heidän toimintansa tuhoaa Profeetan (SAAS) nimen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että he sanovat Profeetan (SAAS) haudalla käymisen olevan bed’ät. Alla Hämeen-Anttila on kirjoittanut tästä. Edelläolevasta tekstistä voimme lukea, että Profeetta (SAAS) muutti toiseen kaupunkiin ja jätti pakanat. Wahhabit käyttävät tätä siirtymistä verukkeena sille, että yrittävät nykyaikana siirtää painopisteen Medinasta Riadiin. Näin he pitävät ihmiset pois Profeetan (SAAS) hautausmaalta.

Jos joku väittää, että Riadiin siirtyminen tapahtui, kun Medina oli heille epäsopiva paikka. Jos tämä pitäisi paikkansa, he olisivat voineet siirtyä takaisin Medinaan saatuaan sittemmin vallan haltuunsa.


Sivu : 77 - 82
ARABISOSIALISMIN RAUNIOILTA ISLAMILAISEEN TASAVALTAAN

Arabisosialismin kyvyttömyys nostaa islamilainen maailma jaloilleen vei siltä lopulta kannatuksen. Pisimpään ovat sinnitelleet arabisosialismin pohjalta nousseet hallitukset, jotka ovat luopuneet ideologiansa toteuttamisesta ja rakentuneet yhden vahvan miehen ja hänen lähimpien sukulaistensa ja tukijoidensa ympärille. Irakissa tällainen jälkijättöinen, näennäinen arabisosialismi pysyi vallassa Saddam Husseinin hahmossa aina kevääseen 2003, Syyriassa Ha´fiz al-Asadin (k.2000) poika Bashir pitää edelleen valtaa isänsä seuraajana. Kumpikaan maa ei kuitenkaan ole enää pitkiin aikoihin ajanut aktiivisesti esimerkiksi arabinationalistisia arvoja.
Niin nämä valtiot kuin aikaisemmatkin arabisosialistiset hallitukset muissa maissa ovat kokeneet islamistisen aktivismin suureksi uhaksi ja koettaneet pitää sitä kurissa tiukan turvallisuuskoneiston avulla. Syyriassa sisäinen uskontotilanne on tuonut lisää jännitettä, koska hallitseva perhe, al-Asadit, kuuluu maan alaviittiseen vähemmistöön. Alaviitit ovat Syyriassa ja Turkissa esiintyvä shiialainen erityisryhmä, jonka juuret menevät keskiajalle, eivätkä he ole sunnalaisille islamisteille puhtaan islamin edustajia. Näin jyrkimpien sunnalaisten suuntausten kurissa pitäminen on alaviittiselle hallitukselle elinehto. Myönteiseltä kannalta tämä tosin on tehnyt Syyriasta yhden uskonnollisesti suvaitsevaisemmista valtioista koko Lähi-idässä ja Syyrian laaja kristillinen vähemmistö on pääsääntöisesti ollut paremmassa asemassa kuin vaikkapa Turkin tai Irakin kristityt.
Pohjimmiltaan tilanne Lähi-idässä on yhä edelleen sama kuin siirtomaavallan loppupuolella: arabimaailma tuntee jääneensä kehityksessä jälkeen ja pyrkii löytämään ideologisen tien, jota seuraamalla taloudellinen ja sotilaallinen kuilu lännen ja Lähi-idän välillä saataisiin kurotuksi umpeen. Viime vuosikymmeninä ratkaisua on haettu islamilaisesta fundamentalismista.
Fundamentalismilla on pitkät juuret islamilaisessa maailmassa. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että islamilaisessa maailmassa on säännöllisin väliajoin pyritty palaamaan uskon lähteille, suorittamaan uskonpuhdistuksia tavoilla, jotka muistuttavat nykyistä fundamentalistista ajatusmaailmaa. Tärkein tällainen yritys henkilöityy Ibn Taimiyyassa (k.1328), joka on monien nykyfundamentalistien keskeinen ideologinen vaikuttaja ja jonka teoksista otetaan jatkuvasti uusia painoksia.

Olemme kirjoittaneet Ibn Taimiyyasta tarpeeksi. Olemme tuoneet todisteet, kuinka sunnioppineet ovat todenneet hänen olevan Islamin ulkopuolella. Silloin tällöin nimi tulee kuitenkin esiin. Muslimien varoja (Beit al-Mal) käytetään tekemään kuuluisaksi henkilöä, joka oli tuomittu kaaferiksi. Onko Muslimien Profeetta (SAAS) tyytyväinen että Islamille annettua rahaa käytetään kaaferin oppien julistamiseen?

Islam perustuu kahteen lähteeseen: Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan. Kolmatta lähdettä ei ole. Sunnien ja shian keskuudessa vallitsee yksimielisyys joistain asioista. Wahhabit peruuttavat nimenomaan näitä Islamin perusasiat ja omasta mielestään he tekevät uskonpuhdistusta. Näitä asioita ovat mm. Profeetan (SAAS) syntymäpäivän viettäminen sunnien ja shian keskuudessa ja jota wahhabit taas vastustivat. Heillä on ongelma Muslimien Profeetan (SAAS) kanssa ja toinen ongelma on siinä, että haluavat puhdistaa muiden uskon ja kutsuvat heitä vääräuskoisiksi. He eivät huomaa että heitä itseään kutsutaan Islamin ulkopuolella oleviksi yksimielisesti.

Yleisesti voidaan sanoa, että fundamentalismin uutta nousua vauhditti siirtomaavalta, joskin on paikallaan muistaa, että esimerkiksi wahhabilaisuuden juuret yltävät 1700-luvun loppuun, aikaan juuri ennen Napoleonin Egyptin-retkeä. On suhteellisen ilmeistä, että ilman länsimaiden väliintuloa fundamentalismista ei olisi kehittynyt sitä poliittista voimaa, joka se nykyään on. Ibn Taimiyyan fundamentalismi oli ideologiana perimmiltään vailla suurtakaan poliittista taustavoimaa.

Ihmishistorian aikana emme ole nähneet, että Jumala olisi lähettänyt ”uskonnollisen” ja ”poliittisen” lähettilään erikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uskonto ja politiikka eivät ole kaksi eri asiaa. Kaikki Jumalan Lähettiläät (SAAS ja RA) olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka tällä perusteella pystyivät ratkaisemaan myös poliittiset ongelmat. Ibn Taimiyyah, joka on wahhabien korkein auktoriteetti ei pärjännyt politiikassa, koska ei tuntenut itse uskontoa. .” Ibn Taimiyyan fundamentalismi oli ideologiana perimmiltään vailla suurtakaan poliittista taustavoimaa”. Suoremmin ei voisi asiaa kuvailla. Jos joku tuo esille, että Suomen Shiiamuslimit organisaationa ei ota kantaa poliittisiin asioihin, se ei tarkoita että meillä ei ole sellaista. Emme vain puutu poliittisiin asioihin. Ibn Taimiyyalla ei edes ollut kykyä politiikkaan.

Fundamentalismin nousulla oli kaksi taustatekijää, Saudi-Arabian wahhabilaisuus ja Egyptissä kehittynyt Muslimiveljeskunta. Saudi-Arabiassa wahhabiittinen ideologia syntyi varsinaisesti 1700-luvun lopussa, kun radikaaliin islamin reformiin pyrkinyt uudistaja Muhammad ibn Abdalwahha´b (k.1791) liittoutui paikallisen mahtiperheen, Al-Sa´udin kanssa.

Yksimielisesti Muslimien Profeetta (SAAS) on sanonut, että paras menetelmä on keskitie. Sananlaskutkin sanovat, että keitto liian suolan kanssa tai ilman suolaa ei ole maukasta. Hämeen-Anttila luokittelee wahhabismin aivan oikein radikaalisiipeen. Koraanissa eikä sunnassa ei missään kohdassa neuvota ihmisiä toimimaan radikaalisesti. On tärkeää huomata, että jos minkä tahansa ryhmän ideologia – sunnin, shiian tai muun – perustuu radikalismiin, se kulkee keskitien ulkopuolella.

Ibn Abdalwahha´b haki ajatuksilleen taustaa Ibn Taimiyyan radikaalista islamista ja vaati paluuta alkuaikojen yhteiskuntamalliin.

Maailmasta ei löydy uskontoa tai teologista näkemystä, joka olisi korostanut tieteiden asemaa enemmän kuin Islam. Wahhabit taas ovat toisessa äärilaidassa ja haluavat palauttaa ihmiset Profeetan (SAAS) ajalle. Profeetta (SAAS) matkusti – jopa aasilla ratsastaen. Profeetan (SAAS) sunnan seuraaminen nykyaikana ei todellakaan tarkoita aasin ostamista ja sillä matkustamista. Wahhabien kuulee väittävät todella ihmeellisiä asioita Profeetan (SAAS) sunnaksi. Heidän tarkoituksenaan on poistaa ihmiset sen tiedon äärestä, jota Koraanin useat kymmenet jakeet käskevät opiskelemaan. Saudi-Arabiassa nainen ei esimerkiksi nykypäivänä saa ajaa autoa!

