Pohjalaisessa on tänään sosiaalidemokraatti Marjatta Vehkaojan erittäin merkittävä, jopa käänteentevä kirjoitus:
"Yleisöltä
Kaksikielinen Suomi, alue, perhe, ihminen? Puheenvuorolauantai 24.01.2009
Maan kaksikielisyydestä tai ruotsinkielen asemasta pääasiallinen julkinen keskustelu on käyty ruotsinkielisessä mediassa. Rurik Ahlbergin esiintulo Helsingin Sanomissa (3.1) oli hyvä yritys haastaa keskusteluun kielirajan ja RKP:n yli.
Kokemukseni on, että vain ani harva suomenkielinen on aiheesta vakavasti kiinnostunut. Kas kun mielipiteemme lanataan ruotsinkielisessä mediassa nopeasti.
Ahlberg näyttää ajattelevan, että viimeaikaiset hallinnolliset ratkaisut perustuisivat kaksikielistä Suomea vastustavaan salaliittoteoriaan. Hän väittää, että "valtiovallalta puuttuu selkeä viitekehys ja tietoisuus siitä, miten maamme kaksikielisyyden perusteista tulisi huolehtia".
Ahlbergin väite on kohtuuton; onhan meillä tuore kielilaki, johon on kirjattu käytännössä kaikki RKP:n toiveet. Todeksi näyttää osoittautuvan, että kielilaissa luvattiin maamme tosiasialliset olosuhteet huomioon ottaen liikaa. Nyt on etsittävä seuraavaa siirtoa: siitä olen Ahlbergin kanssa samaa mieltä. Olosuhteita ei voida millään mahtikäskyllä palauttaa vahvemmin kaksikielisiksi; siksi on muutettava lainsäädäntöä.
Kaikille muille puolueille kuin RKP:lle näyttäisi olevan selvää, että kielikysymys ei voi olla pääroolissa kun hallintouudistuksia tehdään. Perustuslaissa on nimittäin useita velvoitteita, jotka tulee ottaa huomioon samanaikaisesti. Lainsäädännöllä ei voida turvata alueiden/kuntien kielisuhteiden pysyvyyttä maailman tappiin.
RKP ylläpitää kielikysymyksessä kaksoisstrategiaa. Se vaatii ruotsille kansalliskielen asemaa ja Suomen pysymistä virallisesti kaksikielisenä, mutta on jo vuosikymmenet luonut rinnalle uutta ruotsinkielistä hallintoa (Taxellin malli). Nämä strategiat ovat keskenään ristiriidassa.
Kaksikielinen Suomi on valjastettu huolehtimaan siitä, että julkisia palveluja pystytään tarjoamaan kaikkialla ruotsiksi vaikka kaksikieliset hallintoympäristöt ja ruotsinkielisten määrä vähenevät. Suomen kaksikielisyys on siis jäämässä julistuksen arvoon, kun todellisuudessa toteutetaan jo vähemmistöpolitiikkaa. On vain ajan kysymys, että Suomi joutuu luopumaan virallisesta kaksikielisyydestä ja sijaan antaa ruotsille vähemmistökielen aseman.
Tosiasiat puhuvat jo kaksikielistä Suomea vastaan. Ruotsinkielisen vähemmistön osuus on noin 5,5 prosenttia. Suomessa ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi; kaksikielistä identiteettiä ei siis edes tunnusteta. Tämä sopii RKP:lle. Vakava kysymys on, miten maa voi olla virallisesti kaksikielinen kun sen kansalaiset eivät saa sitä olla? Arvioidaan, että ns. ummikkoruotsinkielisten osuus väestöstämme on vain 1-2 prosenttia. Muiden osalta ei ole kysymys suomen kielen ymmärtämisen puutteesta.
Ruotsinkielisten määrän väheneminen ei ole heikentyneen kielipolitiikan syytä. Ahlbergin ajatukseen on haudattuna sellainen ajatus, että pahiksia ovat ennen kaikkea ne kaksikielisissä perheissä elävät, jotka eivät ole ymmärtäneet rekisteröityä ruotsinkielisiksi. Heidän määränsä on lisääntynyt, ja he liikkuvat sujuvasti molemmissa kieliympyröissä.
