Hei!
En tiedä miten aloittaisin pakko vain saada purkaa tuntemuksia johonkin...Ongelmani on kun tunnen olevani huono äiti en pelkästään huono vaan surkea...minkään ei pitäisi olla huonosti mutta minä en vaan pysty ajatteleen että olen riittävän hyvä parivuotiaalle lapselleni yritän koko ajan olla hyvä mutta silti tuntuu että lapseni kuolee tylsyyteen kanssani vaikka leikin hänen kanssaan ja jutustelen sen minkä parivuotias osaa. Onko kellään viisaammalla neuvoja tai jotain kommentteja miten pitäisi ajatella??? Kiitos etukäteen.
En tiedä miten aloittaisin pakko vain saada purkaa tuntemuksia johonkin...Ongelmani on kun tunnen olevani huono äiti en pelkästään huono vaan surkea...minkään ei pitäisi olla huonosti mutta minä en vaan pysty ajatteleen että olen riittävän hyvä parivuotiaalle lapselleni yritän koko ajan olla hyvä mutta silti tuntuu että lapseni kuolee tylsyyteen kanssani vaikka leikin hänen kanssaan ja jutustelen sen minkä parivuotias osaa. Onko kellään viisaammalla neuvoja tai jotain kommentteja miten pitäisi ajatella??? Kiitos etukäteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
hei!
kaikilla lienee välillä aikoja, että tuntuu kurjalta ja ei oikein tiedä mikä on. jokatapauksessa kirjoituksesi perusteella suosittelisin, että ottaisit yhteyttä vaikkapa lastenneuvolaasi ja kävisit jutustelemassa terveydenhoitajasi kanssa.
on hyvä välillä purkaa ajatuksiaan ja siinä samalla miettiä, mitä kaksi vuotias oikein tarvitseekaan.
parasta kun lapselle on antaa aikaa, syliä ja rakkautta... ei kaksi vuotias vielä hirveesti muita virikkeitä kaipaa.
oletko paljon lapsesi kanssa kahden? osallistuuko lapsen isä yhteisiin kuvioihin? voisiktko ajatella , että menisit lapsesi kanssa esim. srk:n kerhoon, johonkin mammakahvilaan tai ihan minne vaan, jossa tapaisit muitakin äitejä ja saisit vaihtaa ajatuksia.
voisitko ajatella tekeväsi jotain noista?
Kiitos neuvoistasi. Olen alkanutkin kerran viikossa käymään seurakunnan kerhossa lapseni kanssa mutta enemmän sielä vaan kuuntelee muiden juttuja onhan sekin kyllä piristänyt...ehkä osaksi vikana on se että yritän liikaa saada arkeen mahtumaan ja yritän liikaa viihdyttää poikaani niin että itse masennun koska luulen että en saa tai en uskalla vaatia lapseltani sitä omaa aikaa tai omaa pientä hetkeä jolloin tekisin jotain muuta kuin leikkisin lapseni kanssa Pelkään kai että lapsi pitää minua tylsänä tai huonona tai luulee että en rakasta häntä jos keskityn johonkin muuhun. Onko tämä aivan hullun kuuloista jo????
älä yritä liikaa, saa lapsikin välillä puuhailla omiaan tai olla tekemättä mitään.
Ei sinun todellakaan tarvitse joka hetkeksi ohjelmaa järjestää, täytyyhän lapsen oppia käyttämään omaakin mielikuvitustaan...=)
Äidin tehtävä ei ole viihdyttää lastaan joka hetki. Ihmetyttää, kun kuusivuotiaat vaativat jatkuvasti vanhempiaan leikkimään kanssaan. Ennen vanhaan lapset leikkivät itsekseen, pikkueläimillä ja leegoilla, jos ei kavereita siihen hätään löytynyt. Nykykakarat liotetaan sellaisessa passiivisuuden suossa jo pienestä pitäen, ettei oma mielikuvitus kehity yhtään. Huomaahan sen siitäkin, että paljon tv:tä katsellut viisivuotias ei osaa leikkiä yksin, eikä esim. piirtää mitään, koska ei keksi mitä piirtäisi.
Ja jos lapsi ei tee mitään, se ei haittaa. Kun hän kyllästyy mitään tekemättömyyteen, saattaa hän keksiä jotain tekemistä itsekseen ja vihdoin antaa mielikuvitukselle tilaa.