Osana tätä vaatimusta oli muiden muslimien tuomitseminen uskottomiksi (kafir), joita vastaan wahhabiittien velvollisuus oli nousta.

Olemme käsitelleet aiemmin että muut ryhmät ovat ilmoittaneet yksimielisesti, että wahhabien oppi ei kuulu Islamiin. Tästä vallitsee sunnien ja shian välillä yksimielisyys. Tätä ei nyt tässä käsitellä enempää. Mutta se mikä heissä on ihmeellisintä:

Tämä johtikin ryöstö- ja hävitysretkiin,

Hämeen-Anttilan teksti on todellinen ja oikeellinen. Wahhabit ovat murhaajia ja ryöstäjiä. Mielestäni tässä on paras kohta vastaukselle, jos joku kysyy miten voidaan yksinkertaisesti kuvat wahhabeja. Eniten he vastuvat Profeetan (SAAS) Talon Väkeä (RA), josta Profeetta (SAAS) yksimielisesti – sekä sunnien että shian keskuudessa – on sanonut, että jos joku rakastaa heitä (RA), hän rakastaa Profeettaa (SAAS). Toisaalta yksimielisiä ollaan myös siitä, että avioliiton ulkopuolella syntyneet (äpärät) eivät rakasta Alia (RA). Tämä on koe, jonka kuka tahansa voi tehdä tavatessaan wahhabin ja voi kysyä: ”Rakastatko Alia (RA)?”

kun wahhabiittien joukot pyrkivät puhdistamaan islamia kaikesta epäislamilaisuudesta muun muassa hävittämällä shiialaisten kunnioittamia moskeijoita Kerbalassa ja tuhoamalla Mekan ja Medinan islamilaisia monumentteja, jotka periytyivät profeettaa myöhemmältä ajalta.

Kun wahhabit wahhabit parisataa vuotta sitten hyökkäsivät Kerbalaan, he tappoivat yhdessä päivässä 15 000 ihmistä, joiden joukossa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Tämä on asia jota kukaan ei voi koskaan unohtaa. Se näyttää kuinka nämä ihmiset tappavat ja varastavat. Fasistitkin tappavat ihmisiä – mutta ei Jumalan nimessä. Wahhabit tappavat siviilejä Jumalan nimeen, mikä pahinta mikä maailmassa voi olla. Näin he ovat tehneet shiaa kohtaan, mutta tämäkään ei riittänyt heille. Samalla tavalla he tekivät Medinan ja Mekan asukkaille. Tätä he kutsuvat ”puhdistamiseksi”. Nykyaikana Saudi-Arabian kuningas perhe tekee muutoksia Mekan alueella - Jumalan kotiin. Jos maailman muslimit eivät jokapuolelta tekisi valituksia, että näin ei voi tehdä, he laittaisivat Profeetan (SAAS) haudankin maan tasalle. Erään näkökulman mukaan pahin vihollinen Islamille ovat wahhabit, jotka saavat uskonnon näyttämään hyvin rumalta.

Samanlainen ikonoklastinen ajattelu on nykymaailmassa näyttäytynyt Afganistanissa, kun talibanit tuhosivat Afganistanin esi- tai epäislamilaisia monumentteja, kuten Bamiya´nin buddha-patsaat.

Tämä kohta näyttää Hämeen-Anttilan teoksen tärkeimmän arvon: miten hän on yhdistänyt uskonnollisen teologian ja antanut sen toteutuksesta käytännön esimerkin. Nykyaikana ei kukaan suomalainen ole jäänyt kuulematta talban-liikkeestä ja sen taustoista. Sitä mitä he tekivät afganistanilaisille ja minkälaista kuvaa he näyttävät Islamista maailmalle, ei tarvitse tässä alkaa selittämään, koska kaikki tietävät sen. Wahhabien periaate poistaa ihmiset Islamin läheltä käyttämällä perusteena joko Koraania tai sunnaa. Luojan kiitos maailmassa löytyy sellaisia Islamin ulkopuolisiakin tutkijoita, jotka osoittavat selvästi että nämä aatteet ja teot eivät kuulu Islamiin.

Wahhabiittinen ideologia tarjosi Sa´udin perheelle mahdollisuuden alistaa niemimaan heimot valtansa alle ja koettaa luoda alueelle vahva valtio. Saudijoukot onnistuivatkin valloittamaan islamin pyhät kaupungit Mekan ja Medinan vuonna 1803, millä oli suuri ideologinen merkitys. 1800-luvulla saudi-valtio sortui Egyptin hallitsijan Muhammad Alin vastatoimiin (sotaretket 1812 ka 1818), ja wahhabiittinen ideologia jäi odottamaan uutta tilaisuutta yhdistää niemimaa puhdasoppiseksi valtioksi. Tänä aikana Abdalwahha´bin jälkeläiset pitivät Saúdin perheen sheikkien kanssa yhtä, mikä heijastuu vielä nykyäänkin Saudi-Arabiassa: kuningashuonetta ja oppineistoa yhdistävät niin ideologia kuin sukulaissuhteetkin.

Islamin historiasta ei löydy tietoa, jossa Muslimien Profeetta (SAAS) olisi perustanut ”kuningashuoneen”. Onko tämä yhteys Koraanin käsky vai Profeetan (SAAS) sunna?

Laajempaa poliittista merkitystä wahhabilainen ajattelu sai vasta kun Abdal´aziz Ibn Sa´ud(k.1953) ensin julistautui Najdin sulttaaniksi(1932) ja julisti wahhabilaisuuden maan viralliseksi uskontomuodoksi.

Olemme aiemmin kirjoittaneet artikkelin ”Wahhabit eivät ole sunneja”. Sunneja ovat hanafit, maalekit, shafeiit ja hanbalit. Wahhabit eivät kuulu mihinkään edellä mainituista. Mielenkiintoista Hämeen-Anttilan tuomassa tekstissä on se, että kuningas on ilmoittanut kansalle virallisen uskonnon. Se että kuningas julistaa oikean uskonnon, on sama kuin jos aivokirurgia tarvitseva potilas vietäisiin automekaanikon hoidettavaksi!

Näin maahan vakiintui outo beduiiniperinteen ja fundamentalistisen islamin liitto, jota vastaa ulkopoliittisesti yhtä outo tasapainottelu Yhdysvaltojen läheisenä liittolaisena ja samanaikaisesti fundamentalistisen islamin tärkeimpänä taloudellisena ja poliittisena tukijana.

Toivon, että lukija huomaa sanan ”outo” ja miettii mikä asiassa on kummallista. Toisin sanoen kun murhaajasta ja varkaasta tulee uskonnon asiantuntija, periaatteena ei voi olla muuta kuin yllä luetellut.

Saudi-Arabian moskeijoissa on yleisesti jo puoli vuosisataa hallituksen tuella ja rahoituksella julistettu oppeja, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa hallituksen oman ulkopolitiikan kanssa.

Islamin sisällä ei ole ristiriitaisuuksia missään suhteessa. Tämä johtuu siitä että uskonto on Jumalta. Profeetan (SAAS) sunnan ja Koraanin välillä ei löydy ristiriitaisuuksia. Jos ristiriitaisuuksia syntyy kyse on tietämättömyydestä - wahhabismin kohdalla Ibn Taimiyyen oppimattomuudesta.

Wahhabiitit ovat alusta alkaen ajaneet puhdasoppista islamilaista valtiota, jota voisi nimittää jihad-valtioksi, sillä se on katsonut olevansa jatkuvassa taistelussa ulkopuolisia vastaan.

Yksinkertaisesti jihad on Islamilainen puolustusjärjestelmä. Kun muslimimaahan hyökätään, muslimien tulee puolustautua hyökkääjää vastaan. Koska wahhabit eivät ole ymmärtäneet Islamia oikein missään suhteessa, tätä Jumalallista ja puhdasta asiaa, Jihadia, on käytetty väärin. Tällä tavalla on lisäksi annettu muulle maailmalle täysin väärä kuva Islamista. Tärkeintä yllämainitussa tekstissä on se, että jos murhaaja ja varas haluaa puolustella omia tekojaan, hän selittää ne niin, että ne voitaisiin perustella moraalisesti. Mutta nämä psyykkisesti sairaat ihmiset tappavat toisia Jumalan nimeen. Yksimielisesti shian ja sunnien keskuudessa muslimiksi kutsutaan henkilöä, joka tunnustaa että Jumala on Yksi ja että Mohammad on hänen Lähettiläänsä (SAAS). Tämä periaate ei sovi heille. He ovat peruuttaneet tämän periaatteen lisäksi paljon muitakin perusasioita. Miksi? Siksi että he haluavat saavuttaa taloudellista voittoa tappamalla ja kutsuvat tekojaan vielä jihadiksi!