RKP ei ole ollut riittävästi varautunut tähän muutokseen, jonka suuntaa ei voitane enää kääntää. Ruotsin kielestä on tullut yhä enemmän pelkkä periaatekysymys. Lisääntynyt maahanmuutto myös asettaa omalta osaltaan koko kielikysymyksen uuteen valoon.
RKP:ssä kieli on tärkein seikka hallintoreformeissa. Tämä yksinomaan helpottaa niitä, joiden tehtävänä nyt on valtionhallinnon tuottavuusohjelman toteuttaminen. Kilpailu alueiden välillä kun on kovaa. Maan hallituksessa päästään vähimmällä, kun RKP:lle annetaan, mitä se haluaa. Näin on toimittu kyllä jo vuosikymmenet.
Valitettavasti RKP:n etu ei ole sama kuin alueen/seudun etu. Siksi RKP:n kohdalla on puhuttava kielipolitiikasta eikä aluepolitiikasta.
Marjatta Vehkaoja"
"Yleisöltä
Kaksikielinen Suomi, alue, perhe, ihminen? Puheenvuorolauantai 24.01.2009
Maan kaksikielisyydestä tai ruotsinkielen asemasta pääasiallinen julkinen keskustelu on käyty ruotsinkielisessä mediassa. Rurik Ahlbergin esiintulo Helsingin Sanomissa (3.1) oli hyvä yritys haastaa keskusteluun kielirajan ja RKP:n yli.
Kokemukseni on, että vain ani harva suomenkielinen on aiheesta vakavasti kiinnostunut. Kas kun mielipiteemme lanataan ruotsinkielisessä mediassa nopeasti.
Ahlberg näyttää ajattelevan, että viimeaikaiset hallinnolliset ratkaisut perustuisivat kaksikielistä Suomea vastustavaan salaliittoteoriaan. Hän väittää, että "valtiovallalta puuttuu selkeä viitekehys ja tietoisuus siitä, miten maamme kaksikielisyyden perusteista tulisi huolehtia".
Ahlbergin väite on kohtuuton; onhan meillä tuore kielilaki, johon on kirjattu käytännössä kaikki RKP:n toiveet. Todeksi näyttää osoittautuvan, että kielilaissa luvattiin maamme tosiasialliset olosuhteet huomioon ottaen liikaa. Nyt on etsittävä seuraavaa siirtoa: siitä olen Ahlbergin kanssa samaa mieltä. Olosuhteita ei voida millään mahtikäskyllä palauttaa vahvemmin kaksikielisiksi; siksi on muutettava lainsäädäntöä.
Kaikille muille puolueille kuin RKP:lle näyttäisi olevan selvää, että kielikysymys ei voi olla pääroolissa kun hallintouudistuksia tehdään. Perustuslaissa on nimittäin useita velvoitteita, jotka tulee ottaa huomioon samanaikaisesti. Lainsäädännöllä ei voida turvata alueiden/kuntien kielisuhteiden pysyvyyttä maailman tappiin.
RKP ylläpitää kielikysymyksessä kaksoisstrategiaa. Se vaatii ruotsille kansalliskielen asemaa ja Suomen pysymistä virallisesti kaksikielisenä, mutta on jo vuosikymmenet luonut rinnalle uutta ruotsinkielistä hallintoa (Taxellin malli). Nämä strategiat ovat keskenään ristiriidassa.
Kaksikielinen Suomi on valjastettu huolehtimaan siitä, että julkisia palveluja pystytään tarjoamaan kaikkialla ruotsiksi vaikka kaksikieliset hallintoympäristöt ja ruotsinkielisten määrä vähenevät. Suomen kaksikielisyys on siis jäämässä julistuksen arvoon, kun todellisuudessa toteutetaan jo vähemmistöpolitiikkaa. On vain ajan kysymys, että Suomi joutuu luopumaan virallisesta kaksikielisyydestä ja sijaan antaa ruotsille vähemmistökielen aseman.
