omakohtaisista kokemuksistani johtuen olen täysin mykistynyt mielenterveyspotilaiden heikosta oikeusturvasta käytännössä.
Kun psykiatrin tai hoitajan todistattavasti tekemästä virheestä koituu potilaalle
- hänelle kuuluvan etuuden menetys ja taloudellinen ahdinko
-ylimääräisiä kuluja tilanteensa selvittelystä eri instansseista
- ahdistuksesta puhumattakaan
niin kukaan ei kumma kyllä ole vastuussa ja korvaus/oikaisuvelvollinen. Liian usein työntekijät vain kohauttavat olkiaan ja sanovat, että
-vahinkoja sattuu(toki toki, nyt vain sillä saralla, jotka konkreettisesti vaikuttavat yksilön ja hänen perheensä elämääm)
-korjataan asia,mikä on tietysti oikein,mutta jonka uudelleen käsittely vie esim. eläkevakuutusyhtiöissä ja kelassa aikaa.
Niin tai näin potilas/asiakas kärsii aina.
Eikö mielenterveystyöhön saada mitään laatukriteereitä ja työntekijöille konkreettista vastuuta tekemisistään?
Kustantaako virheen tehnyt työntekijä omasta pussistaan potilaan laskut ja elämisen, ei.
Entäpä istanssi johon mtt:t kuuluvat, ei.
Jos esim.psykiatri ei viitsi tai ehdi tutustua lausuntoja kirjoittaessaan potilaan nykyiseen tilanteeseen, kuka sen sitten tekee?
Mitä mieltä olet?
Kertoisitko sinä tähän ketjuun omat kokemuksesi asian tiimoilta ja olisitko vaikkapa valmis laittamaan nimesi adressiin, jolla vaadittaisiin konkreettisia toimia virkailijoiden mokista aiheituneiden erilaisten harmien korvaamiseen, työntekijöiden työnlaadun valvontaan ja parantamiseen?
Kun psykiatrin tai hoitajan todistattavasti tekemästä virheestä koituu potilaalle
- hänelle kuuluvan etuuden menetys ja taloudellinen ahdinko
-ylimääräisiä kuluja tilanteensa selvittelystä eri instansseista
- ahdistuksesta puhumattakaan
niin kukaan ei kumma kyllä ole vastuussa ja korvaus/oikaisuvelvollinen. Liian usein työntekijät vain kohauttavat olkiaan ja sanovat, että
-vahinkoja sattuu(toki toki, nyt vain sillä saralla, jotka konkreettisesti vaikuttavat yksilön ja hänen perheensä elämääm)
-korjataan asia,mikä on tietysti oikein,mutta jonka uudelleen käsittely vie esim. eläkevakuutusyhtiöissä ja kelassa aikaa.
Niin tai näin potilas/asiakas kärsii aina.
Eikö mielenterveystyöhön saada mitään laatukriteereitä ja työntekijöille konkreettista vastuuta tekemisistään?
Kustantaako virheen tehnyt työntekijä omasta pussistaan potilaan laskut ja elämisen, ei.
Entäpä istanssi johon mtt:t kuuluvat, ei.
Jos esim.psykiatri ei viitsi tai ehdi tutustua lausuntoja kirjoittaessaan potilaan nykyiseen tilanteeseen, kuka sen sitten tekee?
Mitä mieltä olet?
Kertoisitko sinä tähän ketjuun omat kokemuksesi asian tiimoilta ja olisitko vaikkapa valmis laittamaan nimesi adressiin, jolla vaadittaisiin konkreettisia toimia virkailijoiden mokista aiheituneiden erilaisten harmien korvaamiseen, työntekijöiden työnlaadun valvontaan ja parantamiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paperit hukassa.Uusia ei muisteta tilata.Kukaan ei ajoittain kanna vastuuta asioistani,kuin minä,joka olen se heikoin lenkki.Lausunnot usein myöhässä ja etuudet sen mukana.Tämä koskee kyllä kaikkia köyhiä,joiden pitää olla kyykyssä.Kun vaadit,olet agitoitunut.Kun syytät laitosta,KELAa,sairaalaa,niin olet vainoharhainen.Kaikki pykälät ja byrokratiat pitää tuntea,jotta voi edes pyytää minulle kuuluvaa oikeutta.Tämän sitten opettelet kantapään kautta.Pysy kyykyssä ja kestä.Ei ketään saa vastuuseen mistään.Jos sellaiseen adressiin laittaa nimensä,niin se saattaa jostain tulla valittaen vastaan.
tässä on juuri tuo, että ketään ei saa vastuuseen. Harvoin edes anteksipyyntöä. Ja asiakas on kuitenkin riippuvainen näiden työntekijöden ammatitaidosta tai taidottomuudesta.