Wahhabiittien jyrkkyyttä kuvaa hyvin se, että varhaiset wahhabiitit pitivät muita muslimeita epäuskovina (kafir) ja ulottivat taistelunsa heitäkin vastaan – mikä sopi mainiosta beduiinieetokseen: uskottomien vihollisten omaisuus oli beduiinijoukoille laillista saalista. Wahhabilaisuuden varhaisvaiheissa wahhabiitit ja heidän sotilaallinen veljeskuntansa (ikhwa´n) pyrkivät puhdistamaan islamin uskontoa väkivaltaisesti, kävivät taistelua ei-wahhabiittejä vastaan ja muun muassa tuhosivat islamilaisia hautamuistomerkkejä, joita he pitivät puhdasoppisen islamin vastaisina.

On ikävää, että Suomestakin löytyy tällaisen aatteen leviämistä. Hautausmaalle hautakiveen ei saa kirjoittaa mitään – edes vainajan nimeä. Nainen ei saa osallistua hautajaisiin lainkaan. Kukat ja kynttilät ovat hautausmaalla kielletty. Voidaan kysyä, missä ja miten Profeetta (SAAS) kielsi nämä! Hautaaminen ja hautajaiset sekä hautausmailla käynti on ihmisille luonteenomainen, ihmisälyyn perustuva tapa ja tarve. Jumala on sallinut sen ihmisille. Voidaan ihmetellä, miksi tämänkaltaisia kieltoja on säädetty. Vastaus on se, että näiden oppien tarkoitus ja päämäärä on vain pitää ihmiset pois Profeetan (SAAS) hautausmaalta. Heillä on siis ongelma itse Profeetan (SAAS) kanssa).


Vaikka Saudi-Arabian ulkopolitiikka on myöhemmin menettänyt aktiivisen aggressiivisuutensa, sen periaatteellinen eristyneisyys ja ylevymmyydentunto on säilynyt. Aktivismi on vain muuttanut muotoaan ja esittäytyy nykyään propaganda- ja opetustoimintana, joka toisissa olosuhteissa on näyttäytynyt kumouksellisena, kuten Afganistanin talibanien tukemisena.

Olemme käsitelleet jo tässä artikkelissa sitä kuinka tässä teoksessa teologiset opit on tuotu esille käytännön esimerkein. Kuten totesimme, kaikki tietävät mitä talebanien oppien toteutus käytännössä tarkoittaa.

Puhtaammin islamilainen fundamentalismi on kehittynyt Egyptistä lähtöisin. Egyptissä ajatus islamin alkuaikojen yhteiskuntamallista kaikkien nykyajan ongelmien ratkaisijana liittyy Muslimiveljeskunnan kehittymiseen. Tämän veljeskunnan pääideologit olivat sen perustaja Hasan al-Banna´(k.1949) ja sen radikalisoija Sayyid Qutb(k.1966). Egyptin ulkopuolella johtavia fundamentalistiajattelijoita ovat olleet pakistanilainen Maula´na´Abu´l-A´la´al-Maudu´di´(k.1979) ja sudanilainen Hasan al-Turabi, joka saattoi toteuttaa Syyriassa ajatuksiaan, kunnes hänen hallituksensa syöstiin vallasta 1999. Huomionarvoista on, ettei yksikään näistä ideologeista ole kuulunut islamilaiseen oppineistoon, vaan kaikki ovat saaneet modernin koulutuksen, vaikkakin uskonnolla on ollut tärkeä sija heidän elämässään.

Tätä tekstiä ei tarvitsee selittää. Kun Hämeen-Anttila kirjoittaa että wahhabien idelogit eivät kuulu islamilaiseen oppineistoon, lopputulos voi olla vain se mikä se on. Esimerkiksi tapetaan siviilejä jihadin nimissä. Ryöstetään ihmisiä jihadin nimissä…


Muslimiveljeskunnan ideologiana on ollut islamilaisen tietoisuuden kehittäminen yhteiskunnallisella työllä, julkaisutoiminnalla ja kunkin uskovan tarjoamalla henkilökohtaisella esikuvalla. Tämän lisäksi Muslimiveljeskunta on tarpeen tullen ollut valmis aseelliseen toimintaan, mutta tämä ei koskaan ole ollut veljeskunnan keskeistä toimintaa.
Fundamentalistit ovat suhtautuneet myönteisesti lännen ”neutraaleihin” keksintöihin, jotka eivät ole ristiriidassa islamin kanssa vaan joita päinvastoin voidaan käyttää islamin eduksi. Esimerkiksi Muslimiveljeskunta on saanut jäsenistöönsä paljon sivistyneistöä, insinöörejä ja muita jokapäiväisesti ”länsimaisen” teknologian kanssa työskenteleviä ja se käyttää nykyään aktiivisesti tietotekniikan suomia mahdollisuuksia levittääkseen ajatuksiaan.
Fundamentalistinen islam on tavallaan reformistista sikäli, että se pyrkii hankkiutumaan irti painolastista, jota ”puhdas” islam on keskiajalla saanut. Näin fundamentalismi ja modernismi ovat osittain yhteen sovitettavia ajatussuuntia, vaikka toisissa kohdissa tietyt nykyajan käsitykset törmäävätkin yhteen islamistien käsitysten kanssa. Monet fundamentalistiajattelijat ovat koettaneet puhdistaa islamista ongelmallisia piirteitä vetoamalla varhaisen islamilaisen yhteiskunnan tilanteeseen.

Näistä ihmisistä löytyy myös niitä, jotka haluavat elää täysin Profeetan (SAAS) aikaisissa oloissa. On totta että Profeetta (SAAS) matkusti. Mutta hän käytti oman aikansa kulkuvälineitä. Ja on totta että Profeetta (SAAS) lähetti viestejä. Mutta sekin tapahtui sen ajan viestintäkeinoja hyväksi käyttäen. Pitäisikö nykyaikana unohtaa erikoislääkärit, kännykät, internet, lentokoneet. Joskus ihminen voi ymmärtää uskonnon virheellisesti. Mutta toisaalta voidaan kysyä minkälainen heidän käsityksensä Jumalasta on? Pitäisikö nykyaikana matkustaa vielä aasialla.

Naisen asema on hyvä esimerkki fundamentalismin monimuotoisuudesta. Samalla kun toiset fundamentalistit ovat pyrkineet rajoittamaan naisen yhteiskunnallisen vapauden minimiin (esim. Afganistanin talibanit), toiset ovat vedonneet varhaiskauden suhteellisen suureen vapauteen ja jopa tapauksiin, joissa varhaiset naiset vaikuttivat näkyvästi yhteiskunnassa, ja ovat vaatineet naisen asemaan selkeitä parannuksia. Esimerkiksi Irakissa vaikutusvaltainen shiialainen johtaja, ajatollah Muhammad Ba´qir al-Sadr (teloitettiin vuonna 1980), pyrki parantamaan naisten koulutusmahdollisuuksia ja hänen sisarensa Bint al-Huda´ toimi naispuolisena uskonoppineena ja poliittisena aktivistina.

Shiia halua antaa naisille oikeuksia. Shiia haluaa tehdä naistenkin kohdalla sen mitä Jumala käskee. Tämä sisältää naisten Jumalalta saamat oikeudet. Toisaalta se mitä wahhabit tekevät. He eivät halua ottaa pois, mitä Jumala on esim. naisille määrännyt. He haluavat itse määritellä kaikki lait, myös naisia koskevat.


Sivu : 134 - 135
Hajj on yksimuslimien perusvelvollisuuksista, mutta sen lisäksi on olemassa toisenlaisia pyhiinvaelluksia, jotka eivät kuitenkaan vapauta varsinaisen pyhiinvaelluksen velvollisuudesta, eivätkä itsessään ole velvollisuus kenellekään. Umra on pienimuotoisempi Mekkaan tehtävä pyhiinvaellus, jolla silläkin on omat vakiintuneet tapansa ja joka voidaan suorittaa milloin tahansa.
Umra on kaikkien muslimien hyväksymä tapa, mutta pyhiinvaellukset (ziya´ra) muihin kohteisiin jakavat muslimien kantoja. Fundamentalistit, esimerkiksi Saudi-Arabian wahhabiitit, ovat aina paheksuneet pyhimysten ja islamin varhaishistorian kunnioitettujen miesten ja naisten haudoille suoritettavia pyhiinvaelluksia, mutta molemmat tavat ovat juurtuneet hyvin syvälle kansanuskoon, islamin mystiikkaan (suufilaisuuteen) ja shiialaisuuteen.

Pitäikö Profeetan (SAAS) kuoltuaan herätä henkiin ja käydä omalla hautausmaallaan, ennen kuin asia olisi hyväksyttävä näille ihmisille? Mitä heidän mielestään Profeetan (SAAS) olisi pitänyt tehdä? Lukuisat shian ja sunnien hadithit kertovat kuinka Profeetta (SAAS) kävi joka torstai ihmisten haudoilla rukoilemassa. Tämä tosin todistaa vain haudalla käymisen suositeltavuuden. Tämän lisäksi sunnien ja shian haditheissa Profeetta (SAAS) itse käskee ihmisiä käymään omalla haudallaan…Näiden hadithien lisäksi asia on sunnien ja shian keskuudessa yksimielisesti erittäin suositeltavaa käydä Profeetan (SAAS) haudalla. Jotkut ovat antaneet jopa fatwan, että se on pakollista. Wahhabien ongelma on nimenomaan se, että yrittävät tälläkin tavalla poistaa Profeetan (SAAS) nimen koko Islamin historiasta.