Tosiasiat puhuvat jo kaksikielistä Suomea vastaan. Ruotsinkielisen vähemmistön osuus on noin 5,5 prosenttia. Suomessa ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi; kaksikielistä identiteettiä ei siis edes tunnusteta. Tämä sopii RKP:lle. Vakava kysymys on, miten maa voi olla virallisesti kaksikielinen kun sen kansalaiset eivät saa sitä olla? Arvioidaan, että ns. ummikkoruotsinkielisten osuus väestöstämme on vain 1-2 prosenttia. Muiden osalta ei ole kysymys suomen kielen ymmärtämisen puutteesta.
Ruotsinkielisten määrän väheneminen ei ole heikentyneen kielipolitiikan syytä. Ahlbergin ajatukseen on haudattuna sellainen ajatus, että pahiksia ovat ennen kaikkea ne kaksikielisissä perheissä elävät, jotka eivät ole ymmärtäneet rekisteröityä ruotsinkielisiksi. Heidän määränsä on lisääntynyt, ja he liikkuvat sujuvasti molemmissa kieliympyröissä.
RKP ei ole ollut riittävästi varautunut tähän muutokseen, jonka suuntaa ei voitane enää kääntää. Ruotsin kielestä on tullut yhä enemmän pelkkä periaatekysymys. Lisääntynyt maahanmuutto myös asettaa omalta osaltaan koko kielikysymyksen uuteen valoon.
RKP:ssä kieli on tärkein seikka hallintoreformeissa. Tämä yksinomaan helpottaa niitä, joiden tehtävänä nyt on valtionhallinnon tuottavuusohjelman toteuttaminen. Kilpailu alueiden välillä kun on kovaa. Maan hallituksessa päästään vähimmällä, kun RKP:lle annetaan, mitä se haluaa. Näin on toimittu kyllä jo vuosikymmenet.
Valitettavasti RKP:n etu ei ole sama kuin alueen/seudun etu. Siksi RKP:n kohdalla on puhuttava kielipolitiikasta eikä aluepolitiikasta.
Marjatta Vehkaoja"
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Suomessa ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi; kaksikielistä identiteettiä ei siis edes tunnusteta. Tämä sopii RKP:lle. Vakava kysymys on, miten maa voi olla virallisesti kaksikielinen kun sen kansalaiset eivät saa sitä olla?"
Tämä on loistava ja ei ollenkaan keskustelussa käytetty argumentti.
Marjatta Vehkaoja oli kielilain valmistelun aikana julkisesti pakkoruotsia vastaan. Kielilakiäänestyksessä hän kuitenkin oli poissa (tai äänesti lain puolesta, en muista varmasti) ja tipahti seuraavissa vaaleissa eduskunnasta. Kannattajansa katsoivat Vehkaojan pettäneen heidät, eivätkä olleet mielestäni väärässä.
Minä vastaan osaltani kannattavuuslaskennasta isossa suomalaisessa yrityksessä ja tuollainen monikielisyys toisi kyllä huimasti lisää kustannuksia.
Nykytilanne on hyvä kun asiakaskirjeet voidaan lähettää joko suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Jos tällaiselle "monikieliselle" pitäisi lähettää paperit kaikilla kolmella kielellä, aiheuttaisi se kovat lisäkustannukset.
Japanissa voi kuulemma rekisteröityä useamman uskontokunnan jäseneksi ja se on ymmärtääkseni aiheuttanut siellä kovaa sekaannusta.
Että vastaat kannattavuuslaskennasta isossa suomalaisessa yrityksessä. Kykenen ennustamaan ilman lahjojakin, että joko yrityksesi kellahtaa tai sinä saat potkut (mitä pikemmin, sen parempi yritykselle ja Suomelle).
Enpä ole aikoihin moista "asiantuntijalausuntoa" saanut naurettavakseni. Kiitos siitä sinulle "ison yrityksen" (= eläkeläiset vaimo, sinä ja puudeli).
toivon että Suomen yritysmailmassa kiinnitettäisiin riittävästi huomiota asiakasviestinnän kustannuksiin, vaikka se onkin tylsä aihe, jota ei yleensä jakseta kaivella.
Tässä taloustilanteessa yritysten talousasiantuntijoiden täytyisi kääntää kaikki kivet sen sijaan että ehdotetaan johtoryhmälle helppoa ratkaisua, eli henkilöstökulujen laskua.
