eilen minulla alkoi pienet kohtaukset puolen päivän aikaa . Kohtaukset olivat sellaisia ettei ulkopuoliset sitä huomanneet , mutta itse tunsin ne .(verenpaineesta ja sydämen sykkeestä olisivat varmaan päivystyksessä huomanneet ne , vaikka sitä ei päälle päin näkynyt ja silmien liikkeistä , onko näin ??)
Onko jollakin kokemusta samantyyppisestä?
KOhtaukset kestivä n.3h..kynnys on niin iso lähteä päivystykseen , mutta pakko se on seuraavalla kerralla jos niitä taas tulee.En jaksa taistella niitä vastaan enää ja pelko oli suuri että olisin saanut ison kohtauksen.
Onko tälläiseen pitkittyneeseen kohtaukseen jotain omaa lääkettä? (vai voiko sitä pitkittyneeksi kutsua?) neuron hoitaja kun sanoi kerran että näitä pieniä ei lasketa kohtauksiksi?? =O
Yritin huilata ja saada unen päästä kiinni ,mutta ei onnistunut kun silmät muljahtelivat,sydämeen sattui ja oli todella paha olo. ei ollut kaukana etten olisi oksentanut.
stressi todennäköisesti oli syynä tähän kohtaukseen??
Onko jollakin kokemusta samantyyppisestä?
KOhtaukset kestivä n.3h..kynnys on niin iso lähteä päivystykseen , mutta pakko se on seuraavalla kerralla jos niitä taas tulee.En jaksa taistella niitä vastaan enää ja pelko oli suuri että olisin saanut ison kohtauksen.
Onko tälläiseen pitkittyneeseen kohtaukseen jotain omaa lääkettä? (vai voiko sitä pitkittyneeksi kutsua?) neuron hoitaja kun sanoi kerran että näitä pieniä ei lasketa kohtauksiksi?? =O
Yritin huilata ja saada unen päästä kiinni ,mutta ei onnistunut kun silmät muljahtelivat,sydämeen sattui ja oli todella paha olo. ei ollut kaukana etten olisi oksentanut.
stressi todennäköisesti oli syynä tähän kohtaukseen??
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuon tyyppisestä epilepsiasta. On kylläkin pelkkiä poissaolokohtauksia, mutta niitä ei tiedosta kylläkään itse. Oletko varma, että kyseessä ei olisi ollut ahdistus-/paniikkikohtaus vaan juuri nimenomaan epilepsiakohtaus?? Jos epilepsiakohtaus pitkittyy niin se on vaarallista aivoille ja jos ei saa apua, niin seurauksena pitkittyneeseen epilepsiakohtaukseen on kuoleminen.
kohtaus. Minulla on kerran ennen ollut tälläinen samanlainen rypäys..Näissä kohtauksissa kun ei tule happivajetta , vaan säpsähtelen ja silmät muljahtaa.
ap.
-kohtaukset tuntee itsekin. Joskus ehkä muut eivät huomaa, mutta itse sen tajuaa joka kerta. Voihan tietenkin olla, että kaikki eivät omaa poissaolokohtaustaan huomaakaan. Olemme erilaisia, ja samoin kohtauksia on paljon erilaisia.
hoitaja sillä tavalla.Kuuleppas,onhan sulla lääke siihen kohtaushommaan?Heti kun tulee tuollaista,niin oikein valittu epilääke auttaa.
Epikohtauksia on erilaisia.Hoitaja höpisi omiaan.Monet lääkäritkin suhtautuvat pikkukohtauksiin leväperäisesti.Mutta niin ei saa sanoa,ettei pieniä kohtauksia lasketa kohtauksiksi.Pieni tai suuri kohtaus,niin epikohtaus kuitenkin.Sama oliko pieni vai suuri.Mutta syy siihen miksi pikkukohtauksia vähätellään niin lääkäreiden kuin hoitajienkin piirissä johtuu ihan Kelan korvausasioista.Katos kun Kela sanoo jotain,ettei ne korvaa esim.lääkettä,jos on sellanen ja sellanen kohtaus,niin,...,lääkäri ja hoitaja joutuvat silloin lieventämään diagnoosia.Josta on seurauksena,että sinä saat kärsiä pikkukohtauksistasi ja niitä ei noteerata.Mutta onko se oikein???Ei ole.Me epipotilaat emme ole ottaneet ko. asiaa esille,vaan kuuntelemme kiltisti,mitä lääkäri sanoo.Lääkärit puhuvat lääketehtaiden ja Kelan suulla.Siinä kaikki.
menossa täydellä annoksella, mutta näihin pitkään jatkuviin pieniin kohtauksiin ei ole erikseen mitään lääkettä.
nyt pari päivää kohtauksista olen edelleen aivan P U H K I...ja tänään on tullut muutama pieni kohtaus . EIkä mikään iheme kun olo on mikä on, väsyttää! huomenna pitäisi taas jaksaa mennä töihin ja raahata mukulat hoitoon.
Mullakin eilinen sattui olemaan se huono päivä. Tänään sama jatkui. Eilen tuli n.tunnin sisällä kohtauksia aina vähän väliä. Kukaan ei niitä välttämättä edes huomaa. Muutaman sekunnin pysäyksiä ja oma tunne on, että on täys kohtaus päällä ja kauhea pelko isosta kohtauksesta, vaikka en ole saanut niitä lähestulkoon 20 vuoteen. Joskus on nykyään niin, että tuntuu kuin se kohtaus jäis päälle.Neuroni puhutteli näitä kohtauksiani ryvästymiksi.
Olen Kuopion käynyt vanha epilepsiakonkari tuhdilla lääkityksellä. Alkaa olla pikkuhiljaa koko lääkerepertuaari läpikäytynä ja vagushermostimulaattoristakin on puhuttu.
2 teini-ikää lähestyvää lastani vaativat osansa ja täytyy vaan sinnitellä tämän sairauden kanssa.
Sinua, entinen Juulia, olen monesti lukenut lämmöllä. Jotain niin paljon samaa meidän epeissämme on.