vaelsimme kohti Kaunispäätä
olimme tietoisia toisistamme
pysähdyimme Rumakurussa
tuijotin tulta räiskyvää
makkarat paistuivat tikussa
ja kahvipannussa vesi kiehui
ympärillä äänten sorina
välillämme satoja
kilometrejä
havahduin ajatuksistani
kahvi oli jo valmista
tauon jälkeen
seurueeni matka jatkui
kielsin ikävän itseltäni
nautin karusta luonnosta
syksyn ruskasta
palasin siihen hetkeen
missä nyt olin
olimme tietoisia toisistamme
pysähdyimme Rumakurussa
tuijotin tulta räiskyvää
makkarat paistuivat tikussa
ja kahvipannussa vesi kiehui
ympärillä äänten sorina
välillämme satoja
kilometrejä
havahduin ajatuksistani
kahvi oli jo valmista
tauon jälkeen
seurueeni matka jatkui
kielsin ikävän itseltäni
nautin karusta luonnosta
syksyn ruskasta
palasin siihen hetkeen
missä nyt olin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pienet päikkärit tuli otettua,,,
Tiiäkkö, vähän hymyilytti nuo nimet, ensin Kaunispää ja sitten Rumakuru! :D
Mutta pieni hetki ylellisyyttä, siinä nuotion loimussa,, ihana kuva nousi silmiin,
Käsinkosketeltava kiitävä sekunti rakkautta kaiken keskellä ja matka jatkuu - epätasaisena, mutta värikkäänä.
Näin minä koin tämän ja kiitos kuuluu sinulle mukavasta tuokiosta,
ei nuotion äärellä, vaan tietsikan - ja tietty, se kahvikupponen vieressä! :)
siel pohjoisessa on noita nimii monen sorttisii
on Iisakkipää ja Pääsiäiskuru jne.
Nuotion ääressä keskellä erämaata
ns. "Jumalan selän takana"
siel voi tuo rakkaus istua vieressä
vaik on kilometrien päässä
Hyviä muistoja noista reissuista
kuuden vuoden ajalta, sitä kun ei
tiedä mihin se maailma aina kuljettaa
minua se on raahannut kuin sattumalta
antanut voimia elämälle
nyt niit muistoja voin tarjota
teille tietsikan äärestä
kun voi käydä niin ettei
vanhainkodissa edes muista mitään
kun voi olla dalmatia...köh
voihan se olla toisillakin:)))
Ei nyt tullut dolanille runoa
... en Kaunispäätä vaeltanut
... enkä Rumakurussa pysähtynyt
vain täällä kaukana
mokka kahvilla lipittäen
auvoisen näsin liepeillä
siihen aikaan kun ruska
kenties Lappia väritti.
...näin hymyissä suin
minä täällä tätä luin.
nääsville ihan kaunis paikka
Tammerkosken maisemat
oi...oi miten ihania muistoja
tarttis tulla joskus
virkistämään muistia taas
sukua ja tuttuja siel
vaan kun ei meitin suku
ole koskaan ollut kamalan
sukurakas...ja mä en ole oikein
kyläihminen
kotini on linnani
mutta sit kun lennän
kun joku raahaa
niin siinä jalka
ei paljon maata kosketa
sit on mentävä dolan
silloin kun tuo jalka nousee
ja askel kulkee eteenpäin
kyl minunkin on nyt pitänyt
tyytyä Juhlamokkaan tai Kultakatriinaan:)))
Tämä on niin upea paikka olla ikäänkuin
piilossa ison veljen kainalossa turvassa,
tai voihan pikkuveli olla vahvempikin
mutta vanhemmat ensiksi jäätä koettamaan.
Älä hemmetti tuota enään sano,
tai pian epäilet että matkien
(sukulaiset ja tutut)
äijät tulee perästä ja leikkii
imelää naisien kustannuksella
ja vielä mukamas empaattinen
...ei tuota usko edes se yksi
tunnettu herra...täällähän
ei saa mainostaa,joten en sano.
Minä muutoin vielä halvempaa
kahvia kuin Sinä...olen katsos
kirkonrotan sukulaisia.
Jokohan tämä tuli nyt tälle
päivälle merkattua...oma nilkkaseni.
Jännä kahdessa paikassa yhtä aikaa oleminen tässä.. Tuo "kielsin ikävän itseltäni, nautin karusta luonnosta, syksyn ruskasta" kuulostaa etelän ihmiseen vähän eksoottiselta.. Miten ikävän voisi unohtaa karun luonnon ja ruskan keskellä - nehän päinvastoin ruokkivat sitä! Vai onko tarkoituskin kuvata tässä unohtamisen mahdottomuutta?
Muutenkin tuollaiset nimet kuin Kaunispää ja Rumakuru tuovat aika kylmäävää kuvaa sielun silmien eteen.
...piti oikein miettiä, miten vastata. Pennusta saakka pystynyt olemaan kahdessa paikassa. Siit jo opettaja aikanaan huomautteli vanhemmilleni. Kuulin ehkä pari viikkoa sitten äidiltäni, mitä opettajani oli laittanut mut tekemään, kun olin tehtäväni tehnyt koko lukukaudeksi. Opettaja ei kuulema ollut saanut mun naapurin tyttöä oppimaan lukemista ja laskemista. Hän laittoi mut tekemään sen, ja minä sain naapurin Pirjon lukemaan ja laskemaan...jestas enkä mä tollasta muistanut...;)
Sitten toinen juttu, jos on oikein kiintynyt johonkin ihmiseen, niin se kulkee reissuilla mukana. Monesti sitä ajattelee, kun näkee jotain mielenkiintoista, oispa hän mun vierellä katsomassa sitä kanssani.
Mutta seurueiden mukana pitää skarpata ja olla siinä, ei sitä kehtaa vaipua synkkyyteen ja olla suu alaspäin...eihän.
Sitten Lapin ruska ja karu luonto on kaunista, siinä silmä lepää ja ei se masenna, vaan sitä ymmärtää kaiken kauniin mitä luonto tarjoaa...Kyllä ikävän voi unohtaa. On Kiilopäätä, Iisakkipäätä, Pääsiäiskurua jne. luonnon muovaamia maisemia...
Miekko...kiitos, en tiedä osasinko antaa selventäviä vastauksia Sinulle:)
Tunnelma kohillaan..
kahdessa eri paikassa
yhtaikaa..
Jätit sie minullekki
makkaraa??Ja nokipannukahvii??
Täh??
Sulle makkaraa, enhän mie ees tuolloin Sua tuntenut. Ja jos oisin jättänyt, ois tuo makkara ehkä kivikova "pötikkö" ja Sie taas katkaisisit hampaas ja siit kuulis taas koko kylä:)))
Oot Sie mahoton, vaan vielä makkaraa Sulle...