Masennusta ollut jo noin 7 vuotta... Vasta nelisen vuotta sitten lähipiirini alkoi huolestua ja hain apua. Ensin A-klnikalle josta sain ensimmäiset lääkkeet (cipralex 10mg). Söin niitä lähes vuoden mutta sitten jätin kesken kun ei tuntunut auttavan. Seuraavaksi määrättiin sepram 20mg:sta. Muutaman kuukauden söin ja jätin pois kun ei auttanut.
Muutaman kuukauden olin ilman lääkkeitä ja klinikkakäyntejä, kunnes taas alkoi itsemurha pyöriä mielessä ja masennus todella paha. Tällä kertaa hakeuduin mielenterveystoimiston puolelle, jossa muutama käynti ennen kun sai psykiatrille ajan. Mirtazapin 30mg oli tällä kertaa lääke. söin niitä hieman yli kuukauden, mutta painoni nousi kilon viikkovauhtia, joten jouduin lopettamaan. Uudelleen määrättiin sepramia (20mg) ja sain peräti kahden kuukauden sairasloman. Sain lääkkeestä ihottuman eli jouduin lopettamaan.
Nyt on sitten cymbalta 60mg ollut 4 kk käytössä eikä sekään tunnu vaikuttavan. Ja koska nukkumiseni on ollut todella huonoa, cymbaltan lisäksi määrättiin ensin mirtatsapiinia ja nyt melatoniinia. Eikä auta. Saan ehkä hieman helpommin unen päästä kiinni mutta heräilen 1-2 tunnin välein. En muista millon viimeksi olisin saanut nukuttua yli 4 tuntia yhteen menoon.
Masennus hiipinyt takaisin elämään ja alkaa jo tuntua voimattomalta. Ei ole mielenkiintoa mihinkään, välillä olen niin väsynyt että voisin vain nukkua katkonaista untani koko ajan ja välillä en pysty nukkumaan ollenkaan.
Viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut pätkittäin töissä, ei kuitenkaan kuukautta pitempään kerrallaan. Yhden koulunkin aloitin ja puoli vuotta kävin ennenkun lopetin kesken, en vain jaksanut. Työkkärin viimeisin yritys saada minut takaisin työelämään kuntouttavan tuen avulla meni puihin... Ensimmäiset kaksi viikkoa kävin ja sitten loppui.
Tuntuu, ettei masennus ikinä helpota. Paineet kasaantuu, kun lähipiirissäkin osalla asiat perseellään ja pitäisi vielä niistäkin huolehtia. Raha-asiani olen jo saanut pilattua; laskuja ulosotossa, velkaa niin paljon että niiden selvittämiseen menisi vuosia, vaikka olisin töissä. Taas pitäisi mennä töihin, mutta tiedän etten pysty. Sairaslomaa en enää kuulemma saa, etten vain "syrjäytyisi", kun olen vielä niin nuori.
En osaa edes kuvitella elämää ilman masennusta, se on ollut minulla jo niin pitkään. Ja tämä "valoisan tulevaisuuden" miettiminen masentaa entisestään. Haluaisin jo pois täältä. Pääsisi rauhaan eikä tarvitsisi jatkaa tätä toivotonta elämää...
Muutaman kuukauden olin ilman lääkkeitä ja klinikkakäyntejä, kunnes taas alkoi itsemurha pyöriä mielessä ja masennus todella paha. Tällä kertaa hakeuduin mielenterveystoimiston puolelle, jossa muutama käynti ennen kun sai psykiatrille ajan. Mirtazapin 30mg oli tällä kertaa lääke. söin niitä hieman yli kuukauden, mutta painoni nousi kilon viikkovauhtia, joten jouduin lopettamaan. Uudelleen määrättiin sepramia (20mg) ja sain peräti kahden kuukauden sairasloman. Sain lääkkeestä ihottuman eli jouduin lopettamaan.
Nyt on sitten cymbalta 60mg ollut 4 kk käytössä eikä sekään tunnu vaikuttavan. Ja koska nukkumiseni on ollut todella huonoa, cymbaltan lisäksi määrättiin ensin mirtatsapiinia ja nyt melatoniinia. Eikä auta. Saan ehkä hieman helpommin unen päästä kiinni mutta heräilen 1-2 tunnin välein. En muista millon viimeksi olisin saanut nukuttua yli 4 tuntia yhteen menoon.
Masennus hiipinyt takaisin elämään ja alkaa jo tuntua voimattomalta. Ei ole mielenkiintoa mihinkään, välillä olen niin väsynyt että voisin vain nukkua katkonaista untani koko ajan ja välillä en pysty nukkumaan ollenkaan.
Viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut pätkittäin töissä, ei kuitenkaan kuukautta pitempään kerrallaan. Yhden koulunkin aloitin ja puoli vuotta kävin ennenkun lopetin kesken, en vain jaksanut. Työkkärin viimeisin yritys saada minut takaisin työelämään kuntouttavan tuen avulla meni puihin... Ensimmäiset kaksi viikkoa kävin ja sitten loppui.
Tuntuu, ettei masennus ikinä helpota. Paineet kasaantuu, kun lähipiirissäkin osalla asiat perseellään ja pitäisi vielä niistäkin huolehtia. Raha-asiani olen jo saanut pilattua; laskuja ulosotossa, velkaa niin paljon että niiden selvittämiseen menisi vuosia, vaikka olisin töissä. Taas pitäisi mennä töihin, mutta tiedän etten pysty. Sairaslomaa en enää kuulemma saa, etten vain "syrjäytyisi", kun olen vielä niin nuori.
En osaa edes kuvitella elämää ilman masennusta, se on ollut minulla jo niin pitkään. Ja tämä "valoisan tulevaisuuden" miettiminen masentaa entisestään. Haluaisin jo pois täältä. Pääsisi rauhaan eikä tarvitsisi jatkaa tätä toivotonta elämää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoit A-klinikalle, eli oliko alkoholismia? Kannattaa selvittää, onko sulla kaksisuuntainen mielialahäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD). Vaikuttais enemmän oireilta, jotka liittyy glutamaatin liikamäärään.
Oikea lääkitys esim. GAD Bipolar II tapauksissa on tällä hetkellä Efexor Lamotrigin. Eli glutamaatti antagonisti pitää olla mukana lääkityksessä!
yksi vaihtoehto olisi serotoniinin häiriö,joka mm. aiheuttaa kaamosmasennusta,ym.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaamosmasennus
http://www.valohoito.fi/art/terve.htm
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1609