Sivu : 172
Vaikka naisen heikko asema eräissä maissa on todellisuudessa vanhojen heimoperinteitten syytä, näissä maissa itsessään se pyritään legitimoimaan islamin nimissä. Sen enempää Afganistanin talibanit kuin Saudi-Arabian wahhabiititkaan eivät ole julistaneet toimivansa heimoperinteitten varassa vaan ovat vedonneet nimenomaan islamiin. Kyse on kuitenkin olemassa olevien heimotapojen legitimoimisesta uskonnolla, ei uskonnon rakenteista nousevista piirteistä.

Tärkeä pointti tässä asiassa on se, että Hämeen Anttila, joka on tutkinut asiaa ulkopuolisena, on sanonut, että Wähhabien usko pohjautuu heidän heimoelämäänsä, ei islamiin. Lukija huomaa, miksi niin shiia kuin sunnitkin sanovat, että Wähhabit eivät ole islaminuskoisia. Eli Wähhabeilla on oma elämäntapa, jota he väittävät islamiksi, joka ei pohjaudu mitenkään Koraaniin tai sunnaan.

Sivu : 218 , 219
1900-luvulla varsinkin sunnalaisten aktivistien keskuudessa on alkanut levitä uudenlainen tulkinta jihadista, jolla ei kuitenkaan ole oppineitten muodollista hyväksyntää. Tämä jihad on taistelua islamilaisten maiden maallisia hallituksia vastaan. Tällaisen radikaalin tulkinnan mukaan maalliset hallitukset käytännössä estävät islamin kunnollista toteuttamista ja toimivat epäislamilaisten periaatteiden varassa. Näin hallitukset ovat siis todellisuudessa luopuneet islamista ja taistelu niitä vastaan on puolustustaistelua islamin puolesta islamilaisella alueella. Esimerkiksi Anwar Sadatin (Anwar as-Sa´da´t) murha vuonna 1981 tehtiin jihadin nimissä. Tällainen jyrkkä tulkinta jihadista on leimallista islamilaisiksi julistautuvilla järjestöillä, jotka kannattavat terroria toimintavuotonaan.

Sana terrorismi, jota Hämeen Anttila on käyttänyt ei ole tuttu shiiassa eikä sunnassakaan. Oikea sana, jota tulisi käyttää tämän asian kanssa, on yksinkertaisesti murha. Sana ”terrori” on poliittinen ilmaus tämänkaltaisille teoille. Kun sanaa ”murha” verrataan Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan, löydämme useita jakeita ja hädithejä, jotka ovat käsitelleet tämän asian ja saamme suoria käskyjä, että mitä tämänkaltaisille ihmisille tulisi tehdä. Haluan korostaa, että nämä ihmiset ovat murhaajia ja ryöstäjiä, kuten Hämeen Anttilakin on sanonut heidän teoistaan.

Saudi-Arabian varhaiset wahhabiitit tarjoavat tälle jihadille esikuvan, sillä wahhabiitit julistivat muut muslimit epäuskoviksi, kaafireiksi, ja pitivät heitä vastaan taistelemista laillisena jihadina. Wahhabiitit kuitenkin vetäytyivät omiin yhteisöihinsä ja muodostivat näin tavallaan valtion, siinä missä sunnalaisten aktivistien jihad tapahtuu yhteiskunnan sisältä käsin.
Yhteistä 1900-luvun ja 2000-luvun alun jihad-käsitykselle on vahva suuntautuminen islamin alueenpuolustamiseen ulkopuolista hyökkääjää vastaan. 1900-luvun alkupuolella käytiin taistelua siirtomaavaltoja ja Venäjän leviämistä vastaan, nykyään tshetsheenit taistelevat venäläismiehitystä, irakilaiset amerikkalaismiehitystä vastaan. Kaikissa näissä tapauksissa jihad-käsitettä on käytetty retorisesti, mutta yhdessäkään tapauksessa julistetulla jihadilla ei ole ollut yksimielistä kannatusta islamilaisessa maailmassa.


Sivu : 224 , 225
Saudi-Arabian kuningashuone on pitkään tasapainoillut kahden perimmiltään yhteen sovittamattoman suuntauksen välissä. Toisaalta maa on ollut Yhdysvaltojen läheisin, pitkäaikaisin ja uskollisin liittolainen Lähi-idässä ja varsinkin shaahin kukistumisen jälkeen Yhdysvaltojen tärkein tukialue. Toisaalta maan sisäinen ideologia on jyrkkä fundamentalistinen, wahhabiittinen islam, jota pidetään Lähi-idän ahdasmielisimpänä islam-tulkintana – myös Osama on pitkälti tämän ideologian tuote, vaikka hän toki sai vaikutteita militanteilta islamistiajattelijoilta. Saudi-Arabia on vuosikymmeniä tukenut samanlaisen ideologian leviämistä muuallakin maailmassa ja rahoittanut fundamentalismia sen kaikissa eri muodoissa, myös aseellisena toimintana.
Tällainen tilanne repii Saudi-Arabiaa sisäisesti, kuten vuoden 2003 terroriteot ovat selvästi osoittaneet. Sama kävi ilmi jo syyskuun iskussa 2001, olihan valtaosa iskujen tekijöistä saudeja. Ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeinen aika osoittautui Saudi-Arabian sisäiselle tilanteelle ongelmalliseksi, kun Yhdysvallat halusi pitää kiinni Saudi-Arabiaan perustamistaan sotilastukikohdista, joiden ainakin sanottiin alkujaan olevan tarkoitettuja väliaikaisiksi.

Emme halua käsitellä Hämeen Anttilan kommentteja Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan perustuen, koska tekstistä tulisi silloin hyvin pitkä. Joissakin tapauksissa olemme käsitelleet erikseen Wähhabien taustaa ja mielipiteitä laajasti käyttäen myös Koraania ja Profeetan (SAAS) perimätietoa. Tekstissä on paljon muitakin asioita, jotka selviävät lukiessa.

http://suomenshiiamuslimit.us/wahhabit-9.php

Tuossa kirjoituksessa kovasti poljettiin sunneja shiamuslimeiden taholta, aivan kuin kaikki paha olisi vain sunneissa. Kuinkas tähän ajatukseen istuu esimerkiksi Iran, jossa Šiialaisuus on virallinen valtionuskonto, johon kuuluu 89 % iranilaisista. Sekä Iranin julkinen tuki Hizbollahin kaltaisille äärijärjestöille.?

Eikä Iran aivan maltillisimpia muslimimaita ole muutenkaan, eihän?

ehkä jotain kiinnostuva kirjoitti:

Professori Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus Wähhabeista

Rauha Teille,

Vaikka en ole samaa mieltä kaikkien Hämeen-Anttilan teoksien kanssa, alla oleva asiallinen teksti esittää lyhyesti perusasiat wahhabi-ryhmästä. Tästä ei voi muuta kuin kiittää häntä. Teoksessa on annettu mm. seuraavia hyviä näkökohtia:
a) Hämeen-Anttila on esitellyt tiiviisti Islamin koulukunnat, mikä on erittäin vaikea tehtävä. Wahhabien kohdalla hän on onnistunut tässä erinomaisesti.
b) Hämeen-Anttila on onnistunut tuomaan wahhabien tärkeimmät pääperiaatteet esille
c) Wahhabismia voi tuskin kutsua edes ideologiaksi, mutta Hämeen-Anttila on onnistunut käsittelemään sitä teologian kannalta, mutta myös näyttämään, mitä se tarkoittaa käytännön toiminnassa.

Allaolevassa kommentoidaan Hämeen-Anttilan teoksen kohtia. (Lihavoitu teksti on suoraa lainausta teoksesta.)


Professori Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus Wähhabeista
Teoksen nimi ISLAMIN KÄSIKIRJA (Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2004)

Sivu : 19
Profeetan siirtyminen Mekasta Medinaan tapahtui ilmeisesti rauhanomaisesti, vaikka perimätieto kertookin, että mekkalaiset yrittivät estää tämän ja mahdollisesti jopa surmata profeetan. Profeetan ja hänen toveriensa hijra muodostaa tärkeän esikuvan muslimeille; profeetta jätti pakanallisen kaupungin ja siirtyi yhteisöön, jossa hän saattoi noudattaa puhtaasti islamilaisia tapoja ja elää uskontonsa vaatimusten mukaisesti. Tähän esikuvaan on tukeuduttu usein myöhemminkin. Esimerkiksi Saudi-Arabian wahhabiitit vetäytyivät 1900-luvun alussa omiin yhteisöihinsä turmeltuneiksi mieltämiensä ei-wahhabiittisten muslimien keskuudesta ja muodostivat hijra-yhteisöjä.