YT-neuvotteluthan todellisuudessa lisäävät yrityksen kuluja ainakin seuraavan 12 kuukauden jaksolla.
Tarkistettu versio 2.0 PTK 200/2002 vp
200. TIISTAINA 11. HELMIKUUTA 2003 kello 14
2) Hallituksen esitys uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi
Hyv./hylk. (Ään. 2)
"Jaa" äänestävät seuraavat 179 edustajaa:
Esko Aho /kesk
Hannu Aho /kesk
Eero Akaan-Penttilä /kok
Olavi Ala-Nissilä /kesk
Janina Andersson /vihr
Sirkka-Liisa Anttila /kesk
Ulla Anttila /vihr
Pirjo-Riitta Antvuori /kok
Maria Kaisa Aula /kesk
Jouni Backman /sd
Eva Biaudet /r
Tuija Brax /vihr
Klaus Bremer /r
Kaarina Dromberg /kok
Jan-Erik Enestam /r
Tarja Filatov /sd
Merikukka Forsius /vihr
Nils-Anders Granvik /r
Jukka Gustafsson /sd
Tuula Haatainen /sd
Leena-Kaisa Harkimo /kok
Satu Hassi /vihr
Klaus Hellberg /sd
Esko Helle /vas
Pertti Hemmilä /kok
Leea Hiltunen /kd
Rakel Hiltunen /sd
Anne Huotari /vas
Susanna Huovinen /sd
Matti Huutola /vas
Liisa Hyssälä /kesk
Jyri Häkämies /kok
Timo Ihamäki /kok
Mikko Immonen /vas
Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk
Liisa Jaakonsaari /sd
Gunnar Jansson /r
Ulla Juurola /sd
Jouko Jääskeläinen /kd
Anneli Jäätteenmäki /kesk
Timo Kalli /kesk
Reijo Kallio /sd
Antti Kalliomäki /sd
Bjarne Kallis /kd
Erkki Kanerva /sd
Ilkka Kanerva /kok
Seppo Kanerva /lib
Matti Kangas /vas
Toimi Kankaanniemi /kd
Kari Kantalainen /kok
Saara Karhu /sd
Tapio Karjalainen /sd
Kyösti Karjula /kesk
Tanja Karpela /kesk
Marjukka Karttunen /kok
Jyrki Katainen /kok
Tarja Kautto /sd
Antero Kekkonen /sd
Marja-Leena Kemppainen /kd
Inkeri Kerola /kesk
Niilo Keränen /kesk
Mari Kiviniemi /kesk
Paula Kokkonen /kok
Katri Komi /kesk
Martti Korhonen /vas
Juha Korkeaoja /kesk
Timo E. Korva /kesk
Jari Koskinen /kok
Johannes Koskinen /sd
Marjaana Koskinen /sd
Irina Krohn /vihr
Risto Kuisma /sd
Kalervo Kummola /kok
Mikko Kuoppa /vas
Pekka Kuosmanen /kok
Esko Kurvinen /kok
Lauri Kähkönen /sd
Kari Kärkkäinen /kd
Seppo Kääriäinen /kesk
Jaakko Laakso /vas
Esa Lahtela /sd
Annika Lapintie /vas
Markku Laukkanen /kesk
Henrik Lax /r
Jouni Lehtimäki /kok
Paula Lehtomäki /kesk
Jari Leppä /kesk
Johannes Leppänen /kesk
Suvi Lindén /kok
Mika Lintilä /kesk
Leena Luhtanen /sd
Eero Lämsä /kesk
Pehr Löv /r
Hannes Manninen /kesk
Markku Markkula /kok
Hanna Markkula-Kivisilta /kok
Rauha-Maria Mertjärvi /vihr
Jukka Mikkola /sd
Kari Myllyniemi /kesk
Raimo Mähönen /sd
Pertti Mäki-Hakola /kok
Tero Mölsä /kesk
Petri Neittaanmäki /kesk
Olli Nepponen /kok
Sauli Niinistö /kok
Håkan Nordman /r
Pekka Nousiainen /kesk
Tuija Nurmi /kok
Lauri Oinonen /kesk
Outi Ojala /vas
Kirsi Ojansuu /vihr
Kalevi Olin /sd
Heli Paasio /sd
