"KATSO, MINÄ TEEN UUTTA" - KAHDEKSAS PÄIVÄ
"Kahdeksas päivä viittaa uuteen liittoon Jeesuksen veressä - ikuiseen sapatinlepoon!
Hepr. 4:9
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon,
2. Moos. 22:30
(22:29) Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle. [3. Moos. 22:27]
3. Moos. 12:3
Kahdeksantena päivänä pojan esinahka on leikattava. [1. Moos. 17:10 ]
4. Moos. 29:35
"Kahdeksantena päivänä teidän tulee pitää erityinen juhlakokous; silloin ette saa tehdä mitään työtä.
Whiten tärkeimmän teoksen (The Great Controversy eli Suuri taistelu) mukaan Ilmestyskirjan 13. luvun ensimmäinen peto (Ilm. 13:1–10) on paavius, jota toinen peto (Ilm. 13:11–18) eli Yhdysvallat saa maan asukkaat kumartamaan viettämällä pyhäpäivänä sunnuntaita (joka on ”pedon merkki”). Koska oppi sapatista ja sunnuntaista on adventismissa niin keskeinen, perehdymme siihen nyt kunnolla.
S a p a t t i ja s u n n u n t a i
Adventistien 28
perusluonteisen opinkohdan selityksessä 19. opinkohta käsittelee sapattia mittavasti. Adventtikirkon mukaan Raamattu ei anna mitään valtuuksia muuttaa sapattia sunnuntaiksi, eikä Raamatussa ole mitään todisteita siitä, että Jeesus tai hänen apostolinsa olisivat muuttaneet jumalanpalveluspäivän seitsemänneltä päivältä. Sen sijaan adventistien mukaan katolinen kirkko omalla arvovallallaan muutti lauantain sunnuntaiksi.
Adventtikirkko argumentoi,
että Kristus osallistui ”tapansa mukaan” jumalanpalvelukseen sapattina (Luuk. 4:16), että hän tunnusti sapatin aseman lepopäivänä (Matt. 24:20), että hän sanoi sapatin olevan ihmistä varten (Mark. 2:27), ettei hän muuttanut sapattia sunnuntaiksi ja että hän ”lepäsi” lunastustyönsä jälkeen haudassa juuri sapattina.
Tämä adventistien argumointi
raamatusta on harhaanjohtavaa, ja ne sivuuttavat olennaisia seikkoja. Paavali ei mennyt sapattina synagogaan tai rukouspaikalle viettämään jumalanpalvelusta vaan saarnaamaan Kristusta. Ajan ja paikan valinta perustui siihen, että apostoli saisi puhuttua suurimmalle mahdolliselle kuulijakunnalle. Viittauksissa Jeesuksen ja opetuslasten sapatinviettoon ei ole mitään erikoista, sillä ne koskevat aikaa ennen uuden liiton alkua – Jeesus ei ollut vielä noussut kuolleista eikä Pyhä Henki laskeutunut kirkon päälle. Sunnuntai on uuden liiton sapatti.
Ei tule yllätyksenä,
että adventistit eivät mainitse mitään siitä, että heti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset alkoivat kokoontua sunnuntaisin. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ensimmäistä kertaa, kun he olivat koolla ”viikon ensimmäisenä” päivänä (Joh. 20:19). Jälleen ”viikon kuluttua” sunnuntaina Jeesus ilmestyi myös epäilevälle Tuomakselle (Joh. 20:26). Helluntai eli Pyhän Hengen laskeutumispäivä oli myös sunnuntai. Erityisen mielenkiintoinen on Luukkaan todistus sunnuntaiehtoollisesta Apostolien teoissa: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7)
Jeesuksen suhtautuminen sapattiin
ennakoi sen lakkauttamista. Vaikka Jeesus noudatti sapattia, häntä syytettiin usein sen rikkomisesta (esim. Joh. 7:23, 9:16, Mark. 2:24, 3:4). Jeesus vastasi määrittelemällä sapatin oman mielensä mukaan (Luuk. 13:10–16, 14:1–5; Joh. 5:9–18, 7:22–23). Erityisen mielenkiintoista on se, että Jeesus toisti eri tilanteissa kymmenen käskyn opetuksen (Matt. 4:10, 5:34, 19:18–19), mutta poikkeuksena hän jätti toistamatta käskyn pyhittää sapatti. Jeesuksen mukaan ihmisiä ei luotu sapattia varten (Mark. 2:27).
Apostolit
joutuivat pian vastaamaan kysymyksiin sapatista ja sunnuntaista. Paavali kommentoi asiaa seuraavasti: ”Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä…miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.” (Kol. 2:16) Adventistit yrittävät selittää, että sapatin päivät viittaavat tässä vuotuisiin sapatteihin. Paavali kuitenkin kopioi Vanhan testamentin käytäntöä listata juhlat (laskevassa tai nousevassa) aikajärjestyksessä (viikoittaiset, kuukausittaiset, vuotuiset jne. kuten esim. Hes. 45:17, 1. Aik. 23:31, 2. Aik. 8:13, 31:3), mikä tekee selväksi sen, että kyseessä on nimenomaan viikoittainen sapatti, joka ei enää sido kristittyjä.
Jotkut juutalaiskristityt
toki kuitenkin viettivät uudenkin liiton aikana sapattia vanhan tapansa mukaan. Paavali kommentoi: ”Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi…” (Room. 14:5-6) Kyse oli henkilökohtaisesta valinnasta eikä sitovasta Jumalan ikuisesta laista.
Ilmestyskirjan
suuri taivaallinen jumalanpalvelus, jota maallinen jumalanpalveluksemme heijastaa, ilmoitettiin Johannekselle ”Herran päivänä” (Ilm. 1:10). Adventistit yrittävät selittää tämän merkitsevän sapattia, mutta he eivät pysty esittämään kristilliseltä ajalta peräisin olevia todisteita siitä, että Herran päivä olisi kristillisessä kielenkäytössä koskaan viitannut lauantaihin. Todisteiden valossa ei ole epäilystäkään siitä, että Herran päivä on uudessa liitossa sunnuntai.
TOIVON ETTÄ JAKSAT LUKEA VIELÄ TÄMÄN MIELENKIINTOISEN ...
- Herran päivä varhaisessa kristillisyydessä
Didakhe,
joka on mitä todennäköisimmin ensimmäinen Uuden testamentin ulkopuolinen kristillinen dokumentti, kirjoitettiin hyvinkin mahdollisesti jo vuoden 50 tienoilla. Toisaalta jotkut tutkijat sijoittavat dokumentin vuoteen 70, toiset taas vuoden 100 paikkeille. Aivan viimeistään se on kirjoitettu vuoteen 140 mennessä, mutta aiemmat vuosiluvut ovat todennäköisempiä. Barnabaan kirje puolestaan on mahdollisesti peräisin jo 70-luvulta, ja aivan viimeistään se on kirjoitettu 130-luvulla. Lukekaamme näiden kahden muinaisen dokumentin todistus.
Didakhe opettaa:
”Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne…” (14:1) Barnabaan kirje opettaa:
”Teidän uusikuitanne ja sapattejanne minä en voi sietää. Katsokaa, kuinka hän sanoo: Eivät nämä nykyiset sapatit ole minulle otollisia, vaan se minkä minä olen tehnyt, jona minä saatan kaiken lepoon ja panen alulle kahdeksannen päivän, mikä merkitsee toisen maailman alkua. Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin.” (15:8)
Ignatius Antiokialainen
kirjoitti vielä ennen vuotta 110: ”Nämä nyt siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan elivät Herran päivää noudattaen…” (Kirje magnesialaisille 9:1)
Näiden tekstien valossa ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka adventtikirkko voi 19. opinkohdan selityksessään virallisesti väittää seuraavaa: ”Ei ole olemassa mitään todistetta kristittyjen viikoittaisesta sunnuntainvietosta ennen toista vuosisataa…” Olisi mielenkiintoista nähdä todisteet siitä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät ehtoollista adventistien tavoin lauantaina neljästi vuodessa.
