Olen vieläkin ihastunut suhun. Luulin jo haudanneeni tän tunteen niin syvälle, ettei sitä voisi enää kaivaa ylös. Eilen kuitenkin taas huomasin vain uskotelleeni itselleni niin. Halusin vaan, enemmän kuin mitään muuta, soittaa sulle ja kertoa kaiken. Ja kaikella tarkoitan niitä sydämeeni kätkemiä tuntemuksia, toiveita ja salaisuuksia, joiden edessä voi vain hiljentyä ja ottaa ne omaan sydämeensä, vaikka ei tuntisikaan samoin. Mutta enhän mä voi riisua kaikkea epäolennaista ja kohdata sua sellaisena, kuin oikeasti olen, sillä loppuen lopuksi tän on mentävä näin. En mä voi palata sellaiseen, mitä ei koskaan todella ollutkaan. Katkeransuloista.
Eikö tää lopu koskaan?
ystävältä ystävälle
61470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jostain sellaista että ,
se mitä yrittää piilottaa
se näkyy parhaiten juuri sinussa:)
"näin", mitäs jos hän haluaisi kuulla ne ajatukset sulta?
Hänelle, jos merkitset hänelle samaa kun hän sinulle..voit saada jos et..yritit ainakin. Tsemppiä.
Joskus kolahtaa vaan niin kovaa, ettei sitä tunnetta pysty unohtamaan vaikka järki kuinka panis vastaan. Ite en edes yritä enää unohtaa, vaan oon opetellu elämään sen tunteen kanssa. Ei se mahdotonta oo etenkään jos on kuitenki ystävä tunteen kohteen kanssa ja saa viettää aikaa hänen kanssaan. Ehkä ihastus vielä jonain kauniina päivänä muuttuu molemminpuoliseks, kyllä sekin mahdollista on.
oikeasti siis tapahtunutkaan ja mikset voisi kohdata sellaisena kuin oikeasti olet, miten muuten sen voisi tehdä? Mitäpä jos vaan soittaisit ja kertoisit kaiken, mitä siinä voi menettää.....kasvonsa?, onko sillä niin paljon väliä? Puhelin käteen ja soita!
haluis hypätä hyvän ystävänsä silmiin ja jäädä sinne...todella katkeransuloista....