Muutama vuosi sitten kesällä onnistuin ruuan kanssa pelleilemällä hukkaamaan 20 kg painoa. Tästä johtuen jouduin tietenkin erilaisten terveydenhuollon tahojen tarkkailuun, mutta olen kuitenkin ollut hoidon alusta lähtien enemmän tai vähemmän paranemismyönteinen. Tämän hetkisissä mitoissani 158/38 tiedän olevani alipainoinen, mutta viime aikoina olen tajunnut jotain todella mullistavaa. Nimittäin:
Lihominen on kymmenen kertaa vaikeampaa kuin ikinä kuvittelin hysteerisinä laihdutushetkinäni. Syön varsin normaaleita ruoka-annoksia ja lähes koko ajan kotona olessani napostelen hedelmiä, jugurtteja tai mitä nyt satun löytämään. Syön karkkia kerran viikossa sellaisen 350g pussin, enkä muutenkaan mitenkään välttele herkkuja. Esimerkiksi joululomalla söin muutamana päivänä sellaiset 5000 kcal, mikä olisi tuntunut vuosi sitten maailman lopulta. JA SILTI tämä ruokavalio ei lihota minua pätkääkään, päinvastoin olen viimeaikoina jopa harmikseni menettänyt joitakin kiloja.
Ja se varsinainen pointtini on: Älkää pilatko elämäänne stressaamalla turhasta, ei se ole sen arvoista. Nauttikaa ruuasta, ei se tapa. Tälläisiä samanlaisia epätoivoisen toiveikkaita viestejä taitaa olla tällä palstalla vaikka millä mitalla, mutta toivon että tämä oikeasti pistäisi jonkun raukkaparan ajattelemaan edes vähän. Stemppiä!
Lihominen on kymmenen kertaa vaikeampaa kuin ikinä kuvittelin hysteerisinä laihdutushetkinäni. Syön varsin normaaleita ruoka-annoksia ja lähes koko ajan kotona olessani napostelen hedelmiä, jugurtteja tai mitä nyt satun löytämään. Syön karkkia kerran viikossa sellaisen 350g pussin, enkä muutenkaan mitenkään välttele herkkuja. Esimerkiksi joululomalla söin muutamana päivänä sellaiset 5000 kcal, mikä olisi tuntunut vuosi sitten maailman lopulta. JA SILTI tämä ruokavalio ei lihota minua pätkääkään, päinvastoin olen viimeaikoina jopa harmikseni menettänyt joitakin kiloja.
Ja se varsinainen pointtini on: Älkää pilatko elämäänne stressaamalla turhasta, ei se ole sen arvoista. Nauttikaa ruuasta, ei se tapa. Tälläisiä samanlaisia epätoivoisen toiveikkaita viestejä taitaa olla tällä palstalla vaikka millä mitalla, mutta toivon että tämä oikeasti pistäisi jonkun raukkaparan ajattelemaan edes vähän. Stemppiä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Nauttikaa ruuasta, ei se tapa."
Juurikin näin. Se on se syömättömyys, joka voi tappaa.
Ei normaali terveellinen syöminen lihota. Peruskulutus on jo sen verran iso ihmisellä, että voi aivan rauhassa syödä sen 1500 kaloriakin päivässä ilman, että lihoo grammaakaan. Ja jos liikunnan lisää päälle, voi (ja pitää) syödä vielä enemmänkin.
Näillä keinoilla saa kauniin ja hyvinvoivan vartalon ja voi paremmin. Riuduttamalla itseään jollain 300kalorilla per päivä on lopputulos vain iljettävä luuranko, ei ole ole kaunis eikä varmasti voi hyvin.
Eli itseään vain niskasta kiinni ja hoitoon. Osaavathan muutkin henkisistä sairauksista kärsivät useimmiten hakeutua itse hoitoon, ei syömishäiriön pitäisi olla yhtään sen kummempi.
good for you, minuapa lihottaa. täysi työ pitää itsensä alle 50-kiloisena, vaikka oon samanpituinen kuin sinä. Vissiin se puuroannos päivässä on liikaa........
minuun tämä kirjoitus vaikutti juuri thinspaavasti. oma tavoitepainoni on 38 kg, joka on myös aloittajan paino. ajattelen kuinka väärin se on, mietin miksi minä olen plösö jne, mutta toiset eivät, vaikka söisivät mitä.
Itse olen suunnilleen saman pituinen ja painan tällä hetkellä 52 kg. Ja minua pidetään pienenä/hoikkana. En haluaisi olla yhtään kevyempi. Miksi pitäisi painaa 38 kg? Eihän sen painoinen ihminen jaksa tehdä mitään. Iho kasvaa karvaa ja palelee koko ajan.
Jos sinä syöt reippaasti oksentamatta, ja siitä syystä pysyt alipainoisena tai jopa laihdut, niin elimistössäsi on jotain vikaa. Vikaa voi olla esim. hormonitoiminnassa (kilpirauhashormonit) tai suolistossa (esim. keliakia).
Paljosta jäätte paitsi. Kukaan ei taputtele teidän takapuoltanne ja kutsu omaksi herkkupepukseen. Ei varmasti, koska noilla kiloilla ei voi olla takapuolta.