Justinus Marttyyri kirjoitti
toisen vuosisadan puolivälissä: ”Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhteinen kokous, jossa luetaan Apostolien muistelmia tai profeetallisia kirjoja siinä määrin kuin aika riittää…rukouksemme jälkeen, leipä, viini ja vesi tuodaan esiin…Varakkaat voivat kukin antaa harkintansa mukaan, mitä haluavat, ja kootut varat luovutetaan kokouksen johtajan haltuun…Auringon päivänä järjestämme kaikki yhteisen kokouksen, koska se on ensimmäinen päivä, jolloin Jumala loi maailman muuttamalla pimeyden ja aineen muodon. Samana päivänä myös meidän Pelastajamme Jeesus Kristus nousi kuolleista.” (Ensimmäinen apologia 67:3,5,6,8)
Justinuksen sanat
tuovat mieleen Paavalin kehotuksen kerätä varoja sapatin jälkeisenä päivänä (1. Kor. 16:2). Järkevin selitys tälle jakeelle on se, että kristityt kokoontuivat messunviettoon sunnuntaisin jo apostolisina aikoina ja että kokoukseen sisältyi kolehti.
Kun Konstantinus
siis määräsi sunnuntain lepopäiväksi vuonna 321, kirkko oli viettänyt sunnuntaita sapatin sijasta jo kauan. Kyseessä ei ollut pakanallisten voimien vaikuttama kirkon luopumus alkuperäisestä oikeasta uskosta. Keisarin julistus oli merkittävä siksi, että siinä tunnustettiin kristinuskon asema valtionuskontona.
Adventistit
saattavat huomauttaa, että kymmenen käskyn laki on muuttumaton. Kuinka ikuinen laki voisi muuttua? Katolinen kirkko tunnustaa kymmenen käskyn muuttumattomuuden (Katolisen kirkon katekismus [KKK] 2072), mutta sapattikäskyssä on kaksi ulottuvuutta: sen muuttumaton sisältö eli Jumalan palvominen ja levon tarve sekä toisaalta sen seremoniaalinen ilmenemismuoto.
Katekismus
selittää, että koska sunnuntai on ”sapattia seuraava ’kahdeksas päivä’, se merkitsee uutta luomista, jonka alku on Kristuksen ylösnousemus. Siitä on tullut kristityille kaikista päivistä ensimmäinen, ’Herran päivä’.” (KKK 2174) Johannes opetti kirjoituksissaan Kristuksen mystisesti luoneen maailman uusiksi lunastustyöllään. Täten voidaan ajatella, että yksi ikuisuus (johon kuului sapatin ”ikuinen liitto”) päättyi Kristuksen kuolemaan, kun taas toinen sai alkunsa hänen ylösnousemuksestaan. Tätä uuden ikuisuuden alkua juhlitaan siten aivan oikein Herran päivänä.
AIVAN NIIN - KAHDEKSAS PÄIVÄ SYMBOLOI SUURTA SOVITUSPÄIVÄÄ
- Se alkoi Golgatan ristillä, eikä lopu ikinä; esikuva sovituspäivästä löytyy vanhasta liitosta. Kerran vuodessa ... mutta Herran edessä tuhat vuotta on kuin päivä ja päivä
kuin tuhat vuotta. Myös tuhatvuotinen rauhanaika symboloi lopullista sapatinlepoa!
3.Moos 23:32
Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava.
Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee
viettää täydellistä sapatinlepoa."
Se ei ole viikonpäivästä kiinni! Ideana ei ole oikea päivä, vaan se, että täydellistä
lepoa silloin saadaan viettää. Kas kaikki sapatti on ihmisen hyväksi ja levoksi.
Se kahdeksas päivä
25
427
Vastaukset
Bongasin annu42:n provokaation tuolta alempaa ...
### yrität esittää ("pakanain apostolin kautta annetun evankeliumin "ilman lakia" tai sitten hylkää pelastuksen ja valitsee mahdottoman tien - lainvanhurskaus.") on aivan tuulesta temmattua. Paavaliko olisi saarnannut, että ilman lakia olisimme osalliset pelastuksesta? ---ja lain valitsijat sen sijaan olisivat "lainvanhurskaita", kuten meitä nimittelet ###
Kahdeksannesta päivästä oli leppoisaa lukea,
mutta nyt annu42 pakottaa minut taas lakia
lukemaan ja tiedämmehän, ettei lailla ole loppua.
"Läksy läksyn päälle, käsky käskyn päälle", ivaa
Jumalakin Sanassa laki-intoilijoita.
Paavali kertoo olleensa nuhteeton lakiin nähden
ja juuri siksi vainonneensa seurakuntaa.
Paavali kertoo, että hyvän lain piti antaa
hänelle elämä, mutta se petti "ja minä kuolin".
No, eihän ihminen olemattomaksi koskaan kuole,
mutta kuolee eroon Jumalasta.
Atte, Aimo, annu42 ja Antti aivan samoin kuolivat.
Vaikka kuinka olisivat A-luokan kansalaisia.
Pyhä kiivaus syttyy minussa, kun ainoa pakanain
apostoli Paavali leimataan tuulesta temmatuksi.
Mitä siellä Adventtikirkossa oikein opetetaan?
Paavali myöntää kyllä olevansa ikäänkuin
keskensyntynyt ja vihonviimeinen apostoli.
Mutta ei se hänestä tuulimyllyä tee.
Tulee aika, jolloin lainnoudattajiksi itseäään
luulevat tappavat meitä armon ja totuuden lapsia.
Laki ei armoa tunne, mutta joka tunnustaa Herralle
totuuden itsestään, se saa armon.
Sillä "armo ja totuus on tullut Kristuksen kautta".
Joh. 16:2
He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
Saulus Tarsolainen sen aloitti, mutta tänään
hän on Paavali:
Gal. 3:12
Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan:
"Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5]
SIKSI Antti on uskon mies, eikä rakenna mitään
lain varaan. Rakkauden tie on ainoa toivoni,
sillä, jo valitessani tuon verrattoman tien,
Jumala katsoo minun täyttäneen kaiken lain.
Room. 13:8
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.
[13:8,9: 2. Moos. 20:13-17; 3. Moos. 19:18 | Mark. 12:31 ]
Mutta tällaista ei farisealainen (lainvanhurskas)
sydän voi koskaan käsittää. Älkäämme olko
toisillemme mitään velkaa so. älkäämme muistelko
kärsimäämme pahaa, älkäämme olko katkeran
kateita, älkäämme turhan voiton pyytäjiä.
Älkäämme vahingoniloisia tai juonittelijoita.
## Paavaliko olisi saarnannut, että ilman lakia olisimme osalliset pelastuksesta? ## (annu42)
Mutta kuinkas luet?:
Room. 3:21
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Room. 3:28
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Room. 4:6
niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja
Rakkaasti jokaista siunaten!- Adv. ei uskalla kommentoida!
### yrität esittää ("pakanain apostolin kautta annetun evankeliumin "ilman lakia" tai sitten hylkää pelastuksen ja valitsee mahdottoman tien - lainvanhurskaus.") on aivan tuulesta temmattua.
Paavaliko olisi saarnannut, että ilman lakia olisimme osalliset pelastuksesta? ---ja lain valitsijat sen sijaan olisivat "lainvanhurskaita", kuten meitä nimittelet ###
Toissakesänä oli myös hyökkäys Paavalia vastaan.
Joku advari väitti tosissaan, että kaksikolmasosaa
Paavalia on "humpuukia".
Mutta jos emme luota Jumalan sanaan pakanain ainokaisen
apostolin kohdalla, ei meillä ole mitään, mihin
uskonoppimme perustaisimme.