Muslimit luonnollisestikin rakastavat Muslimien Profeettaa (SAAS). Jos heille sanotaan ”Profeetta sanoi näin”, he hyväksyvät sen ja tottelevat mielihyvin. Tämä koskee kaikkia muslimeja, paitsi wahhabeja. Wahhabit puhuvat ihmisille Profeetasta (SAAS). Käytännössä heidän toimintansa tuhoaa Profeetan (SAAS) nimen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että he sanovat Profeetan (SAAS) haudalla käymisen olevan bed’ät. Alla Hämeen-Anttila on kirjoittanut tästä. Edelläolevasta tekstistä voimme lukea, että Profeetta (SAAS) muutti toiseen kaupunkiin ja jätti pakanat. Wahhabit käyttävät tätä siirtymistä verukkeena sille, että yrittävät nykyaikana siirtää painopisteen Medinasta Riadiin. Näin he pitävät ihmiset pois Profeetan (SAAS) hautausmaalta.

Jos joku väittää, että Riadiin siirtyminen tapahtui, kun Medina oli heille epäsopiva paikka. Jos tämä pitäisi paikkansa, he olisivat voineet siirtyä takaisin Medinaan saatuaan sittemmin vallan haltuunsa.


Sivu : 77 - 82
ARABISOSIALISMIN RAUNIOILTA ISLAMILAISEEN TASAVALTAAN

Arabisosialismin kyvyttömyys nostaa islamilainen maailma jaloilleen vei siltä lopulta kannatuksen. Pisimpään ovat sinnitelleet arabisosialismin pohjalta nousseet hallitukset, jotka ovat luopuneet ideologiansa toteuttamisesta ja rakentuneet yhden vahvan miehen ja hänen lähimpien sukulaistensa ja tukijoidensa ympärille. Irakissa tällainen jälkijättöinen, näennäinen arabisosialismi pysyi vallassa Saddam Husseinin hahmossa aina kevääseen 2003, Syyriassa Ha´fiz al-Asadin (k.2000) poika Bashir pitää edelleen valtaa isänsä seuraajana. Kumpikaan maa ei kuitenkaan ole enää pitkiin aikoihin ajanut aktiivisesti esimerkiksi arabinationalistisia arvoja.
Niin nämä valtiot kuin aikaisemmatkin arabisosialistiset hallitukset muissa maissa ovat kokeneet islamistisen aktivismin suureksi uhaksi ja koettaneet pitää sitä kurissa tiukan turvallisuuskoneiston avulla. Syyriassa sisäinen uskontotilanne on tuonut lisää jännitettä, koska hallitseva perhe, al-Asadit, kuuluu maan alaviittiseen vähemmistöön. Alaviitit ovat Syyriassa ja Turkissa esiintyvä shiialainen erityisryhmä, jonka juuret menevät keskiajalle, eivätkä he ole sunnalaisille islamisteille puhtaan islamin edustajia. Näin jyrkimpien sunnalaisten suuntausten kurissa pitäminen on alaviittiselle hallitukselle elinehto. Myönteiseltä kannalta tämä tosin on tehnyt Syyriasta yhden uskonnollisesti suvaitsevaisemmista valtioista koko Lähi-idässä ja Syyrian laaja kristillinen vähemmistö on pääsääntöisesti ollut paremmassa asemassa kuin vaikkapa Turkin tai Irakin kristityt.
Pohjimmiltaan tilanne Lähi-idässä on yhä edelleen sama kuin siirtomaavallan loppupuolella: arabimaailma tuntee jääneensä kehityksessä jälkeen ja pyrkii löytämään ideologisen tien, jota seuraamalla taloudellinen ja sotilaallinen kuilu lännen ja Lähi-idän välillä saataisiin kurotuksi umpeen. Viime vuosikymmeninä ratkaisua on haettu islamilaisesta fundamentalismista.
Fundamentalismilla on pitkät juuret islamilaisessa maailmassa. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että islamilaisessa maailmassa on säännöllisin väliajoin pyritty palaamaan uskon lähteille, suorittamaan uskonpuhdistuksia tavoilla, jotka muistuttavat nykyistä fundamentalistista ajatusmaailmaa. Tärkein tällainen yritys henkilöityy Ibn Taimiyyassa (k.1328), joka on monien nykyfundamentalistien keskeinen ideologinen vaikuttaja ja jonka teoksista otetaan jatkuvasti uusia painoksia.

Olemme kirjoittaneet Ibn Taimiyyasta tarpeeksi. Olemme tuoneet todisteet, kuinka sunnioppineet ovat todenneet hänen olevan Islamin ulkopuolella. Silloin tällöin nimi tulee kuitenkin esiin. Muslimien varoja (Beit al-Mal) käytetään tekemään kuuluisaksi henkilöä, joka oli tuomittu kaaferiksi. Onko Muslimien Profeetta (SAAS) tyytyväinen että Islamille annettua rahaa käytetään kaaferin oppien julistamiseen?

Islam perustuu kahteen lähteeseen: Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan. Kolmatta lähdettä ei ole. Sunnien ja shian keskuudessa vallitsee yksimielisyys joistain asioista. Wahhabit peruuttavat nimenomaan näitä Islamin perusasiat ja omasta mielestään he tekevät uskonpuhdistusta. Näitä asioita ovat mm. Profeetan (SAAS) syntymäpäivän viettäminen sunnien ja shian keskuudessa ja jota wahhabit taas vastustivat. Heillä on ongelma Muslimien Profeetan (SAAS) kanssa ja toinen ongelma on siinä, että haluavat puhdistaa muiden uskon ja kutsuvat heitä vääräuskoisiksi. He eivät huomaa että heitä itseään kutsutaan Islamin ulkopuolella oleviksi yksimielisesti.

Yleisesti voidaan sanoa, että fundamentalismin uutta nousua vauhditti siirtomaavalta, joskin on paikallaan muistaa, että esimerkiksi wahhabilaisuuden juuret yltävät 1700-luvun loppuun, aikaan juuri ennen Napoleonin Egyptin-retkeä. On suhteellisen ilmeistä, että ilman länsimaiden väliintuloa fundamentalismista ei olisi kehittynyt sitä poliittista voimaa, joka se nykyään on. Ibn Taimiyyan fundamentalismi oli ideologiana perimmiltään vailla suurtakaan poliittista taustavoimaa.

Ihmishistorian aikana emme ole nähneet, että Jumala olisi lähettänyt ”uskonnollisen” ja ”poliittisen” lähettilään erikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uskonto ja politiikka eivät ole kaksi eri asiaa. Kaikki Jumalan Lähettiläät (SAAS ja RA) olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka tällä perusteella pystyivät ratkaisemaan myös poliittiset ongelmat. Ibn Taimiyyah, joka on wahhabien korkein auktoriteetti ei pärjännyt politiikassa, koska ei tuntenut itse uskontoa. .” Ibn Taimiyyan fundamentalismi oli ideologiana perimmiltään vailla suurtakaan poliittista taustavoimaa”. Suoremmin ei voisi asiaa kuvailla. Jos joku tuo esille, että Suomen Shiiamuslimit organisaationa ei ota kantaa poliittisiin asioihin, se ei tarkoita että meillä ei ole sellaista. Emme vain puutu poliittisiin asioihin. Ibn Taimiyyalla ei edes ollut kykyä politiikkaan.

Fundamentalismin nousulla oli kaksi taustatekijää, Saudi-Arabian wahhabilaisuus ja Egyptissä kehittynyt Muslimiveljeskunta. Saudi-Arabiassa wahhabiittinen ideologia syntyi varsinaisesti 1700-luvun lopussa, kun radikaaliin islamin reformiin pyrkinyt uudistaja Muhammad ibn Abdalwahha´b (k.1791) liittoutui paikallisen mahtiperheen, Al-Sa´udin kanssa.

Yksimielisesti Muslimien Profeetta (SAAS) on sanonut, että paras menetelmä on keskitie. Sananlaskutkin sanovat, että keitto liian suolan kanssa tai ilman suolaa ei ole maukasta. Hämeen-Anttila luokittelee wahhabismin aivan oikein radikaalisiipeen. Koraanissa eikä sunnassa ei missään kohdassa neuvota ihmisiä toimimaan radikaalisesti. On tärkeää huomata, että jos minkä tahansa ryhmän ideologia – sunnin, shiian tai muun – perustuu radikalismiin, se kulkee keskitien ulkopuolella.

Ibn Abdalwahha´b haki ajatuksilleen taustaa Ibn Taimiyyan radikaalista islamista ja vaati paluuta alkuaikojen yhteiskuntamalliin.

Maailmasta ei löydy uskontoa tai teologista näkemystä, joka olisi korostanut tieteiden asemaa enemmän kuin Islam. Wahhabit taas ovat toisessa äärilaidassa ja haluavat palauttaa ihmiset Profeetan (SAAS) ajalle. Profeetta (SAAS) matkusti – jopa aasilla ratsastaen. Profeetan (SAAS) sunnan seuraaminen nykyaikana ei todellakaan tarkoita aasin ostamista ja sillä matkustamista. Wahhabien kuulee väittävät todella ihmeellisiä asioita Profeetan (SAAS) sunnaksi. Heidän tarkoituksenaan on poistaa ihmiset sen tiedon äärestä, jota Koraanin useat kymmenet jakeet käskevät opiskelemaan. Saudi-Arabiassa nainen ei esimerkiksi nykypäivänä saa ajaa autoa!

