ennen katseemme kohtasivat ja katsoimme toisiamme syvälle silmiin. Nyt kun näemme eivät katseemme kohtaa, hyvä jos tunnemme toisiamme
Mistä tämä käytös viestii
tunteet kuolleet?
152416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
KYLLÄ!
Aika haalistaa tunteet, jos mitään ei tunnu tapahtuvan eikä tunnu olevan mitään toivoakaan siitä. Ja jos toinen joutuu olemaan pitkään yksipuolisesti rakastunut, tai ainakin luulee asian olevan niin, niin ei kukaan kestä sitä loputtomiin. Jossain vaiheessa sitä vaan luovuttaa ja nostaa suojamuurin ympärilleen. Sen suojamuurin taakse voikin olla sitten enää hyvin vaikea nähdä tai päöästä. Tunteet ei välttämättä ole kuolu, mutta kaikesta toivosta jo luopuneen on usein helpompi olla kuin ei tuntisikaan enää toista, sillon ei ainakaan satu.
Olen ollut jo jonkin aikaa toivottoman ihastunut mieheen, jota en voi saada (varattu) enkä voi hänelle tunteistani kertoa. Minulle on helpompaa olla kuin en häntä huomaisikaan, hän on kuin ilmaa minulle useimmiten. Jos on pakko kommunikoida hänen kanssaan, pysyn aina asialinjalla. Olen yrittänyt unohtaa hänet, mutta en pysty. Siksi parempi että pysyn hänestä mahdollisimman kaukana.
ole kuolleet..
Voin ottaa itseni esimerkiksi. Itse olen rakastunut erääseen töissä, paljon katseet kohtasivat ja jne. Mutta kun vastakaikua ei tullut, minun on paljon helpompi olla kuin en häntä tuntisi.. olla vaan vaikka hän on läsnä, olla reagoimatta hänen tekemisiinsä ja jne. Toki moikkaan kun näemme, ja jos hänellä tai minulla on jotain töpihin liittyvää asiaa toki juttelemme ym. Mutta muuten, en häneen reagoi vaikka olisimme kahvilla samaan aikaan tai jotain muuta vastaavaa..
Mutta ei tunteeni ole kuolleet, mun on vain helpompi olla...
..tilanne täällä. Ei vain jaksa ikuisesti "yrittää" jos ei vastakaikua tule..:/.
tunteita on varmasti liikaakin ja se juuri pelottaa eikä uskalla edes katsoa toista enää suoraan silmiin.
Oletko samaa mieltä?
mun mielipiteellä luonnollisestikaan
Se vaan on niin jos ei voi saada omakseen ja tykkää liikaa, niin ei ehkä pysty olla luontevasti "kaveri". Sad but true, and the life goes on...
Oootko kouvolasta ap?
koin ihastukseni(m)tunteiden tunnustamisen valheiksi.Välttelen nykyään.
En ole tähän ketjuun muuten osallistunut, mutta tuo mitä sanoit kuulostaa eräältä... Mietin vain, mikä sinut sai ajattelemaan, että hän olisi valehdellut?
väärässäkin.Aikaisemmat tapahtumat ehkä syynä.Ei vaan jotenkin meinaa uskoa että joku vois oikeasti välittää.Täytyy vielä katsastella.
tapahtumat teidän välillä vai muuten sun elämässä? Hui, kun mietin että olisit just se. Tai siis luulen, että hän ajattelee minusta noin. Mä kyllä välitin oikeasti, mutta olen luopunut kun toinen ei uskonut. Jos siis minua tarkoitat, niin kyllä olit/olet väärässä.
elämässä tapahtunutta.
Iskee pelko. Onko tämä totta, voiko hän olla minusta kiinnostunut? Sitten iskee jonkinasteinen hyjätyksi tulemisen pelko, ei enää uskalla puhua saatika katsella toista.
Koettu on ja harmittaa miten ihminen voi niin käyttäytyä. Antaa vaikutelman ettei välitä vaikka ei muuta haluaisi kun tutustua toiseen paremmin.