Jos muissa ammateissa/töissä ryssitään reippaasti niin kyllä silloin työntekijä on ainakin selvitysvelvollinen toimistaan. Mutta sosiaali/terveyspuolen työntekijät voivat aina vedota inhimilliseen virheeseen....
Pitäisikö jonkun sortin laadunvalvonta kriteeristö kehittää myös sos. ja terveyspuolelle.
Monestako virheestä olisi jo kohtuullista antaa työntekijälle muistutus tms?
Voi hyvänen aika.
Mielenterveyspotilaalla ei ole mitään oikeuksia/turvaa/oikeusturvaa. Henkilökunta tai viranomaiset eivät ole millään tavalla vastuussa virheistään.
Joka instanssissa (lääkärit, hoitajat, kuntoutustutkimuslaitokset, Kela, vakuutusyhtiöt, työvoimatsto, sos.tsto) annetaan väärää tietoa ja eri henkilöt antavat erilaista tietoa, joudut itse ottamaan asioista selvää, tekemään valituksia; laki on useilta osin täysin järjetön näissä asioissa. Etuudet evätään, ne viivästyvät, odottelet päätöksiä (koita siinä toimeentulostressissä sit kuntoutua) ja usein joudut tässä ruljanssissa vielä sos.tston asiakkaaksi, jossa annetaan lainvastaisia, perusteettomia päätöksiä ja kun valitat joudut taas odottamaan viikkokausia uutta päätöstä...
Lopuksi turvana on srk, josta ainakin saa ruokaa tai muuta tilapäistä apua :)
Mielenterveyspotilas ei useinkaan vielä lisäksi kertakaikkiaan jaksa/pysty huolehtimaan tästä hirvittävästä paperisodasta. Pitäisi olla joku läheinen joka tappelee hänen puolestaan.
Entä adressi, jossa vaaditaan mt-potilaille "neuvontapistettä", jossa sama henkilö vuodesta toiseen auttaisi kaikessa paperisodassa ja käytännön asioiden hoitamisessa? Tämän pitäisi varmaan olla lakimies, jotta joutuisi vastuuseen toimistaan...
Ann
mulle tehtiin hoitovirhe kaks kertaa psyakitrisessa sairaalassa. Ensin lääkkeillä yöllä kun en saanut unta. Pistettiin voimakasta nukahduslääkettä kaks kertaa ja siihen temestat vielä päälle ja pyörryin.
Toinen kerta kun ne hoitajat paiskas mun käteen kaiken maailman esitteitä sillä hetkellä mun tulevista ja mahdollisista häiriöistä, ennen ku mulle oli tehty mitään diagnoosejakaan. Turhaa säikytteli, kun loppujen lopuks mulle diagnosoitiin vain yksin niistä. Omahoitaja meni soitteleen jo äidillenikin, joka saikin melkoiset slaagit. Ylilääkärikin antoi palautetta osastolle tästä asiasta.
johon kannella lääkärien,hoitajien yms.tekemisistä ja mahd.vahingoista on oikeuskanslerinvirasto ja toinen oikeusasiamies.Osoitteet löytyy googlen kautta.Itse olen pari kertaa joutunut kantelemaan ja asiat on tutkittu.Ja toisella kertaa myös tk:n henkilökunnan käytös muuttui.Psyk.sairaanhoitajan täysin asiattomasta käytöksestä kantelin sairaanhoitopiirin johtajalle.Ja sen jälkeen hoitaja olikin hyvin asiallinen.Jos vain jaksaa kannattaa pitää oikeuksistaan kiinni.Aina ei välttämättä tulos ole kielteinen.Voimia kaikille !!!
Mielenterveysliitolla on lakimies, johon voi myös ottaa yhteyttä. Vaikea on kyllä häntä saada puhelimella kiinni, aina sattuu olemaan jossain palaverissa. Kannattaa jättää soittopyyntö.
Minulle kävi mm. niin, että psyk. osastolla yöhoitajana ollut miessairaanhoitaja pahoinpiteli. Mustelmia tuli ja isoja. Tein rikosilmoituksen ja asia puitiin oikeudessa. Voitin jutun, hoitaja sai kenkää. Vaikka olin silloin tosi kurjasa kunnossa, jostain löytyi voimia puolustaa itseäni.
Nyt olen aika hyvässä kunnossa, ilman lääkitystäkin 4v. Diagnoosini oli syvä masennus, mutta siihenkin kyllä kuului maniakausia.
Kaikki mielenterveyspotilaat eivät valitettavasti jaksa pitää oikeuksistaan huolta ja se on ymmärrettävää, kun voimavarat eivät tahdo riittää edes itsestä huolehtimiseen. Tukihenkilöitä pitäisi kouluttaa ja jokaisella olla sellainen.