Mielestäni vanhemman tehtävänä ei ole viihdyttää lastaan jatkuvasti. Eihän lapsi opi, mitä tavallinen arki on, jos kaikki on yhtä sirkusta. Elämään kuuluu, että välillä on tylsää. Se kehittää mielikuvitusta.
Sitä paitsi vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä (siedettäviä ja siedettävissä oleva määrä), sillä maailmassa niitä tulee kokemaan tuon tuostakin ja jos ei ole varautunut, niin...
Oli todella mukava kuulla mielipide miehenkin suusta. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Onneksi sinunlaisia ihmisiä vielä on olemassa!!
Tulee niitä aikoja jolloin tuntee, ettei ole riittävän hyvä äiti.
Etten ole heidän kanssaan tarpeeksi, ei jaksa aina touhuta heidän kanssaan. Luulisin kuitenkin ettei se edes ole tarkoituskaan....
Minulla ainakin on huono omatunto jatkuvasti.
Omat lapseni ovat kyllä jo vanhempia...
Miten niin lapsesi kuolee tylsyyteen kanssasi? Miten se ilmenee? Kerro tarkemmin.
Hmmm...Eikai se mitenkään näy en tiedä taitaa olla minun pään sisällä nuo jutut ja kuvitelmat...minä vain luulen että hänellä on tylsää kanssani kun jos vaikka luemme jotain kirjaa niin hän vain lähtee yhtäkkiä hommaan jotain muuta sitten ajattelen että en ole kyllin hyvä siinäkään hommassa......
ei välttämättä jaksa kovin kauan keskittyä yhteen asiaan, vähän tietysti luonteestakin riippuen, mutta yleisesti kuitenkin noin.
Eli ei syy ole automaattisesti siinä, että olisit huono tai tylsä.
Kunhan kasvaa, niin jaksaa pitempiä satuja kuunnella jne.
lapsi lähtee kesken luvun, hän on äkännyt jotakin sillä hetkellä kiinnostavampaa. Anna silloin mennä. Ei tuossa iässä kovin pitkiä aikoja paikalla pysytä. Eihän lasta tarvitse niin hirveästi viihdyttää. Tietysti välillä voi vähän osallistua leikkiin ja panna jotakin alulle ja sitten lapsi jatkaa itse. Se on tietysti selvää, että silloin, kun lapsia on vain yksi, hän vaatii enemmän aikuisen seuraa. Minäkin leikin taatusti eniten meidän esikoisen kanssa. Sitten kun lisää tuli, he alkoivat kasvaessaan leikkiä keskenään. Niin. Äidin ei tarvitse olla niin hirveän hauska. Mutta turvallinen pitää olla.
Kuuleppa äippä!! luettuani sinun kirjoitukseni, olin tunnistavinani itseni. Itsekin monesti tunnen olevani huono äiti. Minun lapseni ovat sen ikäisiä, että joudun komentelemaan heitä tämän tästä. Tunnen huonoa vanhemmuutta kun komennan ja näen lapsieni itkun. Mutta....kaikki ei ole niin mustavalkoista...Lapsia täytyy mielestäni komentaa eli ohjata oikeille raiteille. Ei minullakaan kolmen lapsen äitinä riitä aikaa leikkiä lasteni kanssa...Me äidit vaan ollaan sellaisia että surraan joka asiasta...olen jo pikkuhiljaa oivaltanut sen...suodaan se meille, ettei äidin aina tarvi olla täydellinen. äiti saa komentaa ja huutaa, rakkaudella.....et ole yksin...täällä on muitakin. Eikä se meistä huonompia äitejä tee. Tärkeintä on, kun sydämestään rakastaa. Kaikkea hyvää!!
Miksi ihmeessä tunnet itsesi niin huonoksi? Huonommuuden tunne juontuu jostakin, mistä?
Olet lapsellesi Hänen tärkein ihmisensä ja Hän rakastaa Sinua!
Jossain vaiheessa kasvaessaan Hän tulee kiukuttelemaan, protestoimaan ja jopa haukkumaan, silti hän rakastaa Sinua eikä kovikaan helposti ajattele, että olet huono äiti.