Mauri Pekkarinen /kesk
Pirkko Peltomo /sd
Maija Perho /kok
Margareta Pietikäinen /r
Sirpa Pietikäinen /kok
Kirsi Piha /kok
Iivo Polvi /vas
Osmo Puhakka /kesk
Veijo Puhjo /vas
Virpa Puisto /sd
Erkki Pulliainen /vihr
Susanna Rahkonen /sd
Kari Rajamäki /sd
Jussi Ranta /sd
Aulis Ranta-Muotio /kesk
Antti Rantakangas /kesk
Maija Rask /sd
Leena Rauhala /kd
Pekka Ravi /kok
Juha Rehula /kesk
Ola Rosendahl /r
Markku Rossi /kesk
Päivi Räsänen /kd
Tero Rönni /sd
Pauli Saapunki /kesk
Matti Saarinen /sd
Mauri Salo /kesk
Petri Salo /kok
Sari Sarkomaa /kok
Ismo Seivästö /kd
Arto Seppälä /sd
Timo Seppälä /kok
Suvi-Anne Siimes /vas
Anni Sinnemäki /vihr
Juhani Sjöblom /kok
Jouko Skinnari /sd
Sakari Smeds /kd
Osmo Soininvaara /vihr
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas
Katja Syvärinen /vas
Ilkka Taipale /sd
Hannu Takkula /kesk
Esko-Juhani Tennilä /vas
Marja Tiura /kok
Martti Tiuri /kok
Pentti Tiusanen /vas
Erkki Tuomioja /sd
Pertti Turtiainen /vas
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd
Kari Uotila /vas
Kari Urpilainen /sd
Raija Vahasalo /kok
Unto Valpas /vas
Matti Vanhanen /kesk
Anu Vehviläinen /kesk
Jukka Vihriälä /kesk
Pia Viitanen /sd
Pekka Vilkuna /kesk
Jari Vilén /kok
Lasse Virén /kok
Matti Vähänäkki /sd
Matti Väistö /kesk
Harry Wallin /sd
Ulla-Maj Wideroos /r
Jaana Ylä-Mononen /kesk
Ben Zyskowicz /kok
"Ei" äänestävät seuraavat 3 edustajaa:
Sulo Aittoniemi /alk
Seppo Lahtela /kesk
Raimo Vistbacka /ps
Poissa äänestyksestä ovat seuraavat 17 edustajaa:
Mikko Elo /sd
Christina Gestrin /r
Anne Holmlund /kok
Ville Itälä /kok
Juha Karpio /kok
Kimmo Kiljunen /sd
Riitta Korhonen /kok
Valto Koski /sd
Reijo Laitinen /sd
Paavo Lipponen /sd
Sinikka Mönkäre /sd
Riitta Prusti /sd
Mirja Ryynänen /kesk
Kimmo Sasi /kok
Säde Tahvanainen /sd
Irja Tulonen /kok
Marjatta Vehkaoja /sd
Mielenkiintoista suomalaista ryhdikkyyttä on se, että molemmat pakkoruotsin julkiset vastustajat, Elo ja Vehkaoja, olivat poissa. Myös Sasi rankkana ruotsittajana katsoi parhaaksi poistua rintamasta.
Näin meillä saadaan mikä tahansa rkp-laki läpi. Nyt on piipussa ulkomaalasilaki ja kiemurat samat. Toivottavasti ei lopputulos sentään 179 - 3.
Kimmo Sasi sanoi OBS:n haastattelussa, että ruotsinkielisten pitäisi keksiä toimiva malli kielipolitiikassa, johon he voisivat olla tyytyväisiä, koska nythän RKP valittaa kaiken aikaa, että finni ei palvele. Samassa ohjelmassa Jakob Söderman kertoi että vielä 25 v. sitten kaikki ehdotukset, mitä ruotsinkieliset vain keksivät ehdottaa, menivät läpi saman tien. Hän sanoi, että ajat ovat nyt toiset, että ruotsinkielisiä ei enää oteta huomioon.