Osana tätä vaatimusta oli muiden muslimien tuomitseminen uskottomiksi (kafir), joita vastaan wahhabiittien velvollisuus oli nousta.

Olemme käsitelleet aiemmin että muut ryhmät ovat ilmoittaneet yksimielisesti, että wahhabien oppi ei kuulu Islamiin. Tästä vallitsee sunnien ja shian välillä yksimielisyys. Tätä ei nyt tässä käsitellä enempää. Mutta se mikä heissä on ihmeellisintä:

Tämä johtikin ryöstö- ja hävitysretkiin,

Hämeen-Anttilan teksti on todellinen ja oikeellinen. Wahhabit ovat murhaajia ja ryöstäjiä. Mielestäni tässä on paras kohta vastaukselle, jos joku kysyy miten voidaan yksinkertaisesti kuvat wahhabeja. Eniten he vastuvat Profeetan (SAAS) Talon Väkeä (RA), josta Profeetta (SAAS) yksimielisesti – sekä sunnien että shian keskuudessa – on sanonut, että jos joku rakastaa heitä (RA), hän rakastaa Profeettaa (SAAS). Toisaalta yksimielisiä ollaan myös siitä, että avioliiton ulkopuolella syntyneet (äpärät) eivät rakasta Alia (RA). Tämä on koe, jonka kuka tahansa voi tehdä tavatessaan wahhabin ja voi kysyä: ”Rakastatko Alia (RA)?”

kun wahhabiittien joukot pyrkivät puhdistamaan islamia kaikesta epäislamilaisuudesta muun muassa hävittämällä shiialaisten kunnioittamia moskeijoita Kerbalassa ja tuhoamalla Mekan ja Medinan islamilaisia monumentteja, jotka periytyivät profeettaa myöhemmältä ajalta.

Kun wahhabit wahhabit parisataa vuotta sitten hyökkäsivät Kerbalaan, he tappoivat yhdessä päivässä 15 000 ihmistä, joiden joukossa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Tämä on asia jota kukaan ei voi koskaan unohtaa. Se näyttää kuinka nämä ihmiset tappavat ja varastavat. Fasistitkin tappavat ihmisiä – mutta ei Jumalan nimessä. Wahhabit tappavat siviilejä Jumalan nimeen, mikä pahinta mikä maailmassa voi olla. Näin he ovat tehneet shiaa kohtaan, mutta tämäkään ei riittänyt heille. Samalla tavalla he tekivät Medinan ja Mekan asukkaille. Tätä he kutsuvat ”puhdistamiseksi”. Nykyaikana Saudi-Arabian kuningas perhe tekee muutoksia Mekan alueella - Jumalan kotiin. Jos maailman muslimit eivät jokapuolelta tekisi valituksia, että näin ei voi tehdä, he laittaisivat Profeetan (SAAS) haudankin maan tasalle. Erään näkökulman mukaan pahin vihollinen Islamille ovat wahhabit, jotka saavat uskonnon näyttämään hyvin rumalta.

Samanlainen ikonoklastinen ajattelu on nykymaailmassa näyttäytynyt Afganistanissa, kun talibanit tuhosivat Afganistanin esi- tai epäislamilaisia monumentteja, kuten Bamiya´nin buddha-patsaat.

Tämä kohta näyttää Hämeen-Anttilan teoksen tärkeimmän arvon: miten hän on yhdistänyt uskonnollisen teologian ja antanut sen toteutuksesta käytännön esimerkin. Nykyaikana ei kukaan suomalainen ole jäänyt kuulematta talban-liikkeestä ja sen taustoista. Sitä mitä he tekivät afganistanilaisille ja minkälaista kuvaa he näyttävät Islamista maailmalle, ei tarvitse tässä alkaa selittämään, koska kaikki tietävät sen. Wahhabien periaate poistaa ihmiset Islamin läheltä käyttämällä perusteena joko Koraania tai sunnaa. Luojan kiitos maailmassa löytyy sellaisia Islamin ulkopuolisiakin tutkijoita, jotka osoittavat selvästi että nämä aatteet ja teot eivät kuulu Islamiin.

Wahhabiittinen ideologia tarjosi Sa´udin perheelle mahdollisuuden alistaa niemimaan heimot valtansa alle ja koettaa luoda alueelle vahva valtio. Saudijoukot onnistuivatkin valloittamaan islamin pyhät kaupungit Mekan ja Medinan vuonna 1803, millä oli suuri ideologinen merkitys. 1800-luvulla saudi-valtio sortui Egyptin hallitsijan Muhammad Alin vastatoimiin (sotaretket 1812 ka 1818), ja wahhabiittinen ideologia jäi odottamaan uutta tilaisuutta yhdistää niemimaa puhdasoppiseksi valtioksi. Tänä aikana Abdalwahha´bin jälkeläiset pitivät Saúdin perheen sheikkien kanssa yhtä, mikä heijastuu vielä nykyäänkin Saudi-Arabiassa: kuningashuonetta ja oppineistoa yhdistävät niin ideologia kuin sukulaissuhteetkin.

Islamin historiasta ei löydy tietoa, jossa Muslimien Profeetta (SAAS) olisi perustanut ”kuningashuoneen”. Onko tämä yhteys Koraanin käsky vai Profeetan (SAAS) sunna?

Laajempaa poliittista merkitystä wahhabilainen ajattelu sai vasta kun Abdal´aziz Ibn Sa´ud(k.1953) ensin julistautui Najdin sulttaaniksi(1932) ja julisti wahhabilaisuuden maan viralliseksi uskontomuodoksi.

Olemme aiemmin kirjoittaneet artikkelin ”Wahhabit eivät ole sunneja”. Sunneja ovat hanafit, maalekit, shafeiit ja hanbalit. Wahhabit eivät kuulu mihinkään edellä mainituista. Mielenkiintoista Hämeen-Anttilan tuomassa tekstissä on se, että kuningas on ilmoittanut kansalle virallisen uskonnon. Se että kuningas julistaa oikean uskonnon, on sama kuin jos aivokirurgia tarvitseva potilas vietäisiin automekaanikon hoidettavaksi!

Näin maahan vakiintui outo beduiiniperinteen ja fundamentalistisen islamin liitto, jota vastaa ulkopoliittisesti yhtä outo tasapainottelu Yhdysvaltojen läheisenä liittolaisena ja samanaikaisesti fundamentalistisen islamin tärkeimpänä taloudellisena ja poliittisena tukijana.

Toivon, että lukija huomaa sanan ”outo” ja miettii mikä asiassa on kummallista. Toisin sanoen kun murhaajasta ja varkaasta tulee uskonnon asiantuntija, periaatteena ei voi olla muuta kuin yllä luetellut.

Saudi-Arabian moskeijoissa on yleisesti jo puoli vuosisataa hallituksen tuella ja rahoituksella julistettu oppeja, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa hallituksen oman ulkopolitiikan kanssa.

Islamin sisällä ei ole ristiriitaisuuksia missään suhteessa. Tämä johtuu siitä että uskonto on Jumalta. Profeetan (SAAS) sunnan ja Koraanin välillä ei löydy ristiriitaisuuksia. Jos ristiriitaisuuksia syntyy kyse on tietämättömyydestä - wahhabismin kohdalla Ibn Taimiyyen oppimattomuudesta.

Wahhabiitit ovat alusta alkaen ajaneet puhdasoppista islamilaista valtiota, jota voisi nimittää jihad-valtioksi, sillä se on katsonut olevansa jatkuvassa taistelussa ulkopuolisia vastaan.

Yksinkertaisesti jihad on Islamilainen puolustusjärjestelmä. Kun muslimimaahan hyökätään, muslimien tulee puolustautua hyökkääjää vastaan. Koska wahhabit eivät ole ymmärtäneet Islamia oikein missään suhteessa, tätä Jumalallista ja puhdasta asiaa, Jihadia, on käytetty väärin. Tällä tavalla on lisäksi annettu muulle maailmalle täysin väärä kuva Islamista. Tärkeintä yllämainitussa tekstissä on se, että jos murhaaja ja varas haluaa puolustella omia tekojaan, hän selittää ne niin, että ne voitaisiin perustella moraalisesti. Mutta nämä psyykkisesti sairaat ihmiset tappavat toisia Jumalan nimeen. Yksimielisesti shian ja sunnien keskuudessa muslimiksi kutsutaan henkilöä, joka tunnustaa että Jumala on Yksi ja että Mohammad on hänen Lähettiläänsä (SAAS). Tämä periaate ei sovi heille. He ovat peruuttaneet tämän periaatteen lisäksi paljon muitakin perusasioita. Miksi? Siksi että he haluavat saavuttaa taloudellista voittoa tappamalla ja kutsuvat tekojaan vielä jihadiksi!