JERUSALEMIN KIRKOLLISKOKOUS SITOUTTAA MEIDÄT
Jerusalemin kokous
1 Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: "Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua." [Luuk. 1:59, 2:21; Gal. 5:2; Fil. 3:2,5]
2 Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä, ja asiasta käytiin kiivasta väittelyä. Niinpä päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä. [Gal. 2:1,2]
3 Seurakunnan varustettua heidät matkalle he kulkivat Foinikian ja Samarian halki ja kertoivat veljille pakanoiden kääntymisestä. Kaikki ilahtuivat suuresti kuulemastaan.
4 Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt. [Ap. t. 14:27, 21:19]
5 Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.
6 Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä.
7 Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: "Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. [Ap. t. 11:18]
8 Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. [Ap. t. 10:45]
9 Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. [Ap. t. 10:43]
10 Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? [Luuk. 11:46; Gal. 3:10]
11 Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät." [Matt. 11:29; Room. 3:24; Gal. 2:16; Ef. 2:8,9]
12 Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta. [Ap. t. 15:4]
13 Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: "Veljet, kuulkaa mitä sanon. [Gal. 2:9]
14 Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan.
15 Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:
16 -- Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, [15:16,17: Aam. 9:11,12]
17 jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut. Näin sanoo Herra,
18 joka on antanut tästä tiedon jo ammoin. [Jes. 45:21]
19 Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen.
20 Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta*, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu.
["Haureus" tarkoittanee tässä Vanhassa testamentissa kiellettyjä sukulaisavioliittoja,
ks. 3. Moos. 18:6--18.] [1. Moos. 9:4; 2. Moos. 20:3; 3. Moos. 17:13; 4. Moos. 25:1]
21 Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina." [Ap. t. 13:15]
Kokouksen päätös
22 Silloin apostolit ja vanhimmat yhdessä koko seurakunnan kanssa päättivät valita joukostaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaksen kanssa. Valituiksi tulivat Juudas, jota kutsuttiin Barsabbakseksi, sekä Silas -- molemmat seurakunnan johtavia miehiä.
23 Heille annettiin mukaan seuraava kirje: "Apostolien ja vanhimpien veljellinen tervehdys pakanuudesta kääntyneille Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille.
24 Me olemme kuulleet, että muutamat, jotka ovat tulleet meidän luotamme mutta joita me emme ole lähettäneet, ovat puheillaan järkyttäneet teitä ja saattaneet teidät hämmennyksiin. [Gal. 2:4]
25 Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa,
26 jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
27 Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti.
28 Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet:
29 karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."
[Ap. t. 16:4, 21:25 | Ilm. 2:14,20]
30 Näin heidät lähetettiin matkaan. Antiokiaan saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja antoivat kirjeen veljille.
31 Kirje luettiin, ja sen rohkaisevat sanat ilahduttivat kaikkia. [Ap. t. 13:48]
- kiukai
Kaksiosaisessa profetiassaan Matt. 24 joka koskee sekä Jerusalemin hävitystä, että maailman loppua, Jeesus käskee rukoilla ettei pakonne tapahtuisi talvisaikaan eikä sapattina. Tästä käy selvile ettei sapattikäskyä ole muutettu vaan se pysyy muuttumatomana voimassa aina maailman loppun saakka ja jatkuu Raamatun mukaan vielä taivaassa.
Kenen valtuuksilla täällä maan päällä voitaisiin mennä muuttaman Jumalan käskyjä? Kun Kristus sanoi ettei niistä poistu pieninkään piirto Raamattu ei anna lupaa Jumalan käskyjen muuttamiselle Matt.5:17-19
Roomankirkko poisti myös 2 käskyn joka kieltää kuvienpalvonnan ja jakoi kymmenennen käskyn kahteen osaan, että käskyjen lukumäärä pysyisi kymmenenä. Paavali lukee kaksi kertaa kirouksen niiden ylitse jotka väärentävät evankeliumia. Jumalan kymmeneen käskyyn kuuluva Sapattikäsky kuuluu olennaisena osana evankeliumiin.- IDENEB
///Miksi Jumalan käskyjä ei hyväksytä?
Kirjoittanut: kiukai 25.1.2009 klo 07.44\\\
Eihän Sana tunne tuollaista määrettä ja kysymystä.
Mutta ehkä et hyväksy Jumalan käskyjä samasta
syystä kuin apostolimme Paavali?
Room. 7:10
ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman.
[3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5]
Kukapa tahtoisi tollasen tappavan taudin (vertaus)
kuin mitä Paavalilla oli ennen Kristuksen
kirkkauden kohtaamista. Krsitus olkoon meille
"lain loppu", parantuminen. Vapaana laista voi
sitten elää Jumalalle, kuten Paavali todistaa:
Gal. 2:19
Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle.
Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.
Vapaa Ideneb - IDENEB
Et vissiin ollut huomannut, että sulle oli jo
vastattukin ..
Miesten maailma
Kirjoittanut: IDENEB 25.1.2009
Miehistä puhetta veljille ja sisarille
Gal. 5:2
Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne,
niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
Heitän tässä ihanan irtokakeen. Mutta mitä ympärikeikkaukseen tulee, niin Jeesuksen
esinahka olkoon viimeinen, joka heitettiin pois. Sillä Kristus on lain loppu jokaikiselle
joka uskoo Häneen. Usko on sydämen ympärileikkaus armoliittoon Kristuksessa.
Ei voida olla samanaikaisesti laintuomion alla ja armotuomion alla!!
Kiännetäänpäs, viännetäänpäs tuo Paavalin näyttämä kolikko oikein päin -- nykyaikaan.
Tykkään irtojakeista, voimme paljon niistäkin oppia, ainakin tällaisista konkretisoituvista.
Meidän miehemme menettävät Kristuksen, jos antavat leikata esinahkansa pois liiton merkiksi!
Miksi tuo esinahan puuttuminen on niin vakava paha sinetti ja todiste epäuskoisuudesta?
Ei naisen edessä, mutta Jumalan silmissä.
Juu – vaikka esinahattomus-merkki ei välttämättä julkisuudessa näy, Jumala odottaa leikatulta
lainnoudattamista – että siitä elää, kun pinnistää voimansa lainnoudattamiseen. Lakiin katsominen
on oma typerä ja toivoton valinta, sillä jo ennen aikojen alkua Jumala viisaasti päätti tuomita maailman
Kristuksen kautta, eikä lain kautta.
Laki-intoilu johtaa turmioon, vaikka pysyisikin nuhteettomana ..
Room. 7:10
ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.
Fil 3:6 intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton. [4. Moos. 25:11,13; Gal. 1:13 ]
Mie vielä huomauttaisin, että 8-päiväinen ympärileikkaus lakiliitossa on oivallinen
puolustus lapsena kastamiselle uudessa liitossa Jeesuksen veressä.
Ei missään omassa veressä esinahan poistossa.
Ei sen puoleen, että
vasta aikuisena kasteelle menemisessä mitään pahaa olisi -- parempi myöhään
kuin ei milloinkaan. Liitto tähtääpi tuleviin eikä menneisiin.
Ideneb - Benedi-IDENEB
IDENEB kirjoitti:
Et vissiin ollut huomannut, että sulle oli jo
vastattukin ..
Miesten maailma
Kirjoittanut: IDENEB 25.1.2009
Miehistä puhetta veljille ja sisarille
Gal. 5:2
Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne,
niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
Heitän tässä ihanan irtokakeen. Mutta mitä ympärikeikkaukseen tulee, niin Jeesuksen
esinahka olkoon viimeinen, joka heitettiin pois. Sillä Kristus on lain loppu jokaikiselle
joka uskoo Häneen. Usko on sydämen ympärileikkaus armoliittoon Kristuksessa.
Ei voida olla samanaikaisesti laintuomion alla ja armotuomion alla!!
Kiännetäänpäs, viännetäänpäs tuo Paavalin näyttämä kolikko oikein päin -- nykyaikaan.
Tykkään irtojakeista, voimme paljon niistäkin oppia, ainakin tällaisista konkretisoituvista.
Meidän miehemme menettävät Kristuksen, jos antavat leikata esinahkansa pois liiton merkiksi!
Miksi tuo esinahan puuttuminen on niin vakava paha sinetti ja todiste epäuskoisuudesta?