Mieti, keksi, muistele asioita, jotka olet mielestäsi tehnyt oikein. Osaat erinäisiä asioita ja olet kokenut kaikenlaista hyödyllistä. Etsi syitä pitää itsestäsi! Mitä ilon ja onnen aiheita on ympärilläsi? Mieti vaikka kuinka pieniä iloa tuottavia juttuja ja pysähdy nauttimaan niistä.
Ja katso, kuinka suloinen on lapsesi, jonka olet saanut aikaan!
Äitiys ei ole suorittamista ja kaiken tekemistä täydellisesti - tai ei pitäisi olla. Ajattele, kuinka olet hoitanut ja huolehtinut lapsestasi, sillä välinpitämätön et ole etkä taatusti tahallasi satuta häntä, eikö totta? Se, että hän joskus "joutuu" olemaan hetken itsekseen omissa touhuissaan, ei ole laiminlyöntiä - päin vastoin,
lapselle on hyväksi jos hän oppii odottamaan, ettei joka pientäkin toivetta toteuteta heti. Myös se, joka - ikävä kyllä - jokaisen olisi opittava, on pettymyksien sietokyky... niin mielellään kun oman lapsensa elämästä eliminoisi kaikki harmin paikat.
Välillä omiaankin touhuillessaan lapsi oppii olemaan itsekseen, sillä parasta mitä ihminen voi oppia on osata olla itsensä kanssa, sietää itseään - ja pitää itsestään! Kun et tunne koko ajan pakkoa olla hyvä, vaan voit välillä hoidella omia askareitasi ja tehdä jotain itselle kivoja asioita samalla seuraten tai kuullostellen lapsen touhuja, tuntuu varmaan välillä mukavaltakin taas leikkiä hänen kanssaan, lukea, askarrella tms.
Joskus vie aikaa, ennenkuin oppii olemaan oma itsensä sen uuden ihmisen kanssa, joka oma lapsikin on, mutta luulen, että löydät vielä yhteisen sävelen olemalla armeliaampi itsellesi...olethan jo valmis keskustelemaan tällä palstalla.
Joskus vie aikaa löytää "yhteinen sävel" uuden ihmisen - oman lapsen kanssa, mutta löydät sen kyllä, mikset löytäisi - minäkin löysin sen omani kanssa!
Kaikkea hyvää Sinulle ja Pienellesi!
Opettajana ja isänä sanoisin, että ole ihan rauhallinen. Jo se, että podet huonoa omaatuntoa on tervettä ja luonnollista. Moni nykypäivän äiti ja isä huolestuu heti kun lapsi on "ilman virikkeitä", mutta kun nykyajan ihminen välillä TARVITSEE rauhaa, hiljaisuutta, aikaa itselleen !! Toivoisin kovasti, että vanhemmat rauhoittuisivat, eivätkä heti työntäisi lastaan videoitten eteen tai antaisi nintendoa käteen ,kun hän on hetken ollut ilman tekemistä.
Järki käteen, antakaa lapsen omalle mielikuvitukselle tilaa!!!
Kalle
Tama ei nyt ole niinkaan suoranainen ohje siihen mita kysyit, mutta tama jostain kumman syysta tuli ensimmaisena mieleeni tarinasi luettua:
Lopeta naistenlehtien luku (jos niita nyt yleensa luet)
Jep, kuulostaa hassulta, kaikki varmasti jo tipahtivat lattialle kikattamaan...mutta olen itse huomannut etta niita lukiessa mulle iskee aina kunnon masennus, olisiko jotain huonoa itseluottamus tai jotain, mutta lehtien kirjoituksissa kun kaikilla tuntuu menevan niin hyvin joka asian suhteen. On karieeraa, puhtautta kiilteleva koti, hienoja ajatuksia kasvatuksesta, aikaa kaikille ja kaikelle, selvat suunnitelmat joka asiassa. Kunnon supermammoja kaikki...Ja sitten sita lehtien sivuilta palaa omaan ei aina niin organisoituun ja hallittuun arkeen...
Mita ehka yritan sanoa on etta olisi valtettava vertailemasta itseaan, omaa aitiyttaan, ja myos omia lapsiaan, muihin.
Joka tapauksessa, olen varma etta olet hyva aiti.
Sen huomaa jo siita etta huolehdit ja murehdit lapsesi puolesta.