Wahhabiittien jyrkkyyttä kuvaa hyvin se, että varhaiset wahhabiitit pitivät muita muslimeita epäuskovina (kafir) ja ulottivat taistelunsa heitäkin vastaan – mikä sopi mainiosta beduiinieetokseen: uskottomien vihollisten omaisuus oli beduiinijoukoille laillista saalista. Wahhabilaisuuden varhaisvaiheissa wahhabiitit ja heidän sotilaallinen veljeskuntansa (ikhwa´n) pyrkivät puhdistamaan islamin uskontoa väkivaltaisesti, kävivät taistelua ei-wahhabiittejä vastaan ja muun muassa tuhosivat islamilaisia hautamuistomerkkejä, joita he pitivät puhdasoppisen islamin vastaisina.

On ikävää, että Suomestakin löytyy tällaisen aatteen leviämistä. Hautausmaalle hautakiveen ei saa kirjoittaa mitään – edes vainajan nimeä. Nainen ei saa osallistua hautajaisiin lainkaan. Kukat ja kynttilät ovat hautausmaalla kielletty. Voidaan kysyä, missä ja miten Profeetta (SAAS) kielsi nämä! Hautaaminen ja hautajaiset sekä hautausmailla käynti on ihmisille luonteenomainen, ihmisälyyn perustuva tapa ja tarve. Jumala on sallinut sen ihmisille. Voidaan ihmetellä, miksi tämänkaltaisia kieltoja on säädetty. Vastaus on se, että näiden oppien tarkoitus ja päämäärä on vain pitää ihmiset pois Profeetan (SAAS) hautausmaalta. Heillä on siis ongelma itse Profeetan (SAAS) kanssa).


Vaikka Saudi-Arabian ulkopolitiikka on myöhemmin menettänyt aktiivisen aggressiivisuutensa, sen periaatteellinen eristyneisyys ja ylevymmyydentunto on säilynyt. Aktivismi on vain muuttanut muotoaan ja esittäytyy nykyään propaganda- ja opetustoimintana, joka toisissa olosuhteissa on näyttäytynyt kumouksellisena, kuten Afganistanin talibanien tukemisena.

Olemme käsitelleet jo tässä artikkelissa sitä kuinka tässä teoksessa teologiset opit on tuotu esille käytännön esimerkein. Kuten totesimme, kaikki tietävät mitä talebanien oppien toteutus käytännössä tarkoittaa.

Puhtaammin islamilainen fundamentalismi on kehittynyt Egyptistä lähtöisin. Egyptissä ajatus islamin alkuaikojen yhteiskuntamallista kaikkien nykyajan ongelmien ratkaisijana liittyy Muslimiveljeskunnan kehittymiseen. Tämän veljeskunnan pääideologit olivat sen perustaja Hasan al-Banna´(k.1949) ja sen radikalisoija Sayyid Qutb(k.1966). Egyptin ulkopuolella johtavia fundamentalistiajattelijoita ovat olleet pakistanilainen Maula´na´Abu´l-A´la´al-Maudu´di´(k.1979) ja sudanilainen Hasan al-Turabi, joka saattoi toteuttaa Syyriassa ajatuksiaan, kunnes hänen hallituksensa syöstiin vallasta 1999. Huomionarvoista on, ettei yksikään näistä ideologeista ole kuulunut islamilaiseen oppineistoon, vaan kaikki ovat saaneet modernin koulutuksen, vaikkakin uskonnolla on ollut tärkeä sija heidän elämässään.

Tätä tekstiä ei tarvitsee selittää. Kun Hämeen-Anttila kirjoittaa että wahhabien idelogit eivät kuulu islamilaiseen oppineistoon, lopputulos voi olla vain se mikä se on. Esimerkiksi tapetaan siviilejä jihadin nimissä. Ryöstetään ihmisiä jihadin nimissä…


Muslimiveljeskunnan ideologiana on ollut islamilaisen tietoisuuden kehittäminen yhteiskunnallisella työllä, julkaisutoiminnalla ja kunkin uskovan tarjoamalla henkilökohtaisella esikuvalla. Tämän lisäksi Muslimiveljeskunta on tarpeen tullen ollut valmis aseelliseen toimintaan, mutta tämä ei koskaan ole ollut veljeskunnan keskeistä toimintaa.
Fundamentalistit ovat suhtautuneet myönteisesti lännen ”neutraaleihin” keksintöihin, jotka eivät ole ristiriidassa islamin kanssa vaan joita päinvastoin voidaan käyttää islamin eduksi. Esimerkiksi Muslimiveljeskunta on saanut jäsenistöönsä paljon sivistyneistöä, insinöörejä ja muita jokapäiväisesti ”länsimaisen” teknologian kanssa työskenteleviä ja se käyttää nykyään aktiivisesti tietotekniikan suomia mahdollisuuksia levittääkseen ajatuksiaan.
Fundamentalistinen islam on tavallaan reformistista sikäli, että se pyrkii hankkiutumaan irti painolastista, jota ”puhdas” islam on keskiajalla saanut. Näin fundamentalismi ja modernismi ovat osittain yhteen sovitettavia ajatussuuntia, vaikka toisissa kohdissa tietyt nykyajan käsitykset törmäävätkin yhteen islamistien käsitysten kanssa. Monet fundamentalistiajattelijat ovat koettaneet puhdistaa islamista ongelmallisia piirteitä vetoamalla varhaisen islamilaisen yhteiskunnan tilanteeseen.

Näistä ihmisistä löytyy myös niitä, jotka haluavat elää täysin Profeetan (SAAS) aikaisissa oloissa. On totta että Profeetta (SAAS) matkusti. Mutta hän käytti oman aikansa kulkuvälineitä. Ja on totta että Profeetta (SAAS) lähetti viestejä. Mutta sekin tapahtui sen ajan viestintäkeinoja hyväksi käyttäen. Pitäisikö nykyaikana unohtaa erikoislääkärit, kännykät, internet, lentokoneet. Joskus ihminen voi ymmärtää uskonnon virheellisesti. Mutta toisaalta voidaan kysyä minkälainen heidän käsityksensä Jumalasta on? Pitäisikö nykyaikana matkustaa vielä aasialla.

Naisen asema on hyvä esimerkki fundamentalismin monimuotoisuudesta. Samalla kun toiset fundamentalistit ovat pyrkineet rajoittamaan naisen yhteiskunnallisen vapauden minimiin (esim. Afganistanin talibanit), toiset ovat vedonneet varhaiskauden suhteellisen suureen vapauteen ja jopa tapauksiin, joissa varhaiset naiset vaikuttivat näkyvästi yhteiskunnassa, ja ovat vaatineet naisen asemaan selkeitä parannuksia. Esimerkiksi Irakissa vaikutusvaltainen shiialainen johtaja, ajatollah Muhammad Ba´qir al-Sadr (teloitettiin vuonna 1980), pyrki parantamaan naisten koulutusmahdollisuuksia ja hänen sisarensa Bint al-Huda´ toimi naispuolisena uskonoppineena ja poliittisena aktivistina.

Shiia halua antaa naisille oikeuksia. Shiia haluaa tehdä naistenkin kohdalla sen mitä Jumala käskee. Tämä sisältää naisten Jumalalta saamat oikeudet. Toisaalta se mitä wahhabit tekevät. He eivät halua ottaa pois, mitä Jumala on esim. naisille määrännyt. He haluavat itse määritellä kaikki lait, myös naisia koskevat.


Sivu : 134 - 135
Hajj on yksimuslimien perusvelvollisuuksista, mutta sen lisäksi on olemassa toisenlaisia pyhiinvaelluksia, jotka eivät kuitenkaan vapauta varsinaisen pyhiinvaelluksen velvollisuudesta, eivätkä itsessään ole velvollisuus kenellekään. Umra on pienimuotoisempi Mekkaan tehtävä pyhiinvaellus, jolla silläkin on omat vakiintuneet tapansa ja joka voidaan suorittaa milloin tahansa.
Umra on kaikkien muslimien hyväksymä tapa, mutta pyhiinvaellukset (ziya´ra) muihin kohteisiin jakavat muslimien kantoja. Fundamentalistit, esimerkiksi Saudi-Arabian wahhabiitit, ovat aina paheksuneet pyhimysten ja islamin varhaishistorian kunnioitettujen miesten ja naisten haudoille suoritettavia pyhiinvaelluksia, mutta molemmat tavat ovat juurtuneet hyvin syvälle kansanuskoon, islamin mystiikkaan (suufilaisuuteen) ja shiialaisuuteen.

Pitäikö Profeetan (SAAS) kuoltuaan herätä henkiin ja käydä omalla hautausmaallaan, ennen kuin asia olisi hyväksyttävä näille ihmisille? Mitä heidän mielestään Profeetan (SAAS) olisi pitänyt tehdä? Lukuisat shian ja sunnien hadithit kertovat kuinka Profeetta (SAAS) kävi joka torstai ihmisten haudoilla rukoilemassa. Tämä tosin todistaa vain haudalla käymisen suositeltavuuden. Tämän lisäksi sunnien ja shian haditheissa Profeetta (SAAS) itse käskee ihmisiä käymään omalla haudallaan…Näiden hadithien lisäksi asia on sunnien ja shian keskuudessa yksimielisesti erittäin suositeltavaa käydä Profeetan (SAAS) haudalla. Jotkut ovat antaneet jopa fatwan, että se on pakollista. Wahhabien ongelma on nimenomaan se, että yrittävät tälläkin tavalla poistaa Profeetan (SAAS) nimen koko Islamin historiasta.