Ei naisen edessä, mutta Jumalan silmissä.
Juu – vaikka esinahattomus-merkki ei välttämättä julkisuudessa näy, Jumala odottaa leikatulta
lainnoudattamista – että siitä elää, kun pinnistää voimansa lainnoudattamiseen. Lakiin katsominen
on oma typerä ja toivoton valinta, sillä jo ennen aikojen alkua Jumala viisaasti päätti tuomita maailman
Kristuksen kautta, eikä lain kautta.
Laki-intoilu johtaa turmioon, vaikka pysyisikin nuhteettomana ..
Room. 7:10
ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.
Fil 3:6 intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton. [4. Moos. 25:11,13; Gal. 1:13 ]
Mie vielä huomauttaisin, että 8-päiväinen ympärileikkaus lakiliitossa on oivallinen
puolustus lapsena kastamiselle uudessa liitossa Jeesuksen veressä.
Ei missään omassa veressä esinahan poistossa.
Ei sen puoleen, että
vasta aikuisena kasteelle menemisessä mitään pahaa olisi -- parempi myöhään
kuin ei milloinkaan. Liitto tähtääpi tuleviin eikä menneisiin.
Ideneb10- käskyä
- Jumalan puhuma 5 Moos 4: 12, 13
- Kutsuttiin kuninkaalliseksi laiksi Jaakob 2:8
- Jumalan kirjoittama 2 Moos. 24: 12
- Jumala kirjoitti kivitauluun 5 Moos. 10: 1-4
- Jumalan sormella kirjoittama 2 ;oos. 31: 18
- Säilytyspaikka Arkissa 5 Moos. 10: 5
- Jumalan jättämä " testamentti" 2 Moos. 40: 20
( 2 Moos. 31: 18)
- Kutsuttiin Jumalan laiksi Ps 1: 2, 119: 1
- pysyy iankaiken Ps.111:7, 8
- Täydellinen laki Ps 19:7
- Kertoo mikä on syntiä 1 Joh 3: 4
- Tämän lain kautta ihminen kokee synnin tunnon Room 3: 20 Room 7: 7
- Kristus ei poistanut lakiaan Matt 5: 17
- Kristus vahvisti lain Jes 42: 21
- Tämä laki on: Pyhä, oikea, ja hyvä Room 7: 12
- Usko vahvistaa tämän lain Room. 3: 31
- On hengellinen laki Room 7: 14
" Kaikki tahtovat olla lain opettajia....
Jos olette, niin tehkääpä vastaavanlainen luettelo Sermonia-ja Järjestyslaista, Jota myös Mooseksen laiksi , ja lain kirjaksi Raamatussa puhutaan!??
Hus, hus, --töihin siitä vaan!
- Antin suuri
juhlapäivä on, joka kuukauden kahdeksaspäivä.
Kuinka monelta Antti esinahkoja leikkelee?
"3. Moos. 12:3
Kahdeksantena päivänä pojan esinahka on leikattava. [1. Moos. 17:10 ]"
Kumma juttu katekismus ei puhu mitään esinahkojen leikkelystä tai kahdeksannesta päivästä.
Katekismus selittää: KIva että olet noin kiinnostunut asiasta, ja paljonkin jo tiedät.
Joo, leikki leikkinä, kahdeksatta päivää ei ole kalenteriviikossa olemassa.
Kerron Sinulle miten lepopäivämuutos tapahtui, niin osaat suhteuttaa tuota kaikkea kirjoittamaasi sitten hyvin.
Jeesus mainitsi jo että lepopäivä häväistään, (Matt 24:15, Dan 7:25)
Kaikki ei tapahtunut yhdessä yössä, ja syitä oli useita. Ihan poliittisia syitä koska oli hankalaa viettää kahta lepopäivää valtakunnassa, kristityt viettivät sapattiaan ja suuri osa kansaa roomalaista aurimgon jumalan juhlaa sunnuntaina. (sunday = auringon päivä, liittyi tietysti auringon palvontaan Jumalan sijasta)
Niinpä kekseliäät poliitikot halusivat käytännön syistä yhdistää lepopäivän yhdelle päivälle valtakunnassa. Eli poliittisia, sosiaalisia ja pakannallisia vaikuttimia asiassa. Juutalaisvastaisuus oli ratkaisevassa asemassa lepopäivän vierastamiselle.
Oikeat kristitytkin jotkut halusivat eroa juutalaisuuteen, koska toki hehän kielsivät Kristuksen, mutta viettivät sapattiaan.
Kristityt alkoivat pitää jumalanpalveluksiaan lauantai iltaisin, jolloin ne venyivät viikon 1 päivän puolelle, ja tässä yhteydessä tuli tuo käsite "8 päivä, joka oli toki jonkinlaista leikkipuhetta vai mitä oli, mutta 7 päivää viikossa on joka tapauksessa.
Sunnuntailaki tuli 7.3.321 jkr.
Keisari Konstantinus Suuren lakikäsky.
Tämän jälkeen asiaa yritettiin vuosisatojen mittaan valvoa poliittisin käskyin että ihmisetviettäisivät muutettua lepopäivää sunnuntaita, eikä alkuperäisen raamatullisen viikon 7 päivää. Myös rangaistuksia otettiin käyttöön sunnuntain rikkomisesta.
Polttorovioita, ym, "lystiä" joillekin.
Totta on että katolinen kirkko pitää sunnuntaita arvovaltansa merkkinä. On itse kat. kirkko niin niin sanonut, eikä kukaan muu.
Varmasti jos alkukristityt olisivat hyväksyneet lepoäivämuutoksen, olisi sana kiirinut asiasta Roomaan ja joka paikkaan, ja Raamatussa olisi asiasta selvät tekstit.
Suomessa muutos tuli 1.1.1973. Isäni kuoli seuraavana päivänä, muista päivän siitä hyvin.
lisää: http//www.netikka.net/jarkinraamattuhotelli
Osasto: Oppikirjeet/ "Kristityn lepopäivä"
Jumalan runsasta siunausta Antille asian muhittamisessa
Ystävällisin terveisin
jari laurila- uutta.
Varmaan tietysti mahdollista, mutta onko oikeasti historian kirjoissa näin, että jotkut viettiävät Jumalanpalveluksia lauantai-iltaisin, yöllä, että ne venyivät viikon 1 päivän puolelle.
Onko se mudostunut jollekin kristityille tavaksi, että kokoontuivat Jumalan palveluksiin yöllä?
Olen luullut, että se oli Paavalin yksittäinen kokoontuminen, juutalaisten pelossa, mutta onko siitä jotkut kristityt ottaneet tavan ja alkaneet pitää Jumalanpalveluksia yöllä ihan säännöllisesti? Pitääkö vieläkin joku yksittäinen ryhmä Jumalanpalveluksia säännöllisesti yöllä?
"""Kristityt alkoivat pitää jumalanpalveluksiaan lauantai iltaisin, jolloin ne venyivät viikon 1 päivän puolelle, ja tässä yhteydessä tuli tuo käsite "8 päivä..""" uutta. kirjoitti:
Varmaan tietysti mahdollista, mutta onko oikeasti historian kirjoissa näin, että jotkut viettiävät Jumalanpalveluksia lauantai-iltaisin, yöllä, että ne venyivät viikon 1 päivän puolelle.
Onko se mudostunut jollekin kristityille tavaksi, että kokoontuivat Jumalan palveluksiin yöllä?
Olen luullut, että se oli Paavalin yksittäinen kokoontuminen, juutalaisten pelossa, mutta onko siitä jotkut kristityt ottaneet tavan ja alkaneet pitää Jumalanpalveluksia yöllä ihan säännöllisesti? Pitääkö vieläkin joku yksittäinen ryhmä Jumalanpalveluksia säännöllisesti yöllä?
"""Kristityt alkoivat pitää jumalanpalveluksiaan lauantai iltaisin, jolloin ne venyivät viikon 1 päivän puolelle, ja tässä yhteydessä tuli tuo käsite "8 päivä.."""Raamatussa on joitakin mainintoja noista yli yön venyvistä sunnuntain puolelle kokloukmsista, ja minun on mahdotonta sanoa että se olisi ollut vakiintunut tapa ja käytäntö, enkä siihen usko itse.
Heillä oli lystiä yhdessä, ja kokoukset venyivät ja olivat piilossa toki roomalaisiakin öisin.
Yökokoukset kaikessa hiljaisuudessa jemmassa oli turvallisempaa roomalaisia ajatellen, sai olla heiltä rauhassa kun roomalaioset vetelivät sikeitä (nukkuivat) öisin.
Jumalan siunausta
jari- Ken uskoo ken ei
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä,
viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme
murtamaan leipää.
Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville,
ja puhe pitkittyi
puoleenyöhön saakka.
[Ap. t. 2:46 ]
Mitä Jumala sanoo meille tämän yksittäisen jakeen kautta?
Herran ehtoollista vietettiin yleisesti sapatin
jälkeisenä päivänä, juhlakokous se.
Nyt oli Paavalin seurueen matkaanlähettäminen
myös ja siksi kokous pitkittyi maanantain puolelle tai ainakin "puoleen yöhön saakka".
Oikaisija Ken uskoo ken ei kirjoitti:
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä,
viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme
murtamaan leipää.
Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville,
ja puhe pitkittyi
puoleenyöhön saakka.
[Ap. t. 2:46 ]
Mitä Jumala sanoo meille tämän yksittäisen jakeen kautta?
Herran ehtoollista vietettiin yleisesti sapatin
jälkeisenä päivänä, juhlakokous se.
Nyt oli Paavalin seurueen matkaanlähettäminen
myös ja siksi kokous pitkittyi maanantain puolelle tai ainakin "puoleen yöhön saakka".
OikaisijaEi ehtoollinen ole päiviin sidottu.
Alkuseurakunnan sapattikokoukset jatkuivat usein 1 päivän puolelle.
Heillä oli niin kivaa yhdessä, ja olivat roomalaisia paossa yökokouksissaan, toki ne venyivät sapatilta sunnuntaille, selvä se.
Vaikka maanantaina voidaan ehtoollista nauttia, ei mikään estä.
Jumalan siunausta
jari laurilaKen uskoo ken ei kirjoitti:
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä,
viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme
murtamaan leipää.
Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville,
ja puhe pitkittyi
puoleenyöhön saakka.
[Ap. t. 2:46 ]
Mitä Jumala sanoo meille tämän yksittäisen jakeen kautta?
Herran ehtoollista vietettiin yleisesti sapatin
jälkeisenä päivänä, juhlakokous se.
Nyt oli Paavalin seurueen matkaanlähettäminen
myös ja siksi kokous pitkittyi maanantain puolelle tai ainakin "puoleen yöhön saakka".
Oikaisijapuolelle:
Kyseinen Trooan kokous alkoi auringon laskiessa lauvantaina. Tästä meille tunnetusta lauvantai illasta alkaa sunnuntai sapatin jälkesine ilta aterioineen joita kesti ihan puoleen yöhön asti.
Kirkko Historioitsia August Neander mainitsee, ettei koko tapausta olisi kerrottu, ellei Paavali olisi herättänyt henkiin tätä nuorukaista. Oli täysi ilta koska monta lamppua oli palamassa. Tätä leivän murtoa kesti aina puoleen yöhön asti. Puolen yön jälkeen torkuttiin ja odotettiin valon kajastusta.
Heti valon kajastuksen alkaessa Paavali lähti matkalle. Tosi kiire oli Paavalilla, kun ei hän ehtinyt edes sunnuntai messua pitämään. Et ole varmasti tuntenut Paavalin aikaista Kulttuuria illasta iltaan pitäkääminun sapattini. sama tapa koski kaikkia viikon päiviä. Keskiyön ajan lasku alkoi vasta 1200 luvulla. Historian tuntemus pitäisi aina olla kohdallaan. Siis Paavali lähti matkalle sunnuntai aamuna valon kajastaessa.
- sunday synday
Sunnuntai (Sunday) on "KEKSITTY" PYHÄKSI.
Lainaus Iltasanomista (vapaa sana)5.11.1999
Korkea-arvoinen EV.Lut. kirkon mies kirjoitti seuraavaa.
Vuoden 1973 alusta virallinen maallinen viikko-kalenterimme on alkanut maanantaista.
Vielä 1970-luvun alussa viikkomme alkoi sunnuntaista.
Kristityt olivat jo varhain "KEKSINEET TEHDÄ" sapatin jälkeisestä päivästä varsinaisen juhlapäivän, vaikka yleinen lepopäivä siitä tuli vasta 300-luvulla.
Sunday auringonpäivä.
Raamatussa on ennustettu, että pyritään muuttamaan ajat ja lait. Tämä ennustus on toteutunut kirjaimellisesti. Kolossalaiskirjeen teksti pakanauskoville ei siis millään tavalla kumoa tai mitätöi raamatullisia juhlia, mutta se kieltää tuomitsemasta juhlien johdosta. Olemme edellä todenneet, että apostolien ja vanhinten kokous Jerusalemissa vapautti pakanauskovat Mooseksen Tooran noudattamisesta samalla velvoittavuudella, kuten se velvoittaa juutalaisuskovia. (Juhlat eivät ole pelastuksen perusta juutalaisuskovillekaan, mutta he ovat velvolliset viettämään niitä Messiaan kunniaksi uuden liiton hengessä, ei vanhan liiton lain orjuudessa). Pakanauskovat eivät siis ole velvoitetut israelilaisille annettujen juhla-aikojen viettoon, mutta pakanauskovilla on ilo ja etuoikeus viettää niitä uuden liiton hengessä Messiaan kunniaksi armon ja vapauden pohjalla, eikä kenelläkään ole oikeus tuomita niiden noudattamisesta tai siitä, että ei noudata niitä oikealla tavalla. On armo, ilo ja etuoikeus viettää alkuperäisiä raamatullisia juhlia (eikä väärennettyjä juhlia) Messiaan kunniaksi, kuten Paavali siihen kehoittaa Korintton seurakunnan pakanauskovia.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Danielin kirjan seitsemännen luvun Rooman pedon pedon sarvi, joka on muuttanut ajat ja lain, on muuttanut myöskin raamatulliset juhlat pakanalliselle perustalle, Baabelin uskonnon pohjalta (tutustumme asiaan myöhemmin tarkemmin). Näihin epäraamatullisiin pakanuuden ja Baabelin uskonnon pohjalta tulleisiin juhliin kuuluvat mm. joulu, juhannus, suurelta osin nykyinen pääsiäinenkin, sekä useat Marian kunniaksi olevat juhlapäivät ja muut kristikunnan epäraamatulliset juhlat. Voidaan sanoa, että ns. kristikunnassa ei ole yhtäkään juhlaa, joka ajan tai viettotavan suhteen olisi täysin raamatullinen. Monet pakanakristityt viettävät näitä epäraamatullisia juhlia, mutta ne eivät perustu Jumalan Sanaan, vaan ovat itsevalittua jumalanpalvelusta ja ihmisoppeja (Kol.2:22-23). Tulevassa messiaanisessa rauhanvaltakunnassa myös raamatulliset juhla-ajat ovat asetetut ennalleen (Sak.14:16-19; Jes.66:23). Tässä pakanain armotalouskauden loppuajassa, ennen rauhanvaltakunnan alkamista, ns. kristilliset yhteiskunnat kulkevat yhä suurempaan pimeyteen ja luopumukseen, mutta yksityiset uskovat voivat, ikäänkuin esimakuna tulevasta messiaanisesta ajasta, viettää alkuperäisiä raamatullisia juhlia Messiaan kunniaksi, uuden liiton armon ja vapauden pohjalla.- Turhaakin turhempi
"Pakanauskovat eivät siis ole velvoitetut israelilaisille annettujen juhla-aikojen viettoon,"
Meillä kristityillä ei ole mitään ongelmaa juhlien
suhteen. Vietämme Herran kunniaksi jotkut, toiset
taas ei. Ihan vapaudesta käsin.