Sivu : 172
Vaikka naisen heikko asema eräissä maissa on todellisuudessa vanhojen heimoperinteitten syytä, näissä maissa itsessään se pyritään legitimoimaan islamin nimissä. Sen enempää Afganistanin talibanit kuin Saudi-Arabian wahhabiititkaan eivät ole julistaneet toimivansa heimoperinteitten varassa vaan ovat vedonneet nimenomaan islamiin. Kyse on kuitenkin olemassa olevien heimotapojen legitimoimisesta uskonnolla, ei uskonnon rakenteista nousevista piirteistä.

Tärkeä pointti tässä asiassa on se, että Hämeen Anttila, joka on tutkinut asiaa ulkopuolisena, on sanonut, että Wähhabien usko pohjautuu heidän heimoelämäänsä, ei islamiin. Lukija huomaa, miksi niin shiia kuin sunnitkin sanovat, että Wähhabit eivät ole islaminuskoisia. Eli Wähhabeilla on oma elämäntapa, jota he väittävät islamiksi, joka ei pohjaudu mitenkään Koraaniin tai sunnaan.

Sivu : 218 , 219
1900-luvulla varsinkin sunnalaisten aktivistien keskuudessa on alkanut levitä uudenlainen tulkinta jihadista, jolla ei kuitenkaan ole oppineitten muodollista hyväksyntää. Tämä jihad on taistelua islamilaisten maiden maallisia hallituksia vastaan. Tällaisen radikaalin tulkinnan mukaan maalliset hallitukset käytännössä estävät islamin kunnollista toteuttamista ja toimivat epäislamilaisten periaatteiden varassa. Näin hallitukset ovat siis todellisuudessa luopuneet islamista ja taistelu niitä vastaan on puolustustaistelua islamin puolesta islamilaisella alueella. Esimerkiksi Anwar Sadatin (Anwar as-Sa´da´t) murha vuonna 1981 tehtiin jihadin nimissä. Tällainen jyrkkä tulkinta jihadista on leimallista islamilaisiksi julistautuvilla järjestöillä, jotka kannattavat terroria toimintavuotonaan.

Sana terrorismi, jota Hämeen Anttila on käyttänyt ei ole tuttu shiiassa eikä sunnassakaan. Oikea sana, jota tulisi käyttää tämän asian kanssa, on yksinkertaisesti murha. Sana ”terrori” on poliittinen ilmaus tämänkaltaisille teoille. Kun sanaa ”murha” verrataan Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan, löydämme useita jakeita ja hädithejä, jotka ovat käsitelleet tämän asian ja saamme suoria käskyjä, että mitä tämänkaltaisille ihmisille tulisi tehdä. Haluan korostaa, että nämä ihmiset ovat murhaajia ja ryöstäjiä, kuten Hämeen Anttilakin on sanonut heidän teoistaan.

Saudi-Arabian varhaiset wahhabiitit tarjoavat tälle jihadille esikuvan, sillä wahhabiitit julistivat muut muslimit epäuskoviksi, kaafireiksi, ja pitivät heitä vastaan taistelemista laillisena jihadina. Wahhabiitit kuitenkin vetäytyivät omiin yhteisöihinsä ja muodostivat näin tavallaan valtion, siinä missä sunnalaisten aktivistien jihad tapahtuu yhteiskunnan sisältä käsin.
Yhteistä 1900-luvun ja 2000-luvun alun jihad-käsitykselle on vahva suuntautuminen islamin alueenpuolustamiseen ulkopuolista hyökkääjää vastaan. 1900-luvun alkupuolella käytiin taistelua siirtomaavaltoja ja Venäjän leviämistä vastaan, nykyään tshetsheenit taistelevat venäläismiehitystä, irakilaiset amerikkalaismiehitystä vastaan. Kaikissa näissä tapauksissa jihad-käsitettä on käytetty retorisesti, mutta yhdessäkään tapauksessa julistetulla jihadilla ei ole ollut yksimielistä kannatusta islamilaisessa maailmassa.


Sivu : 224 , 225
Saudi-Arabian kuningashuone on pitkään tasapainoillut kahden perimmiltään yhteen sovittamattoman suuntauksen välissä. Toisaalta maa on ollut Yhdysvaltojen läheisin, pitkäaikaisin ja uskollisin liittolainen Lähi-idässä ja varsinkin shaahin kukistumisen jälkeen Yhdysvaltojen tärkein tukialue. Toisaalta maan sisäinen ideologia on jyrkkä fundamentalistinen, wahhabiittinen islam, jota pidetään Lähi-idän ahdasmielisimpänä islam-tulkintana – myös Osama on pitkälti tämän ideologian tuote, vaikka hän toki sai vaikutteita militanteilta islamistiajattelijoilta. Saudi-Arabia on vuosikymmeniä tukenut samanlaisen ideologian leviämistä muuallakin maailmassa ja rahoittanut fundamentalismia sen kaikissa eri muodoissa, myös aseellisena toimintana.
Tällainen tilanne repii Saudi-Arabiaa sisäisesti, kuten vuoden 2003 terroriteot ovat selvästi osoittaneet. Sama kävi ilmi jo syyskuun iskussa 2001, olihan valtaosa iskujen tekijöistä saudeja. Ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeinen aika osoittautui Saudi-Arabian sisäiselle tilanteelle ongelmalliseksi, kun Yhdysvallat halusi pitää kiinni Saudi-Arabiaan perustamistaan sotilastukikohdista, joiden ainakin sanottiin alkujaan olevan tarkoitettuja väliaikaisiksi.

Emme halua käsitellä Hämeen Anttilan kommentteja Koraaniin ja Profeetan (SAAS) sunnaan perustuen, koska tekstistä tulisi silloin hyvin pitkä. Joissakin tapauksissa olemme käsitelleet erikseen Wähhabien taustaa ja mielipiteitä laajasti käyttäen myös Koraania ja Profeetan (SAAS) perimätietoa. Tekstissä on paljon muitakin asioita, jotka selviävät lukiessa.

http://suomenshiiamuslimit.us/wahhabit-9.php

On aina hieno asia, että wahhabiittien vastustajia löytyy muslimien joukosta. Siitä kunnia heille.

Esimerkiksi Bosniassa wahhabismi on saanut vankan jalansijan ja leviää aggressiivisesti, vaikka normaalit bosnialaiset seuraavat bosnialaisen islamin traditiota ja ovat kauhuissaan wahhabistien fundamentalismista. 15 vuotta sitten wahhabismi torjuttiin laajalti, mutta wahhabismilla on iso öljyraha tukenaan ja näin ollen suuntaus leviää vääjäämättömästi myös Bosniassa. Pari vuotta sitten Sarajevossa kasvokkain tehdyn kyselyn mukaan wahhabismia kannatti jossain määrin 12,9 % ja 3,3 % piti itseään wahhabistisen suuntauksen edustajana. 69 % oli wahhabismia vastaan, mutta jo näppituntumalta voi todeta wahhabismin kannatuksen selvästi lisääntyneen 15 vuodessa. Kannatuksen kasvun ydin on se, että wahhabiitit radikalisoivat nuoria bosnialaisia. Mikäli suuntaus jatkuu samana, wahhabismin suosion kasvu on väistämätöntä sukupolvien vaihtuessa, elleivät Bosnian muslimit ajoissa tartu härkää sarvista.

mietityttää kirjoitti:

Tuossa kirjoituksessa kovasti poljettiin sunneja shiamuslimeiden taholta, aivan kuin kaikki paha olisi vain sunneissa. Kuinkas tähän ajatukseen istuu esimerkiksi Iran, jossa Šiialaisuus on virallinen valtionuskonto, johon kuuluu 89 % iranilaisista. Sekä Iranin julkinen tuki Hizbollahin kaltaisille äärijärjestöille.?

Eikä Iran aivan maltillisimpia muslimimaita ole muutenkaan, eihän?

Minuakin kiinnostaisi kuulla shiiamuslimin näkökulma Iranin tekemisistä.

Iran toimii kummallisesti joka tapauksessa. Tämän Gazan kärjistyneen tilanteen aikana Iranin presidentti Ahmadinejad oli ottanut yhteyttä Saudi-Arabiaan ja kehottanut Saudi-Arabiaa johtamaan jihadia Israelia vastaan.

pari esimerkkia;

http://www.youtube.com/watch?v=t9Tg9kn9hZ0
http://www.city.fi/antitv/klippi/136/
http://www.youtube.com/watch?v=29HU3j7r9Ys&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=B_kyNIevsIs&feature=related

SUURA 8,17
suomexi; multible person syndrooma
savoxi; syyntakeeton
lapixi;hullu
ruotzixi;pahkahullu
stadixi; aalio
muzlimixi;profeetan henkinen
sossuxi;kultamuna