Emme ole mitenkään sidottuja varsinkaan
ellensapattisinetti-vouhotukseen. Turhaakin turhempi kirjoitti:
"Pakanauskovat eivät siis ole velvoitetut israelilaisille annettujen juhla-aikojen viettoon,"
Meillä kristityillä ei ole mitään ongelmaa juhlien
suhteen. Vietämme Herran kunniaksi jotkut, toiset
taas ei. Ihan vapaudesta käsin.
Emme ole mitenkään sidottuja varsinkaan
ellensapattisinetti-vouhotukseen.Ellen nimisestä Jumalasta: Tästä Jeesuksen sapatista olen kuullut. Siitähän vielä mainitaan Herran sinun Jumalasi sapatti. Ei Ellen ollut vielä syntynyt silloin, kun Jeesus meni sapatin päivänä synägoogaan ja nousi lukemaan: Hän luki Herran henki on minun voideltuni päällä: Jeesus jatkoi sanoen. Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen.
Juhlakokous venyi, maanantain puolelle, sillä se oli myös Paavalin lähettämisjuhla ...
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.
Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. [Ap. t. 2:46 ]
Ja mitäs tehtiin sapattina? Jeesuksen työtä
silloinkin. Mahdollisimman kaukana fariseusten
sapattiriennoista!
Mutta ehtoolista vietettiin viikon
tärkeimpänä päivänä tietysti.
Ap. t. 16:13
Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
MIELENKIINTOINEN KAHDEKSAS PÄIVÄ - TOSI SAPATTI
Jari Laurila yllätti jälleen, uudella oivalluksellaan, että viikon kahdeksatta päivää ei ole olemassakaan. Ehkä hän on oikeassa. On kuitenkin olemassa sapatinjälkeistä elämää.
Ap. t. 20:7 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. [Ap. t. 2:46
Myös happamattoman leivän päivän jälkeistä elämää on.
Ap. t. 20:6
mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
Onpa vielä kuoleman jälkeistäkin elämää:
Dan. 12:2 Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. [2. Makk. 7:9; Matt. 25
Mutta tällaista on uuden liiton sapatinvietto:
Ap. t. 16:13
Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
Filippissä oli juutalainen siirtokunta ja synagooga ja siksi evankelistat joutuivat ihan ulos
menemään, etteivät suututtaisi fariseuksia evankeliumilla sapattina.
Kiitokset sinulle, joka laitoit kahdeksannesta päivästä laajemmin sen sanankohdan, 3.Ms.23:33-41. Se oli tarpeen varsinkin Jarille. Jumala näkee pitemmälle kuin vain viikon.
Käytän rajallista aikaani mieluummin luotettavan Raamatun tutkimiseen kuin Jarin raamattuhotellissa yöpymiseen.
Ikuinen säädös: Ensimmäinen päivä olkoon levon päivä ja sitten taas kahdeksas.
Tämä rytmi otettiin käyttöön VIIKKORYTMINÄ uudessa liitossa heti alkuunsa, Vanhasta Testamentista, eikä kinasteltu juhla-ajoista.
39 Mutta SEITSEMÄNNEN KUUKAUDEN VIIDENTENÄTOISTA PÄIVÄNÄ, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa SEITSEMÄN PÄIVÄÄ; ENSIMMÄINEN PÄIVÄ päivä on levon päivä, ja KAHDEKSAS PÄIVÄ päivä on myös levon päivä.
41 Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi SEITSEMÄN PÄIVÄÄ VUODESSA. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se SEITSEMÄNNESSÄ KUUSSA.
LEHTIMAJANJUHLA
Kyse on siis vanhassa liitossa ns. lehtimajanjuhlasta kerran vuodessa. Jännää että rauhanajassa tuo juhla otetaan käyttöön koko maailmassa, vaikka se alkujaan on
ikuinen säädös vain israelilaisille. Pitäkäämme usko Jumalaan ja siunatkaamme Israelia.
Sak 14:16-18
16 Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. [Jes. 66:23]
17 Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta. [Jes. 5:6]
18 Jos egyptiläiset eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan.
Rakkaasti jokaista lukijaa siunaten!- v.m.p.
Jos suonette, niin jotain ajatusta ilman kynsiä ja hampaita niin sanoakseni.
Kristittyinähän me pyrimme mieltämään ”näkemystämme ja oppejamme, eli kivijalkaa” missä seisotaan kallioksi, missä seistään ja mielellämme puhtaaksi raamatulliseksi kallioksi, Sanan kallioksi. Eikö vain? Tämän kun ymmärrämme, kunnioitus toisen osaan on ehkä rakkaudellisempaa.
Tässä ei ole tarkoitus käydä niin matkaan, että syyllistäisi toisen ajatusta, mutta vain tarkastella, mitä siihen voisi löytyä lisää, esim. menemällä siihen paikkaan, missä on eletty, vaikka tässä raamattuoppijaksossa.
Me yleensä katsotaan tästä paikasta Jerusalemiamme, meidän elämisemme ja tapamme mukaisesti, eikö vain?
Sitten laskemme perustukselle toisen jalkamme ja pyrimme sitten toisen jalkamme laskemaan raamatun opetusperustukselle. Näin minä ymmärtäisin, kun tarkastelen näitä kirjoituksia, vaikka katsahtaen pakanakristityn oppien ja palvelun muotoja seuraten.
Tärkein kuitenkin on siinä, että sydän on Kristus-kalliolla ja siinä seistään molemmin jaloin, tai paremminkin ylistetään armosta, sekä pelastuksesta polvillamme tällä kalliolla. Polvitie, paremmin pitää nöyryyttä yllä.
No sitten asiaan.
Ehtoollista vietettiin jopa joka päivä, leivänmurtotapahtumanakin aivan Ap.t. alkusointuja katsellessa. Myös siellä on mainintaa, että myös tämän perhepiirin lisääntyminen oli jokapäiväistä tapahtumaa. Olisiko siinä osasyy, että heti käytiin ”pöytään”.
Mutta sapatinmenoon menemällä, siitä ensimmäiseen päivää ja tässä nyt pitäisi seistä `tapahtumahetken ”paikanpäällä”. Ei ehkä niinkään ”meidän katsanto paikkamme” päällä Roomalaisen ajanlaskustamme katsellen. Tämä hienosäätö katsantoon voisi löytää neutraalimpaa tilannetta.
Onko kohtuutonta katsella asioita näin?
Ap. t. 20:7 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. [Ap. t. 2:46
Tästä viikon ensimmäistä päivää tukien, voin sanoa sen, että tuossa ympyrässä, missä tuo tapahtui vuorokausi vaihtui ilta kellomme 18.00
Eli ensimmäisenä päivänä olivat meidän kalenterin suhteen lauantai-illassa, silloin kokoonnuttiin ja puhe pitkittyi puoleenyöhön, eli lauantai-illan lopputunneille, meidän kalenterin mukaisesti.
Tätä ei pidä unohtaa.
Ajatuksemme sumentaa tämän omankalenterinäköalan ajatuskanta, se sanoisinko varovasti ”hapatus” hieman sokeuttaa.
Näin voi verrata hapatuksen merkitystä, että kuinka se voi todellisuutta muuttaa.
Ja jos ei ” Ahaa elämystä synny”, ehkä silloin kiistellään enemmälti asioiden tiimoilla.
nyt menen lainauksen puolelle, koska paljon olen samanmielinen asiaan.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Vuorokausi muodostuu siitä, kun maapallo pyörähtää kierroksen ns. kiertoakselinsa ympäri, jolloin syntyy päivän ja yön vaihtelu. Raamatun järjestelmän mukaan vuorokausi vaihtuu illalla, auringon laskiessa. Kun ns. luomiskertomusta tutkitaan, siellä toistuu ilmaisu: ”Tuli (oli) ehtoo (ilta) ja tuli (oli) aamu, ensimmäinen päivä, toinen päivä, kolmas päivä” jne. (1.Moos.1). Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa kaksikymmentäkolme, Jumala antaa juhla-aikamääräykset Israelin kansalle. Suuri sovituspäivä määrättiin pidettäväksi seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä, jo alkaen yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan. Nämä Raamatun paikat osoittavat sen, että Jumalan asetuksen mukaan raamatullinen vuorokausi eli päivä vaihtuu illalla, auringon laskiessa, eikä keskiyöllä, kuten roomalainen järjestelmä on sen muuttanut. Raamatullinen vuorokausi on siis illasta iltaan, auringon laskusta auringon laskuun, Jumalan säätämyksen mukaan
Raamatullinen viikkojärjestys
”Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on herran sapatti, missä asuttekin” (3.Moos.23:3).
”Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena (hepr. UT: Mirjam Magdalasta) ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa” (Mark.16:1-2).
Raamatullisen järjestyksen mukaan viikkoon kuuluu seitsemän päivää. Viikon ensimmäinen päivä alkaa lauantai-illasta auringon laskiessa ja päättyy sunnuntai-iltana auringon laskiessa ja siitä eteenpäin jatkuvat viikon päivät: toinen päivä, kolmas päivä, neljäs päivä, viides päivä ja kuudes päivä. Perjantai-iltana, auringon laskiessa, alkaa sapatti-ilta ja sapatti, lepopäivä, jatkuen aina lauantai-illan auringonlaskuun saakka. Viikon kuusi ensimmäistä päivää ovat työpäiviä ja seitsemäs päivä, sapatti, on lepopäivä, Jumalan säätämyksen mukaan, jota Israel ainoana kansana noudattaa. (Aivan pohjoisessa tulee ongelmia auringonlaskun kanssa keskikesällä ja keskitalvella, mutta siellähän voi halutessaan noudattaa Jerusalemin auringonlaskun aikoja). Suomessa vielä 70-luvun alussa sen verran kunnioitettiin Jumalan Sanaa, että kalenterissa oli sunnuntai viikon ensimmäinen päivä, mutta laittomuuden edistyessä on kalenteriaukeamat muutettu siten, että nykyään sunnuntai on viikon viimeinen eli seitsemäs päivä.
Roomalainen gregoriaaninen ajanlasku
"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).
Tutkiessamme Tooraan liittyviä asioita, havaitsimme, että Danielin kirjan seitsemännen luvun neljännen pedon eli Rooman pedon sarvi on muuttanut Jumalan Tooran käskyt monella tapaa. Tämä sama pedon sarvi, Rooman keisarinistuin ja sitä seurannut Rooman paavin istuin, on muuttanut myös ajat eli raamatullisen ajanlaskun roomalaiseksi ajanlaskuksi. Tämä on toteutunut kahdessa vaiheessa.
Muinaisissa pakanallisissa kulttuureissa oli monenlaisia ajanlaskujärjestelmiä, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Poistaakseen ajanlaskujärjestelmien kirjavuuden, roomalainen hallitsija Julius Caesar otti käyttöön Sosigeneen avulla laatimansa parannetun ajanlaskutavan, ns. juliaanisen kalenterin, tammikuun 1. päivänä 45 eKr. Tämä juliaaninen kalenteri on edelleen käytössä monissa Idän kirkoissa (Johanneksen evankeliumissa käytetään roomalaista ajanlaskua; Joh.19:14: kuudes hetki aamulla; vertaa Mat.27:1, aamun koittaessa, päivän ensimmäisen hetken alkaessa, juutalaisen ajanlaskun mukaan; Joh.11:9). Paavi Gregorius XIII paranteli juliaanista kalenteria, saaden aikaan nimeeään kantavan gregoriaanisen kalenterin, joka on nykyään käytössä valtaosassa maailmaa ja vallankin länsimaisessa kulttuurissa. Tästä kertoo Uusi Tietosanakirja seuraavasti:
"Kristityt kansat käyttivät aluksi roomalaista Caesarin uudistamaa ajanlaskua. Seitsenpäiväisen viikon he saivat juutalaisilta. Ensimmäisen vuosisadan aikana käytiin jatkuvasti riitaa pääsiäisen ajankohdasta, ja sitä varten luotiin monenlaisia jaksoja. Näiden riitojen aikana kiinnitettiin myös huomiota siihen harmilliseen seikkaan, että kevätpäiväntasaus siirtyi yhä myöhäisemmäksi porvarillisessa vuodessa. Vuonna 1572 asetti paavi Gregorius XIII komission laatimaan uutta ajanlaskumenetelmää. Komissio, jonka ehdotus perustuu oikeastaan Luigi Lilion laskelmiin, otti päätehtäväkseen kevätpäiväntasauksen sijoittamisen kiinteästi maaliskuun 21:ksi päiväksi, sekä pääsiäis- täydenkuun ajankohdan tarkemmin laskemisen jaksojen avulla...Gregorius hyväksyi ehdotuksen ja määräsi bullassaan sen astumaan voimaan helmikuun 24. päivä 1582. Samassa bullassa määrättiin, että Roomassa sinä vuonna, lokakuun 15. päivä seurasi välittömästi lokakuun 4. päivän jälkeen. Tämä ns. gregoriaaninen ajanlasku eli. greg. kalenteri eli uusiluku otettiin käyttöön Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, sekä Portugalissa ja Puolassa v. 1582, katolisessa Saksassa ja Hollannissa 1583, Unkarissa 1587, protestanttisessa Saksassa ja Tanskassa 1700, Englannissa 1752, Ruotsissa ja Suomessa 1753. Tapa aloittaa uusi vuosi tammikuun 1. päivästä on yleistynyt hyvin hitaasti; Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa 1567 jälkeen, Alankomaissa 1575, Saksassa 1648 jälkeen, paavien ajanlaskussa 1691, ja Englannissa 1752".
Näin jo Baabelin tornin ajoilta alkunsa saanut kehitys on johtanut siihen, että Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja paavinistuin) on saanut muutettua Jumalan säätämän ajanlaskujärjestelmän gregoriaaniseksi ajanlaskujärjestelmäksi, joka on nykyään vallitseva maailmassa. Koko roomalais-gregoriaanisen kalenterin järjestelmä ja nimistö perustuu Rooman ja muiden pakankansojen epäjumalien nimiin sekä Rooman keisarien nimiin. Siitä huolimatta, että gregoriaaninen kalenteri perustuu pakanoiden kulttuuriin, se tunnetaan "kristillisenä" ajanlaskuna laittomuuden vallassa olevassa kristikunnassa. Vaikka ajanlasku- ja kalenterijärjestelmä ei olekaan millään tavalla pelastuksen perusasia, osoittaa se kuitenkin omalta osaltaan luopumuksen ja laittomuuden valtaa pakanakristikunnassa ja muutettu ajanlaskujärjestelmä on samalla myös aiheuttanut muutoksen Jumalan antamaan lepopäivä- ja juhla-aikajärjestelmään (koska ne perustuvat Jumalan antamaan ajanlaskujärjestelmään), kuten tulemme myöhemmin huomaamaan.
lainaus päättyy,..
/////
Eli näillä perustuksilla monesti on jalkamme ja siitä tulee kiistakysymyksiä.
Mutta kun ja jos sen tietää, niin pitääkö kiistellä? Siinä voi paremminkin sanoa, että Raamatulliset ajat ja asiat ovat näin, ja meidän tulkinnat näin, ja tässä sitten tulkitsijoilla pitäisi astua rakkaus toisiamme kohtaan. Olisiko näin?
Jumalan Pyhä Henki sitten herättäköön kunnioitusasian siihen, minkä alttarin äärellä mieluummin kumartaa.
Se sitten ehkä tulee elämään kullekin sisäiseksi vaikeudeksi, että onko pakko taistella jostain niin, että ei hyväksytä veljen alttaria, sellaista alttaria, jossa vilpittömästi toinen käy, tai pyrkii käymään.
Ehkä ihmisluonnetta katsellen mahdoton/ko yhtälö? - ”rakkaus, se veljesrakkaus”.
Sielujen sointumaailma ei aina soi yhteen, on erivireisyyttä, vien teidät nyt esimerkkinä vaikka katsahtaen puhallinsoittimiin. Ymmärtäisin soittimista sen, että.
Joku on viritykseltään B. -instrumentti ja toinen C. -instrumentti.
Instrumentti soi ”vapaa-ääneltään” säveltasoa B tahi C.
Jos soitetaan samasta nuotista, on toisen tehtävä transponointia ja täytyy lukea, sekä soittaa ”ääntä ylempää” ja soitettava toisen instrumentin mukaan, muuten sointuisuus on kovin riitasointuista.
Vierekkäiset sävelet käyvät rinnan ja ei niin kauniinkuuloisena.
Jos Raamatullinen instrumentti, Jumalan sanalla viritetty, soi taivaallisesta sävellysnuotista, on se pakanasoittajan ääni yhteissoitossa oltava sama, muutoin se ei soi, on transponoitava, muutettava luettu ääni samaan, kaikki on ok.
Mutta jos pakanasoittaja soittaa ”yksin”, vaikka sitä Sanantulkinta -nuotinnusta, melodiaa, sitä sävelkulkua ei kuule vääräksi, väärätasoiseksi.
Sen kuulee vain hän, jolla on nuotit ja absoluuttinen korva. Hän kuulee väärätasoisen melodiakulun.
Jospa taas samanviritteiset pakansoittajien orkesteri soittaa keskenään, ei ongelmaa synny, vireys eli soiva ääni tuntuu kuuloaistimissa kuulijalla samantasoiselta.
Mutta kun sitten pakanasoittajat soittavat alkuperäisten ”raamatullisten paikka” soittimien mukana, on transponointi tultava mukaan, soinnin tähden.
Tämä sointuisuus on sitten taivaassa viimekädessä täydellisten soitintapahtuma, kellään ei ole sitä B-viritystason pakanauskon, tai kääntymättömän juutalais- B, soitinta olemassa.
Mutta palataan vielä maanpinnalle. Täällä on matkalaisia, -suunnassa sun toisessa, jotka pyrkivät löytämään oikeaa viritystasoa alkuperäisiin soittimiin ja melodioihin, niin näissä ympyröissä harjoituksissa tulee sanoisinko dissonoivia äänten törmäyksiä, jotka voisimme purkaa Sanan rakkaudellisiin harmonisiin sointuihin. Kristuksessa olet minulle rakas.
Mutta voisiko käyttää sanaa, että kauniit riitasointuiset kuviotkin sävellyksissä, eivät ole pahasta jos sitä katsotaan kokonaisvaltaiseksi Jumalalliseksi sävellykseksi, joka päättyy viimeisen pasunan ylösnousemus julistukseen Kristuksessa, ”aika päättyy” ja jossa yhdymme Jumalallisen ylistyskuoron sulo sointuihin kerran.
No jätetään tämä rönsyily nyt tähän.
Siunausta vain lukijoille
- annu42
lepopäivä, miksi et hae katoliselta kirkolta palkintorahaa, joka on odottanut vuodesta 1905. Saat sen korkoineen.
Voisit ainakin koettaa noilla argumenteillasi yrittää. Epäilen tosin, ettei selityksesi mene läpi. Onnea kuitenkin yrityksellesi.- Vaiko ripulissa
Ihan niinku outoja haastelet.
Lepopäivästä on puhuttu ja pyhäpäivästä ja
viikon ensimmäisestä päivästä.
Pidä sinä se sunnuntaisi ihan omanasi vaan.
Me keskustelemme asioista emmekä sanoista. - Kynä kun kiemurtelee
Vaiko ripulissa kirjoitti:
Ihan niinku outoja haastelet.
Lepopäivästä on puhuttu ja pyhäpäivästä ja
viikon ensimmäisestä päivästä.
Pidä sinä se sunnuntaisi ihan omanasi vaan.
Me keskustelemme asioista emmekä sanoista.Kahdeksannesta päivästä ja siihen liittyvästä
käskystä tuo aloitus oli eikä tainnut edes
mainita sinun sunnuntaitasi.
Lukenut
- Benedi-IDENEB
" Ja hän sanoi heille" Sapatti on asetettu ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten" Mark 2: 27
Onhan koirilla tarkemmat korvat kuin ihmisellä,...mutta eivät koirat kuule, " Mitä Henki seurakunnille (ja sen jäsenille) sanoo"
" Niin ihmisen Poika on sapatinkin Herra" ...ei hän koirien herra ole....minä esim. olen koirien herra, joka käsken ja ruokin niitä.....antti nimistä koiraa ei minulla vielä ole, ...mutta voisin ottaa kun tuntisin paremmin sen tavat ja rodun!- Vai pelkäätkö koiria?
Suotta kysyt onko Antti koira.
Itsehän tämä on nöyrästi todistanut olevansa.
Ja ihan raamatullisesti ja Jeesus on ylpeä
semmoisista koirista. Tämäntapaista sanankohtaa
AVK on käyttänny todistellessaan olevansa halpa
kuin koira .....
Foinikialaisnaisen usko -- Mark. 7. luku
24 Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemattomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa. [7:24-30: Matt. 15:21-28]
25 Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki, ja nainen tuli heti hänen luokseen ja lankesi hänen jalkoihinsa.
26 Hän ei ollut juutalainen, vaan Syyrian foinikialaisia. Hän pyysi Jeesusta ajamaan pahan hengen hänen tyttärestään,
27 mutta Jeesus sanoi: "Anna lasten ensin syödä kyllikseen. Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."
28 Nainen vastasi tähän: "Herra, saavathan koiratkin pöydän alla syödä lapsilta putoilevia palasia."
29 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Kun noin sanot, mene. Paha henki on lähtenyt tyttärestäsi."
30 Nainen meni kotiin ja näki lapsen makaamassa vuoteella. Paha henki oli lähtenyt hänestä.
Eiköhän benedeistä lähde paha henki, kun
nöyrtyvät tuon foinikialaisnaisen kaltaisiksi! - Benedi-IDENEB
Vai pelkäätkö koiria? kirjoitti:
Suotta kysyt onko Antti koira.
Itsehän tämä on nöyrästi todistanut olevansa.
Ja ihan raamatullisesti ja Jeesus on ylpeä
semmoisista koirista. Tämäntapaista sanankohtaa
AVK on käyttänny todistellessaan olevansa halpa
kuin koira .....
Foinikialaisnaisen usko -- Mark. 7. luku
24 Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemattomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa. [7:24-30: Matt. 15:21-28]
25 Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki, ja nainen tuli heti hänen luokseen ja lankesi hänen jalkoihinsa.
26 Hän ei ollut juutalainen, vaan Syyrian foinikialaisia. Hän pyysi Jeesusta ajamaan pahan hengen hänen tyttärestään,
27 mutta Jeesus sanoi: "Anna lasten ensin syödä kyllikseen. Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."
28 Nainen vastasi tähän: "Herra, saavathan koiratkin pöydän alla syödä lapsilta putoilevia palasia."
29 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Kun noin sanot, mene. Paha henki on lähtenyt tyttärestäsi."
30 Nainen meni kotiin ja näki lapsen makaamassa vuoteella. Paha henki oli lähtenyt hänestä.
Eiköhän benedeistä lähde paha henki, kun
nöyrtyvät tuon foinikialaisnaisen kaltaisiksi!Niinpä niin, Raamatullisestihan se meneekin näin, ..hyvä kun muistutit!
" Ulkopuolella ovat koirat, ja velhot...ja kaikki , jotka valhetta rakastavat ja tekevät" Ilm. 22: 15
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101104
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82824Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede18659Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat271631- 77598
- 104574
- 54547
- 26522
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.49513Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet88438